Ero sivun ”Nainen on valttia” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Abc10 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
97 235 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 12: Rivi 12:
| lavastaja = [[Ossi Elstelä]]
| lavastaja = [[Ossi Elstelä]]
| pääosat = [[Ansa Ikonen]]<br />[[Aku Korhonen]]<br />[[Uuno Laakso]]<br />[[Unto Salminen]]
| pääosat = [[Ansa Ikonen]]<br />[[Aku Korhonen]]<br />[[Uuno Laakso]]<br />[[Unto Salminen]]
| maa = {{Suomi}}
| maa = [[Suomi]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus SF Oy]]
| tuotantoyhtiö = [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus SF Oy]]
| ensi-ilta = [[13. elokuuta]] [[1944]]
| ensi-ilta = [[13. elokuuta]] [[1944]]
Rivi 28: Rivi 28:
| amg =
| amg =
}}
}}
'''''Nainen on valttia''''' (''Kvinnan är trumf'') on [[Ansa Ikonen|Ansa Ikosen]] ohjaama mustavalkoinen suomalainen [[komedia]]elokuva vuodelta [[1944]]. Se jäi näyttelijä Ansa Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.


'''''Nainen on valttia''''' (''Kvinnan är trumf'') on suomalainen [[komedia]]elokuva vuodelta [[1944]]. Se jäi näyttelijä Ansa Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi. Teos perustuu Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoitukseen. Kolmen poikamiehen taloon tupsahtaa muuan nuori nainen, joka panee miesten elämän uuteen uskoon. Nainen on kuulu [[operetti]]tähti. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi. Televisiossa ''Nainen on valttia'' sai ensi-iltansa 13. helmikuuta 1966. Elokuva on mustavalkoinen. [[Finnkino]] Oy on julkaissut teoksen myös [[DVD]]:nä.
Elokuva perustuu [[Mika Waltari]]n alkuperäiskäsikirjoitukseen. Kolmen poikamiehen taloon tupsahtaa muuan nuori nainen, joka panee miesten elämän uuteen uskoon. Poliisia pakeneva nainen<ref name=tvm/> on kuulu [[operetti]]tähti. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi. Kriitikko luonnehtii elokuvaa romanttiseksi hupailuksi<ref name=tvm>Päivän elokuvia, Tv-maailma, 45/2011 sivu 17</ref>.


''Nainen on valttia'' esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. [[Finnkino]] Oy on julkaissut sen myös [[DVD]]:nä.
==Henkilöt==


==Näyttelijät==
{{Näyttelijä-rooli
{{Näyttelijä-rooli
|'''Näyttelijä'''|'''Rooli'''
|[[Ansa Ikonen]]|Kirsti Kalpa
|[[Ansa Ikonen]]|Kirsti Kalpa
⚫
|[[Aku Korhonen]]|professori
|[[Uuno Laakso]]|Kalle
|[[Uuno Laakso]]|Kalle
⚫
|[[Aku Korhonen]]|Professori
|[[Unto Salminen]]|Rantamaa (säveltäjä)
|[[Unto Salminen]]|Säveltäjä Rantamaa
|[[Ture Junttu]]|Heimonheimo (paroni)
|[[Ture Junttu]]|Paroni Heimonheimo
|[[Laina Laine]]|näyttelijä
|[[Laina Laine]]|näyttelijätär
|[[Pentti Saares]]|reportteri
|[[Veikko Linna]]|teatterinjohtaja
|[[Veikko Linna]]|teatterinjohtaja
|[[Arvo Kuusla]]|Eikka, valokuvaaja
|[[Ensio Jouko]]|poliisiviranomainen
|[[Ensio Jouko]]|poliisikomisario
|[[Pentti Saares]]|Levä (sanomalehtitoimittaja)
|[[Toppo Elonperä]]|vahtimestari
|[[Eino Salmi]]|teatterin taloudenhoitaja
|[[Eino Salmi]]|teatterin taloudenhoitaja
|[[Olavi Saarinen]]|poliisi
|[[Lauri Kyöstilä]]|tullimies
|[[Kyösti Käyhkö]]|radion vahtimestari
|[[Jalmari Rinne]]|radion musiikkipäällikkö
|[[Usko Kantola]]|operettilaulaja
|[[Heikki Aaltoila]]|Unto Salmisen sijaisnäyttelijä
|[[Vilho Kekkonen]]|radiolainen
|[[Heikki Packalén]]|radiolainen
|[[Carl-Erik Creutz]]|radiokuuluttajan ääni
}}
}}


