A-1 Skyraider
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
 Douglas A-1H Skyraider, joka operoi vuonna 1966 USS Oriskanyilta. |
|
| Tyyppi | rynnäkkökone |
| Suunnittelija | Ed Heinemann |
| Valmistaja | Douglas Aircraft Company |
| Miehistö | 1 |
| Ensilento | 18. maaliskuuta 1945 |
| Käyttöönottovuosi | 1946 |
| Valmistus lopetettu | 1957 |
Douglas A-1 (AD) Skyraider on Yhdysvalloissa suunniteltu ja rakennettu rynnäkkökone. Sen voimanlähteeksi tuli voimakas Wright R-3350 -kaksoistähtimoottori, joka tuotti tehoa 2 500 hv, myöhemmin kehitellyt versiot jopa enemmänkin: 2 700 hv. Kone oli yksimoottorinen alataso trapetsisin siivin, ja se oli varusteltu perinteisillä peräsimillä. Potkuri oli nelilapainen. Skyraideria saattoi käyttää myöskin lentotukialuksilta.
Pitkän palvelusuran aikana konetyyppi sai useita eri kutsumanimiä, joista yksi kaikkein yleisimpiä oli ehkä "Spad". Alkuperäinen Spad oli ensimmäisen maailmansodan ranskalaisvalmisteinen potkurihävittäjä.[1] (Spad S.VII). Toinen käytetty lempinimi oli "Able Dog", joka tuli lyhennöksestä AD.
Douglasin sotilaskoneiden pääsuunnittelija Ed Heinemann suunnitteli konetyypin. Alun perin konetyypin nimenä oli A1D.
A-1 Skyraiderin huippunopeus oli noin 520 km/h ja lakikorkeus hieman päälle 8 500 m. Aseistukseen kuului 4 kappaletta 20 mm M2-tyypin tykkiä. Ulkopuolisiin ripustuspisteisiin voitiin kiinnittää aselastia jopa 15 eri pisteeseen, maksimissaan 8 000 paunaa eli 3 600 kg verran.
A-1 Skyraider oli Yhdysvaltain ensimmäinen rynnäköintiin suunniteltu sotilaslentokone. Potkurikäyttöisenä se jäikin ainoaksi yksimoottorikoneeksi, joka valmistettiin tähän tarkoitukseen. Koneesta tehtiin eri kehitysversioita, ja sen ensilento ja käyttöönotto tapahtui vuonna 1945. Se ei ehtinyt toisen maailmansodan sotatoimiin. Aktiivikäytöstä poistaminen tapahtui 1970-luvun alussa. A-1 Skyraider osallistui Korean ja Vietnamin sotiin.
Konetyypin korvasivat muun muassa Grumman A-6 Intruder ja Douglas A-4 Skyhawk, jotka olivat kumpikin suihkukäyttöisiä sotilaslentokoneita.
Douglas A-1 Skyraiderin siipi- ja runkoripustimissa kuljettava aseistus saattoi kattaa erilaisia pommeja, raketteja (kuten esim. 127 mm "Zuni" Mk-32, LAU-10 rakettipodeista laukaistuina) sekä myöhempänä myöskin ilmasta-maahan ammuttavia ohjuksia. Lisäpolttoainesäiliöt olivat myöskin mahdollisia koneen toimintamatkan lisäämiseksi.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Mark Hewish: Tietosarja - Lentokoneet, Artko, 1977 (s.9, suom. Tuomo Huuhka)
