Ero sivun ”Transsukupuolisuus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
johdannossa selostettu tarkemmin, miksi diagnoosia tarvitaan. lisäksi kerrottu tarkemmin hoitojen tuloksista.
→‎Hoitojen tulokset: Poistin väitteen siitä, että sukupuolenkorjaus vähentäisi itsemurhariskiä. Koska vuoden 2011 ruotsalainen laaja seurantatutkimus (Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden) ei tukenut tätä miltään osin. (Sukupuolikorjattujen itsemurhakuolleisuus oli 19-kertaa tavallista suurempi.)
Rivi 8: Rivi 8:
Transsukupuoliset muodostavat sukupuolivähemmistön, jonka kooksi arvioitiin vuonna 2015 vain prosentti väestöstä<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.sciencenewsforstudents.org/article/gender-when-body-and-brain-disagree|Nimeke=Gender: When the body and brain disagree|Tekijä=Mascarelli, Amanda Leigh|Julkaisu=Science News for Students|Ajankohta=31.7.2015|Viitattu=12.1.2021|Kieli={{en}}}}</ref>. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että jopa noin 4 prosenttia nuoruusikäisistä ei identifioidu biologiseen sukupuoleensa<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/menokone/events/59184|nimeke=Riittakerttu Kaltiala: Transsukupuolisuus - Mitä tieteellinen tutkimus kertoo asiasta? {{!}} {{!}} Helsinki|julkaisu=https://www.hs.fi/menokone/|viitattu=2023-05-26}}</ref>. Transmiehet muodostavat nykyisin enemmistön sukupuolenkorjaukseen hakeutuvista alaikäisistä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/a/3-10707095|nimeke=Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin|julkaisu=Yle Uutiset|ajankohta=2019-03-26|viitattu=2023-05-26|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.
Transsukupuoliset muodostavat sukupuolivähemmistön, jonka kooksi arvioitiin vuonna 2015 vain prosentti väestöstä<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.sciencenewsforstudents.org/article/gender-when-body-and-brain-disagree|Nimeke=Gender: When the body and brain disagree|Tekijä=Mascarelli, Amanda Leigh|Julkaisu=Science News for Students|Ajankohta=31.7.2015|Viitattu=12.1.2021|Kieli={{en}}}}</ref>. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että jopa noin 4 prosenttia nuoruusikäisistä ei identifioidu biologiseen sukupuoleensa<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.hs.fi/menokone/events/59184|nimeke=Riittakerttu Kaltiala: Transsukupuolisuus - Mitä tieteellinen tutkimus kertoo asiasta? {{!}} {{!}} Helsinki|julkaisu=https://www.hs.fi/menokone/|viitattu=2023-05-26}}</ref>. Transmiehet muodostavat nykyisin enemmistön sukupuolenkorjaukseen hakeutuvista alaikäisistä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://yle.fi/a/3-10707095|nimeke=Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin|julkaisu=Yle Uutiset|ajankohta=2019-03-26|viitattu=2023-05-26|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.


Transsukupuoliset kohtaavat monenlaista syrjintää niin valtaväestön kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin suunnalta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Aro Mielonen|Otsikko=Poikakolon ja puuttuvien tissien arvoitus|Julkaisu=Tulva|Ajankohta=3-4/2019|Julkaisija=Naisasialiitto Unioni ry}}</ref>. Noin 40 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa, mikä on lähes yhdeksänkertaisesti koko väestöön verrattuna<ref>{{cite web|url=https://www.reuters.com/article/us-usa-lgbt-biology/born-this-way-researchers-explore-the-science-of-gender-identity-idUSKBN1AJ0F0|title=Born this way? Researchers explore the science of gender identity|publisher=|first=Daniel|last=Trotta}}</ref>.
Transsukupuoliset kohtaavat monenlaista syrjintää niin valtaväestön kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin suunnalta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Aro Mielonen|Otsikko=Poikakolon ja puuttuvien tissien arvoitus|Julkaisu=Tulva|Ajankohta=3-4/2019|Julkaisija=Naisasialiitto Unioni ry}}</ref>. Noin 40 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa, mikä on lähes yhdeksänkertaisesti koko väestöön verrattuna<ref name=":7">{{cite web|url=https://www.reuters.com/article/us-usa-lgbt-biology/born-this-way-researchers-explore-the-science-of-gender-identity-idUSKBN1AJ0F0|title=Born this way? Researchers explore the science of gender identity|publisher=|first=Daniel|last=Trotta}}</ref>.


Transsukupuolisuutta ei pidetä nykyisin sairautena eikä häiriönä. Sukupuoli-identiteetin ja kehon väliseen ristiriitaan saattaa liittyä kuitenkin paljon henkistä kärsimystä ja psykososiaalisen toimintakyvyn laskua. Tällöin potilaalle annetaan seksuaaliterveyden häiriön diagnoosi, jotta hän olisi oikeutettu saamaan niin sanottuja lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015102020537536|nimeke=Maailman lääkäriliitto: Jokaisella on oikeus määrittää oma sukupuolensa|julkaisu=www.iltalehti.fi|viitattu=2020-11-22|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref name=":5" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01195|nimeke=Transsukupuolisuus|julkaisu=Duodecim Terveyskirjasto|viitattu=2023-05-28|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
Transsukupuolisuutta ei pidetä nykyisin sairautena eikä häiriönä. Sukupuoli-identiteetin ja kehon väliseen ristiriitaan saattaa liittyä kuitenkin paljon henkistä kärsimystä ja psykososiaalisen toimintakyvyn laskua. Tällöin potilaalle annetaan seksuaaliterveyden häiriön diagnoosi, jotta hän olisi oikeutettu saamaan niin sanottuja lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2015102020537536|nimeke=Maailman lääkäriliitto: Jokaisella on oikeus määrittää oma sukupuolensa|julkaisu=www.iltalehti.fi|viitattu=2020-11-22|ietf-kielikoodi=fi}}</ref><ref name=":5" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01195|nimeke=Transsukupuolisuus|julkaisu=Duodecim Terveyskirjasto|viitattu=2023-05-28|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
Rivi 21: Rivi 21:
Ihmisen sukupuolta käsitellään monissa yhteyksissä binäärisenä, eli henkilön katsotaan olevan joko mies tai nainen. Transsukupuolisuus, [[intersukupuolisuus]] ja [[muunsukupuolisuus]] kuitenkin laajentavat käsitystä sukupuolen moninaisuudesta. Transsukupuolisuuden on esitetty johtuvan siitä, että sikiönkehityksessä sukupuolielimet ja aivot kehittyvät eriaikaisesti, toisiaan vastaamattomiksi.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Gender identity development in adolescence | Tekijä = Steensma, Thomas D. & Kreukels, Baudewijntje P.C. & de Vries, Annelou L.C. & Cohen-Kettenis, Peggy T. | Julkaisu = Hormones and Behavior | Ajankohta = 2013 | Vuosikerta = 64 | Numero = 2 | Sivut = 288-297 | Tunniste = 10.1016/j.yhbeh.2013.02.020 | www = https://doi.org/10.1016/j.yhbeh.2013.02.020 | Viitattu = 3.5.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref> Kaikki transsukupuoliset eivät kuitenkaan hakeudu hoitoihin, sillä kaikki eivät kärsi voimakkaasta dysforiasta. Hoidot ovat myös kalliita, sekä niihin pääseminen voi olla vaikeaa sekä epämiellyttävää.<ref name="Nimetön-rG9b-1">{{Verkkoviite|osoite=https://kehraaja.com/kuvaile-minulle-miten-masturboit-julkikuvan-takaa-paljastuu-transpolien-nuorten-synkka-tilanne/|nimeke="Kuvaile minulle miten masturboit?" - transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä|julkaisu=Kehrääjä|ajankohta=2021-03-19|viitattu=2021-05-24|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> On myös todennäköistä, että osa transsukupuolisista ei ole kuullut transsukupuolisuudesta, eivätkä siksi ole osanneet hakeutus transpalveluiden piiriin.
Ihmisen sukupuolta käsitellään monissa yhteyksissä binäärisenä, eli henkilön katsotaan olevan joko mies tai nainen. Transsukupuolisuus, [[intersukupuolisuus]] ja [[muunsukupuolisuus]] kuitenkin laajentavat käsitystä sukupuolen moninaisuudesta. Transsukupuolisuuden on esitetty johtuvan siitä, että sikiönkehityksessä sukupuolielimet ja aivot kehittyvät eriaikaisesti, toisiaan vastaamattomiksi.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Gender identity development in adolescence | Tekijä = Steensma, Thomas D. & Kreukels, Baudewijntje P.C. & de Vries, Annelou L.C. & Cohen-Kettenis, Peggy T. | Julkaisu = Hormones and Behavior | Ajankohta = 2013 | Vuosikerta = 64 | Numero = 2 | Sivut = 288-297 | Tunniste = 10.1016/j.yhbeh.2013.02.020 | www = https://doi.org/10.1016/j.yhbeh.2013.02.020 | Viitattu = 3.5.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref> Kaikki transsukupuoliset eivät kuitenkaan hakeudu hoitoihin, sillä kaikki eivät kärsi voimakkaasta dysforiasta. Hoidot ovat myös kalliita, sekä niihin pääseminen voi olla vaikeaa sekä epämiellyttävää.<ref name="Nimetön-rG9b-1">{{Verkkoviite|osoite=https://kehraaja.com/kuvaile-minulle-miten-masturboit-julkikuvan-takaa-paljastuu-transpolien-nuorten-synkka-tilanne/|nimeke="Kuvaile minulle miten masturboit?" - transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä|julkaisu=Kehrääjä|ajankohta=2021-03-19|viitattu=2021-05-24|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> On myös todennäköistä, että osa transsukupuolisista ei ole kuullut transsukupuolisuudesta, eivätkä siksi ole osanneet hakeutus transpalveluiden piiriin.