==Juoni==
==Juoni==

{{juonipaljastus}}

Paroni Heimonheimo koettaa saada kihlattunsa Kirsti Kalpan luopumaan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa [[itsemurha]]nsa merenrannalle. Ruumista ei löydy ja [[poliisi]] alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee erään [[professori]]n taloon. Professori asuu poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kun Kirsti kohtaa professorin, hän sanoo olevansa tyttö maalta ja on erehtynyt talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa ja Kalle palkkaa laulajattaren kotiapulaiseksi professorin suostumuksella. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta kun viranomainen tulee utelemaan Kirstin perään, hän nimenomaisesti pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi!
Paroni Heimonheimo koettaa saada kihlattunsa Kirsti Kalpan luopumaan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa [[itsemurha]]nsa merenrannalle. Ruumista ei löydy ja [[poliisi]] alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee erään [[professori]]n taloon. Professori asuu poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kun Kirsti kohtaa professorin, hän sanoo olevansa tyttö maalta ja on erehtynyt talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa ja Kalle palkkaa laulajattaren kotiapulaiseksi professorin suostumuksella. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta kun viranomainen tulee utelemaan Kirstin perään, hän nimenomaisesti pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi!


Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen [[musiikki]] yhdistää säveltäjän ja Kirstin, jonka kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka [[Yleisradio]] suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan. Hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena! Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs sanomalehtitoimittaja tunnistaa Kirstin ja jymyuutinen on valmis.
Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen [[musiikki]] yhdistää säveltäjän ja Kirstin, jonka kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka [[Yleisradio]] suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan. Hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena! Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs sanomalehtitoimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.


Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin [[kihlaus]] puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan saa toisiaan aivan muitta mutkitta, vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähtevän ja rakkaus voittaa!
Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin [[kihlaus]] puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan saa toisiaan aivan muitta mutkitta, vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähtevän ja rakkaus voittaa!

{{juonipaljastus loppu}}


==Kuvausaika ja -paikat==
==Kuvausaika ja -paikat==
⚫
Teosta ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>[http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343 Korttelit.fi]</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>

⚫
Teosta ''Nainen on valttia'' kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin [[Helsinki|Helsingissä]] (muun muassa [[Alppila]]) ja [[Vantaa|Helsingin maalaiskunnassa]] ([[Helsinki-Malmin lentoasema|Malmin lentoasema]]). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 [[Eira]]ssa.<ref>http://www.korttelit.fi/rakennus.php/id/1343</ref> Studiona oli SF-studio 1.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324</ref>


==Arviot==
==Arviot==
⚫
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelaisen [[Aamulehti|Aamulehden]] kriitikko kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatssa]] kriitikko katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>

⚫
Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. [[Helsingin Sanomat|Helsingin Sanomien]] kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelainen [[Aamulehti]] kirjoitti: "''Nainen on valttia'' on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." [[Uutispäivä Demari|Suomen Sosialidemokraatti]] katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.<ref>Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327</ref>


==Huomioita==
==Huomioita==
⚫
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953.<ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>

⚫
''Nainen on valttia'' jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on [[Glory Leppänen|Glory Leppäsen]] komedia ''[[Onnenpotku]]'' (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on [[Ritva Arvelo]]n ''Kultainen vasikka'' vuodelta 1961. [[Brita Wrede]] ohjasi [[Felix Forsman]]in kanssa lyhyen fiktioelokuvan ''Tukkijoella tapahtuu'' vuonna 1950 ja [[Kyllikki Forssell]] yhden jakson episodielokuvaan ''Kolmiapila'' vuonna 1953. <ref name="SF327">Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327</ref>


''Nainen on valttia'' sai keskimääräistä hieman heikomman yleisövastaanoton.<ref name="SF327"/>
''Nainen on valttia'' sai keskimääräistä hieman heikomman yleisövastaanoton.<ref name="SF327"/>


