Tämä on lupaava artikkeli.

Jazz (albumi)

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 7. helmikuuta 2011 kello 14.15 käyttäjän Tanár (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jazz
Queen
Studioalbumin Jazz kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  heinäkuu – lokakuu 1978; Montreux & Nizza [3][1]
 Julkaistu Yhdistynyt kuningaskunta 10. marraskuuta 1978
Yhdysvallat 14. marraskuuta 1978[1]
 Formaatti LP, MC, CD [3]
 Tuottaja(t) Queen ja Roy Thomas Baker [1]
 Tyylilaji hard rock, rock, progressiivinen rock, pop rock
 Kesto 44.52
 Levy-yhtiö EMI, Elektra [2]
Muut kannet

Albumin takakansi on pitkälti käänteinen kuva etukannesta.
Listasijoitukset

 Yhdistynyt kuningaskunta 2.
 Yhdysvallat 6.
Kts. lisää sijoituksia

Queenin muut julkaisut
News of the World
1977 		'Jazz'
1978 		Live Killers
1979

Jazz on brittiläisen rock-yhtye Queenin marraskuussa 1978 julkaistu seitsemäs albumi. Sen tuottamiseen osallistui jälleen muutaman vuoden tauon jälkeen Roy Thomas Baker.[4] Albumin kansikuvan puolestaan ideoi rumpali Roger Taylor nähtyään samankaltaisen pyörrekuvion Berliinin muurissa.[5]

Albumi menestyi kaupallisesti hyvin yltäen top 10:een sekä Britanniassa[6] että Yhdysvalloissa.[7] Kuitenkin levy otettiin ilmestyessään vastaan pettymyksenä[4] ja se sai heikohkoja arvosteluja kriitikoilta.[8][9] Nykyisin Jazzia pidetään kuitenkin yhtenä Queenin tasaisimmista albumeista.[9]

Albumin suurimmaksi singlehitiksi Britanniaksi muodostui ”Don't Stop Me Now”, joka ylsi top 10:een. Myös keskenään samalla singlellä julkaistut ”Fat Bottomed Girls” ja ”Bicycle Race” pääsivät saarivaltiossa kymmenen suosituimman kappaleen tuntumaan. Yksinään Yhdysvalloissa julkaistu ”Jealousy” sen sijaan floppasi, eikä saavuttanut sijoitusta.[10]

Albumin tyyli ja taustaa

Jazz on tyylillisesti hajanainen albumi, jolla on hyvin erilaista musiikkia.[11] Allmusic-sivuston toimesta levyn arvostelleen Stephen Thomas Erlewinen mielestä Jazzia onkin verraten hankala arvostella kokonaisuutena hajanaisen tyylinsä vuoksi. Albumin merkitys koostuu yksittäisistä tyylillisesti sangen vaihtelevista kappaleista. Levylle on mahtunut muun muassa rockia pilke silmäkulmassa, varhaista diskoa, solisti Freddie Mercurylle ominaisia pianoballadeja,[9] hard rockia, poppia[12] sekä lähi-idän tunnelmaa. Brian Mayn kitaransoiton ansiosta Jazz on äänimaailmaltaan raskaampi albumi kuin edellislevy News of the World[9] ja samalla yhtyeen ensimmäinen albumi, jolla käytettiin syntetisaattoria.[13] Albumilla on myös tavallista enemmän akustisia raitoja.[13] Levyn nimestä huolimatta albumilla ei ole kappaleita, joita voitaisiin luokitella tyylillisesti jazz-musiikiksi.[8]

Jazz oli ensimmäinen Queen-albumi, joka äänitettiin Britannian ulkopuolella. Levytyspaikkoina toimivat Mountain-studio Montreux'ssa, Sveitsissä sekä Super Bear -studio Nizzassa, Ranskassa. Se oli samalla pienen tauon jälkeen viimeinen, jonka tuottamisessa oli mukana Roy Thomas Baker, joka oli osallistunut myös yhtyeen neljän ensimmäisen albumin tuottamiseen.[13][14]

