Steve Lukather

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steve Lukather
Steve Lukather with guitar, singing.jpg
Syntynyt 21. lokakuuta 1957
Taiteilijanimet Luke
Kotipaikka Los Angeles
Aktiivisena 1975-
Tyylilajit Rock, fuusiojazz
Ammatit muusikko
Soittimet kitara, piano
Yhtyeet Toto
Levy-yhtiöt Ride Records Intl.

Steven Lee Lukather (nyk. Steve Lukather, lempinimeltään Luke, s. 21. lokakuuta 1957 Los Angeles, San Fernando Valley) on yhdysvaltalainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten Toto-yhtyeestä. Lukather on kitaristi ja laulaja, minkä lisäksi hän säveltää, tuottaa ja sovittaa kappaleita. Hänen soittoaan voi kuulla yli tuhannella eri artistien levyllä.

Steve Lukather on tunnettu joskus hyvän maun rajoja koettelevasta lavahuumoristaan ja kyvystä ottaa yleisönsä. Hän on äänekäs suurten levy-yhtiöiden valta-aseman vastustaja ja ennustaa niille synkkää kohtaloa tulevaisuudessa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-70-luvut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo ennen kuin Steve sai 7-vuotiaana isältään ensimmäisen Kay-merkkisen akustisen kitaran ja "Meet the Beatles!" -LP:n, hän soitti rumpuja ja kosketinsoittimia. Lukather on sanonut rakastavansa kosketinsoittimia ja hän säveltää kaikki kappaleensa koskettimilla.

Kitaran ja Beatlesin levyn omistaminen muutti nuoren Lukatherin elämän ja seuraavina vuosina Lukather opetteli soittamaan kitaraa vanhempien kavereidensa opastuksella. Lukiossa hän tapasi Porcaron veljekset jotka olivat häntä pari vuotta vanhempia. Jeff Porcaro ja David Paich soittivat jo erilaisissa studio-sessiossa. Lukather oli itseoppinut 15-vuotiaaksi asti, kunnes alkoi ottaa tunteja Jimmy Wybleltä. Tämä opetti Lukatherille nuotinlukua ja muun muassa sovittamista.

Lukioaikoina erityisesti Jeff Porcarosta muodostui Steve Lukatherille eräänlainen isovelihahmo. Boz Scaggsin kanssa keikoilla kiertämisen jälkeen David Paich ja Jeff Porcaro pyysivät Steve Lukatheria, Bobby Kimballia, David Hungatea ja Steve Porcaroa vuonna 1976 liittymään heidän omaan yhtyeeseensä nimeltä Toto. Tällä välin David Paich, Jeff Porcaro ja kaverit kuten Jay Graydon vetivät Lukea enemmän ja enemmän sessiomuusikko -bisnekseen. 70-luvun loppupuolella ja 80-luvulla Lukather osoittautui ensiluokkaiseksi ja ensimmäisenä paikalle kutsutuksi sessiomuusikoksi ja hän päätyikin soittamaan useiden kuuluisten artistien levyillä niihin aikoihin.

Syyskuussa 1977 Toto julkaisi ensimmäisen Toto-nimisen albuminsa jolta löytyvät muun muassa hittisinglet Hold the Line, I'll Suppy the Love ja Georgy Porgy. Levyn myötä David Paich ja Steve Lukather aloittivat 25-vuotisen uransa. Toton alkuvaiheissa Lukather ei näytellyt vielä kovin merkittävää osaa kappaleiden tekemisessä, mutta hänen roolinsa kasvoi vähitellen.

"Olen tehnyt biisejä pienestä asti, mutta lopetin kun liityin Totoon sen takia koska Davella oli niin mahtavia biisejä. Joka päivä hänellä oli uutta näytettävää ja aina kaikki kuulosti loistavalta. Ainakin minun mielestäni. Toisen albumin aikoihin, kuten biisissä Hydra joka oli koko yhtyeen tekemä biisi, minä tein kitarariffit. Siitä se lähti ja kolmannella albumilla tein jo kolme biisiä ja neljännellä tein myös kolme tai neljä biisiä ja vähitellen aloin tekemään yhä enemmän ja enemmän. Sitten oli vielä pari hittilevyä eri bändeiltä, kuten The Tubes, joille tein "Talk to ya later" ja "She's a beauty" -biisit ja myös Bensonin biisi "Turn your love around" Jay Graydonin ja Bill Champlinin kanssa. Eli aloin tekemään erilaisia kummallisia juttuja eri bändeille ja se vahvisti uskoani biisien kirjoittamiseen. Sitten aloimme tekemään biisejä yhdessä yhä enemmän ja Toto IV -albumiin mennessä teimmekin jo tosi paljon yhdessä.", Lukather totesi vuonna 1986.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steve Lukather front.jpg

