Ero sivun ”Juha Kankkunen” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Rallikuljettaja
{{Rallikuljettaja
| nimi = Juha Kankkunen
| nimi = Juha Kankkunen
| koko nimi = Juha Matti Palervo Kankkunen
| koko nimi = Juha Matti Pellervo Kankkunen
| kuva = Juha Kankkunen 2006.jpg
| kuva = Juha Kankkunen 2006.jpg
| kuvateksti = Juha Kankkunen [[Helsinki City Grand Prix]]'ssa elokuussa 2006.
| kuvateksti = Juha Kankkunen [[Helsinki City Grand Prix]]'ssa elokuussa 2006.

Versio 5. heinäkuuta 2019 kello 22.18

Juha Kankkunen
Juha Kankkunen Helsinki City Grand Prix'ssa elokuussa 2006.
Juha Kankkunen Helsinki City Grand Prix'ssa elokuussa 2006.
Henkilötiedot
Koko nimi Juha Matti Pellervo Kankkunen
Syntynyt2. huhtikuuta 1959 (ikä 65)
Laukaa, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
WRC-ura
Aktiivivuodet 1979–2002
Kartanlukija(t) Suomi Juha Piironen
Iso-Britannia Fred Gallagher
Iso-Britannia Nicky Grist
Suomi Juha Repo
Entiset tallit Peugeot, Martini Lancia, Toyota
Ford, Subaru, Hyundai
Kilpailuja 162
Maailmanmestaruuksia 4 (1986, 1987, 1991, 1993)
Voittoja 23
Palkintosijoja 75
Erikoiskoevoittoja 700
MM-pisteitä 1140
Ensimmäinen kilpailu 1979 1000 Lakes Rally
Ensimmäinen voitto 1985 Safari-ralli
Viimeinen voitto 1999 Suomen ralli
Viimeinen kilpailu 2010 Suomen ralli
Aiheesta muualla
www.juhakankkunen.com

Juha Matti Pellervo Kankkunen (s. 2. huhtikuuta 1959 Laukaa)[1] on suomalainen ralliautoilija ja rallin nelinkertainen maailmanmestari. Kankkunen on edelleen nuorimpana toisen maailmanmestaruutensa saavuttanut kuljettaja. Hänet valittiin Suomessa Vuoden urheilijaksi ensimmäisenä ralliautoilijana vuonna 1993.[2]

Kankkunen kasvoi perheensä maatilalla Laukaan Lankamaalla. Hän kilpaili ensimmäisen kerran 12-vuotiaana jääradalla[1].

Kankkunen voitti rallin MM-sarjassa kuljettajien maailmanmestaruuden neljä kertaa ja oli ensimmäinen kolmin- ja nelinkertainen maailmanmestari.[3][4] Maailmanmestaruudet hän voitti vuosina 1986 (Peugeot), 1987 (Lancia), 1991 (Lancia) ja 1993 (Toyota). Hän ajoi MM-sarjaa myös Fordin, Subarun ja Hyundain talleissa. Ensimmäisen MM-rallivoittonsa hän saavutti Safari-rallissa 1985. Kaikkiaan Kankkunen voitti 23 MM-rallia. Hän voitti myös Pariisi-Dakar-rallin vuonna 1988.

Kankkusen kartanlukijana rallin MM-sarjassa ovat toimineet Juha Piironen, Fred Gallagher, Nicky Grist, Denis Giraudet ja Juha Repo. Menestyksekkäin Kankkunen oli Piirosen kanssa vuosina 1986–1993. Piirosen lopetettua uransa Kankkusen vierelle istui Nicky Grist. Jyväskylän suurajoissa 1993 kartanlukijana toimi Giraudet. Vuodesta 1997 lähtien Kankkusen kartanlukijana toimi Juha Repo.[5]