==Lähteet ja viitteet==
==Lähteet ==

*Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
*Suomen kansallisfilmografia 3, ISBN 951-37-1019-X
===Viitteet===
*Elonet ''Nainen on valttia''

{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


[[Luokka:Vuoden 1944 elokuvat]]
[[Luokka:Vuoden 1944 elokuvat]]
[[Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat]]
[[Luokka:Suomalaiset mustavalkoelokuvat]]
[[Luokka:Komediaelokuvat]]
[[Luokka:Romanttiset elokuvat]]

Versio 12. marraskuuta 2011 kello 18.11

Nainen on valttia
DVD-laitoksen kansi.
DVD-laitoksen kansi.
Ohjaaja Ansa Ikonen
Käsikirjoittaja Mika Waltari
Tuottaja Toivo Särkkä
Säveltäjä Heikki Aaltoila
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Ossi Elstelä
Pääosat Ansa Ikonen
Aku Korhonen
Uuno Laakso
Unto Salminen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 13. elokuuta 1944
Kesto 99 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Nainen on valttia (Kvinnan är trumf) on Ansa Ikosen ohjaama mustavalkoinen suomalainen komediaelokuva vuodelta 1944. Se jäi näyttelijä Ansa Ikosen ainoaksi ohjaustyöksi.

Elokuva perustuu Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoitukseen. Kolmen poikamiehen taloon tupsahtaa muuan nuori nainen, joka panee miesten elämän uuteen uskoon. Poliisia pakeneva nainen[1] on kuulu operettitähti. Hänen onnistuu salata henkilöllisyytensä, mutta vain toistaiseksi. Kriitikko luonnehtii elokuvaa romanttiseksi hupailuksi[1].

Nainen on valttia esitettiin televisiossa ensi kerran 13. helmikuuta 1966. Finnkino Oy on julkaissut sen myös DVD:nä.

Näyttelijät

 Näyttelijä … Rooli  
 Ansa Ikonen … Kirsti Kalpa  
 Uuno Laakso … Kalle  
 Aku Korhonen … Professori  
 Unto Salminen … Säveltäjä Rantamaa  
 Ture Junttu … Paroni Heimonheimo  
 Laina Laine … näyttelijätär  
 Pentti Saares … reportteri  
 Veikko Linna … teatterinjohtaja  
 Arvo Kuusla … Eikka, valokuvaaja  
 Ensio Jouko … poliisikomisario  
 Toppo Elonperä … vahtimestari  
 Eino Salmi … teatterin taloudenhoitaja  
 Olavi Saarinen … poliisi  
 Lauri Kyöstilä … tullimies  
 Kyösti Käyhkö … radion vahtimestari  
 Jalmari Rinne … radion musiikkipäällikkö  
 Usko Kantola … operettilaulaja  
 Heikki Aaltoila … Unto Salmisen sijaisnäyttelijä  
 Vilho Kekkonen … radiolainen  
 Heikki Packalén … radiolainen  
 Carl-Erik Creutz … radiokuuluttajan ääni  

Juoni

Paroni Heimonheimo koettaa saada kihlattunsa Kirsti Kalpan luopumaan laulajan urastaan. Kirsti kyllästyy sulhasensa temppuihin ja lavastaa itsemurhansa merenrannalle. Ruumista ei löydy ja poliisi alkaa tutkia tapausta katoamisena. Passipoliisi kiinnostuu puistossa maleksivasta Kirstistä. Tämä pakenee erään professorin taloon. Professori asuu poikamiestaloudessa palvelijansa Kallen ja säveltäjä Rantamaan kanssa. Kun Kirsti kohtaa professorin, hän sanoo olevansa tyttö maalta ja on erehtynyt talosta. Professorin ja Rantamaan johtoajatuksena on ollut, että heidän taloonsa ei naisia tuoda. Kalle palaa kotiin tapelleena ja juopotelleena. Kirsti pääsee hänen suosioonsa ja Kalle palkkaa laulajattaren kotiapulaiseksi professorin suostumuksella. Rantamaa on Kirstiä vastaan, mutta kun viranomainen tulee utelemaan Kirstin perään, hän nimenomaisesti pelastaa tytön kiipelistä. Poliisi nimittäin epäilee Kirstiä rikollisliigan jäseneksi!