Tutkimukset osoittavat ettei transsukupuolisten heikon mielenterveyden syy ole itse transsukupuolisuus, vaan siitä johtuva sosiaalinen hyljeksintä ja kohdattu väkivalta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://time.com/4424589/being-transgender-is-not-a-mental-disorder-study/ | Nimeke = Being Transgender Is Not a Mental Disorder: Study | Tekijä = Steinmetz, Katy | Julkaisu = Time | Ajankohta = 26.7.2016 | Viitattu = 12.1.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref><ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Robles, Rebeca & Fresán, Ana & Vega-Ramírez, Hamid & Cruz-Islas, Jeremy & Rodríguez-Pérez, Victor & Domínguez-Martínez, Tecelli et al. | Otsikko = Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11 | Julkaisu = The Lancet Psychology | Ajankohta = 26.7.2016 | Vuosikerta = 3 | Numero = 9 | Sivut = 850–859 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Tunniste = 10.1016/S2215-0366(16)30165-1 | www = https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(16)30165-1/fulltext | Viitattu = 12.1.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[Tanska]] oli ensimmäinen maa, joka poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden luokituksesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.scientificamerican.com/article/where-transgender-is-no-longer-a-diagnosis/ | Nimeke = Where Transgender Is No Longer a Diagnosis | Tekijä = Russo, Francine | Selite = Denmark becomes the first country to declassify it as a mental disorder | Julkaisu = Scientific American | Ajankohta = 6.1.2017 | Viitattu = 12.1.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref>
[[Tanska]] oli ensimmäinen maa, joka poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden luokituksesta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.scientificamerican.com/article/where-transgender-is-no-longer-a-diagnosis/ | Nimeke = Where Transgender Is No Longer a Diagnosis | Tekijä = Russo, Francine | Selite = Denmark becomes the first country to declassify it as a mental disorder | Julkaisu = Scientific American | Ajankohta = 6.1.2017 | Viitattu = 12.1.2021 | Kieli = {{en}} }}</ref> Noin 40 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa, mikä on lähes yhdeksänkertaisesti koko väestöön verrattuna<ref name=":7" />. Tutkimukset osoittavat ettei transsukupuolisten heikon mielenterveyden syy ole itse transsukupuolisuus, vaan siitä johtuva sosiaalinen hyljeksintä ja kohdattu väkivalta.<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://time.com/4424589/being-transgender-is-not-a-mental-disorder-study/|Nimeke=Being Transgender Is Not a Mental Disorder: Study|Tekijä=Steinmetz, Katy|Julkaisu=Time|Ajankohta=26.7.2016|Viitattu=12.1.2021|Kieli={{en}}}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Robles, Rebeca & Fresán, Ana & Vega-Ramírez, Hamid & Cruz-Islas, Jeremy & Rodríguez-Pérez, Victor & Domínguez-Martínez, Tecelli et al.|Otsikko=Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11|Julkaisu=The Lancet Psychology|Ajankohta=26.7.2016|Vuosikerta=3|Numero=9|Sivut=850–859|Julkaisupaikka=|Julkaisija=|Tunniste=10.1016/S2215-0366(16)30165-1|www=https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(16)30165-1/fulltext|Viitattu=12.1.2021|Kieli={{en}}}}</ref>

⚫
Osa transsukupuolisista pyrkii salaamaan syntymässä määritellyn sukupuolensa muun muassa ympäristön kielteisen asenteen eli [[transfobia]]n, syrjinnän tai väkivallan ehkäisemiseksi<ref name="dl6" /><ref name="ntds">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.transequality.org/sites/default/files/docs/resources/NTDS_Report.pdf|Nimeke=A Report of the National Transgender Discrimination Survey|Tekijä=Jaime M. Grant, Ph.D., Lisa A. Mottet, J.D., Justin Tanis, D.Min.|Ajankohta=Syyskuu 2007|Viitattu=12.2.2017|Kieli={{en}}}}</ref>.


== Sukupuoliristiriita ja -dysforia ==
== Sukupuoliristiriita ja -dysforia ==
Rivi 32: Rivi 34:
Transsukupuolisuus voi ilmetä missä iässä ja kehitysvaiheessa tahansa. Monet transsukupuoliset kuvaavat sukupuoliristiriidan kokemusten ajoittuvan ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteen, mutta transsukupuolisuus voi ilmetä myös aikuisiässä ilman aikaisempia kokemuksia ja ilman vahvaa kehodysforian tuntemusta.<ref name="dl2">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12092.pdf|Nimeke=Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen|Tekijä=Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi|Julkaisu=Duodecim|Ajankohta=2015|Viitattu=12.2.2017}}</ref> Kehodysforian kokeminen ei kuitenkaan ole transsukupuolisuuden kriteeri, eivätkä kaikki transsukupuoliset koe dysforiaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://everydayfeminism.com/2015/08/not-all-trans-folks-dysphoria/|nimeke=Not All Transgender People Have Dysphoria – And Here Are 6 Reasons Why That Matters|tekijä=Sam Dylan Finch|julkaisu=Everyday Feminism|ajankohta=2015-08-13|viitattu=2021-05-24|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>
Transsukupuolisuus voi ilmetä missä iässä ja kehitysvaiheessa tahansa. Monet transsukupuoliset kuvaavat sukupuoliristiriidan kokemusten ajoittuvan ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteen, mutta transsukupuolisuus voi ilmetä myös aikuisiässä ilman aikaisempia kokemuksia ja ilman vahvaa kehodysforian tuntemusta.<ref name="dl2">{{Verkkoviite|Osoite=http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo12092.pdf|Nimeke=Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen|Tekijä=Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi|Julkaisu=Duodecim|Ajankohta=2015|Viitattu=12.2.2017}}</ref> Kehodysforian kokeminen ei kuitenkaan ole transsukupuolisuuden kriteeri, eivätkä kaikki transsukupuoliset koe dysforiaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://everydayfeminism.com/2015/08/not-all-trans-folks-dysphoria/|nimeke=Not All Transgender People Have Dysphoria – And Here Are 6 Reasons Why That Matters|tekijä=Sam Dylan Finch|julkaisu=Everyday Feminism|ajankohta=2015-08-13|viitattu=2021-05-24|ietf-kielikoodi=en-US}}</ref>


Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa [[Masennus|masennukseen]], [[Ahdistus (tunne)|ahdistuneisuuteen]] ja aiheuttaa esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Myös itsemurhariski on merkittävästi kohonnut ja USA:ssa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt [[itsemurha]]a.<ref name="trasek" /><ref name="ttp2" /><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.thetaskforce.org/static_html/downloads/resources_and_tools/ntds_report_on_health.pdf|Nimeke=National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care|Ajankohta=Lokakuu 2010|Julkaisija=National Center for Transgender Equality|Viitattu=12.2.2017|Kieli={{en}}|arkisto=https://web.archive.org/web/20170126163609/http://www.thetaskforce.org/static_html/downloads/resources_and_tools/ntds_report_on_health.pdf|arkistoitu=26.1.2017}}</ref> Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://seta.fi/2019/04/12/sateenkaarilasten-ja-nuorten-pahoinvointiin-on-puututtava/,%20https://seta.fi/2019/04/12/sateenkaarilasten-ja-nuorten-pahoinvointiin-on-puututtava/|nimeke=Sateenkaarilasten ja -nuorten pahoinvointiin on puututtava {{!}} Seta ry|tekijä=Önnön Nöö|ajankohta=2019-04-12|viitattu=2021-05-24|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa [[Masennus|masennukseen]], [[Ahdistus (tunne)|ahdistuneisuuteen]] ja aiheuttaa esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Myös itsemurhariski on merkittävästi kohonnut ja USA:ssa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt [[itsemurha]]a.<ref name="trasek" /><ref name="ttp2" /><ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.thetaskforce.org/static_html/downloads/resources_and_tools/ntds_report_on_health.pdf|Nimeke=National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care|Ajankohta=Lokakuu 2010|Julkaisija=National Center for Transgender Equality|Viitattu=12.2.2017|Kieli={{en}}|arkisto=https://web.archive.org/web/20170126163609/http://www.thetaskforce.org/static_html/downloads/resources_and_tools/ntds_report_on_health.pdf|arkistoitu=26.1.2017}}</ref> Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://seta.fi/2019/04/12/sateenkaarilasten-ja-nuorten-pahoinvointiin-on-puututtava/,%20https://seta.fi/2019/04/12/sateenkaarilasten-ja-nuorten-pahoinvointiin-on-puututtava/|nimeke=Sateenkaarilasten ja -nuorten pahoinvointiin on puututtava {{!}} Seta ry|tekijä=Önnön Nöö|ajankohta=2019-04-12|viitattu=2021-05-24|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>


== Diagnostiikka ==
== Diagnostiikka ==
Rivi 77: Rivi 79:


== Sukupuolenkorjausprosessi ==
== Sukupuolenkorjausprosessi ==
Sukupuolenkorjausprosessi on ainoa toimivaksi osoitettu keino transsukupuolisuudesta aiheutuvan sukupuoliristiriidan lievittämiseen ja transsukupuolisten toimintakyvyn palauttamiseen.<ref name="hb" /><ref name="wpath" /> Sukupuolenkorjausprosessi koostuu yksilöidystä kokoelmasta erilaisia hormonaalisia, kirurgisia ja psykiatrisia hoitokeinoja. Kaikki transsukupuoliset eivät tarvitse kaikkia hoitoja vaan hoitomuodot vaihtelevat koetun sukupuoliristiriidan vahvuuden ja sen aiheuttajien mukaan.<ref name="wpath" /><ref name="ttp3" /> Toimintakyvyn alenemaan johtava sukupuoliristiriidan aiheuttama ahdistus oikeuttaa Suomen julkisesta terveydenhuollosta saataviin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen riippumatta siitä, identifioituuko henkilö miehiin vai naisiin tai onko kyseessä muunsukupuolinen henkilö.<ref name=":4" />
Sukupuolenkorjausprosessi on ainoa toimivaksi osoitettu keino transsukupuolisuudesta aiheutuvan sukupuoliristiriidan lievittämiseen<ref name="hb" /><ref name="wpath" />. Sukupuolenkorjausprosessi koostuu yksilöidystä kokoelmasta erilaisia hormonaalisia, kirurgisia ja psykiatrisia hoitokeinoja. Kaikki transsukupuoliset eivät tarvitse kaikkia hoitoja vaan hoitomuodot vaihtelevat koetun sukupuoliristiriidan vahvuuden ja sen aiheuttajien mukaan.<ref name="wpath" /><ref name="ttp3" /> Toimintakyvyn alenemaan johtava sukupuoliristiriidan aiheuttama ahdistus oikeuttaa Suomen julkisesta terveydenhuollosta saataviin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen riippumatta siitä, identifioituuko henkilö miehiin vai naisiin tai onko kyseessä muunsukupuolinen henkilö.<ref name=":4" />


Lääketieteellisten hoitojen rinnalla tärkeässä roolissa sukupuolenkorjausprosessia on sen sosiaalinen puoli, eli esimerkiksi juridisen nimen vaihtaminen, [[kaapista ulos tuleminen]], pukeutumis-, hius- tai meikkityylin muuttuminen ja muu toiminta, joka vahvistaa omaa sukupuoli-identiteettiä. Jokaisen transihmisen sukupuolenkorjausporessi on uniikki.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Marjo Asikainen|Nimeke=MATKALLA MINUKSI:
Lääketieteellisten hoitojen rinnalla tärkeässä roolissa sukupuolenkorjausprosessia on sen sosiaalinen puoli, eli esimerkiksi juridisen nimen vaihtaminen, [[kaapista ulos tuleminen]], pukeutumis-, hius- tai meikkityylin muuttuminen ja muu toiminta, joka vahvistaa omaa sukupuoli-identiteettiä. Jokaisen transihmisen sukupuolenkorjausporessi on uniikki.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Marjo Asikainen|Nimeke=MATKALLA MINUKSI:
Rivi 112: Rivi 114:


=== Hoitojen tulokset ===
=== Hoitojen tulokset ===
Vuonna 2010 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kahdeksankymmentä prosenttia korjauksen saaneista kokee sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä<ref>[https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19473181 Hormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes.] Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010.</ref>. Vuonna 2021 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan vuosina 1988-2019 julkaistuihin tutkimuksiin osallistuneesta kaksi prosenttia vaginoplastian läpikäyneistä ja yksi prosentti rintojenpoistoleikkauksen läpikäyneistä katui ainakin jossain määrin sukupuolenkorjausprosessiin osallistumista. Yleisin syy katumukseen näytti olevan se, ettei leikkaus ratkaissutkaan koettua sukupuoliristiriitaa tai ettei tutkittava kyennytkään samastumaan toivomaansa sukupuoleen. Toiseksi yleisin syy oli klitoriksen muuttuminen tunnottomaksi. Jotkut huomasivat, etteivät olleetkaan transsukupuolisia ja toiset pettyivät naisen roolissa elämiseen. Myös puolison menetys sai osan leikatuista katumaan hoitoa. Katumuksen yleisyyttä tutkittiin tutkimuksesta riippuen 1-9 vuoden kuluttua leikkauksesta.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Valeria P. Bustos, Samyd S. Bustos, Andres Mascaro, Gabriel Del Corral, Antonio J. Forte, Pedro Ciudad|Otsikko=Regret after Gender-affirmation Surgery: A Systematic Review and Meta-analysis of Prevalence|Julkaisu=Plastic and Reconstructive Surgery – Global Open|Ajankohta=2021-03|Vuosikerta=9|Numero=3|Sivut=e3477|Doi=10.1097/GOX.0000000000003477|www=https://journals.lww.com/prsgo/fulltext/2021/03000/regret_after_gender_affirmation_surgery__a.22.aspx|Kieli=en-US}}</ref>. [[Duodecim|Lääkäriseura Duodecim]]in julkaiseman artikkelin mukaan katujien osuudessa on ollut huomattavia maakohtaisia eroja. Lähes neljä prosenttia juridisen sukupuolensa muuttaneista ruotsalaisista halusi vanhan juridisen sukupuolensa takaisin, mutta saksalaisista vain 4 promillea.<ref name="Duodecim"> {{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01195&p_hakusana=transsukupuolisuus | Nimeke = Transsukupuolisuus | Ajankohta = 8.8.2017 | Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim }}</ref>
Vuonna 2010 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kahdeksankymmentä prosenttia korjauksen saaneista kokee sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä<ref>[https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19473181 Hormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes.] Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010.</ref>. Vuonna 2011 laaditussa ruotsalaisessa väestöseurantatutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneiden itsemurhakuolleisuus oli lähes 20 kertaa normaalia suurempaa<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Cecilia Dhejne, Paul Lichtenstein, Marcus Boman, Anna L. V. Johansson, Niklas Långström, Mikael Landén|Otsikko=Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden|Julkaisu=PLOS ONE|Ajankohta=2011-02-22|Vuosikerta=6|Numero=2|Sivut=e16885|Pmid=21364939|Doi=10.1371/journal.pone.0016885|Issn=1932-6203|www=https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0016885|Kieli=en}}</ref>.
Vuonna 2021 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan vuosina 1988-2019 julkaistuihin tutkimuksiin osallistuneesta kaksi prosenttia vaginoplastian läpikäyneistä ja yksi prosentti rintojenpoistoleikkauksen läpikäyneistä katui ainakin jossain määrin sukupuolenkorjausprosessiin osallistumista. Yleisin syy katumukseen näytti olevan se, ettei leikkaus ratkaissutkaan koettua sukupuoliristiriitaa tai ettei tutkittava kyennytkään samastumaan toivomaansa sukupuoleen. Toiseksi yleisin syy oli klitoriksen muuttuminen tunnottomaksi. Jotkut huomasivat, etteivät olleetkaan transsukupuolisia ja toiset pettyivät naisen roolissa elämiseen. Myös puolison menetys sai osan leikatuista katumaan hoitoa. Katumuksen yleisyyttä tutkittiin tutkimuksesta riippuen 1-9 vuoden kuluttua leikkauksesta.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Valeria P. Bustos, Samyd S. Bustos, Andres Mascaro, Gabriel Del Corral, Antonio J. Forte, Pedro Ciudad|Otsikko=Regret after Gender-affirmation Surgery: A Systematic Review and Meta-analysis of Prevalence|Julkaisu=Plastic and Reconstructive Surgery – Global Open|Ajankohta=2021-03|Vuosikerta=9|Numero=3|Sivut=e3477|Doi=10.1097/GOX.0000000000003477|www=https://journals.lww.com/prsgo/fulltext/2021/03000/regret_after_gender_affirmation_surgery__a.22.aspx|Kieli=en-US}}</ref>. [[Duodecim|Lääkäriseura Duodecim]]in julkaiseman artikkelin mukaan katujien osuudessa on ollut huomattavia maakohtaisia eroja. Lähes neljä prosenttia juridisen sukupuolensa muuttaneista ruotsalaisista halusi vanhan juridisen sukupuolensa takaisin, mutta saksalaisista vain 4 promillea.<ref name="Duodecim"> {{Verkkoviite | Osoite = http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01195&p_hakusana=transsukupuolisuus | Nimeke = Transsukupuolisuus | Ajankohta = 8.8.2017 | Julkaisija = Kustannus Oy Duodecim }}</ref>


Vuonna 2021 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan joka neljäs alapäästä leikattu transnainen menettää kyvyn saavuttaa orgasmi<ref>https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9886596/</ref>. Klitoriksesta rakennettava penis taas jää suhteellisen pieneksi ja implantin omaavilla transmiehillä saattaa puolestaan esiintyä yhdyntäkipuja. Korjausleikkauksen läpikäyneet transmiehet harrastavat kuitenkin transnaisia enemmän itsetyydytystä ja he kiihottuvat keskimäärin transnaisia herkemmin ja saavat helpommin orgasmeja. Osa transmiehistä saavuttaa orgasmin jopa helpommin kuin ennen leikkausta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.medicalnewstoday.com/articles/326590|nimeke=Transgender penis: How does female-to-male surgery work?|julkaisu=www.medicalnewstoday.com|ajankohta=2019-10-09|viitattu=2022-07-04|ietf-kielikoodi=en}}</ref>
Vuonna 2021 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan joka neljäs alapäästä leikattu transnainen menettää kyvyn saavuttaa orgasmi<ref>https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9886596/</ref>. Klitoriksesta rakennettava penis taas jää suhteellisen pieneksi ja implantin omaavilla transmiehillä saattaa puolestaan esiintyä yhdyntäkipuja. Korjausleikkauksen läpikäyneet transmiehet harrastavat kuitenkin transnaisia enemmän itsetyydytystä ja he kiihottuvat keskimäärin transnaisia herkemmin ja saavat helpommin orgasmeja. Osa transmiehistä saavuttaa orgasmin jopa helpommin kuin ennen leikkausta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.medicalnewstoday.com/articles/326590|nimeke=Transgender penis: How does female-to-male surgery work?|julkaisu=www.medicalnewstoday.com|ajankohta=2019-10-09|viitattu=2022-07-04|ietf-kielikoodi=en}}</ref>


[[Tiedosto:Gender sign (bold, pink and blue).svg|pienoiskuva|Transsukupuolisuuden [[Sukupuolen symboli|sukupuolisymboli]].]]
[[Tiedosto:Gender sign (bold, pink and blue).svg|pienoiskuva|Transsukupuolisuuden [[Sukupuolen symboli|sukupuolisymboli]].]]

⚫
Transsukupuoliset kärsivät sukupuolenkorjausprosessinkin jälkeen keskimääräistä väestöä enemmän muun muassa masennuksesta ja kohonneesta itsemurhariskistä, kuitenkin merkittävästi korjausprosessin läpikäymättömiä transsukupuolisia vähemmän. Osa transsukupuolisista pyrkii salaamaan syntymässä määritellyn sukupuolensa kokonaan, muun muassa ympäristön kielteisen asenteen eli [[transfobia]]n, syrjinnän tai väkivallan ehkäisemiseksi.<ref name="dl6"/><ref name="ntds">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.transequality.org/sites/default/files/docs/resources/NTDS_Report.pdf | Nimeke = A Report of the National Transgender Discrimination Survey | Ajankohta = Syyskuu 2007 | Tekijä = Jaime M. Grant, Ph.D., Lisa A. Mottet, J.D., Justin Tanis, D.Min. | Viitattu = 12.2.2017 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Sukupuolen korjaushoidot vähentävät tutkimusten mukaan vain vähän transnaisten lihasten kokoa ja voimaa, minkä vuoksi transsukupuolisilla naisurheilijoilla on yleensä etuja muihin naisurheilijoihin verrattuna<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/59c87888-587a-48b8-a6df-cd055289327a|nimeke=Kolumni: Transurheilijat muuttavat naisurheilua peruuttamattomasti|julkaisu=www.iltalehti.fi|viitattu=2021-08-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.
Sukupuolen korjaushoidot vähentävät tutkimusten mukaan vain vähän transnaisten lihasten kokoa ja voimaa, minkä vuoksi transsukupuolisilla naisurheilijoilla on yleensä etuja muihin naisurheilijoihin verrattuna<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/59c87888-587a-48b8-a6df-cd055289327a|nimeke=Kolumni: Transurheilijat muuttavat naisurheilua peruuttamattomasti|julkaisu=www.iltalehti.fi|viitattu=2021-08-29|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>.

Versio 29. toukokuuta 2023 kello 02.52

Transsukupuolisuuden symbolina käytetty Pride-lippu.

Transsukupuolisuus (vanh. transseksuaalisuus) tarkoittaa ettei henkilön sukupuoli-identiteetti vastaa hänen biologista sukupuoltaan. Tämä ristiriita saattaa aiheuttaa sukupuolidysforiaa, eli voimakasta pahaa oloa ja ahdistuneisuutta. Transsukupuoliset kokevat syntymässä määritellyn sukupuolensa ja siihen liittyvät fyysiset piirteet ja yhteiskunnan opettamat sosiaaliset roolit itselleen vieraiksi ja usein myös ahdistaviksi ja vastenmielisiksi, ja saattavat toivoa näiden fyysisten piirteiden muuttamista omaa sukupuoli-identiteettiään vastaaviksi niin sanotun sukupuolenkorjausprosessin avulla, jossa ihmisen ulkoista olemusta muutetaan lähemmäs omaksi koettua sukupuolta.[1][2][3]

Aivojen harmaan ja valkean aineen rakenne asettuu transsukupuolisilla tyypillisesti miesten ja naisten keskiarvojen väliin[4][5].

