Andreas Papandreu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Andreas Papandreu
Andreas Papandreu ja Bill Clinton (1994)

Andreas G. Papandreu (kreik. Ανδρέας Γ. Παπανδρέου, 5. helmikuuta 191923. kesäkuuta 1996) oli kreikkalainen taloustieteilijä ja poliitikko. Hän oli kolmen hallituksen johdossa Kreikan pääministerinä 21. lokakuuta 19812. heinäkuuta 1989 ja 13. lokakuuta 199322. tammikuuta 1996.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papandreu oli kotoisin Khiosista (Χίος) ja johtavan kreikkalaisen liberaalipoliitikko Georgios Papandreun poika. Hänen äitinsä Sofia Mineyko oli puoliksi puolalainen. Papandreu meni Ateenan yliopistoon 1937 ja oli aktiivinen trotskilaisissa ryhmissä. Kun Ioannis Metaxas (Ιωάννης Μεταξάς) nousi maan diktaattoriksi, Andreas Papandreu pidätettiin ja häntä kidutettiin. Vanhempiensa suhteiden avulla hän pääsi maasta.

Papandreu meni 1942 Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin, jossa väitteli taloustieteen tohtoriksi. Hän jäi Harvardiin luennoijaksi ja professoriksi vuoteen 1947, sai 1944 Yhdysvaltain kansalaisuuden ja palveli laivastossa. Myöhemmin hän työskenteli Minnesotan yliopistossa, Northwestern Universityssä, Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, jossa hän oli taloustieteen laitoksen johtaja, Tukholmassa, New Yorkissa ja Yorkin yliopistossa Torontossa. Hän nai 1951 yhdysvaltalaisen Margaret Chantin, jonka kanssa sai kolme poikaa ja tyttären.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papandreu palasi Kreikkaan 1959 johtamaan talouskehitysohjelmaa. Hänet nimitettiin 1960 Ateenan taloustutkimuksen instituutin johtoon ja Kreikan pankin neuvonantajaksi. Hänen isästään Georgios Papandreusta tuli 1963 pääministeri, ja Andreas toimi hänen pääneuvonantajanaan. Andreas Papandreu luopui Yhdysvaltain kansalaisuudestaan ja valittiin Kreikan parlamenttiin 1964. Hänet nimitettiin heti ministeriksi ensimmäiseen valtioministeriöön, käytännössä apulaispääministeriksi.

Papandreu otti kylmässä sodassa ainakin ulkoisesti neutraalin kannan ja toivoi maan olevan riippumattomampi Yhdysvalloista. Hän arvosteli Yhdysvaltain asevoimien ja tiedustelun vahvaa läsnäoloa Kreikassa ja halusi erottaa antidemokraattiset upseerit asevoimista. Hän yritti myös lopettaa CIA:n kanssa läheistä yhteistyötä tekevän tiedustelupalvelun tavan nauhoittaa poliitikkojen keskustelut.

Andreas Papandreun nopea nousu maan hallitukseen aiheutti tyytymättömyyttä ja oli ainakin osasyy Georgios Papandreun hallituksen nopeaan kaatumiseen.

Kun everstit Georgios Papadopoulosin johdolla kaappasivat vallan huhtikuussa 1967, molemmat Papandreut vangittiin. Georgios kuoli kotiarestissa 1968, ja Andreas karkotettiin maasta. Maanpaossa Pariisissa hän perusti panhelleenisen vapautusliikkeen (Πανελλήνιο Απελευθερωτικό Κίνημα, PAK) ja kiersi maailmaa protestoimassa sotilashallitusta vastaan. Hän piti CIA:ta vastuussa tapahtuneesta ja tuli yhä avoimemmin amerikkalaisvastaiseksi.

Pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papandreu palasi Kreikkaan juntan kaaduttua 1974. Hän perusti uuden radikaalin puolueen, Panhelleenisen Sosialistiliikkeen (Πανελλήνιο Σοσιαλιστικό Κίνημα, ΠΑΣΟΚ, PASOK). Suurin osa entisistä PAK:in kannattajista ja monet diktatuurin vastaiset ryhmät liittyivät siihen. Vuoden 1974 vaaleissa PASOK keräsi 13,5 % äänistä, mutta 1977 jo 25 % ja Papandreusta tuli oppositiojohtaja. Vuoden 1981 vaaleissa PASOK sai murskavoiton ja Papandreusta tuli Kreikan ensimmäinen sosialistipääministeri.

Valtaanpääsynsä jälkeen hän toimi huomattavasti puheitaan maltillisemmin; Kreikka ei eronnut NATO:sta, eikä Yhdysvaltain joukkoja määrätty maasta. Kreikan jäsenyys EEC:ssä jatkui. Sisäpolitiikassa lähdettiin laajoihin, mutta kalliisiin uudistuksiin, kuten yleisen terveydenhuollon perustaminen ja laaja sosiaaliturva. Avioliittoa ja uskontoa koskevia lakeja uudistettiin vapaammiksi ja joitain valtion toimia keskitettiin.

Tärkeimpänä Papandreu pyrki kirjoittamaan uudelleen modernin Kreikan historian ja uudistamaan sen valtarakenteita. Kreikan sisällissodasta sai nyt puhua ja siitä kerrottiin koulukirjoissa. Entiset kommunistisissit saivat eläkkeen ja heidän johtajansa Markos Vafiadis valittiin Kreikan parlamenttiin.

Papandreun politiikka osoittautui suosituksi ja PASOK voitti myös 1985 vaalit ja hän jatkoi pääministerinä. Toisella kaudella hänen asemaansa heikensi vakava talousskandaali, mikä johti kolmen ministerin erottamiseen. Myös hänen suhteensa paljon nuorempaan lentoemäntään ennen eroaan entisestä vaimosta tuli ilmi. Valtion menot ylittivät tulot ja kasvava valtionvelka johti inflaatioon. Kesäkuun 1989 vaaleissa PASOK menetti asemansa parlamentissa, mutta oppositiokaan ei pystynyt muodostamaan hallitusta. Kolmien vaalien jälkeen oikeistolaisen Nea Dimokratian Konstantinos Mitsotakis muodosti hallituksen kommunistien tuella.

Uusi hallitus nosti Papandreua vastaan syytteen rahoitusskandaalista, mutta hänet julistettiin syyttömäksi tammikuussa 1992.

Papandreu lannisti arvostelijansa johtamalla PASOKin voittoon vielä lokakuun 1993 vaaleissa. Hänen heikko terveytensä esti häntä enää johtamasta maata tehokkaasti. Hän joutui sairaalaan sydänsairauden ja munuaisvaivojen vuoksi marraskuussa 1995, erosi 16. tammikuuta 1996 ja kuoli seuraavana kesänä. Hänen poikansa Georgios Andreas Papandreu on merkittävä kreikkalainen poliitikko.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]