Ensivoitosta kahteen maailmanmestaruuteen

Kankkusen ensimmäinen MM-rallivoitto tuli vuoden 1985 Safari-rallista.[6] Samana vuonna hän voitti Norsunluurannikon rallin ja vei Afrikan rallimestaruuden.[7] MM-sarjassa hän sijoittui viidenneksi.[8]

Kaudeksi 1986 Kankkunen siirtyi Toyotalta Peugeot'lle maailmanmestari Timo Salosen tallitoveriksi.[9] Kankkunen voitti vuoden aikana Ruotsin rallin, Akropolis-rallin ja Uuden-Seelannin rallin.[10] San Remon rallissa kansainvälinen autourheiluliitto FISA hylkäsi Peugeotit sääntöjen vastaisten pohjapanssareiden vuoksi ja Lancian tallimääräyksen avustamana voittoon ajoi Markku Alén.[11] Kauden päättyessä Alén oli MM-pisteissä ykkönen mutta FISA hyväksyi 18. joulukuuta Peugeot'n protestin ja mitätöi San Remon rallin tulokset, jolloin Kankkunen nousi maailmanmestariksi.[12] Kankkunen keräsi MM-sarjassa 118 pistettä ja Alén 104. Timo Salonen varmisti suomalaisten kolmoisvoiton ja Peugeot voitti valmistajien mestaruuden.[10]

Kaudella 1987 Kankkunen voitti vain Yhdysvalloissa ajetun Olympus-rallin sekä kauden viimeisenä osakilpailuna ajetun RAC-rallin mutta se riitti maailmanmestaruuteen. Toiseksi Kankkunen sijoittui Monte Carlo -rallissa ja Akropolis-rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa. Kankkunen sai MM-sarjassa kokoon 100 pistettä, Italian Massimo Biasion 94 sekä Markku Alén 86. Kaikki kolme ajoivat Lancialla.[13]

Välivuodet ja kolmas maailmanmestaruus

Vuodeksi 1988 Kankkunen vaihtoi MM-ralliajokikseen Toyotan.[14] MM-sarjassa hän ei saavuttanut menestystä.[15] Vuoden alussa hän ajoi Pariisi–Dakar-rallin voittoon, mitä helpotti se, että Ari Vatasen auto varastettiin ja hän myöhästyi sen vuoksi yhdeltä osuudelta kaksi tuntia.[16] Heinäkuussa Kankkunen sijoittui Vatasen takana toiseksi Pikes Peak -mäkiajossa Yhdysvalloissa.[17] Joulukuussa hän voitti Pariisin lähellä ajetun Mestareiden kisan.[18]

Vuonna 1989 Kankkunen ajoi Toyotalla MM-sarjassa kolmanneksi 46 pistettä mestari Massimo Biasionille hävinneenä. Kankkunen voitti kauden aikana vain Australian rallin.[19] Vuonna 1990 Kankkusen ajokkina oli Lancia ja sijoitus MM-sarjassa jälleen kolmas, nyt 55 pistettä maailmanmestari Carlos Sainzin takana. Vuoden ainoan voittonsa Kankkunen ajoi jälleen Australian rallissa.[20]

Vuonna 1991 Lancialla ajanut Kankkunen voitti ensimmäisenä kuljettajana kolmannen maailmanmestaruutensa. Hän voitti kauden 14 MM-rallista viisi: Safari-rallin, Akropolis-rallin, ensi kertaa kotimaansa Suomen rallin, Australian rallin sekä kauden päätteeksi ajetun RAC-rallin. Uuden-Seelannin rallissa ja Katalonian rallissa hän sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän voitti Toyota-kuljettaja Carlos Sainzin seitsemällä pisteellä. Lancia voitti myös merkkimestaruuden.[21] Huhtikuussa Kankkunen voitti EM-sarjaan kuuluneen Costa Smeraldan rallin Sardiniassa.[22] Joulukuussa hän ajoi Espanjassa Jaraman radalla Mestarien kisan voittoon.[23] Suomessa hän sijoittui Vuoden urheilija -äänestyksessä kolmanneksi.[24]