Transnainen (engl. male to female, MtF) on transsukupuolinen henkilö, joka identifioituu naiseksi ja transmies (engl. female to male, FtM) identifioituu mieheksi. Transsukupuolinen voi kokea sukupuoli-identiteettinsä myös joksikin muuksi kuin selvästi vain mieheksi tai naiseksi, jolloin puhutaan yleensä muunsukupuolisuudesta eli ei-binäärisesta sukupuoli-identiteetistä.[1] Suuri osa syntymässä naiseksi määritellyistä transsukupuolisista ei samastu kumpaakaan sukupuoleen, mitä kutsutaan muunsukupuolisuudeksi eli ei-binääriseksi sukupuoli-identiteetiksi.[6]

Transsukupuoliset muodostavat sukupuolivähemmistön, jonka kooksi arvioitiin vuonna 2015 vain prosentti väestöstä[7]. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että jopa noin 4 prosenttia nuoruusikäisistä ei identifioidu biologiseen sukupuoleensa[8]. Transmiehet muodostavat nykyisin enemmistön sukupuolenkorjaukseen hakeutuvista alaikäisistä[9].

Transsukupuoliset kohtaavat monenlaista syrjintää niin valtaväestön kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjenkin suunnalta[10]. Noin 40 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa, mikä on lähes yhdeksänkertaisesti koko väestöön verrattuna[11].

Transsukupuolisuutta ei pidetä nykyisin sairautena eikä häiriönä. Sukupuoli-identiteetin ja kehon väliseen ristiriitaan saattaa liittyä kuitenkin paljon henkistä kärsimystä ja psykososiaalisen toimintakyvyn laskua. Tällöin potilaalle annetaan seksuaaliterveyden häiriön diagnoosi, jotta hän olisi oikeutettu saamaan niin sanottuja lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja.[12][13][14]

Niin sanottu eheytyshoito, joka tähtää sukupuoli-identiteetin muuttamiseen on osoittautunut vaikutuksettomaksi sekä turhaa psyykkistä kuormitusta aiheuttavaksi[15].

Suomeksi transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen vastaavasta termistä (transsexuality) johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Tätä pidetään vanhentuneena käännöksenä, koska transsukupuolisuudesta ei pysty päättelemään henkilön seksuaalisuutta.

Niitä, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa heidän biologista sukupuoltaan, kutsutaan cissukupuolisiksi[16].

Yleistä

Ihmisen sukupuolta käsitellään monissa yhteyksissä binäärisenä, eli henkilön katsotaan olevan joko mies tai nainen. Transsukupuolisuus, intersukupuolisuus ja muunsukupuolisuus kuitenkin laajentavat käsitystä sukupuolen moninaisuudesta. Transsukupuolisuuden on esitetty johtuvan siitä, että sikiönkehityksessä sukupuolielimet ja aivot kehittyvät eriaikaisesti, toisiaan vastaamattomiksi.[17] Kaikki transsukupuoliset eivät kuitenkaan hakeudu hoitoihin, sillä kaikki eivät kärsi voimakkaasta dysforiasta. Hoidot ovat myös kalliita, sekä niihin pääseminen voi olla vaikeaa sekä epämiellyttävää.[18] On myös todennäköistä, että osa transsukupuolisista ei ole kuullut transsukupuolisuudesta, eivätkä siksi ole osanneet hakeutus transpalveluiden piiriin.

Tanska oli ensimmäinen maa, joka poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden luokituksesta.[19] Noin 40 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa, mikä on lähes yhdeksänkertaisesti koko väestöön verrattuna[11]. Tutkimukset osoittavat ettei transsukupuolisten heikon mielenterveyden syy ole itse transsukupuolisuus, vaan siitä johtuva sosiaalinen hyljeksintä ja kohdattu väkivalta.[20][21]

Osa transsukupuolisista pyrkii salaamaan syntymässä määritellyn sukupuolensa muun muassa ympäristön kielteisen asenteen eli transfobian, syrjinnän tai väkivallan ehkäisemiseksi[22][23].

Sukupuoliristiriita ja -dysforia

Transsukupuolisuuden keskeinen oire on voimakas sukupuoliristiriidan ja sukupuolidysforian tunne. Dysforiaa voivat aiheuttaa niin fyysiset kuin sosiaalisetkin tekijät.[24]

Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä. Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.[24][22] Myös kokemus seksuaalisesta traumasta tai pahoinpitelystä voi lisätä omien genitaalialueiden tai rintojen kokemista vieraiksi ja ahdistaviksi.[25]

Esipuberteettiselle lapselle voidaan antaa murrosiän keskeyttävä estolääkitys, eli dysforiaa aiheuttavat kehon muutokset eivät tapahdu. Puberteettiä lykkäävillä hormoniblokkerihoidoilla voidaan estää translapsen kehon muuttuminen ei-haluttuun suuntaan, välttää tulevat korjausleikkaukset sekä vahvistaa translapsen hyvinvointia.[26][27]

Transsukupuolisuus voi ilmetä missä iässä ja kehitysvaiheessa tahansa. Monet transsukupuoliset kuvaavat sukupuoliristiriidan kokemusten ajoittuvan ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteen, mutta transsukupuolisuus voi ilmetä myös aikuisiässä ilman aikaisempia kokemuksia ja ilman vahvaa kehodysforian tuntemusta.[28] Kehodysforian kokeminen ei kuitenkaan ole transsukupuolisuuden kriteeri, eivätkä kaikki transsukupuoliset koe dysforiaa.[29]

Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttaa esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta. Myös itsemurhariski on merkittävästi kohonnut ja USA:ssa tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia transsukupuolisista on yrittänyt itsemurhaa.[2][24][30] Noin puolet suomalaisista transnuorista on ajatellut itsemurhaa.[31]

Diagnostiikka

Transsukupuolisuus
Luokitus
ICD-10 F64.0
OMIM 600952
MedlinePlus 001527
MeSH D014189
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Transsukupuolisuus on määritelty kansainvälisen ICD-tautiluokituksen uusimmassa versiossa numero 11 kuuluvaksi seksuaaliterveyden häiriöihin diagnoosikoodilla HA60[13]. Aiemmassa luoituksessa se määriteltiin mielenterveyden häiriöihin kuuluvaksi, jolloin sen diagnoosikoodioli F64.0.

American Psychiatric Association poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöitä koskevasta DSM-diagnostiikkaohjeistuksestaan vuonna 2013 ja korvasi sen sukupuoliristiriidalla. Sukupuolivähemmistöjä edustavat ihmisoikeus- ja asiantuntijajärjestöt, kuten Seta ja WPATH ovat kritisoineet transsukupuolisuuden luokittelua mielenterveyden häiriöksi ja sairaudeksi pitäen käytäntöä viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen vastaisena ja transsukupuolisia syrjivänä.[32][33]

Transsukupuolisuutta ja sukupuoliristiriitaa diagnosoidaan tyypillisesti moniammatillisessa työryhmässä lääkäreiden ja psykologien yhteistyönä. Diagnostiikassa pyritään erottamaan transsukupuolisuuden aiheuttama sukupuoliristiriita esimerkiksi psykoosin tai dissosiatiivisen identiteettihäiriön aiheuttamasta sukupuoli-identiteetin epävakaudesta. Suomessa transsukupuolisten tutkimukset ja diagnostiikka on keskitetty Tampereen ja Helsingin yliopistollisiin sairaaloihin, niin kutsutuille transpoliklinikoille.[28][34]

Suomen transpoliklinikan asiakkaat ovat kertoneet klinikalla kohtaamista ahdistavista kokemuksistaan. Monet kertovat kohdanneensa työntekijöiltä transfobiaa, epäsensitiivistä, pompottelua, epäilemistä, vähättelyä sekä hoitojen eväystä.[18][35]

ICD-11 sukupuoliristiriita (gender incongruence) on siirtymässä mielenterveyden häiriöiden luokasta seksuaaliterveyden luokkaan. Samassa yhteydessä yhdistyvät transsukupuolisuus- ja muunsukupuolisuus-diagnoosi yhdeksi diagnoosiksi.[36]

Kriteerit

Transsukupuolisuuden diagnostiset kriteerit ICD-10-tautiluokituksen mukaan:[37]

  • Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy toive saada kirurgista ja hormonaalista hoitoa oman ruumiin muuttamiseksi mahdollisimman samankaltaiseksi kuin toivottu sukupuoli.
  • Transsukupuolisen identiteetin kokemus on kestänyt vähintään kaksi vuotta.
  • Kyseessä ei ole muun mielenterveyshäiriön, esimerkiksi skitsofrenian oire tai kromosomipoikkeavuus.

Lapset ja nuoret

Joidenkin tutkimusten mukaan sukupuolidysforiasta kärsivien poikien käytös on jo varhaislapsuudessa muita poikia feminiinisempää[38]. Lapsille ei tarjota Suomessa kuitenkaan sukupuoli-identiteettitutkimuksia, koska on havaittu, että 85 prosenttia lapsuuden epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta katoaa murrosiän aikana[39]. Trasek ry:n mukaan hyvin nuorena alkanutta sukupuoliristiriitaa kokevalle lapselle pitäisi kuitenkin voida aloittaa murrosiän pysäyttävä hormonisalpaajalääkitys, jotta translapsen keho ei muuttuisi ei-haluttuun suuntaan. Tällöin voidaan vahvistaa lapsen hyvinvointia ja välttää tulevia korjausleikkauksia.[40]

Nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus näyttää olevan melko pysyvä silloin, kun identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen on alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut murrosiässä. Murrosiässä alkaneen transsukupuolisuuden pysyvyydestä ja hoitotuloksista ei ole kuitenkaan olemassa tutkimustietoa. Suurin osa alaikäisistä sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista suomalaisista on havahtunut transsukupuolisuuteen vasta murrosiässä ja hakeutuu tutkimuksiin aikaisintaan 15-16-vuotiaina, jolloin on jo myöhäistä aloittaa hormonisalpaajalääkitys. Alaikäisten diagnostiikassa pitääkin noudattaa erityistä huolellisuutta, jotta voidaan varmistua sukupuoli-identiteetin pysyvyydestä ennen peruuttamattomien sukupuolenkorjaushoitojen antamista. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri ja nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on esittänyt myös, että merkittävä osa alaikäisistä sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista kärsii niin vakavista psykiatrisista häiriöistä, että se heikentää heidän päätöksentekokykyään.[39][41][42]

Sukupuolenkorjausprosessi

Sukupuolenkorjausprosessi on ainoa toimivaksi osoitettu keino transsukupuolisuudesta aiheutuvan sukupuoliristiriidan lievittämiseen[43][44]. Sukupuolenkorjausprosessi koostuu yksilöidystä kokoelmasta erilaisia hormonaalisia, kirurgisia ja psykiatrisia hoitokeinoja. Kaikki transsukupuoliset eivät tarvitse kaikkia hoitoja vaan hoitomuodot vaihtelevat koetun sukupuoliristiriidan vahvuuden ja sen aiheuttajien mukaan.[44][34] Toimintakyvyn alenemaan johtava sukupuoliristiriidan aiheuttama ahdistus oikeuttaa Suomen julkisesta terveydenhuollosta saataviin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen riippumatta siitä, identifioituuko henkilö miehiin vai naisiin tai onko kyseessä muunsukupuolinen henkilö.[6]