»Ajattelimme, että olisi mukavaa yrittää uudestaan tuottajan kanssa, jota kunnioitimme. Olimme löytäneet muutamia omia menetelmiä, kuten hänkin. [...] Ajattelimme, että yhteenpalaaminen toisi vähän uutta kamaa, ja se toimi aika hyvin.»
(Brian May, Queenin kitaristi.[5])

Albumin kansikuva oli rumpali Roger Taylorin idea. Taylor näki vastaavan pyörteenmuotoisen kuvion Berliinin muurissa ja hänen mielestään se oli sopiva uuden levyn kanteen muiden jäsenten ollessa samaa mieltä.[13] Yhtye teki kannen konseptin ja lopullisesta luonnoksesta vastasi Cream-yhtiö.[15]

Yleistä kappaleista

Ei tiedostoa

”Bicycle Race”

Progressiivinen ”Bicycle Race” lukeutuu Jazz-albumin suurimpiin klassikoihin. Se oli myös albumin ensimmäinen singlejulkaisu yhdessä kappaleen ”Fat Bottomed Girls” kanssa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Don't Stop Me Now”

”Don't Stop Me Now” oli Jazzin levyn hitti sen yltäessä brittilistan yhdeksänneksi.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet


Albumin avauskappaleessa ”Mustapha”, josta lähes puolet on miksattu monofonisesti,[13] on vaikutteita arabialaisesta musiikista. Alun intro parodioi moskeijan rukouskutsujien, muezzinien laulua.[8] Myös osa laulusta on arabian kieltä.[16] Kun Jazz ilmestyi, Creem-lehden kriitikko Mitchell Cohen epäili ”Mustaphaa” kaikkien aikojen oudoimmaksi aloituskappaleeksi.[17] ”Fat Bottomed Girls” on Brian Mayn käsialaa, ja se kertoo nuoresta miehestä, joka arvostaa ”runsasmittaisia” naisia.[18] May tekee kitarallaan virheen, mikä kuuluu omituisena riitasointuna. Kahdessa ensimmäisessä säkeistössä May laulaa päävokaalit, Mercuryn laulaessa taustoja, joten periaatteessa ”Fat Bottomed Girls” on Mercuryn ja Mayn duetto.[13] Kappale myös julkaistiin kahden A-puolen singlenä yhdessä ”Bicycle Race” -kappaleen kanssa.[18] ”Jealousy” on Freddie Mercuryn akustinen, klassisvaikutteinen balladi. Huomattavaa on, että John Deacon soittaa bassokitarallaan muutamia virheitä.[13] Freddie Mercury sävelsi ”Bicycle Race” -kappaleen Tour de Francen innoittamana.[19] Kappaletta on kuvattu kaikkien aikojen progressiivisimmaksi kolmen minuutin hitiksi.[13] Yhtyeen konserteissa faneilla oli tapana soittaa polkupyörän kelloja kappaleen aikana, ja usein esiintymisten aikoihin kellot myytiin loppuun pyöräilyliikkeistä.[18]

”If You Can't Beat Them” on ensimmäinen albumin kahdesta raidasta, jonka on tehnyt basisti John Deacon.[9] Se on samalla yhtyeen harvoja kappaleita, jonka työstössä on käytetty vaiheistustekniikkaa (engl. tape-phasing). Toinen tällainen kappale on ”Killer Queen” albumilta Sheer Heart Attack (1974). Kappaleessa ”Let Me Entertain You” Mercury laulaa halustaan viihdyttää yleisöä.[8] Se jäi Mercuryn viimeiseksi raskaaksi kappaleeksi pitkäksi aikaa, ja lopussa käytetään tuntemattomia taustalaulajia, joiden nimiä ei ole merkitty albumin tietoihin.[13]