Neljäs maailmanmestaruus ja valinta vuoden suomalaisurheilijaksi

Vuonna 1992 Kankkunen sijoittui Lancialla MM-sarjassa toiseksi kymmenen pistettä Carlos Sainzin takana.[25] Kankkunen voitti vain maaliskuussa ajetun Portugalin rallin[26] mutta sijoittui toiseksi Safari-rallissa, Akropolis-rallissa, Suomen rallissa, Australian rallissa, San Remon rallissa ja Katalonian rallissa sekä kolmanneksi Monte Carlo -rallissa ja RAC-rallissa.[25]

Vuodeksi 1993 Juha Kankkunen siirtyi Lancialta ajamaan Toyotaa, kun taas hallitseva mestari Carlos Sainz muutti toiseen suuntaan.[27] Kankkunen voitti kauden aikana Safari-rallin, Argentiinan rallin, Suomen rallin, Australian rallin sekä RAC-rallin[28] ja varmisti neljännen maailmanmestaruutensa jo toiseksi viimeisessä osakilpailussa Kataloniassa, jossa hän kolmannen sijansa ansiosta nousi myös kaikkien aikojen eniten MM-pisteitä keränneeksi kuljettajaksi ohi Markku Alénin.[29] Ruotsin rallissa Kankkunen sijoittui toiseksi. MM-tuloksissa hän oli 31 pistettä edellä Ford-kuljettaja François Delecouria. Toyota voitti tallien maailmanmestaruuden.[28] Urheilutoimittajain Liitto valitsi Kankkusen vuoden 1993 parhaaksi suomalaisurheilijaksi.[30]

Jälleen kolmossija ja Toyotan hylkäys

Vuonna 1994 Kankkunen jatkoi Toyotan tallissa. Hän voitti kauden kymmenestä MM-rallista vain Portugalin rallin, sijoittui Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja RAC-rallissa toiseksi sekä oli Akropolis-rallissa kolmas.[31] Safari-ralli päättyi Kankkuselta rajuun ulosajoon kärkipaikalta mutta sekä hän että kartanlukija Nicky Grist selvisivät suuremmitta vammoitta.[32] Suomen rallissa Kankkunen ajoi ulos aivan kotimaisemissaan Lankamaan erikoiskokeella ja menetti siinä niin paljon aikaa, että sijoittui kilpailussa vasta yhdeksänneksi.[33] MM-lopputuloksissa Kankkunen sijoittui kolmanneksi 23 pistettä tallitoverilleen Didier Auriolille hävinneenä. Toyota oli jälleen tallikilpailun ykkönen.[31] Australian ralli ei tällä kertaa kuulunut MM-sarjaan ja siinä Kankkunen ajoi toiseksi Colin McRaen takana.[34]

Vuonna 1995 ajettiin vain kahdeksan MM-osakilpailua, ja Kankkunen ajoi Portugalin rallissa toiseksi sekä Monte Carlossa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa kolmanneksi.[35] Suomen rallissa hän keskeytti jo ensimmäisellä erikoiskokeella.[36] Ennen kauden päätösrallia kansainvälinen autoliitto FIA ilmoitti mitätöivänsä Toyota-tallin ja siten myös Kankkusen suoritukset koko kauden ajalta ja asettavansa tallin yhden vuoden kilpailukieltoon sääntöjen vastaisen turboahtimen vuoksi. Kankkusella olisi tuossa vaiheessa vielä ollut mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta.[37] Hänen siihen saakka keräämänsä pisteet olisivat riittäneet MM-tuloksissa kolmanteen sijaan. Maailmanmestaruuden voitti Subaru-kuljettaja Colin McRae.[35]

Vuodet 1996–1999

Vuoden 1996 MM-sarjassa Kankkunen ajoi yksityistallin Toyotalla tehdastallin kärsiessä kilpailukieltoaan.[38] Hän ajoi Suomen rallissa toiseksi,[39] Aasian ensimmäisessä MM-osakilpailussa Indonesian rallissa kolmanneksi[40] ja Ruotsin rallissa neljänneksi.[39] MM-tuloksissa hän sijoittui seitsemänneksi.[41]