Lääketieteellisten hoitojen rinnalla tärkeässä roolissa sukupuolenkorjausprosessia on sen sosiaalinen puoli, eli esimerkiksi juridisen nimen vaihtaminen, kaapista ulos tuleminen, pukeutumis-, hius- tai meikkityylin muuttuminen ja muu toiminta, joka vahvistaa omaa sukupuoli-identiteettiä. Jokaisen transihmisen sukupuolenkorjausporessi on uniikki.[45]

Sukupuolenkorjausprosessista aiemmin käytetty nimitys sukupuolenvaihdos katsotaan nykyään useimmiten harhaanjohtavaksi, sillä prosessin tavoitteena ei ole vaihtaa potilaan kokemaa sukupuoli-identiteettiä vaan korjata fyysinen ja sosiaalinen sukupuoli olemassa olevaa identiteettiä vastaavaksi.[1]

Fyysiset hoidot

Fyysiset hoidot sukupuolenkorjausprosessissa tähtäävät sukupuoliristiriitaa aiheuttavien fyysisten piirteiden lievittämiseen ja kehon muuttamiseen enemmän koetun sukupuolen mukaiseksi.[44][46]

Hormonihoidot

Hormonihoidoilla pyritään lievittämään syntymässä määritellyn sukupuolen sekundaarisia sukupuoliominaisuuksia ja vahvistamaan koetun sukupuolen vastaavia ominaisuuksia. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kehon karvoitus, äänenmurros, lihasmassa ja rintojen kasvu. Transnaisilla hormonihoitoon liitetään naishormoni estrogeenin lisäksi testosteronin estolääkitys. Transmiesten hormonihoito koostuu yksinomaan testosteronista. Alaikäisillä voidaan käyttää murrosiän estävää tai sen pysäyttävää gonadotropiinien estohoitoa, kunnes diagnostiikka on varmistunut ja varsinaiset hormonihoidot voidaan aloittaa.[44][34][47]

Transnaiset tarvitsevat toisinaan rintojen suurennusleikkauksen, jossa rintojen kokoa suurennetaan silikoni-implanteilla tai rasvansiirrolla, koska hormonihoito ei kasvata rintoja vältämättä niin paljon, että rintakehä näyttäisi naiselliselta[48]. Hormonihoidon tulokset vaihtelevat geeniperimän ja iän mukaan. Hormonihoidon vaikutus moniin murrosiän aikana jo tapahtuneisiin muutoksiin, kuten lantion muotoon tai äänenmurrokseen on olematon tai hyvin pieni. Nuoruusiässä tai ennen murrosikää aloitetuilla hormonihoidoilla voidaan kuitenkin saavuttaa erittäin hyviä tuloksia ja selkeä sukupuoli-identiteetin mukainen fenotyyppi.[44][47]

Leikkaushoidot

Transsukupuolisille suoritettaviin leikkaushoitoihin kuuluvat esimerkiksi rintojen poisto ja sukuelinkirurgiset toimenpiteet, joissa potilaan omista sukuelimistä pyritään muotoilemaan mahdollisimman paljon samastumissukupuolen elimiä muistuttavat. Murrosiän aiheuttamia maskuliinisia piirteitä kasvojen luustossa voidaan korjata kasvojen feminisaatioleikkauksella, ääntä feminisoida äänihuulileikkauksella ja aataminomenaa pienentää höyläämällä rustoa.[44][34]

Kaikki potilaat eivät tarvitse tai halua kaikkia leikkaushoitoja. Erityisesti sukuelinkirurgiaan liittyvien komplikaatioriskien vuoksi monet transsukupuoliset eivät hakeudu leikkaukseen.[49]

Muut hoidot

Muita fenotyypin muuttamiseen tähtääviä transsukupuolisten hoitoja voivat olla partakarvoituksen tai muun karvoituksen pysyvä poistaminen ja puheäänen muuttamiseen tähtäävä feminisoiva tai maskulinisoiva ääniterapia.[34]

Psykiatriset hoidot

Diagnostisessa vaiheessa psykiatrisen hoidon tavoitteena on tukea transsukupuolista henkilöä identiteettinsä vahvistamisessa ja hyväksymisessä. Psykiatriset hoidot tähtäävät transsukupuolisen henkilön toimintakyvyn ylläpitämiseen, sukupuoliristiriidan aiheuttamien psyykkisten oireiden (kuten masennuksen) seuraamiseen ja sukupuolenkorjauksesta johtuvien haasteiden (kuten syrjinnän kohtaamisen) käsittelemiseen. Hoidon tarve vaihtelee yksilöllisesti riippuen esimerkiksi perheeltä ja ystäviltä saadusta tuesta ja henkisen hyvinvoinnin tilasta.[2][43][44]

Niin sanottu psykiatrinen eheytyshoito, joka tähtää sukupuoli-identiteetin muuttamiseen, on osoittautunut vaikutuksettomaksi sekä turhaa psyykkistä kuormitusta aiheuttavaksi[15].

Sosiaaliset ja juridiset muutokset

Transsukupuoliset toivovat usein tulevansa kohdatuksi muiden ihmisten toimesta identiteettiään vastaavan sukupuolen edustajana ja siirtyvät yleensä viimeistään sukupuolenkorjausprosessin aikana elämään toivomansa sukupuolen mukaisessa yhteiskunnallisessa sukupuoliroolissa. Sosiaalinen muutos voi käsittää esimerkiksi oman sukupuoli-identiteetin ilmaisemista vaatetuksen tai meikin avulla. Sukupuolenkorjausprosessin aikana transsukupuoliset muuttavat usein myös nimensä ja mahdollisen henkilötunnuksensa tai syntymätodistuksensa ja muut juridiset dokumenttinsa korjattua sukupuoltaan vastaaviksi. Käytännöt juridisista muutoksista ja niiden edellytyksistä vaihtelevat paljon maakohtaisesti.[34]

Suomessa juridisen sukupuolen vahvistaminen edellyttää muun muassa lisääntymiskyvyttömyyttä. Siihen riittää hormonihoidon aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys. Steriloimislakiin on lisätty vuonna 2002 oikeus sterilointiin transsukupuolisuuden perusteella, mutta THL:n tilastoon ei ole ilmoitettu koko aikana niitä yhtään. [50] Muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä CEDAW-komitea ovat arvostelleet Suomen translainsäädäntöä.[51] Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa juridinen sukupuolen vahvistaminen on jo ilmoitusasia, ja myös Ruotsissa on luovuttu lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksesta.[51]

Hoitojen tulokset

Vuonna 2010 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kahdeksankymmentä prosenttia korjauksen saaneista kokee sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä[52]. Vuonna 2011 laaditussa ruotsalaisessa väestöseurantatutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneiden itsemurhakuolleisuus oli lähes 20 kertaa normaalia suurempaa[53].

Vuonna 2021 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan vuosina 1988-2019 julkaistuihin tutkimuksiin osallistuneesta kaksi prosenttia vaginoplastian läpikäyneistä ja yksi prosentti rintojenpoistoleikkauksen läpikäyneistä katui ainakin jossain määrin sukupuolenkorjausprosessiin osallistumista. Yleisin syy katumukseen näytti olevan se, ettei leikkaus ratkaissutkaan koettua sukupuoliristiriitaa tai ettei tutkittava kyennytkään samastumaan toivomaansa sukupuoleen. Toiseksi yleisin syy oli klitoriksen muuttuminen tunnottomaksi. Jotkut huomasivat, etteivät olleetkaan transsukupuolisia ja toiset pettyivät naisen roolissa elämiseen. Myös puolison menetys sai osan leikatuista katumaan hoitoa. Katumuksen yleisyyttä tutkittiin tutkimuksesta riippuen 1-9 vuoden kuluttua leikkauksesta.[54]. Lääkäriseura Duodecimin julkaiseman artikkelin mukaan katujien osuudessa on ollut huomattavia maakohtaisia eroja. Lähes neljä prosenttia juridisen sukupuolensa muuttaneista ruotsalaisista halusi vanhan juridisen sukupuolensa takaisin, mutta saksalaisista vain 4 promillea.[55]

Vuonna 2021 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan joka neljäs alapäästä leikattu transnainen menettää kyvyn saavuttaa orgasmi[56]. Klitoriksesta rakennettava penis taas jää suhteellisen pieneksi ja implantin omaavilla transmiehillä saattaa puolestaan esiintyä yhdyntäkipuja. Korjausleikkauksen läpikäyneet transmiehet harrastavat kuitenkin transnaisia enemmän itsetyydytystä ja he kiihottuvat keskimäärin transnaisia herkemmin ja saavat helpommin orgasmeja. Osa transmiehistä saavuttaa orgasmin jopa helpommin kuin ennen leikkausta.[57]

Transsukupuolisuuden sukupuolisymboli.

Sukupuolen korjaushoidot vähentävät tutkimusten mukaan vain vähän transnaisten lihasten kokoa ja voimaa, minkä vuoksi transsukupuolisilla naisurheilijoilla on yleensä etuja muihin naisurheilijoihin verrattuna[58].

Keskeyttäneiden ylläpitohoito

Vuonna 2022 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa havaittiin, että suurin osa hormonihoidot keskeyttäneistä oli jäänyt kokonaan ilman hormonikorvaushoitoa, vaikka he olisivat tarvinneet sitä terveyssyistä, koska olivat menettäneet luontaisen sukupuolihormonituotantonsa munasarjojen/kivesten poiston yhteydessä[59].

Syyt

Transsukupuolisuudelle ei ole löydetty yksiselitteistä aiheuttajaa. Vallitsevan käsityksen mukaan sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja muuttuminen on useiden sikiö- ja nuoruusajan hormonaalisten, geneettisten sekä joidenkin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Varsinaista aikuisiän transsukupuolisuutta selittänevät kuitenkin yksinomaan geneettiset ja sikiöajan hormonaaliset tekijät eikä sosiaalisen kasvuympäristön yhteyttä transsukupuolisuuteen ole pystytty osoittamaan.[24][60][61][62][63]

Hormonaaliset tekijät

Sukupuoli-identiteetin kehityksen uskotaan määräytyvän ainakin osittain sikiönaikaisen testosteronipitoisuuden ohjaaman aivorakenteiden maskulinisaation tai sen puuttumisen tuloksena. Ulkoiset sukupuolielimet kehittyvät aivorakenteista itsenäisesti eri vaiheessa sikiönkehitystä, eikä aivojen maskulinisaation astetta voida päätellä ulkoisten sukuelinten perusteella. Normaalia alhaisempi testosteronipitoisuus tietyssä sikiönkehityksen vaiheessa johtaisi tällöin miespuolisen sikiön aivojen maskulinisaation estymiseen ja feminiinisen sukupuoli-identiteetin kehittymiseen. Naispuolisilla sikiöillä normaalia korkeampi testosteronipitoisuus aiheuttaisi vastaavasti aivojen maskulinisaatiota ja maskuliinisen sukupuoli-identiteetin.[62][63][64][65]

Poikkeavaa hormonitasapainoa on selitetty esimerkiksi lisämunuaishyperplasialla transmiesten tapauksessa sekä tiettyjen hormonireseptorigeenien alleeleiden aikaansaamilla muutoksilla hormoneiden vaikutusmekanismeissa.[66][67][68]

