Andréas Papandréou
| Andréas Papandréou | |
|---|---|
| Ανδρέας Παπανδρέου | |
_3.jpg) Andréas Papandréou |
|
| Kreikan pääministeri | |
|
I hallitus 21. lokakuuta 1981 – 2. heinäkuuta 1989
ja II hallitus 13. lokakuuta 1993 – 17. tammikuuta 1996 |
|
| Presidentti |
I hallitus Konstantínos Karamanlís ja Chrístos Sartzetákis II hallitus Konstantínos Karamanlís ja Konstantínos Stefanópoulos |
| Edeltäjä |
I hallitus Geórgios Rállis II hallitus Konstantinos Mitsotakis |
| Seuraaja |
I hallitus Tzannís Tzannetákis II hallitus Konstantínos Simítis |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. helmikuuta 1919 Chíos |
| Kuollut | 23. kesäkuuta 1996 (77 vuotta) |
| Puoliso |
Christína Rassiá (1941–1951) Margaret (Margaríta) Chant (1951–1989) Dímitra Liáni (1993–1996) |
| Tiedot | |
| Puolue | Pasok |
 Nimikirjoitus |
|
Andréas G. Papandréou (kreik. Ανδρέας Γ. Παπανδρέου, 5. helmikuuta 1919 – 23. kesäkuuta 1996) oli kreikkalainen taloustieteilijä ja poliitikko. Hän oli kolmen hallituksen johdossa Kreikan pääministerinä 21. lokakuuta 1981 – 2. heinäkuuta 1989 ja 13. lokakuuta 1993 – 22. tammikuuta 1996.
Elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhainen elämä ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Andréas Papandréou oli kotoisin Chíokselta ja johtavan kreikkalaisen liberaalipoliitikko Geórgios Papandréoun poika. Hänen äitinsä Sofía Mineḯkou oli puoliksi puolalainen. Papandréou meni Ateenan yliopistoon 1937 ja oli aktiivinen trotskilaisissa ryhmissä. Kun Ioánnis Metaxás nousi maan diktaattoriksi, Andréas Papandréou pidätettiin ja häntä kidutettiin. Vanhempiensa suhteiden avulla hän pääsi maasta.
Papandréou meni vuonna 1942 Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin, jossa hän väitteli taloustieteen tohtoriksi. Hän jäi Harvardiin luennoijaksi ja professoriksi vuoteen 1947, sai 1944 Yhdysvaltain kansalaisuuden ja palveli laivastossa. Myöhemmin hän työskenteli Minnesotan yliopistossa, Northwestern-yliopistossa, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, jossa hän oli taloustieteen laitoksen johtaja, Tukholmassa, New Yorkissa ja Yorkin yliopistossa Torontossa. Hän avioitui 1951 yhdysvaltalaisen Margaret Chantin kanssa, jonka kanssa sai kolme poikaa ja tyttären.[1] He erosivat, ja Papandréou solmi kolmannen avioliiton 1989 jo aiemmin rinnallaan olleen Dímitra Liánin kanssa[2].
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papandréou palasi Kreikkaan vuonna 1959 johtamaan talouskehitysohjelmaa. Hänet nimitettiin 1960 Ateenan taloustutkimuksen instituutin johtoon ja Kreikan pankin neuvonantajaksi. Hänen isästään Geórgios Papandréousta tuli 1963 pääministeri, ja Andréas toimi hänen pääneuvonantajanaan. Andréas Papandréou luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja valittiin Kreikan parlamenttiin 1964. Hänet nimitettiin heti valtioministeriöön, käytännössä apulaisministeriksi.[1]
Papandréou otti kylmässä sodassa ainakin ulkoisesti neutraalin kannan ja toivoi maan olevan riippumattomampi Yhdysvalloista. Hän arvosteli Yhdysvaltain asevoimien ja tiedustelun vahvaa läsnäoloa Kreikassa ja halusi erottaa antidemokraattiset upseerit asevoimista. Hän yritti myös lopettaa CIA:n kanssa läheistä yhteistyötä tekevän tiedustelupalvelun tavan nauhoittaa poliitikkojen keskustelut.
Andréas Papandréoun nopea nousu maan hallitukseen aiheutti tyytymättömyyttä ja oli ainakin osasyy Geórgios Papandréoun hallituksen nopeaan kaatumiseen.
