Eddie Van Halen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Edward Van Halen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edward Van Halen
Eddie Van Halen (1993).jpg
Syntynyt 26. tammikuuta 1955 (ikä 59)
Nijmegen, Alankomaat
Taiteilijanimet Eddie
Kotipaikka Yhdysvallat
Aktiivisena 1974-
Tyylilajit Hard rock, heavy metal
Ammatit kitaristi
Soittimet sähkökitara, kosketinsoittimet, basso
Yhtyeet Van Halen
Levy-yhtiöt Warner Bros.

Edward "Eddie" Van Halen (oikealta nimeltään Edward Lodewijk Van Halen, s. 26. tammikuuta 1955 Nijmegen, Alankomaat) on hollantilaissyntyinen yhdysvaltalainen sähkökitaristi. Eddie Van Halenia pidetään yhtenä rock-musiikin keskeisistä sähkökitaristeista, jonka virtuoosimainen soittotyyli oli aikoinaan lähes ennenkuulumatonta. Eddietä usein pidetään virheellisesti "täppäyksen" (englanniksi tapping) keksijänä, vaikka jo aiemmin, 1970-luvun alussa, silloinen Genesiksen kitaristi Steve Hackett sai nuotteja aikaan hakkailemalla sormiaan kitaran otelautaan. Eddie kehitti tätä tyyliä ja tilutusta edelleen, ja hänen yhtyeensä, Van Halenin, menestyksen myötä hänen soittotyylinsä sai paljon ihailijoita.

Varhainen musiikkiura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edward aloitti jo lapsena pianonsoiton ja voitti monia kykykilpailuita. Perheen Yhdysvaltoihin muuton jälkeen vanhemmat palkkasivat melkein heti pianonsoitonopettajan Eddielle ja hänen veljelleen, rumpali Alex Van Halenille.

Alkujaan Alex soitti kitaraa ja Eddie rumpuja. Kun Eddie oli jakamassa lehtiä maksaakseen rumpusettinsä, Alex harjoitteli samaan aikaan niillä. Kun Alex jatkoi veljensä rumpujen soittamista, hänestä kehittyi parempi rumpali, kuin mitä Eddie oli. Tämän vuoksi Eddie alkoi soittaa kitaraa. Hän innostui kitaran soitosta siinä määrin, että hänestä tuli parempi kitaristi kuin hänen veljestään. Näin he vaihtoivat lopullisesti soittimensa. Eddie oli noin 12-vuotias, kun hän alkoi ensimmäisen kerran harjoitella kitaransoittoa. Hän oli niin omistautunut kitaransoitolle, että hän soitti joka päivä koko päivän. Joskus hän jopa jätti menemättä kouluun harjoitellakseen kitaransoittoa. Noin 14-vuotiaana hän osasi kaikki Cream-yhtyeen kitaristin Eric Claptonin soolot "nuotilleen". Eric Clapton oli Eddielle niin suuri idoli, että hänellä oli tapana varata keilarata puhelimitse Eric Claptonin nimellä. Yhteinen varhainen musiikillinen esikuva sekä Alexille että Eddielle oli The Who. Kunnianosoituksena The Who:lle löytyy 1993 julkaistulta livealbumilta Live: Right Here, Right Now The Who -klassikko Won't Get Fooled Again jossa Eddie soittaa upeasti mukaillen kitaralla Pete Townshend:in alkuperäiset syntetisaattoriosuudet. Eddie ei ikinä käynyt kitaratunneilla vaan harjoitteli itsekseen.

Van Halen -yhtye[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Los Angelesin rock-piireissä 1970-luvulla Eddien yhtyettä kutsuttiin nimellä "Rat Salade", kunnes yhtye päätti muuttaa nimensä Mammothiksi. Mammothissa soittivat Eddie Van Halen (kitara), hänen veljensä Alex Van Halen (rummut), Michael Anthony (basso), ja laulajana toimi vain Eddie itse, aikana jolloin he vuokrasivat PA-laitteet David Lee Rothilta, kun hän lauloi bändissä nimeltä Red Ball Jets. Myöhemmin David pyydettiin laulajaksi PA-laitteidensa ansiosta ja hän ehdotti yhtyeelle nimeä Van Halen, suoraan veljesten Edward ja Alex Van Halenin sukunimestä.