B-puolen aloittavassa ”Dead on Timessa” on kuultavissa ukkosen jyrinää. Tämä tallentui levylle Brian Mayn toimesta, joka nauhoitti rajuilmaa äänitysten aikana Montreux'ssa, Sveitsissä.[20] Tämän hard rockia[12] edustavan kappaleen rumpuraitaa on pidetty Roger Taylorin kaikkien aikojen monimutkaisimpana.[13] John Deaconin jazz-vaikutteista ”In Only Seven Daysia” on pidetty hyvin samantyyppisenä kuin edellisalbumi News of the Worldin kappaletta ”Spread Your Wings”.[13] Creem-lehti kuvasi kappaletta ”Dreamer's Ball” yliammutuksi blues-jazziksi.[17]

Rumpali Roger Taylorin kirjoittamalla kappaleella ”Fun It” Queen teki ensimmäisen harppauksensa disko-musiikin pariin.[9] Siinä on käytetty syntetisaattorirumpuja, joita ei kuitenkaan tule sekoittaa konerumpuihin.[13] Brian Mayn laulaman rockballadi ”Leaving Home Ain't Easyn” ”naisosuudet” ovat todellisuudessa Mayn nopeutettua laulua.[12][5] ”Don't Stop Me Now” on ilmestyttyään holtittomaksi kuvattu raita,[17] jonka on työstänyt yksin Freddie Mercury. Tyylillisesti se muistuttaa Mercuryn vanhemmista teoksista kappaleita ”Seaside Rendezvouz” ja ”Good Old-Fashioned Lover Boy”.[13] Vaikka Brian May ei juurikaan pitänyt kappaleesta, julkaistiin se singlenä, jolloin se ylsi top 10:een Britanniassa.[21] Jazzin päättää Roger Taylorin laulama ”More of That Jazz”, joka perustuu pitkälti itseääntoistavaan nauhaluuppaukseen. Erityisesti Taylor teki tämäntyyppisia kappaleita myös tuleville albumeille The Game (1980) ja Hot Space (1982).[13]

Julkaisu ja vastaanotto

Albumi julkaistiin ensimmäisen kerran 10. marraskuuta 1978 Britanniassa vinyylinä ja C-kasettina.[3] Albumi nousi parhaimmillaan myyntilistan 2. sijalle 27 listaviikon aikana.[6] Britannian ääniteteollisuus palkitsi albumin kultalevyllä levyn julkaisupäivänä 10. marraskuuta.[22] Yhdysvalloissa albumi julkaistiin 14. marraskuuta 1978, jossa se 17 listaviikon aikana nousi 6. sijalle ja myi platinaa.[1][23] Hyvästä menestyksestä huolimatta albumi otettiin vastaan pettymyksenä[4] ja esimerkiksi Rolling Stone -lehti arvosteli albumia ”fasistiseksi”.[9]

Queen New Havenin konsertissa marraskuussa 1978 – samoihin aikoihin kuin Jazz ilmestyi.

Levyn painoksissa oli valtiokohtaisia eroja. Suurin osa albumeista oli niin sanottua gatefold-mallia, eli rakenteeltaan avattavakantisia mukanaan juliste alastomista naispyöräilijöistä. Turkissa albumi julkaistiin erilaisella kannella varustettuna nimellä Bicycle Race. Ranskan-painoksessa vinyylissä oli kuva pyöräilijöistä versiosta riippuen joko valkoisella tai mustalla pohjalla. Israelin-painoksessa oli puolestaan erilainen sisäkannen kuva sekä erilainen juliste. Lisäksi Taiwanin-julkaisussa kanteen oli painettu teksti ”Includes Bicycle Race and 4 page colour poster”.[24]

Queen järjesti albumin julkaisun kunniaksi juhlat New Orleansissa, joka tunnetaan jazz-musiikin kotina. Yhtyeen levy-yhtiöt oli kutsuttu tapahtumaan. Mukana oli myös mutapainijoita, jonglöörejä, taikureita sekä erityinen bändäri viihdyttämässä levy-yhtiöiden työntekijöitä.[20]