Kaudella 1997 Kankkunen osallistui kahdeksaan MM-osakilpailuun neljästätoista[42] tultuaan kesken kauden Ford-talli M-sportin kuljettajaksi Armin Schwarzin tilalle.[43] Kankkunen ajoi palkintosijoille, toiseksi, ensimmäisen kerran kauden kahdeksannessa kilpailussa Akropolis-rallissa.[44] Hän johti kilpailua mutta joutui tallinsa määräyksestä päästämään Carlos Sainzin ohitseen.[45] Tämän jälkeen Kankkunen ajoi Uudessa-Seelannissa kolmanneksi sekä Suomessa, Indonesiassa ja kauden päättäneessä RAC-rallissa toiseksi. MM-pisteissä hän sijoittui neljänneksi.[44]

Vuonna 1998 Kankkunen ajoi edelleen Fordilla. Hän sijoittui toiseksi Monte Carlo -rallissa, Safari-rallissa ja Britannian rallissa sekä kolmanneksi Ruotsin rallissa, Argentiinan rallissa, Akropolis-rallissa ja Suomen rallissa. MM-sarjassa hän sijoittui neljänneksi.[46]

Vuonna 1999 Kankkunen voitti Subarulla ajaen vielä kaksi MM-rallia, Argentiinan ja Suomen. Toiseksi hän ajoi Monte Carlo -rallissa, Uuden-Seelannin rallissa ja Britannian rallissa. MM-pisteissä hän sijoittui jälleen neljänneksi.[47]

Viimeiset kilpavuodet

Kaudella 2000 Kankkunen ajoi edelleen Subarulla. Hänen parhaiksi sijoituksikseen MM-ralleissa jäivät Safari-rallin kakkossija sekä Monte Carlo -rallin ja Akropolis-rallin kolmossija. MM-pisteissä hän sijoittui kahdeksanneksi.[48]

Kaudella 2001 Kankkunen piti taukoa MM-sarjasta mutta ajoi Hyundailla Suomen rallissa, jossa hyvin mennyt kisa päättyi jarruvikaan.[49] Hyundai tarjosi hänelle sopimusta koko kaudeksi 2002 mutta hän sopi vain seitsemän sorarallin ajamisesta.[50]

Kaudella 2002 Kankkunen ajoi vain kerran MM-pisteille, Uuden-Seelannin rallissa viidenneksi. Argentiinan rallissa hän sijoittui seitsemänneksi, Ruotsin rallissa ja Safari-rallissa kahdeksanneksi sekä Britannian rallissa yhdeksänneksi.[51]

Kilpauran jälkeen

Uransa jälkeen Kankkunen on kärsinyt alkoholiongelmista, joista hän on avoimesti puhunut.[52]

Kankkunen on osakkaana vuonna 2002 perustetussa Juha Kankkunen Driving Academyssa, Kuusamossa toimivassa liukkaan kelin ajokoulussa. Vuonna 2010 FIA:n puheenjohtaja Jean Todt palkkasi Kankkusen konsultiksi työskentelemään Rallin MM-sarjan parissa.[53]

Kankkunen osallistui vuoden 2010 Neste Oil Ralliin Ford Focuksella ja sijoittui kahdeksanneksi. Kisan aikana Kankkunen ilmoitti kyseisen rallin jäävän hänen viimeiseksi rallikseen MM-tasolla.[54] Kisan jälkeen Kankkunen palkittiin Abu Dhabi Spirit of the Rally -erikoispalkinnolla, joka jaetaan johtajuudesta, rehtiydestä, kunnioituksesta tai hyvästä joukkuehengestä.[55] Vuonna 2010 Portugalin rallin historic-kulkueessa Kankkunen oli mukana BDA Escortilla ja kartanlukijana oli Nicky Grist lähde?.

