Jeff Porcaro

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jeff Porcaro Fahrenheit World Tourilla vuonna 1986

Jeff Porcaro (s. 1. huhtikuuta 1954 Hartford, Connecticut5. elokuuta 1992 Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen rumpali. Hän oli yksi kysytyimmistä freelance-rumpaleista ja yksi Toto-yhtyeen perustajajäsenistä.

Tinkimättömyytensä, tyylitajunsa ja kappaleen tulkitsemistaitojensa ansiosta Jeff Porcaro muistetaan yhtenä maailman parhaista rumpaleista. Erityisesti hänen oikean käden 16-osalyöntinsä toimivat paremmin kuin monella muulla rumpalilla. Myös shuffle -kompit hän taitoi hienolla eleganssilla.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeff Porcaro syntyi 1. huhtikuuta 1954 Connecticutin osavaltion pääkaupungissa Hartfordissa. Hänen isänsä on kuuluisa jazz-rumpali Joe Porcaro ja veljet Steve Porcaro sekä Mike Porcaro, Toton jäseniä. Jeff aloitti soittamisen seitsemän ikäisenä isänsä opastuksella. Myöhemmin hänen opettajanaan toimi muun muassa Richie Hayward (Little Feat), ja hänen vaikutus tulee esille Jeffin soitossa. Myös Jim Keltner vaikutti nuoreen Porcaroon, ensitapaamisen jälkeen Keltner hämmästeli kuinka valmis soittaja Jeff Porcaro oli jo 17-vuotiaana. Porcaron "laidback"-soittotapa on paljolti Keltnerin vaikutuksen ansiota.

1970-luvun alussa 17-vuotiaana Jeff oli muun muassa Sonny and Cher -yhtyeen rumpalina. 20-vuotiaana hän oli soittanut jo sadoilla albumeilla. Jeff liittyi 20-vuotiaana vuonna 1974 Steely Dan -yhtyeeseen ja jo tuolloin häntä pidettiin yhtenä parhaista rumpaleista. Jeffillä oli virheetön rytmitaju ja hän osasi soittaa monipuolisesti lähes mitä vain. Viimeistään Steely Danin vuoden 1975 menestyneellä Katy Lied -albumilla Jeff nousi tunnetuksi Yhdysvalloissa. Samana vuonna hän teki Boz Scaggsin Silk Degrees -albumin joka oli yksi 1970-luvun merkittävimmistä. Albumilla hän soitti yhdessä tulevien toto jäsenten David Paichin, Steve Porcaron ja David Hungaten kanssa. Hän teki Boz Scaggsin kanssa vielä kiertueen ennen Toton perustamista.

Jeff Porcaro meni naimisiin Los Angelsin television uutistenlukija Susan Norrisin kanssa vuonna 1983. He saivat kolme lasta, Christopher Joseph (3. heinäkuuta 1984), Miles Edwin Crawford (12. kesäkuuta 1986) ja Nico Hendrix (26. joulukuuta 1991).

Jeff esiintymässä yhdessä Toton kanssa Hammersmith Odeonissa vuonna 1982

Toto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Porcaro perusti Toto-yhtyeen yhdessä kosketinsoittaja David Paichin kanssa vuonna 1977, ja oli yhtyeen kantava voima kuolemaansa asti.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeff Porcaro kuoli sydänkohtaukseen 5. elokuuta 1992, 38-vuotiaana. Hän oli ruiskuttamassa hyönteismyrkkyä puutarhassaan ja hengitti tappavan määrän myrkkyä. On myös väitetty, että Jeffin sydän olisi heikentynyt tupakoinnista ja kokaiinin käytöstä. Ruumiinavaus paljasti Jeffin sydämen olleen heikossa kunnossa.

Toton jäsenet järkyttyivät suuresti koska Toton Kingdom of Desire -maailmankiertue oli juuri alkamassa.

Hänen 10. elokuuta pidettyihin hautajaisiin arvioitiin osallistuneen noin 1 500 ihmistä. Jeff Porcaro muistorahasto perustettiin tukemaan musiikki- ja taideosastoja Grant High Schoolissa Los Angelesissa jossa Jeff oli opiskellut 1970-luvun alussa. Jeff Porcaron muistokonsertti pidettiin Universal Amphitheaterissa Los Angelesissa 14. joulukuuta 1992. Konsertissa esiintyivät Boz Scaggs, Donald Fagen, Don Henley, Michael McDonald, George Harrison, Eddie Van Halen ja Toton jäsenet. Konsertin varat lahjoitettiin Jeffin poikien opiskelu-rahastoon. Jeff Porcaro haudattiin Hollywood Hillsiin sijaitsevalle Forest Lawn Memorial Park -hautausmaalle.

Jeff Porcarolle omistetut kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toton ja Los Lobotomysin kitaristi Steve Lukather omisti vuonna 1994 julkaisemansa sooloalbumin Candyman päätöskappaleen, instrumentaalin Song For Jeff, monivuotiselle yhtyetoverilleen, jota Lukather tuon levyn ja monien muiden levyjen saatesanoissa kutsuu veljekseen. Yhdysvalloissa levy on julkaistu Los Lobotomysin levynä, eikä Lukatherin soololevynä.
  • Kosketinsoittaja David Garfield, Jeffin ystävä ja yhtyetoveri Los Lobotomys -yhtyeestä, julkaisi vuonna 1997 kymmeniä tähtimuusikoita ja Jeffin lähiomaisia yhtä lailla hänen muistoaan kunnioittamaan yhteen koonneen levyn Tribute To Jeff (nimellä David Garfield and Friends). Tuolla levyllä Jeffin isä, rumpali Joe Porcaro, omisti pojalleen alunperin Alphonse Strutiksi kutsutun, mutta Jeffin muistoksi uudelleen sovitetun ja nyt Jeff's Strutiksi nimetyn itse kirjoittamansa instrumentaalikappaleen.
  • 10cc:n 10cc Alive -live-albumilla joka oli nauhoitettu vuonna 1993, omistettiin The Night That The Stars Didn't Show' Jeffille.
  • Richard Marx omisti kappaleen One Man Jeffille ja kertoi tämän olevan paras rumpali, jonka kanssa hän on työskennellyt.[1]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeff on myös monilla Toton kokoelmalevyillä ja live-taltioinneilla.

Valikoitu diskografia muiden artistien kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Great Groove Master Jeff Porcaro Session World -fanisivusto: Richard Marx / Paid Vacation Viitattu 23.3.2009.
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.