”Fat Bottomed Girls” / ”Bicycle Race” -singlen mainoskampanjan yhteydessä yhtye vuokrasi Wimbledonin stadionin ja järjesti pyöräilykilpailun, johon osallistui 50 naista alasti. Tapahtuma päätyi myös ”Bicycle Racen” promovideolle. Polkupyörät vuokrannut yritys Halfords ei suostunut ottamaan satuloita takaisin vaan vaati niistä korvauksen.[19] Myös kyseisen singlen kannessa käytettiin alastoman naisen kuvaa, mikä nostatti erityisesti Pohjois-Amerikassa yhtyettä kohtaan syytöksiä seksismistä. Negatiivisen suhtautumisen vuoksi naiselle lisättiin singlen myöhemmissä painoksissa pikkuhousut.[25] Lisäksi albumin mukana tullut juliste alastomista naispyöräilijöistä aiheutti kohua Yhdysvalloissa ja siellä levyä myytiin ilman julistetta. Julisteen sijaan albumin mukana sai lomakkeen, jolla julisteen saattoi halutessaan tilata.[5][19] Kitaristi Brian Mayn mukaan yhtye menetti fanejaan kohun myötä.[5]

Listasijoitukset

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia 2. 27 (Top 40) 25.11.1978 [6]
 Alankomaat Alankomaat 4. [24]
 Japani Japani 5. 30 [24]
 Yhdysvallat Yhdysvallat 6. 17 (Top 100) 1979 [7][1]
 Ruotsi Ruotsi 6. 7 (Top 40) 1.12.1978 [26]
 Norja Norja 6. 11 (Top 20) viikko 48/1978 [27]
 Ranska Ranska 7. 1978 [28]
 Itävalta Itävalta 8. 28 (Top 30) 15.12.1978 [29]
 Suomi Suomi 15. 11 (Top 30) joulukuu 1978 [30]
 Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 20. 5 (Top 30) 17.12.1978 [31]
 Italia Italia 36. 4 [24]

Sertifikaatit

Valtio Sertifikaatti Myönnetty Lähde
 Yhdysvallat Yhdysvallat Platinalevy 28.11.1978 [23]
 Yhdistynyt kuningaskunta Iso-Britannia Kultalevy 10.11.1978 [22]

Kritiikki

Kriitikoiden suhtautuminen albumiin oli levyn ilmestyessä yleisesti negatiivista. Myös levyn nimi ihmetytti, koska albumi ei sisältänyt varsinaista jazz-musiikkia.[32] Rolling Stone -lehden arvostelu Jazzista julkaistiin 8. helmikuuta 1979. Jutun laatija Dave Marsh totesi albumin sisältävän Queenille tyypillisiä kliseitä tiukasta kitaroinnista, heavy metal -soundeista ja neliäänisestä stemmalaulusta lähtien. Marshin mielestä se, että yhtye on antanut levylleen nimeksi Jazz ei ole kuitenkaan mikään yllätys, vaan osoitus sen jäsenten ylimielisyydestä ja siitä, että he luulevat olevansa mitä vain haluavat. Marsh totesi, että ainoa asia, jonka Queen tekee muita paremmin, on halveksunnan kerääminen. Myöskään kappaleet eivät saa tunnustusta ja esimerkiksi avausraita ”Mustapha” on Marshin mielestä kömpelö uusintateos The Pajama Game -musikaalin laulusta ”Hernando's Hideaway”.[8] Marsh päättää arvostelun tylysti:

»Oikeastaan Queen saattaa olla ensimmäinen todellinen fasistinen rockyhtye. Koko asia mietityttää minua; miksi kukaan lankeaisi näihin nilkkeihin ja heidän saastaisiin ideoihinsa?»
(Dave Marsh, Rolling Stone -lehden kriitikko 8. helmikuuta 1979 ilmestyneessä arvostelussaan.[8])

