Ero sivun ”Kala” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Käyttäjän 85.156.250.141 (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Cartman tekemään versioon. |
|||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
[[Carl von Linné]] luki myös [[valaat]] [[polyfyleettinen ryhmä|polyfyleettiseen ryhmään]] "kalat".<ref>[[Ernst Mayr]]: ''Evoluutio'', s. 108 (''What evolution is'', 2001, suom. 2003, WSOY, ISBN 951-0-27897-1)</ref> |
[[Carl von Linné]] luki myös [[valaat]] [[polyfyleettinen ryhmä|polyfyleettiseen ryhmään]] "kalat".<ref>[[Ernst Mayr]]: ''Evoluutio'', s. 108 (''What evolution is'', 2001, suom. 2003, WSOY, ISBN 951-0-27897-1)</ref> |
||
hauki on kala perkele uskokaa |
|||
== Rakenne == |
|||
[[Kuva:Perca.jpg|thumb|[[Ahven]] (''Perca fluviatilis'') on tyypillinen kala]] |
|||
Kalat ovat ruumiinmuodoltaan sukkulamaisia ja niillä on viuhkamaisia [[evä|eviä]]. Muutamia pohjaelämään sopeutuneita kaloja lukuun ottamatta kalojen ruumis on sivusuunnassa litteämpi. Kalojen iho voi olla paljas tai suomupeitteinen. Suomuja on useita erilaisia luokasta riippuen. Lisäksi kaloilla on suomujen päällä elävä ihokerros, joka erittää limaa. Kaloilla on sekä parillisia että parittomia eviä. Parillisia ovat uintiin sopivat vatsaevät ja parittomia esimerkiksi selkäevät. Evien muoto vaihtelee ja esimerkiksi [[ankerias|ankeriaalla]] uintievät ovat sulautuneet pitkiksi nauhoiksi. |
|||
[[Kidukset]] ovat oleellinen osa kalojen hengitystä. Kala hengittää imemällä vettä ja puristamalla sen ulos nielun molemmilla puolilla sijaitsevista kidusaukoista. Kalojen näkö on heikko, mutta ne haistavat hyvin ja aistivat tarkasti värähtelyjä [[kylkiviiva]]n avulla. Kalat ovat vaihtolämpöisiä, joten niiden ruumiinlämpö on aina sama kuin ympäröivän veden. Kylmässä kalojen ruumiintoiminnot hidastuvat. |
|||
== Levinneisyys ja lisääntyminen == |
== Levinneisyys ja lisääntyminen == |
||
Versio 6. helmikuuta 2007 kello 10.15
Kala on yleisnimitys vedessä eläville, kiduksilla hengittäville, selkärankaisille eläimille. Kaloihin voidaan niputtaa kasa tieteellisiä ryhmiä, mutta "kalat" eivät itsessään ole tieteellisen luokittelun ryhmä.
Carl von Linné luki myös valaat polyfyleettiseen ryhmään "kalat".[1]
hauki on kala perkele uskokaa
Levinneisyys ja lisääntyminen
Kaloja on löydetty lähes jokaisesta suuresta vesialueesta, sekä suolaisista meristä että makean veden järvistä ja lammista. Kaloja elää aivan pinnan tuntumasta tuhansien metrien syvyyteen asti lajista riippuen. Kalojen sukupuolet ovat melko samannäköisiä. Lisääntyminen tapahtuu niin, että naaras munii veteen mätimunia ja uros laskee niiden päälle maitia, joka hedelmöittää munat. Tavallisesti hedelmöittyminen tapahtuu vedessä, mutta muutamissa lajeissa mäti voi hedelmöittyä naaraan sisälläkin. Jotkut harvat lajit voivat rakentaa pesiä tai hoitaa poikasiaan jossain määrin.
Kalat ihmisravintona
Kaloja käytetään laajalti ravinnoksi. Kalassa on A-, B12-, D-, E- ja K-vitamiineja sekä rasvahappoja, jotka ovat ihmiselle tärkeitä.
Merkittävimmät esiintymisalueet
Tässä listassa ovat ne maat, jotka katsovat erityisesti hyödyntävänsä kalaa, erittelemättä kalalajeja:
Kalojen luokittelu
Kalojen luokittelu on erityisen pulmallista, koska niiden rakenne vaihtelee hyvin paljon. Nykyään jako tehdään pääasiassa luuston rakenteen perustella.
- Leuattomat kalat (Agnatha)
- Luukalat (Osteichthyes)
- Viuhkaeväiset (Actinopterygii)
- Varsieväiset (Sarcopterygii)[2]
- Rustokalat (Chondrichthyes)
- Leveäsuiset (Elasmobranchii)
- Koppapäiset (Holocephali)
- Panssarikalat (Placodermi) (sukupuuttoon kuolleita)
Suomalaisia kaloja
Suomen vesissä on tavattu 97 eri kalalajia, kun lasketaan mukaan sekä satunnaisvieraat että istutetut kalat. Tässä joitakin yleisimpiä: Ahven, Ankerias, Hauki, Kampela, Kilohaili, Kolmipiikki, Kuha, Lahna, Lohi, Made, Muikku, Siika, Silakka, Salakka ja Särki.
Lähteet
- ↑ Ernst Mayr: Evoluutio, s. 108 (What evolution is, 2001, suom. 2003, WSOY, ISBN 951-0-27897-1)
- ↑ Introduction to Sarcopterygii Univeristy of California, Berkeley (englanniksi)