Ištar
Sivulta puuttuu Ištar (sumeriksi 
Inanna) oli Mesopotamian tärkein jumalatar läpi Mesopotamian historian. Ištarin symboleina olivat kahdeksansakarainen tähti ja leijona. Hänen tärkein temppelinsä, E-ana (taivaan talo), sijaitsi Urukin kaupungissa, missä hänet liitettiin Anun (taivaan jumala) tyttäreksi. Muissa traditioissa hänet mainitaan Nannan (kuun jumala) ja Enlilin tyttäreksi. Hänen veljensä oli auringon jumala Šamaš ja hänen siskonsa manalan jumalatar Ereškigal.[1]
Missään vaiheessa Ištaria ei liitetty pysyvästi kenenkään jumalan puolisoksi tai äidiksi. Hänellä oli paljon rakastajia, joista tunnetuimpana voidaan mainita paimenjumala Dumuzi. Dumuzin ja Inannan ympärille kirjoitettiin paljon sumerinkielisiä kertomuksia, joissa kuvataan heidän välistä suhdettaan.[2]
Ištarin persoona [muokkaa]
- Ištarin persoonaan yhdistetään useasti rakkaus ja seksuaalinen käyttäytyminen.[2]
- Toinen Ištarin persoonasta löytyvä piirre on sodanjumalan aspekti. Ištar todella esiintyy useasti kuninkaiden rinnalla taistelevana jumalattarena. Ištar taisteli muun muassa Assyrian kuninkaiden rinnalla ensimmäisen vuosituhannen aikana.[2]
- Ištarin kolmas piirre oli yhteys Venus-planeettaan.[3]
Ištarin luonnetta on nykyään luonnehdittu myös paradoksaalisuuden ja vastakkainasettelun ilmentymäksi. Ištar on rikkonut Mesopotamian yhteiskunnan tabuja olemalla samaan aikaan hyvä–paha, neitsyt–prostituoitu, sodan ja rakkauden jumalatar.[4]
Lähteet [muokkaa]
- Black, Jeremy & Green, Anthony: Gods, Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia. University of Texas Press, 2006. (englanniksi)
- Jacobsen, Thorkild: The Treasures of Darkness: A History of Mesopotamian Religion. Yale University Press, 1976. (englanniksi)
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Black, Jeremy & Green, Anthony, Gods, Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia. University of Texas Press: Austin.lähde tarkemmin?
- ↑ a b c Black, Jeremy & Green, Anthony, Gods, Demons and Symbols of Ancient Mesopotamia. University of Texas Press: Austin. s. 109.
- ↑ Jacobsen, Thorkild 1976, The Treasures of Darkness: A History of Mesopotamian Religion. Yale University Press: New Heaven. s. 138-139.
- ↑ Barrett, Caitlín, Was Dust their Food and Clay their Bread? Grave Goods, the Mesopotamian Afterlife, and the Liminal Role of Inanna/Ishtar. Journal of Ancient Near Eastern Religions: (Syyskuu 2007, Num. 7, nide 1, s. 7–65).