Vuonna 2015 Kankkunen ajoi Valtra T234-traktorilla traktoreiden nopeusennätykseksi 130,165 kilometriä tunnissa. [56]

MM-osakilpailuvoitot

  • 1985: Kenia, Norsunluurannikko
  • 1986: Ruotsi, Kreikka, Uusi-Seelanti
  • 1987: Yhdysvallat, Iso-Britannia
  • 1989: Australia
  • 1990: Australia
  • 1991: Kenia, Kreikka, Suomi, Australia, Iso-Britannia
  • 1992: Portugali
  • 1993: Kenia, Argentiina, Suomi, Australia, Iso-Britannia
  • 1994: Portugali
  • 1999: Argentiina, Suomi

Lähteet

  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: Urheilujätti 7. Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: Urheilujätti 8. Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2830-8. (takakannessa ISBN 951-20-2930-8)
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 9. Sporttikustannus, 1988. ISBN 951-8920-00-1.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 10. Sporttikustannus, 1989. ISBN 951-8920-07-9.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 11. Sporttikustannus, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 12. Spartakus, 1991. ISBN 951-96269-0-5.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 13. Spartakus, 1992. ISBN 951-96269-2-1.
  • Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja: urheilutieto 14. Sporttikustannus, 1993. ISBN 951-8920-18-4.
  • Siukonen, Markku & Ruohonen, Eeva-Liisa: Urheilun vuosikirja 15: urheilutieto. Sporttikustannus, 1994. ISBN 951-8920-20-6.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1995. ISSN 0358-9536.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 18: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1997. ISBN 952-5106-05-5.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 19: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1998. ISBN 952-5106-07-1.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 21: urheilutieto. Kustannus-Notariaatti, 2000. ISBN 952-5106-12-8.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 22. Kustannus-Notariaatti Oy, 2001. ISBN 952-5106-14-4.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
  • Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1996, s. 13. Crea Video Oy, 1996. ISBN 952-9750-12-9.
  • Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 1997, s. 14, 22. Crea Video Oy, 1997. ISBN 952-9750-15-3.
  • Kyllönen, Matti (päätoim.): Ruutulippu – Moottoriurheilun vuosi 2001, s. 27, 44. CreaSport Production Oy, 2001. ISBN 951-98236-4-6.