Billboard (1978) oli omassa kritiikissään maltillisempi ja totesi Queenin jatkavan musiikillisten rajojensa laajentamista, vaikkakin piti levyn nimeä petollisena. Lehden huomion kiinnitti myös levyn hajanaisuus ja lehden mielestä sille sisältyy myös ”ensimmäinen marokkolainen rock and roll -kappale”.[32]

William Ruhlmann kommentoi levyä kirjassa The All-Music Guide to Rock (1995). Hänen mielestään Queen otti hyvistä myyntiluvuista huolimatta Jazzilla musiikillista takapakkia hyvän News of the World -albumin jälkeen, eikä pidä levyä Queenin ikimuistoisimpina teoksina. Ruhlmann kutsuu Jazzia askeleeksi uudelle suunnalle, jonka yhtye lopulta löysi seuraavalla albumillaan The Game.[32]

Uusimmat arvostelut ja asenteet levystä ovat olleet positiivisia. Allmusic-sivuston Stephen Thomas Erlewine laskee Jazzin yhtyeen tasaisimpien albumien joukkoon. Hän toteaa albumilla olevan joukon erilaisia soundeja, ja kehuu Freddie Mercuryn laulutyöskentelyä vastustamattomaksi. Vaikka Erlewine myöntääkin albumin olevan paikoin liioiteltu, kuten diskokappaleen ”Fun It” kohdalla, antaa hän levylle arvosanaksi neljä tähteä viidestä.[9] Samat pisteet antaa Sputnikmusicin Brendan Schroer, jonka arvostelu on julkaistu marraskuun 2010 lopulla. Schroer kiinnittää huomionsa siihen, että Jazzilla on paljon yhtyeen alkuaikojen proge-elementtejä. Hän kehuu erityisesti kappaleita ”Fat Bottomed Girls” sekä ”Jealous”, jonka hän nimeää yhdeksi Queenin kauneimmista balladeista. Lopuksi Schroer kuitenkin toteaa levyn todennäköisesti edelleen jakavan mielipiteet.[16]

The Darkness -yhtyeen Justin Hawkins lukeutuu Jazzin puolustajiin – hän on nimennyt sen lempialbumikseen brittiläisistä levyistä.[33]

Arvostelut

  • Allmusic ()[9]
  • Billboard (sävyltään varovan positiivinen)[32]
  • Creem (sävyltään negatiivinen)[17]
  • Rolling Stone (sävyltään negatiivinen)[8]
  • Sputnikmusic ()[16]

Myöhempiä tapahtumia

Queen Live Killers -kiertueen konsertissa Hannoverissa. Kyseinen konsertti järjestettiin 23. tammikuuta 1979.[34]

Albumin 35 konsertin nimikkokiertue käynnistyi Dallasista 28. lokakuuta ja päättyi Inglewoodiin 20. joulukuuta. Yhtye esiintyi Yhdysvaltojen lisäksi myös muutaman kerran Kanadassa.[35] Uuden levyn kappaleet ”If You Can't Beat Them” ja ”Let Me Entertain You” osoittautuivat hyviksi livenumeroiksi.[19] Marraskuisessa konsertissa New Yorkin Madison Square Gardenissa yhtye toisti ”Bicycle Race” -videon tapahtumat, kun joukko vähäpukeisia naisia pyöräili lavalla.[18][35]

Tammikuussa 1979 alkoi 44 konserttia kattava Live Killers -kiertue, joka käsitti Euroopan lisäksi lähes kaksikymmentä esiintymistä Japanissa. Kiertue päättyi toukokuussa[34] ja Euroopan-osuudelta koostettiin livealbumi Live Killers, joka ilmestyi kauppoihin kesäkuussa.[36] Live Killers -kiertueen merkittävin ero Jazz-kiertueeseen oli siinä, että kappale ”Fat Bottomed Girls” oli pudotettu settilistasta ja sen tilalla soitettiin ”Don't Stop Me Now”.[34]

Vuoden 1978 lopulla Queen oli ilmoittanut haluavansa esiintyä Wimbledonin keskusstadionilla, mutta lupaa tähän ei kuitenkaan annettu.[20]