Käsitystä tukevat sikiöajan testosteronialtistukseen liittyviä piirteitä kartoittavat tutkimukset. Esimerkiksi etusormen ja nimettömän välinen suhde (2D:4D) vastaa transnaisilla keskimäärin cissukupuolisten naisten keskimääräistä suhdetta. Transmiehillä vastaavaa eroa ei ole kuitenkaan havaittu ja myös täydellisestä androgeeniresistenssistä (CAIS) kärsivillä henkilöillä on todettu maskuliinista sukupuoli-identiteettiä, viitaten myös muiden tekijöiden, kuin vain sikiöajan testosteronialtistuksen, vaikuttavan erityisesti maskuliinisen sukupuoli-identiteetin kehittymiseen.[69][70]

Geneettiset tekijät

Identtiset kaksoset ovat 28,38 % todennäköisyydellä molemmat transsukupuolisia, mikäli toinen kaksosista on transsukupuolinen. Epäidenttisillä kaksosilla vastaava luku on 0,34 %.[71] Ympäristövaikutukset huomioivaan, laajempaan kaksostutkimukseen perustuvan geneettisen analyysin mukaan transsukupuolisuuden periytyvyys voi olla jopa 62 %.[72] Transnaisten äideillä on havaittu olevan keskimääräistä enemmän sisaria kuin veljiä, ja erääksi transsukupuolisuuden syyksi onkin esitetty isoäidiltä periytyvää X-kromosomaalista leimautumista, jossa alun perin isoäidin isältä peritty X-kromosomi ei inaktivoidu oikein. Toisessa sukupolvessa virheellinen inaktivaatio voi johtaa miespuolisten sikiöiden varhaiseen keskenmenoon ja kolmannessa sukupolvessa feminisoivien geenien virheelliseen ekspressioon ja transsukupuolisuuteen.[73] Varsinaiset kromosomipoikkeavuudet selittävät transsukupuolisuutta vain erittäin harvoin.[74]

Transnaisten androgeenireseptorigeeneissä ja transmiesten estrogeenireseptorigeeneissä on havaittu joidenkin mikrosatelliittimarkkerien osalta tavallista suurempaa monistumista, joka saattaa omalta osaltaan vaikuttaa sikiöaikaiseen hormonitasapainoon ja hormonivälitteiseen aivojen maskulinisaatioon.[67][68] Transmiehillä myös sukupuolihormoneiden aineenvaihduntaa ohjaavan CYP17-geenin resessiivinen C-alleeli on merkittävästi yleisempi kuin cisnaisilla.[75]

Neuroanatomiset tekijät

Transsukupuolisten neuroanatomiset piirteet jakautuvat sekä syntymässä määritellylle että koetulle sukupuolelle tyypillisten piirteiden kesken ja transsukupuolisuutta onkin esitetty aivorakenteen perusteella erääksi intersukupuolisuuden muodoksi.[76]

Aivojen harmaan ja valkean aineen rakenne poikkeaa transsukupuolisilla heidän syntymässä määritellyn sukupuolensa keskimääräisistä rakenteista asettuen tyypillisesti miesten ja naisten keskiarvojen väliin.[4][5] Hypotalamuksen INAH3-tummakkeen ja runsaasti androgeeni- ja estrogeenireseptoreita sisältävän BSTc-tumakkeen koko ja solumäärä vastaavat transsukupuolisilla heidän kokemansa sukupuolen keskimääräistä kokoa ja solumäärää.[77] Myös seksuaalista halua ja parinmuodostusta ohjaavan kisspeptiini-hormonin vaste hypotalamuksen ARC-tumakkeessa vastaa transnaisilla cisnaisten vastetta.[78][79] Erot ovat havaittavissa hormonihoidoista riippumatta. BSTc:n rooli sukupuoli-identiteetin kehityksessä on epäselvä, sillä se kehittyy lopulliseen muotoonsa vasta aikuisiässä, mutta INAH3:n koko on iästä riippumaton.[80][81]

Psykososiaaliset tekijät

Varhaismurrosikää on esitetty sukupuoli-identiteetin vakiintumisen kannalta kriittiseksi kehitysvaiheeksi. Näiden ikävuosien aikana myös monille sellaisille henkilöille, joiden sukupuoli-identiteetti on ollut varhaislapsuudessa syntymäsukupuolen mukainen, kehittyy ensimmäistä kertaa transsukupuolinen identiteetti.[60][61]

Selittävää tekijää varhaislapsuuden ja varhaismurrosiän aikana tapahtuville sukupuoli-identiteetin muutoksille ei tunneta. Tieteellistä näyttöä sosiaalisen kasvuympäristön tai kasvatuksen vaikutuksista aikuisiän sukupuoli-identiteettiin ei kuitenkaan ole eikä esimerkiksi homoseksuaalisten vanhempien lapsilla ei ole havaittu transsukupuolisuutta heterovanhempia enempää.[60][62][63][64][82]

Seurantatutkimukset varhaislapsuudesta asti tyttöinä kasvatetuista, karyotyypeiltään normaaleista syntymän yhteydessä mieheksi määritellyistä henkilöistä tukevat käsitystä synnynnäisesti määräytyneestä aikuisiän sukupuoli-identiteetistä, johon sosiaalisilla tekijöillä ja kasvatuksella ei ole vaikutusta. Kanadalainen mieheksi syntynyt David Reimer kasvatettiin tyttönä epäonnistuneen ympärileikkauksen tuhottua hänen peniksensä. Murrosiässä Reimer kuitenkin omaksui miehen sukupuoli-identiteetin ja korjasi myöhemmin sukupuolensa mieheksi.[65] Seurantatutkimuksessa myös neljästätoista muusta XY-karyotyypin omaavasta miehestä, jotka kasvatettiin peniksen puuttumisen vuoksi syntymästään asti tyttöinä, kahdeksan identifioitui myöhemmin transmiehiksi ja kaikilla henkilöillä oli ainakin osittain miestyyppinen sukupuolirooli.[83]

Esiintyvyys

Transsukupuolisuuden esiintyvyydestä on esitetty monenlaisia arvioita, jotka vaihtelevat merkittävästi riippuen tutkimuksesta, tutkimuksessa käytetyistä määritelmistä, laskentatavasta sekä tutkimuksen ajankohdasta. Sukuelinkirurgiaan hakeutuvien transsukupuolisten esiintyvyydeksi on esitetty ainakin 1:4800 transnaisilla ja 1:9000 transmiehillä.Vuonna 2007 esitettiin arvio, että sukupuoliristiriidan kokemuksen esiintyvyys olisi vähintään 1:500.[84] Suomessa arvioitiin vuonna 2016, että transsukupuolisia olisi yksi tuhannesta.[85] Sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien määrä on moninkertaistunut kaikissa länsimaissa vuoteen 2010 verrattuna. Suomessa tehtiin 2010-luvun lopussa noin 60 sukupuolenkorjausleikkausta vuodessa, kun niitä tehtiin noin kymmenen vuodessa vuonna 2003[86]. Etenkin tytöksi syntyneiden sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien nuorten määrä kasvoi voimakkaasti 2010-luvun loppupuolella[25].

Tilastollinen esiintyvyys on noussut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1980 hormonihoidon aloittaneiden transsukupuolisten esiintyvyydeksi arvioitiin vielä 1 : 42 000 transnaisilla ja 1 : 200 000 transmiehillä. Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen myötä yhä useampi on hakeutunut diagnostisiin tutkimuksiin. Sukupuoli-identiteettitutkimuksiin vuosittain hakeutuvien määrä lähes kahdeksankertaistui Suomessa vuosina 2003–2013.[84][87]

Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan noin kaksi prosenttia juridista sukupuoltaan vaihtaneista on hakenut aiemman juridisen sukupuolensa palauttamista[25].

Autisminkirjossa transsukupuolisuus on huomattavasti muuta väestöä yleisempää. On myös havaittu, että mitä vaikeampia autisminkirjon piirteet ovat, sitä epätodennäköisemmin henkilö kokee yhteenkuuluvuutta syntymäsukupuolensa kanssa.[88]

Transsukupuolisten seksuaalisuus

Neljässä eri aivokuvauksia hyödyntävässä tutkimuksessa on löytynyt viitteitä siitä, että transsukupuolisten seksuaalisuuteen liittyvät aivoalueet eivät ole kehittyneet yhtä selvästi tiettyyn suuntaan kuin cis-sukupuolisilla.[89][90][91][92]

Kyselytutkimuksen mukaan transsukupuolisten seksuaalinen suuntautuneisuus on hyvin moninaista. Transsukupuolisista noin 23 prosenttia on homoseksuaaleja, 23 prosenttia heteroseksuaaleja ja 25 prosenttia biseksuaaleja. Aseksuaaleiksi itsensä määritteli 4 prosenttia ja joksikin muuksi 25 prosenttia. Seksuaalinen suuntautuminen saattaa myös vaihdella sukupuolenkorjausprosessin aikana ja vakiintua vasta sen jälkeen.[3][23]

Aivokuvantaminen

Transsukupuolisten ihmisten aivokurkiainen on vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan rakenteeltaan enemmän heidän ilmoittamansa sukupuolen kanssa kuin syntymässä määritetyn.[93] Jopa lineaarinen tukivektorikone (karkean yksinkertainen luokittelualgoritmi) luokitteli aivokurkiaisten sukupuolen oikein 74 prosentin tarkkuudella ja vastasi paremmin sosiaalista kuin fyysistä sukupuolta.[93]

Historia

Transsukupuolisuutta ja sitä vastaavia ilmiöitä on esiintynyt lähes kaikissa kulttuureissa eri aikakausina. Muinaisessa Mesopotamiassa tunnettiin useita sukupuoleltaan epämääräisiä sosiaalisia rooleja ja virkoja. Tällaisia olivat esimerkiksi gala-, assinnu- ja kurgarrǔ-papit, jotka esittivät tansseja, lauluja ja muita normaalisti naisille varattuja rituaalisia tehtäviä, ja joiden kultillisiin velvollisuuksiin kuului homoseksuaalinen seksi. Jumalatar Ištarilla oli valta muuttaa ”mies naiseksi ja nainen mieheksi”. Myös Ištarilla itsellään oli molempien sukupuolten piirteitä, ja hänet yhdistettiin sekä seksiin ja rakkauteen että sotaan ja väkivaltaan.[94][95]

Hindulaisessa mytologiassa kuvataan laajasti ”kolmannen sukupuolen” edustajia ja varhaisimmat maininnat Intian hijra-sukupuolivähemmistöstä ajoittuvat yli 4000 vuoden päähän.[96][97] Lukuisissa intiaaniheimoissa on kuvattu olevan kaksihenkisiä, two spirits, joiden sukupuoli-identiteetti on muuttuva, liikkuva ja elävä.[98] Länsimaisessa kirjallisuudessa ja taiteessa puolestaan tunnetaan lukuisia kuvauksia transsukupuolisuudesta, aina renessanssiajalta nykypäivään.[99][100][43]