Viitteet

  1. ↑ a b Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 186
  2. ↑ Siukonen 15, 1994, s. 31
  3. ↑ Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 124
  4. ↑ Siukonen 15, 1994, s. 24
  5. ↑ Siukonen 19, 1998, s. 30
  6. ↑ Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 74
  7. ↑ Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 153
  8. ↑ Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 218
  9. ↑ Siukonen & Ahola 7, 1986, s. 165, 218
  10. ↑ a b Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 230
  11. ↑ Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 170–171
  12. ↑ Siukonen & Ahola 8, 1987, s. 183, 187
  13. ↑ Siukonen & Ahola 9, 1988, s. 230
  14. ↑ Siukonen & Ahola 9, 1988, s. 163
  15. ↑ Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 254
  16. ↑ Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 167–168
  17. ↑ Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 190
  18. ↑ Siukonen & Ahola 10, 1989, s. 211
  19. ↑ Siukonen & Ahola 11, 1990, s. 249
  20. ↑ Siukonen & Ahola 12, 1991, s. 233
  21. ↑ Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 245
  22. ↑ Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 80
  23. ↑ Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 152
  24. ↑ Siukonen & Ahola 13, 1992, s. 16
  25. ↑ a b Siukonen 14, 1993, s. 269
  26. ↑ Siukonen 14, 1993, s. 114
  27. ↑ Siukonen 14, 1993, s. 216
  28. ↑ a b Siukonen 15, 1994, s. 244
  29. ↑ Siukonen 15, 1994, s. 163
  30. ↑ Siukonen 15, 1994, s. 30
  31. ↑ a b Siukonen 16, 1995, s. 249
  32. ↑ Siukonen 16, 1995, s. 110
  33. ↑ Siukonen 16, 1995, s. 177
  34. ↑ Siukonen 16, 1995, s. 186
  35. ↑ a b Siukonen 17, 1996, s. 226
  36. ↑ Siukonen 17, 1996, s. 151
  37. ↑ Siukonen 17, 1996, s. 171
  38. ↑ Kyllönen 1996, s. 13
  39. ↑ a b Siukonen 18, 1997, s. 240
  40. ↑ Kyllönen 1996, s. 19
  41. ↑ Kyllönen 1996, s. 177
  42. ↑ Siukonen 19, 1998, s. 176
  43. ↑ Kyllönen 1997, s. 14, 22
  44. ↑ a b Siukonen 19, 1998, s. 263
  45. ↑ Siukonen 19, 1998, s. 123
  46. ↑ Siukonen 20, 1999, s. 245
  47. ↑ Siukonen 21, 2000, s. 312
  48. ↑ Siukonen 22, 2001, s. 238
  49. ↑ Kyllönen 2001, s. 27
  50. ↑ Kyllönen 2001, s. 44
  51. ↑ Siukonen 24, 2003, s. 212–213
  52. ↑ Alkoholismi ja masennus yllättivät Juha Kankkusen - "Tienatut rahat eivät lämmitä yhtään" yle.fi. Viitattu 30.7.2017.
  53. ↑ MTV3.fi – Todt palkkasi Kankkusen FIA:n rallikonsultiksi. Viitattu 12.1.2010
  54. ↑ MTV3.fi – Kankkunen: Tämä oli viimeinen kerta. Viitattu 2.8.2010
  55. ↑ MTV3.fi – Juha Kankkunen sai erikoispalkinnon. Viitattu 2.8.2010
  56. ↑ Teppo Komulainen: Rallimestari kiidätti traktoria yli 130 km/h – uusi ME 7.4.2015. Savon Sanomat. Viitattu 7.4.2015.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juha Kankkunen.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juha Kankkunen.
Rallin maailmanmestarit

1970-luku:








1977: Italia S. Munari
1978: Suomi M. Alén
1979: Ruotsi B. Waldegård

1980-luku:

1980: Länsi-Saksa W. Röhrl
1981: Suomi A. Vatanen
1982: Länsi-Saksa W. Röhrl
1983: Suomi H. Mikkola
1984: Ruotsi S. Blomqvist
1985: Suomi T. Salonen
1986: Suomi J. Kankkunen
1987: Suomi J. Kankkunen
1988: Italia M. Biasion
1989: Italia M. Biasion

1990-luku:

1990: Espanja C. Sainz
1991: Suomi J. Kankkunen
1992: Espanja C. Sainz
1993: Suomi J. Kankkunen
1994: Ranska D. Auriol
1995: Yhdistynyt kuningaskunta C. McRae
1996: Suomi T. Mäkinen
1997: Suomi T. Mäkinen
1998: Suomi T. Mäkinen
1999: Suomi T. Mäkinen

2000-luku:

2000: Suomi M. Grönholm
2001: Yhdistynyt kuningaskunta R. Burns
2002: Suomi M. Grönholm
2003: Norja P. Solberg
2004: Ranska S. Loeb
2005: Ranska S. Loeb
2006: Ranska S. Loeb
2007: Ranska S. Loeb
2008: Ranska S. Loeb
2009: Ranska S. Loeb

2010-luku:

2010: Ranska S. Loeb
2011: Ranska S. Loeb
2012: Ranska S. Loeb
2013: Ranska S. Ogier
2014: Ranska S. Ogier
2015: Ranska S. Ogier
2016: Ranska S. Ogier
2017: Ranska S. Ogier
2018: Ranska S. Ogier
2019: Viro O. Tänak

2020-luku:

2020: Ranska S. Ogier
2021: Ranska S. Ogier
2022: Suomi K. Rovanperä
2023: Suomi K. Rovanperä
Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juha_Kankkunen&oldid=18262019”