Jazz-albumi julkaistiin CD-levynä ensimmäisen kerran vuonna 1986 ja uudelleen Yhdysvalloissa vuonna 1991 kahden uudelleensovitetun kappaleen kera. Albumi julkaistiin uudelleen CD-levynä Euroopassa ja Japanissa vuosina 1993–94 sekä uudelleen Japanissa vuonna 1998. Remasteroituna CD-levy julkaistiin Japanissa vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2004 Euroopassa ja Japanissa japaninkielisin kansin.[3]

Kappaleet

A-puoli

  1. Mustapha – 3.01 (säv. Freddie Mercury)
  2. Fat Bottomed Girls – 4.16 (säv. Brian May)
  3. Jealousy – 3.13 (säv. Mercury)
  4. Bicycle Race – 3.01 (säv. Mercury)
  5. If You Can't Beat Them – 4.15 (säv. John Deacon)
  6. Let Me Entertain You – 3.01 (säv. Mercury)

B-puoli

  2. Dead on Time – 3.23 (säv. May)
  3. In Only Seven Days – 2.30 (säv. Deacon)
  4. Dreamer's Ball – 3.30 (säv. May)
  5. Fun It – 3.29 (säv. Roger Taylor)
  6. Leaving Home Ain't Easy – 3.15 (säv. May)
  7. Don't Stop Me Now – 3.29 (säv. Mercury)
  8. More of That Jazz – 4.16 (säv. Taylor)

Vuoden 1991 CD-version bonuskappaleet

  1. Fat Bottomed Girls – 4.16 (1991 Remix, säv. May, sov. Brian Malouf)
  2. Bicycle Race – 4.16 (1991 Remix, säv. Mercury, sov. Junior Vasquez)

[2][3]

Singlet

Single Ilmestynyt Lista-
sijoitus 		Kappaleet Huomioitavaa Lähde
”Fat Bottomed Girls” /
”Bicycle Race” 		13.10.1978 Yhdistynyt kuningaskunta 11.
Yhdysvallat 24. 		1. Fat Bottomed Girls
2. Bicycle Race 		Molemmat kappaleet A-puolia. [10][37]
”Don't Stop Me Now” 26.1.1979 Yhdistynyt kuningaskunta 9.
Yhdysvallat 86. 		1. Don't Stop Me Now
2. In Only Seven Days 		[10][37]
”Jealousy” 27.4.1979 Yhdistynyt kuningaskunta –
Yhdysvallat – 		1. Jealousy
2. Fun It 		Julkaistu vain Yhdysvalloissa. [10][37]
”Mustapha” 4 tai 5/1979 Yhdistynyt kuningaskunta –
Yhdysvallat – 		1. Mustapha
2. Dead on Time 		Julkaistu vain Länsi-Saksassa,
Espanjassa ja Boliviassa. 		[10][37]

Kokoonpano

Muusikot

Muut

  • Albumi on kirjoitettu ja nauhoitettu heinä–lokakuun 1978 aikana Montreux'ssa Sveitsissä Mountain-studiolla sekä Nizzassa Ranskassa Super Bear -studiolla
  • Tuotanto – Queen, Roy Thomas Baker
  • Äänitys – Geoff Workman
  • Masterointi – George Marino Sterling Sound -studiolla
  • Kannen konsepti – Queen
  • Kannen luonnos – Cream
  • Valokuvaus – David Finch, Chris Hopper, Peter Hince