Lääketieteessä

Varhaisimmat englanninkieliset kirjalliset maininnat käsitteestä transsukupuolisuus ajoittuvat vuoteen 1949 ja transsukupuolisuuden käsitteen vakiinnutti lopullisesti vuonna 1966 Harry Benjamin, yksi transsukupuolisuuden varhaisimmista tutkijoista. Aihetta käsittelevässä kirjassaan The Transsexual Phenomenon Benjamin muun muassa erotti transsukupuolisuuden transvestisuudesta erilliseksi ilmiöksi ja kuvasi sukupuoli-identiteetin olevan fyysisestä sukupuolesta erillinen käsite.[43][32]

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa transsukupuolisuuden uskottiin olevan psykoosin kaltainen psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden aiheuttama mielenterveyden häiriö ja sukupuoliristiriitaa yritettiin hoitaa psykoterapialla. Hormonilääkitysten kehittymisen myötä Harry Benjamin kyseenalaisti sukupuoliristiriidan psykiatrisen hoidon tehokkuuden ja aloitti ensimmäisten joukossa transsukupuolisten diagnosoimisen ja hormonihoitojen määräämisen. Ensimmäiset dokumentoidut transnaisten sukupuolenkorjausleikkaukset ajoittuvat vuoteen 1931 ja ensimmäinen transmiehelle suoritettu sukupuolenkorjausleikkaus 1940-luvun puoliväliin.[32] Varhaisista leikkauksista ei ole jäljellä kuin toisen käden tietoa, koska alan pioneerin Magnus Hirschfieldin arkiston ja kirjaston dokumentit poltettiin vuonna 1933, noin neljä kuukautta Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen.[101]

Länsimaissa tietoisuus transsukupuolisuudesta levisi lääkäreiden keskuudessa Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Johns Hopkinsin yliopisto avasi ensimmäisen transsukupuolisuuden diagnosointiin ja hoitoon erikoistuneen sukupuoli-identiteettiklinikan 1966 ja muun muassa sukupuolenkorjausleikkaustekniikoita kehitettiin Yhdysvalloissa merkittävästi. Transsukupuolisuuden hoitoon erikoistunut asiantuntijajärjestö The World Professional Association for Transgender Health (WPATH) perustettiin vuonna 1979 ja se julkaisi ensimmäiset laajamittaiset suosituksensa transsukupuolisten hoidosta samana vuonna. Transsukupuolisuutta pidettiin lääketieteessä yleisesti mielenterveyden häiriönä ja se lisättiin American Psychiatric Associationin mielenterveyden häiriöiden diagnosointioppaaseen vuonna 1980, josta se poistettiin vasta vuonna 2013.[32]

Sukupuolen moninaisuutta korostava transaktivismiliike kasvoi ja kehittyi huomattavasti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Edelleen jatkuvan transaktivismin kasvun myötä transsukupuolisuuden asema mielenterveyden häiriönä ja sairautena on nykyään kyseenalaistettu myös tutkijoiden ja lääkäreiden toimesta. Sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät psykiatriset hoidot on hylätty tehottomina ja korvattu sukupuoliristiriidan lievittämiseen tähtäävillä sukupuolenkorjaushoidoilla.[2][43][32][44]

Suomessa

Yksi varhaisimpia dokumentoituja transsukupuolisia Suomessa on vuonna 1915 Lapinlahden mielisairaalaan mielentilatutkimukseen tuotu väärennöksestä tuomittu Esko. Hän oli merkinnyt kirkonkirjoihin nimekseen Esko, vaikka hänen juridisissa papereissaan sukupuoleksi oli merkitty nainen. Esko oli vaatinut lääkäreitä tekemään leikkauksen, jolla hänen sukuelimensä korjattaisiin miehen elimiksi. Hän oli julistanut, että hänellä on oikeus olla mies, vaikka se tarkoittaisi leikkauspöydällä kuolemista.[101]

1950-luvulla transsukupuolisuus ("transvestitismus") luokiteltiin Suomessa seksuaaliseksi poikkeavuudeksi, yhdeksi psykopatian alamuodoksi. Vastaavia poikkeavuuksia olivat muun muassa homoseksuaalisuus, ekshibitionismi ja fetisismi.[101] Transaktivismin nousu 90-luvulla näkyi myös Suomessa, ja ensimmäinen sukupuolivähemmistöille suunnattu TransHelsinki-tapahtuma järjestettiin 1993. Setan Transtukipiste aloitti toimintansa vuonna 1994. Laki ja asetus sukupuolenkorjausprosessin toteuttamisesta Suomessa säädettiin 2002.[102][103]

