Aleksandr Suvorov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksandr Suvorov, George Dawen maalaus
Neuvostoliiton postimerkki, Aleksandr Suvorov (1980)

Aleksandr Vasiljevitš Suvorov (ven. Александр Васильевич Суворов; 24. marraskuuta (J: 13. marraskuuta) 1729 Moskova18. toukokuuta (J: 5. toukokuuta) 1800 Pietari) oli venäläinen generalissimus. Suvorovia pidetään yhtenä suurimmista sotastrategeista, ja hänet tunnetaan yhtenä harvoista sotapäälliköistä koko maailmassa, joka ei hävinnyt yhtään käymäänsä taistelua.

Aleksandr Suvorov oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hänen sukunsa suomalainen kantaisä muutti 1300-luvulla Karjalasta Moskovaan. Alkuperäinen sukunimi oli Suvor. [1]

Suvorov pestautui Henkikaartin Semjonovin jalkaväkirykmenttiin sotamieheksi 1742 ja aloitti palveluksensa 1748. Hänestä tuli Inkerin rykmentin luutnantti 1754, ja hän osallistui seitsenvuotisessa sodassa (1756–1763) mm. Kunersdorfin (12. elokuuta 1759) ja Berliinin (1760) ja Kolbergin (16. joulukuuta 1761) taisteluihin.

1762 Suvorov komennettiin everstin arvoisena Astrahanin jalkaväkirykmenttiin ja seuraavana vuonna Suzdalin rykmenttiin, missä hän palveli vuoteen 1769 saakka. Hän osallistui vuotta aikaisemmin alkaneeseen Puolan vastaiseen sotaan. Hänet ylennettiin 1770 kenraalimajuriksi ja 1773 kenraaliluutnantiksi. Hänet komennettiin ensimmäiseen turkkilaissotaan (1768–1774), missä hänen joukkonsa valtasivat Turkutain ja Hirsovin linnoituksen, mitä onnistuttiin puolustamaan. 20. kesäkuuta 1774 hänen joukkonsa voittivat 60 000 miehen Turkin armeijan Kozlujissa. 1787 Suvorovista tuli komentaja toiseen turkkilaissotaan (1787–1792).

Suvorov osallistui menestyksellä myös Napoleonin sotiin. Hän sai generalissimuksen arvon komennettuaan Venäjän ja Itävallan armeijoita voitokkaan Italian Alpeille suuntautuneen sotaretken aikana vuonna 1799.

Venäjän Ruotsia vastaan käymän Kustaa III:n sodan (1788-1790) jälkeen rakennettiin Vanhan Suomen alueelle kenraali Suvorovin johdolla voimakas Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä suojaamaan keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria.

Suvorov kuoli 1800. Hänet haudattiin Aleksanteri Nevskin luostarin alueelle, Neitsyt Marian Taivaaseenastumisen kirkkoon. Omasta toivomuksestaan haudalla oli vain messinkilevy, joka vaihdettiin 1800 -luvun puolivälissä laattaan, jossa on kirjoitus: "Zdes lezhit Suvorov"("Tässä lepää Suvorov").[2] Suvoroville on omistettu oma museo Pietarissa.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Kuvalehti 11/1936, sivu 408
  2. Suomalaiset linnoitukset, s.195. Saarijärvi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aleksandr Suvorov.