Talon kolme poikamiestä arvelevat Kirsin olevan pohjimmiltaan hyvän tytön, jonka olosuhteet ovat pakottaneet varkaiden kelkkaan. Kirsti on erinomainen kotiapulaisena. Rantamaa on edelleen Kirstiä vastaan, mutta vähitellen musiikki yhdistää säveltäjän ja Kirstin, jonka kannustamana Rantamaa säveltää lauluja, jotka Yleisradio suostuu ottamaan ohjelmistoonsa. Rantamaa haluaa Kirstin esittämään teoksiaan. Hän pitää tätä poikkeuksellisena luonnonlahjakkuutena! Kirsti suostuu radioesiintymiseen, kuuluttaja esittelee hänet "tuntemattomana laulajana". Heimonheimo kuitenkin tunnistaa Kirstin äänen ja ottaa selvää säveltäjä Rantamaan asuinpaikasta. Ravintolassa eräs sanomalehtitoimittaja tunnistaa Kirstin, ja jymyuutinen on valmis.

Heimonheimo saapuu poikamiesten taloon, jossa hän kohtaa professorin ja Kallen sekä Kirstin ja Rantamaan. Hän myöntää Kirstille olevansa rakastunut erääseen toiseen naiseen. Kirsti ilahtuu tiedosta. Heimonheimon ja Kirstin kihlaus puretaan tuota pikaa. Toisiinsa korviaan myöten rakastuneet Rantamaa ja Kirsti eivät kuitenkaan saa toisiaan aivan muitta mutkitta, vaan ensin säveltäjä suuttuu laulajattarelle. Seuraavana päivänä Kirsti joutuu jälleen pakenemaan poliisia poikamiesten taloon. Tällä kertaa Rantamaa ei salli Kirstin enää lähtevän ja rakkaus voittaa!

Kuvausaika ja -paikat

Teosta Nainen on valttia kuvattiin tammikuusta 1944 kesäkuuhun 1944. Ulkokuvia otettiin Helsingissä (muun muassa Alppila) ja Helsingin maalaiskunnassa (Malmin lentoasema). Professorin residenssiä esitti Armas Siitosen suunnittelema, vuonna 1920 valmistunut Edelfeltintie 13 Eirassa.[2] Studiona oli SF-studio 1.[3]

Arviot

Aikalaiskriitikot ottivat Ikosen ensiohjauksen varovaisen myönteisesti vastaan. Helsingin Sanomien kriitikko iloitsi Ikosen debytoinnista elokuvaohjaajana ja piti hänen työtään varsin laadukkaana, mutta teilasi elokuvan aiheeltaan "mitättömäksi ja vanhentuneeksi". Tamperelaisen Aamulehden kriitikko kirjoitti: "Nainen on valttia on syyskauden sopiva kevyt alkupala ennen talvikauden arvokkaampaa ohjelmistoa." Suomen Sosialidemokraatssa kriitikko katsoi, että Ikonen onnistui saamaan "harvinaisen paljon" irti Waltarin käsikirjoituksesta. Ikosen näyttelijäntyö arvioitiin mukiinmeneväksi. Korhosen ja Laakson roolityöt keräsivät erityistä kiitosta.[4]

Huomioita

Nainen on valttia jäi aikakirjoihin toisena suomalaisena kokoillan näytelmäelokuvana, jonka ohjasi nainen. Ensimmäinen on Glory Leppäsen komedia Onnenpotku (1936). Kolmas naisen ohjaama kokoillan suomalainen näytelmäelokuva on Ritva Arvelon Kultainen vasikka vuodelta 1961. Brita Wrede ohjasi Felix Forsmanin kanssa lyhyen fiktioelokuvan Tukkijoella tapahtuu vuonna 1950 ja Kyllikki Forssell yhden jakson episodielokuvaan Kolmiapila vuonna 1953.[5]

Nainen on valttia sai keskimääräistä hieman heikomman yleisövastaanoton.[5]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Päivän elokuvia, Tv-maailma, 45/2011 sivu 17
  2. ↑ Korttelit.fi
  3. ↑ Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 324
  4. ↑ Suomen kansallisfilmografia 3, sivut 326 ja 327
  5. ↑ a b Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 327
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nainen_on_valttia&oldid=10910443”