KISSin basisti Gene Simmons tuotti demonauhan Van Halenille, mutta levy-yhtiöt eivät kiinnostuneet yhtyeestä. Simmonsin omat kiireet ja levy-yhtiöiden nihkeä suhtautuminen johtivat siihen, että Simmons "päästi" Van Halenin vapaalle jalalle. Pian tämän jälkeen Warner Brothers -levy-yhtiö kiinnostui Van Halenista.

Vuonna 1978 Van Halen -yhtyeen samanniminen debyyttilevy ilmestyi. B-puolen kappale Eruption oli tärkeä virstanpylväs modernin sähkökitaransoiton kehityksessä. Monet arvostetut tahot kehuivat Eddie Van Halenia uudeksi Hendrixiksi. Eddie Van Halen tunnetaan myös yhtenä ensimmäisistä tiluttajista.

Yhtye tuli tunnetuksi myös Edward Van Halenin "Brown Soundista", joka oli peräisin 100 watin Marshallin vahvistimesta, muutamasta efektistä ja kuuluisasta "Frankenstein-kitarasta", jonka Eddie rakensi halvasta rungosta, keskeneräisestä vaahterakaulasta ja vaahteraotelaudasta. Vanhoilla kitaran kielillä oli myös osuutensa. Eddie vaihtoi aina vain katkenneen kielen tilalle uuden, ei koskaan kokonaista kielisettiä paitsi kiertueilla. "Vanhat kielet vain kuulostavat paremmalta", Eddie on todennut.

Myös Eddien kitarasoolot kappaleissa Mean Street, Cathedral, 316, Spanish Fly ja Little Guitars ovat saaneet maailmalla suurta kunnioitusta. Lisäksi Mean Street ja Eruption on nimetty maailman vaikeimmiksi kitarasooloiksi. Eddie on valittu monesti maailman parhaiten ja vaikutusvaltaisimpiin rockkitaristeihin. Mm. guitar.about.com -sivusto on valinnut Eddien kitarasoolokappaleen Eruptionin maailman toiseksi parhaimmaksi kitarasooloksi. Tällä samalla listalla top 80:ssä, Eddiellä on neljä kappalletta (Eruption, Hot for Teacher, Beat it ja Mean Street).

Eddie käyttää paljon huiluääniä, ja osaksi hänen vaikutuksestaan niiden käyttö ylipäänsä on lisääntynyt. Eddie Van Halenin kehittyneistä ja innovatiivisista kahden käden tilutus -tekniikoista tuli nopeasti kulmakivi Van Halenin omaan tyyliin. Eddien soittotekniikkaa ovat jäljitelleet kitaristit ympäri maailman.

Vuonna 1984 ilmestyi yhtyeen hittialbumi, yksinkertaisesti nimeltään 1984. Albumi julkaistiin uutenavuotena, mitä levy-yhtiön johtajat eivät pitäneet järin järkevänä ajatuksena. Yhtyeen jäsenet kuitenkin pitivät päätöksensä, sillä näin he olivat julkaisseet albumin jokaisena vuonna ajanjaksolla 19781983. Albumin hittikappaleeksi nousi Jump, jossa Eddie soitti tarttuvaa kosketinriffiä. Voidaan pitää sinänsä ironisena, että maailman arvostetuimpiin kitaristeihin kuuluvan Eddien suurin hitti syntyi juuri silloin, kun hän laski kitaran alas käsistään ja tarttui koskettimiin. David Lee Rothin aikana yhtye teki myöslähes jokaiselle levylleen uuden version jostain klassisesta rock-kappaleesta, kuten Roy Orbisonin Pretty Womanista ja The Kinksin You Really Got Me Nowsta.