Suomeksi transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen vastaavasta termistä (transsexuality) johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Termiä on pidetty harhaanjohtavana käännöksenä sekä todettu vanhentuneeksi, sillä transsukupuolisuudessa on kyse nimenomaan sukupuolesta eikä sillä ole suoraa yhteyttä seksuaaliseen suuntautumiseen.[1][28]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c d Hlbtiq-sanasto 2013. Transtukipiste. Arkistoitu 22.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  2. ↑ a b c d Transsukupuolisuus Trasek. Viitattu 12.2.2017.
  3. ↑ a b Matti Huttunen: Transsukupuolisuus Terveyskirjasto. 14.11.2015. Arkistoitu 15.11.2016. Viitattu 12.2.2017.
  4. ↑ a b Rametti G, Carrillo B, Gómez-Gil E, Junque C, Segovia S., Gomez Á., Guillamon A.: White matter microstructure in female to male transsexuals before cross-sex hormonal treatment. A diffusion tensor imaging study. US National Library of Medicine. Helmikuu 2011. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  5. ↑ a b Simon L., Kozák L. R., Simon V. ym.: Regional grey matter structure differences between transsexuals and healthy controls--a voxel based morphometry study. US National Library of Medicine. Joulukuu 2013. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  6. ↑ a b Palveluvalikoimaneuvoston suositus Transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät. https://palveluvalikoima.fi/documents/1237350/22895838/Transsukupuolisuus+suositus.pdf/82b60104-291c-7d8c-9e88-1b1fc9bba527/Transsukupuolisuus+suositus.pdf?t=1592318544000
  7. ↑ Mascarelli, Amanda Leigh: Gender: When the body and brain disagree Science News for Students. 31.7.2015. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Riittakerttu Kaltiala: Transsukupuolisuus - Mitä tieteellinen tutkimus kertoo asiasta? | | Helsinki https://www.hs.fi/menokone/. Viitattu 26.5.2023.
  9. ↑ Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin Yle Uutiset. 26.3.2019. Viitattu 26.5.2023.
  10. ↑ Aro Mielonen: Poikakolon ja puuttuvien tissien arvoitus. Tulva, 3-4/2019. Naisasialiitto Unioni ry.
  11. ↑ a b Born this way? Researchers explore the science of gender identity reuters.com.
  12. ↑ Maailman lääkäriliitto: Jokaisella on oikeus määrittää oma sukupuolensa www.iltalehti.fi. Viitattu 22.11.2020.
  13. ↑ a b HA60 Gender incongruence of adolescence or adulthood - ICD-11 MMS www.findacode.com. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Transsukupuolisuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 28.5.2023.
  15. ↑ a b Transsukupuolisuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 28.5.2023.
  16. ↑ cissukupuolinen Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 12.1.2021.
  17. ↑ Steensma, Thomas D. & Kreukels, Baudewijntje P.C. & de Vries, Annelou L.C. & Cohen-Kettenis, Peggy T.: Gender identity development in adolescence. Hormones and Behavior, 2013, 64. vsk, nro 2, s. 288-297. 10.1016/j.yhbeh.2013.02.020. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  18. ↑ a b "Kuvaile minulle miten masturboit?" - transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä Kehrääjä. 19.3.2021. Viitattu 24.5.2021.
  19. ↑ Russo, Francine: Where Transgender Is No Longer a Diagnosis (Denmark becomes the first country to declassify it as a mental disorder) Scientific American. 6.1.2017. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Steinmetz, Katy: Being Transgender Is Not a Mental Disorder: Study Time. 26.7.2016. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Robles, Rebeca & Fresán, Ana & Vega-Ramírez, Hamid & Cruz-Islas, Jeremy & Rodríguez-Pérez, Victor & Domínguez-Martínez, Tecelli et al.: Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11. The Lancet Psychology, 26.7.2016, 3. vsk, nro 9, s. 850–859. 10.1016/S2215-0366(16)30165-1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  22. ↑ a b Aino Mattila, Leena Heinonen, Anna Mäntymäki, Nina Uusi-Mäkelä ja Monica Ålgars: Sukupuolen korjauksen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  23. ↑ a b Jaime M. Grant, Ph.D., Lisa A. Mottet, J.D., Justin Tanis, D.Min.: A Report of the National Transgender Discrimination Survey transequality.org. Syyskuu 2007. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d Transsukupuolisuus Transtukipiste. Arkistoitu 2.5.2017. Viitattu 12.2.2017.
  25. ↑ a b c 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani" yle.fi. Viitattu 14.3.2021.
  26. ↑ Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2021.
  27. ↑ Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
  28. ↑ a b c Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi: Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  29. ↑ Sam Dylan Finch: Not All Transgender People Have Dysphoria – And Here Are 6 Reasons Why That Matters Everyday Feminism. 13.8.2015. Viitattu 24.5.2021. (englanniksi)
  30. ↑ National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care Lokakuu 2010. National Center for Transgender Equality. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Önnön Nöö: Sateenkaarilasten ja -nuorten pahoinvointiin on puututtava | Seta ry seta.fi. 12.4.2019. Viitattu 24.5.2021.
  32. ↑ a b c d e Genny Beemyn: Transgender History in the United States umass.edu. 2014. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  33. ↑ Esitys ICD-luokituksen muuttamiseksi 2010. Transtukipiste. Arkistoitu 13.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  34. ↑ a b c d e f Sukupuolen korjaushoito Suomessa Transtukipiste. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  35. ↑ Kolmen vuoden limbo transpolilla Voima. Viitattu 24.5.2021.
  36. ↑ Sukupuolen moninaisuus - lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Lääkärilehti.fi. Viitattu 12.5.2019.
  37. ↑ THL - Tautiluokitus ICD-10 Kansallinen koodistopalvelu. 1999. Viitattu 12.2.2017.
  38. ↑ Gender dysphoria present in boys' speech from age five telegraph.co.uk. 16 February 2018.
  39. ↑ a b Lausunto Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta www.eduskunta.fi. Viitattu 26.5.2023.
  40. ↑ Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
  41. ↑ Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi: Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  42. ↑ Puberty Suppression Benefits Gender-Questioning Teens: Study U.S. News & World Report L.P.. 2014. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  43. ↑ a b c d e Harry Benjamin: The Transsexual Phenomenon mut23.de. 1966. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  44. ↑ a b c d e f g h Standards of Care for the Health of Transsexual, Transgender, and Gender Nonconforming People 2011. The World Professional Association for Transgender Health. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  45. ↑ Marjo Asikainen: MATKALLA MINUKSI: TRANSNAISTEN KOKEMUKSIA ÄÄNEN FEMINISAATION ROOLISTA SUKUPUOLENKORJAUSPROSESSISSA JA ÄÄNESTÄ JOKAPÄIVÄISEEN ELÄMÄÄN VAIKUTTAVANA TEKIJÄNÄ, s. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201709142893.pdf. Marjo Asikainen, Pro gradu -tutkielma 2017, Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Logopedian tutkimusyksikkö, 2017.
  46. ↑ Aino Mattila ja Helena Tinkanen: Transsukupuolisuuden hoito Suomessa Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  47. ↑ a b Helena Tinkanen ja Pia Das: Transsukupuolisten hormonihoidot Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  48. ↑ Transsukupuolisten rintaleikkaukset www.duodecimlehti.fi. Viitattu 15.3.2023.
  49. ↑ Maija Kolehmainen ja Sinikka Suominen: Transsukupuolisten sukuelinkirurgia Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  50. ↑ [https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/steriloinnit Tilastotieto kysytty 13.5.2019 Steriloinnit - THL] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 19.3.2020.
  51. ↑ a b Ervasti, Anu-Elina: "Toivon vain kunnioitusta". Amnesty-lehti, toukokuu 2017, nro 2/2017, s. 12–15. Amnesty International Suomen osasto ry.
  52. ↑ Hormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes. Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010.
  53. ↑ Cecilia Dhejne, Paul Lichtenstein, Marcus Boman, Anna L. V. Johansson, Niklas Långström, Mikael Landén: Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden. PLOS ONE, 22.2.2011, 6. vsk, nro 2, s. e16885. PubMed:21364939. doi:10.1371/journal.pone.0016885. ISSN 1932-6203. Artikkelin verkkoversio. en
  54. ↑ Valeria P. Bustos, Samyd S. Bustos, Andres Mascaro, Gabriel Del Corral, Antonio J. Forte, Pedro Ciudad: Regret after Gender-affirmation Surgery: A Systematic Review and Meta-analysis of Prevalence. Plastic and Reconstructive Surgery – Global Open, 2021-03, 9. vsk, nro 3, s. e3477. doi:10.1097/GOX.0000000000003477. Artikkelin verkkoversio. en-US
  55. ↑ Transsukupuolisuus 8.8.2017. Kustannus Oy Duodecim.
  56. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9886596/
  57. ↑ Transgender penis: How does female-to-male surgery work? www.medicalnewstoday.com. 9.10.2019. Viitattu 4.7.2022. (englanniksi)
  58. ↑ Kolumni: Transurheilijat muuttavat naisurheilua peruuttamattomasti www.iltalehti.fi. Viitattu 29.8.2021.
  59. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9886596/
  60. ↑ a b c Tuukka Raij ja Pekka Tani: Transsukupuolisen identiteetin neurobiologinen perusta Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  61. ↑ a b Steensma T. D., Kreukels B. P., de Vries A. L., Cohen-Kettenis P. T.: Gender identity development in adolescence. US National Library of Medicine. Heinäkuu 2013. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  62. ↑ a b c Swaab D. F.: Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation. US National Library of Medicine. Joulukuu 2004. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  63. ↑ a b c Bao A. M., Swaab D. F.: Sexual differentiation of the human brain: relation to gender identity, sexual orientation and neuropsychiatric disorders. US National Library of Medicine. Huhtikuu 2011. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  64. ↑ a b Garcia-Falgueras A., Swaab D. F.: Sexual hormones and the brain: an essential alliance for sexual identity and sexual orientation. US National Library of Medicine. 2010. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  65. ↑ a b D.F. Swaab: Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation Gynecological Endocrinology. 2004. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  66. ↑ Berenbaum S. A., Bailey J. M.: Effects on gender identity of prenatal androgens and genital appearance: evidence from girls with congenital adrenal hyperplasia. US National Library of Medicine. Maaliskuu 2003. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  67. ↑ a b Hare L., Bernard P., Sánchez F. J., Baird P. N., Vilain E., Kennedy T., Harley V. R.: Androgen receptor repeat length polymorphism associated with male-to-female transsexualism. US National Library of Medicine. Tammikuu 2009. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  68. ↑ a b Fernández R., Esteva I., Gómez-Gil E. ym.: The (CA)n polymorphism of ERβ gene is associated with FtM transsexualism. US National Library of Medicine. Maaliskuu 2014. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  69. ↑ Kraemer B., Noll T., Delsignore A. ym.: Finger length ratio (2D:4D) in adults with gender identity disorder. US National Library of Medicine. Kesäkuu 2009. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  70. ↑ T'Sjoen G., De Cuypere G., Monstrey S. ym.: Male gender identity in complete androgen insensitivity syndrome. US National Library of Medicine. Heinäkuu 2008. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  71. ↑ Milton Diamond: Transsexuality Among Twins: Identity Concordance, Transition, Rearing, and Orientation International Journal of Transgenderism. Toukokuu 2013. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  72. ↑ Coolidge F. L., Thede L. L., Young S. E.: The heritability of gender identity disorder in a child and adolescent twin sample. Behavior Genetics. Heinäkuu 2002. Arkistoitu 4.3.2017. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  73. ↑ Green R., Keverne E. B.: The disparate maternal aunt-uncle ratio in male transsexuals: an explanation invoking genomic imprinting. US National Library of Medicine. 7.1.2000. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  74. ↑ Turan M. T., Eşel E., Dündar M. ym.: Female-to-male transsexual with 47,XXX karyotype. US National Library of Medicine. Joulukuu 2000. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  75. ↑ Bentz E. K., Hefler L. A., Kaufmann U. ym.: A polymorphism of the CYP17 gene related to sex steroid metabolism is associated with female-to-male but not male-to-female transsexualism. US National Library of Medicine. Heinäkuu 2008. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  76. ↑ Guillamon A., Junque C., Gómez-Gil E.: A Review of the Status of Brain Structure Research in Transsexualism. US National Library of Medicine. Huhtikuu 2011. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  77. ↑ Garcia-Falgueras A., Swaab D. F.: A sex difference in the hypothalamic uncinate nucleus: relationship to gender identity. US National Library of Medicine. Joulukuu 2008. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  78. ↑ Taziaux M., Staphorsius A. S., Ghatei M. A. ym.: Kisspeptin Expression in the Human Infundibular Nucleus in Relation to Sex, Gender Identity, and Sexual Orientation. US National Library of Medicine. Kesäkuu 2016. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  79. ↑ Comninos A. N. ym.: Kisspeptin modulates sexual and emotional brain processing in humans. US National Library of Medicine. Helmikuu 2017. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  80. ↑ Chung W. C., De Vries G. J., Swaab D. F.: Sexual differentiation of the bed nucleus of the stria terminalis in humans may extend into adulthood. US National Library of Medicine. Helmikuu 2002. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  81. ↑ Allen L. S., Hines M., Shryne J. E. ym.: Two sexually dimorphic cell groups in the human brain. US National Library of Medicine. Helmikuu 1989. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  82. ↑ Tasker F.: Lesbian mothers, gay fathers, and their children: a review. US National Library of Medicine. Kesäkuu 2005. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  83. ↑ Reiner W. G., Gearhart J. P.: Discordant sexual identity in some genetic males with cloacal exstrophy assigned to female sex at birth. US National Library of Medicine. Tammikuu 2004. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  84. ↑ a b Femke Olyslager, Lynn Conway: On the Calculation of the Prevalence of Transsexualism ai.eecs.umich.edu. Syyskuu 2007. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  85. ↑ Improbaturin toimitus: Kun palaset loksahtivat kohdalleen Improbatur. 28.4.2016. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 12.3.2021.
  86. ↑ “Seksuaalinen nautinto säilyy” – Pääsimme ensimmäisinä Suomessa kuvaamaan sukupuolenkorjausleikkausta yle.fi. Viitattu 14.3.2021.
  87. ↑ Transnuoret osaavat jo hakea apua Suomen Mielenterveysseura. Arkistoitu 13.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  88. ↑ Autismisäätiö - Katsaus seksuaalisuuteen autismikirjolla autismisaatio.fi. 17.3.2017. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 28.7.2018.
  89. ↑ Swaab, D. F. Sexual differentiation of the brain and behavior. Best Pract. Res. Clin. Endocrinol. Metab. 21, 431–44 (2007).
  90. ↑ Swaab, D. F. Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation. Gynecol. Endocrinol. 19, 301–312 (2004).
  91. ↑ Kreukels, B. P. C. & Guillamon, A. Neuroimaging studies in people with gender incongruence. Int. Rev. Psychiatry 28, 120–128 (2016).
  92. ↑ Guillamon, A., Junque, C. & Gómez-Gil, E. A Review of the Status of Brain Structure Research in Transsexualism. Arch. Sex. Behav. https://doi.org/10.1007/s10508-016-0768-5 (2016).
  93. ↑ a b (2005) Callosal Shapes at the Midsagittal Plane: MRI Differences of Normal Males, Normal Females, and GID 3, 3055–8. DOI:10.1109/IEMBS.2005.1617119. ISBN 978-0-7803-8741-6. 
  94. ↑ Brown, William: Third Gender Figures in the Ancient Near East. World History Encyclopedia, 1.9.2016. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  95. ↑ Peled, Ilan: ”assinnu and kurgarrû Revisited”. Journal of Near Eastern Studies, 73. vsk., numero 2 (October 2014), sivut 283–297. JSTOR, viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  96. ↑ Esha Tiwari: Distortion of “Tritya Prakriti” (Third Nature) By Colonial Ideology in India International Journal of Literature and Art. 2014. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  97. ↑ Jefferson Mok, Stephanie Linning: Hidden world of the hijras: Inside India's 4,000-year-old transgender community where religious respect doesn't protect them from modern-day discrimination Daily Mail. 30.6.2015. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  98. ↑ Anita Hemmilä: ANCESTORS OF TWO-SPIRITS: REPRESENTATIONS OF NATIVE AMERICAN THIRD-GENDER MALES IN HISTORICAL DOCUMENTATION A Critical Discourse Analysis in Anthropology, s. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7281/URN_NBN_fi_jyu-2005460.pdf?sequence=1. Anita Hemmilä, 2005.
  99. ↑ Anita Hemmilä: Ancestors of Two-spirits: Representations of Native American Third-gender Males In Historical Documentation jyx.jyu.fi. 2005. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  100. ↑ Nico Lang: This 18th-Century Italian Painting Proves Gender Nonconformity Is Far From a Modern Invention Slate. 11.7.2016. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  101. ↑ a b c Kangasvuo, Jenny: Diagnoosi: Transvestitismus. Tulva, 1/2018, s. 22-25.
  102. ↑ Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Arkistoitu 23.3.2017. Viitattu 12.2.2017.
  103. ↑ Tietoa TransHelsingistä (Sivun arkistoidun version viimeinen kappale) 2016. Transtukipiste. Arkistoitu 1.5.2017. Viitattu 12.2.2017.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Transsukupuolisuus.
Wikibooks
Wikibooks

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Transsukupuolisuus&oldid=21588292”