1982 osoittautui Toton ja Lukatherin uran kaupallisesti menestyksekkäimmäksi vuodeksi. Lukather, Paich, Jeff ja Steve Porcaro osallistuivat merkittävästi Michael Jacksonin Thriller -albumin tekemiseen, joka osoittautui yhdeksi maailman myydyimmäiksi albumiksi (yli 50 miljoonaa myytyä levyä.) Toto IV -levy myi platinaa ja hittisinglet Rosanna ja Africa muodostuivat klassikoiksi. Vuotta myöhemmin Toto sai kuusi kultaista gramofonia Grammy Awardseissa Toto IV:n johdosta ja Lukather sai Grammyn parhaasta rhythm & blues -biisistä "Turn your love around", yhdessä Jay Graydonin ja Bill Champlinin kanssa.

Vaikka seuraavat Toton albumit eivät olleet yhtä suuria menestyksiä kuin IV, Lukather teki enemmän kappaleita ja esiintyi yhä valikoituneemman artistijoukon kanssa. Jeff Beckin, Simon Phillipsin ja Carlos Santanan kanssa Japanissa kierrettyään vuonna 1989 Lukather julkaisi ensimmäisen soololevynsä nimeltä "Lukather", joka oli melko laaja-alainen albumi jolla soittivat monet muusikkoystävät joiden kanssa Luke oli soittanut aiemmin, kuten Michael Landau, Danny Kortchmar, Randy Goodrum, Eddie Van Halen, David Paich, Steve Stevens, Jeff Porcaro, Richard Marx jne. Samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen sivuprojektin tuotoksen Los Lobotomysin, joka oli äänitetty livenä länsirannikon muusikkokerman kanssa (muun muassa David Garfield, Jeff Porcaro, Vince Colaiuta ja Will Lee.)

Myöhemmin, vuonna 2004 kosketinsoittaja David Garfield ja basisti John Peña julkaisivat bootleg -kokoelman Los Lobotomysin Tanskan ja Hollywoodin keikoista ilman Lukatherin ja Simon Phillipsin lupaa. Tämä johti siihen, että levy vedettiin pois myynnistä ja Lukather julisti pidättäytyvänsä soittamasta Garfieldin ja Peñan kanssa jatkossa.

1990- ja 2000-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991, juuri Toton neljännen laulajan Jean-Michel Byronin lähdön jälkeen, (Helsingin keikan jälkeen sai mm. miksaaja kenkää) Lukather otti roolin yhtyeen laulajana. Vuonna 1992, juuri "Kingdom of Desire" -albumin nauhoitusten jälkeen, Lukather kävi läpi yhden suurimmista menetyksistä elämässään, ystävänsä ja mentorinsa Jeff Porcaron kuoleman. Tämä kuoli äkilliseen sydänpysähdykseen allergisen reaktion johdosta, jonka aiheutti kuuman suihkun jälkeinen hyönteismyrkyn ruiskuttaminen puutarhassa.

Muutamaa viikkoa ennen "Kingdom of Desire" -kiertuetta kolme Toton jäsentä, Steve Lukather, David Paich ja Mike Porcaro päättivät edetä kiertueen kanssa ja pyysivät jo aiemmin Japanissa kiertueella mukana ollutta Simon Phillipsiä korvaamaan Jeff Porcaron. Tämä päätös osoittautui onnekkaaksi, koska Simonista tuli olennainen osa Totoa ja innoittava musiikillinen partneri Lukatherille ja Los Lobotomys -yhtyeelle.

Kingdom of Desire -kiertueen jälkeen Lukatherin täytyi muuttaa mielensä sekä elämänsä että muusikko-uransa kannalta. Levyllä "Tambu" hän on kuvannut paljon henkilökohtaisia tuntojaan.