Taiteelliset erimielisyydet kasvoivat yhtyeen kitaristin Eddie Van Halenin ja laulaja David Lee Rothin välillä niin suuriksi, että Roth päätti erota yhtyeestä. Uudeksi laulajaksi palkattiin Eddien silloisen suosikkiyhtyeen Montrosen solisti Sammy Hagar. Yhtyeestä tuli kokeilullisempi ja samalla Eddie pääsi kokeilemaan erilaisia tyylejä. Menestys oli levymyynnillä ja amerikkalaisen yleisön suosiolla mitattuna vielä huikeampaa kuin aikaisemmin. Myöhemmin Eddielle kävi Hagarin kanssa samoin kuin Rothinkin kanssa. Erimielisyys kasvoi ja Hagar jätti yhtyeen. Van Halenissa oli Hagarin jälkeen entisen Extreme-yhtyeen laulaja Gary Cherone muutaman vuoden. Vuonna 2004 Hagar palasi yhtyeeseen, mutta erosi taas 2006. Samana vuonna Michael Anthony erosi pois, vaikka oli ollut yhtyeessä jäsen yli 32 vuotta. Hänet korvasi Eddien oma v.1991 syntynyt poika Wolfgang Van Halen.

Muu ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eddie Van Halenilla on patentteja moniin kitaraan liittyvistä keksinnöistä. Hän on osatekijänä esimerkiksi kaksoislukollisessa, kelluvassa Floyd Rose-vibrakampijärjestelmässä sähkökitaroihin. Hän on luonut tavaramerkin punavalkomustasta "Frankenstrat" kitarasta. Lisäksi hän on tehnyt soundtrackejä elokuviin kuten: Back to the Future, Bill & Ted's Excellent Adventure, Twister(elokuva) ja Wild Life.

Eddie Van Halen on myös tehnyt yhteistyötä muiden muusikoiden kanssa. Eddie soitti soolon Michael Jacksonin Thriller-menestysalbumin kappaleeseen Beat it. Hän soitti soolon ilman palkkiota. Kappaleesta tuli jättihitti ja Eddien ystävät olivat äimistyneitä siitä, ettei hän pyytänyt Jacksonilta palkkaa. Hän on myös tehnyt yhteistyötä muun muassa Brian Mayn (Queen), Jeff Porcaron (Toto) ja Thomas Dolbyn kanssa.

Van Halen on myös perustanut EVH-nimisen sähkökitaroita valmistavan yrityksen.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eddie Van Halen ja Valerie Bertinelli Emmy-gaalassa 1993

1990-luku ja 2000-luvun alku on ollut kovaa aikaa Eddie Van Halenille. Hän on taistellut alkoholismia vastaan, voittanut kielisyövän, eronnut näyttelijä Valerie Bertinellista (jonka kanssa hän meni naimisiin vuonna 1981), hänen yhtyeensä menetti kolmannen laulajansa, Gary Cheronen, ja hänen äitinsä kuoli. Tänä aikana Eddie ei ole soittanut julkisuudessa kovin paljon, mutta hän suostui hyvän ystävänsä Steve Lukatherin (Toto) pyynnöstä soittamaan soolon Joy to the World -joululauluun Lukatherin levylle Santamental.

Edward Van Halenilla on yksi poika, Wolfgang William Van Halen, joka syntyi 16. maaliskuuta 1991. Eddie nimesi poikansa Wolfgang Amadeus Mozartin mukaan, ja Wolfgangia kutsutaan lempinimellä "Wolfie". Wolfgang on soittanut isänsä kanssa muutamissa Van Halenin konserteissa vuoden 2004 comeback-kiertueella Sammy Hagarin kanssa. Edward on nimennyt poikansa mukaan Peaveyn signature-sarjan kitaramallinsa. Myöhemmin hänen poikansa korvasi Van Halenissa basisti Michael Anthonyn.

Eddie Van Halenin kitarasoolokappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eddie Van Halen.