Kun everstit Geórgios Papadópouloksen johdolla kaappasivat vallan huhtikuussa 1967, molemmat Papandréout vangittiin. Geórgios kuoli kotiarestissa 1968, ja Andréas karkotettiin maasta. Maanpaossa Pariisissa hän perusti Panhelleenisen vapautusliikkeen (PAK) ja kiersi maailmaa protestoimassa sotilashallitusta vastaan. Hän piti CIA:ta vastuussa tapahtuneesta ja tuli yhä avoimemmin amerikkalaisvastaiseksi.[1]
Pääministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papandréou palasi Kreikkaan juntan kaaduttua 1974. Hän perusti uuden radikaalin puolueen, Panhelleenisen sosialistiliikkeen (Pasok). Suurin osa entisistä PAK:in kannattajista ja monet diktatuurin vastaiset ryhmät liittyivät siihen. Vuoden 1974 vaaleissa Pasok sai 13,5 % äänistä, mutta 1977 jo 25 % ja Papandréouta tuli oppositiojohtaja. Vuoden 1981 vaaleissa Pasok sai murskavoiton ja Papandréousta tuli Kreikan ensimmäinen sosialistipääministeri.
Valtaanpääsynsä jälkeen hän toimi huomattavasti puheitaan maltillisemmin; Kreikka ei eronnut Natosta, eikä Yhdysvaltain joukkoja määrätty maasta. Kreikan jäsenyys Euroopan yhteisössä jatkui. Sisäpolitiikassa lähdettiin laajoihin, mutta kalliisiin uudistuksiin, kuten yleisen terveydenhuollon perustaminen ja laaja sosiaaliturva. Avioliittoa ja uskontoa koskevia lakeja uudistettiin vapaammiksi ja joitain valtion toimia keskitettiin.[1]
Tärkeimpänä Papandréou pyrki kirjoittamaan uudelleen modernin Kreikan historian ja uudistamaan sen valtarakenteita. Kreikan sisällissodasta sai nyt puhua ja siitä kerrottiin koulukirjoissa. Entiset kommunistisissit saivat eläkkeen ja heidän johtajansa Márkos Vafeiádis valittiin Kreikan parlamenttiin.
Papandréoun politiikka osoittautui suosituksi, ja Pasok voitti myös 1985 vaalit ja hän jatkoi pääministerinä. Toisella kaudella hänen asemaansa heikensi vakava talousskandaali, mikä johti kolmen ministerin erottamiseen. Myös hänen suhteensa yli puolet nuorempaan Olympic Airin lentoemäntään Dímitra Liániin ennen eroa entisestä vaimosta Margaríta (Margaret) Papandréousta tuli ilmi. Liáni ja Papandréou avioituivat 1989.[2]
Valtion menot ylittivät tulot ja kasvava valtionvelka johti inflaatioon. Kesäkuun 1989 vaaleissa Pasok menetti asemansa parlamentissa, mutta oppositiokaan ei pystynyt muodostamaan hallitusta. Kolmien vaalien jälkeen oikeistolaisen Uuden demokratian Konstantínos Mitsotákis muodosti hallituksen kommunistien tuella. Uusi hallitus nosti Papandréouta vastaan syytteen rahoitusskandaalista, mutta hänet julistettiin syyttömäksi tammikuussa 1992. Kaksi hänen ministereistään sai tuomion.[1]
Papandreu lannisti arvostelijansa johtamalla Pasokin voittoon vielä lokakuun 1993 vaaleissa. Heikko terveys esti häntä enää johtamasta maata tehokkaasti. Hän joutui sairaalaan sydänsairauden ja munuaisvaivojen vuoksi marraskuussa 1995, erosi 16. tammikuuta 1996 ja kuoli seuraavana kesänä.[1] Myös hänen poikansa Geórgios Andréas Papandréou on poliitikko, ja hänet valittiin Kreikan pääministeriksi vuonna 2009.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Marlise Simons: Andreas Papandreou Dies at 77; Fiery, Ambiguous Premier DominatedGreek Politics NY Times. 1996. Viitattu 19.6.2018.
- ↑ a b Andrew Gumbel: profile; Dimitra Papandreou; Naked lust for power. The Independent on Sunday, 5 November 1995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26 December 2010.
- ↑ Andreas Papandreou Encyclopaedia Britannica. Viitattu 19.6.2018.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andréas Papandréou Wikimedia Commonsissa
- Konstantínos Karamanlís (1974–1980)
- Geórgios Rállis (1980–1981)
- Andréas Papandréou (1981–1989)
- Tzannís Tzannetákis (1989)
- Ioánnis Grívas (1989)
- Xenofón Zolótas (1989–1990)
- Konstantínos Mitsotákis (1990–1993)
- Andréas Papandréou (1993–1996)
- Konstantínos Simítis (1996–2004)
- Kóstas Karamanlís (2004–2009)
- Geórgios Andréas Papandréou (2009–2011)
- Loukás Papadímos (2011–2012)
- Panagiótis Pikramménos (2012)
- Antónis Samarás (2012–2015)
- Aléxis Tsípras (2015)
- Vasilikí Thánou (2015)
- Aléxis Tsípras (2015–2019)
- Kyriákos Mitsotákis (2019–2023)
- Ioánnis Sarmás (2023)
- Kyriákos Mitsotákis (2023–)
| ||||||||||||||||||||||