Seuraavaksi Lukather julkaisi toisen soololevynsä, "Candyman" vuonna 1994, joka oli melko fokusoitunut ja rankka Los Lobotomys -henkinen projekti Simon Phillipsin, David Garfieldin ja John Peñan kanssa. Sen jälkeen hän julkaisi kolmannen soololevynsä "Luke" vuonna 1997, jota voisi kuvailla henkilökohtaiseksi ja musiikilliseksi retkeksi menneisyyteen. Neljäs albumi oli "Santamental" vuonna 2003, jolla oli aika uskaliaita fuusio- ja rock-henkisiä sovituksia klassisista ja uusista joululauluista. Niitä seurasi viisi uutta Toto -projektia kulminoituen laulaja Bobby Kimballin paluuseen Mindfields -levyllä vuonna 1999, Livefields vuonna 1999, Through the Looking Glass vuonna 2002 ja 25 -vuotisen taiteilijajuhlan kunniaksi julkaistu "25th Anniversary Live in Amsterdam" CD:llä ja DVD:llä. Lisäksi on paljon muita sivuprojektien tuotoksia, kuten osallistumisia David Garfieldin, Richard Marxin, Mike Terranan, Pat Torpeyn, Gregg Bissonetten ja muiden artistien projekteihin sekä keikkailu vanhan ystävän ja musiikillisen mentorin Larry Carltonin ja kaverin Edgar Winterin kanssa.

Vuoden 1998 Japanin kiertueen aikana Carlton ja Lukather äänittivät pari keikkaa. Vuonna 2001 he julkaisivat osan biiseistä levyllä "No Substitutions", jotka oli nauhoitettu Blue Note -klubilla Osakassa marraskuussa 1998 (Steve Vain levymerkille.) 27.2.2002 he saivat Grammyn tästä levystä kategoriassa paras pop-instrumentaalialbumi. Luke korosti, että tuo palkinto oli hänelle erityisen merkittävä hänen voittajaparinsa takia. "Silloin kun aloittelin kitaransoittoa, Larry oli oma sankarini. Se, että seisoin siellä 25 vuotta myöhemmin lavalla palkinto kädessä oli unelman toteutuminen."

Vuonna 2005 Lukather kokosi "El Grupo" -nimisen ryhmän ja lähti kiertueelle. Coverbiisejä soittaneessa projektiyhtyeessä soittivat Steve Weingart (koskettimet), Oskar Cartaya (basso) ja Joey Heredia (rummut & lyömäsoittimet). Keikkamateriaalina kuultiin kappaleita bändeiltä ja artisteilta Los Lobotomys, Michael Landau, Weather Report, Jimi Hendrix ja Jeff Beck. Kiertueelta on olemassa CD-tallenne.

Vuonna 2006 Lukather aloitti uuden levynsä "Ever Changing Times" työstämisen. Levy tuli ulos vuonna 2008 ja on jälleen erilainen soololevy. Mukana oli muun muassa Steven poika Trevor.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Steve Lukather on ollut aiemmin naimisissa Marie Currien kanssa, jonka kanssa heillä on kaksi aikuista lasta, Tina ja Trevor Lukather. Trevor soittaa myös kitaraa ja on keikkaileva muusikko. Steve on eronnut vuonna 2010 näyttelijä Shawn Battenistä, jonka kanssa hänellä on lapset Lily ja Bodhi Lukather.

Soittimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukather on suunnitellut oman "Luke"-kitaramallin valmistaja Music Manin kanssa, ja mikrofonisetin "EMG SL20". Aiemmin hän soitti Valley Artsin custom-kitaroilla ennen yrityksen joutumista saneeraukseen ja Samickin haltuun. Sitä ennen hänellä oli Ibanezin nimikkomalli RS-1010-SL. Akustisena kitarana Lukather käytti 2000-luvulla Ovation-Adamas 1597-4G -kitaraa, mutta on sittemmin siirtynyt soittamaan Yamahan LJX26CP- ja NTX1200- mallin kitaroita. Sähkökitaran etuvahvistimena hänellä oli pitkään räkissään kolmikanavainen Bob Bradshaw'n valmistama Custom Audio Electronics 3+, mutta hän on viime aikoina karsinut settiään mm. kallistuneiden lentorahtikustannusten takia. Lukather soittaa nykyään hyvin vähillä efekteillä kahden Bognerin Ecstasy 101B -putkivahvistimen läpi uudella Music Man Luke 3 (L III) -kitarallaan jossa on DiMarzion passiivimikrofonit (poikkeuksena aiempiin EMG:n aktiivimikrofoneihin, joita hän käytti hyvin pitkään.) Hän on myös siirtynyt käyttämään perinteistä johtoa kitarassaan aiempien langattomien lähettimien sijasta. Tällä kombinaatiolla hän uskoo saaneensa aikaan "orgaanisemman" soundin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]