Painoksia

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus
LP  Yhdistynyt kuningaskunta EMI EMA 788
LP  Yhdysvallat Elektra 6E-166
LP  Saksa EMI 1C 064 61820
LP  Ranska EMI PM 900 PIC 3
LP  Italia EMI 3C 064 61820
LP  Alankomaat EMI 5C 062 61820
LP  Ruotsi EMI 7C 064 61820
LP  Espanja EMI 10C 068 061820
LP  Portugali EMI 8E 072 61820
LP  Brasilia EMI 31C 064 61820D
LP  Israel EMI EMA 788/YAX 5551
LP  Japani Elektra P-10601E
LP  Uusi-Seelanti Elektra 6E-166
LP  Venezuela Harvest SHLP 9540
LP  Etelä-Korea EMI OLE-242
CD  Yhdistynyt kuningaskunta EMI CDP 7 46210 2
CD  Yhdistynyt kuningaskunta Parlophone CDPCSD 133
CD  Yhdysvallat Hollywood HR-61062-2
CD  Japani Toshiba-EMI CP32-5315

Lähteet

  • Painokset: Jazz pcpki.com. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Jazz Queen – Royal Legend. Viitattu 23.2.2007. (englanniksi)
  2. ↑ a b Jazz Andy's Queen Page. Viitattu 23.2.2007. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Jazz qph.queensongs.info. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  4. ↑ a b c St. Michael, Mick: Queen, s. 33. Bison Books Ltd, 1995. ISBN 1-85422-887-0.
  5. ↑ a b c d e Queen - Royal Legend: Detailed informatou about albums: Jazz Queen - The Royal Legend. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Chart Stats - Queen - Jazz chartstats.com. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b Jazz – Queen allmusic.com. Viitattu 24.8.2010. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e f g Marsh, Dave: Jazz by Queen 8.2.1979. Rolling Stone. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d e f g h i Erlewine, Stephen Thomas: Jazz- Queen - Review allmusic.com. Viitattu 23.2.2007. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e Queen International Singles Chart Positions pcpki.com. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  11. ↑ Ground and Sky review - Queen - Jazz progereviews.com. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Jazz Review 19.8.2005. ultimate-guitar.com. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Queen Songs - Album Analysis: Jazz queensongs.info. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  14. ↑ Roy Thomas Baker wordlingo.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Jazz-vinyylin tiedot (ruotsalainen painos, EMI 7C 064-61820)
  16. ↑ a b c Schroer, Brendan: Queen - Jazz (album review) Sputnikmusic. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d 03-XX-1979 - Jazz - Creem queenarchives.com. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d Fat Bottomed Girls by Queen Songfacts songfacts.com. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi) Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”bicycle” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  19. ↑ a b c d Jazz QueenOnline. Viitattu 23.2.2007. (englanniksi)
  20. ↑ a b c Queen Biography for 1978 queenzone.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  21. ↑ Don't Stop Me Now by Queen Songfacts songfacts.com. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  22. ↑ a b Certified Awards Search bpi.co.uk. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  23. ↑ a b RIAA - Gold & Platinum riaa.com. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d Queen International Album Chart Positions pcpki.com. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  25. ↑ Akkanen, Riku-Matti: Queen: Yhtyeen julkisuuskuvan muodostuminen angloamerikkalaisessa rocklehdistössä 1973-1992, s. 69-70. Tampere: Juvenes Print, 2005. ISBN 952-5546-10-1.
  26. ↑ Queen – Jazz (Album) swedishcharts.com. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  27. ↑ Queen – Jazz (Album) norwegiancharts.com. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  28. ↑ InfoDisc: Tout les Titres par Artiste infodisc.fr. Viitattu 28.1.2011. (ranskaksi)
  29. ↑ Queen – Jazz (Album) austriancharts.at. Viitattu 28.1.2011. (saksaksi)
  30. ↑ Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 241. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  31. ↑ Queen – Jazz (Album) charts.org.nz. Viitattu 28.1.2011. (englanniksi)
  32. ↑ a b c d Queen - Jazz superseventies.com. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Greatest British Albums rocklistmusic.co.uk. Viitattu 30.1.2011. (englanniksi)
  34. ↑ a b c Queen Cincerts - Queen live concertography: Live Killers queenconcerts.vom. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  35. ↑ a b Queen Concerts - Queen live concertography: Jazz queenconcerts.com. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  36. ↑ Queen - Royal Legend: Discocraphy: Live Killers queen.musichall.cz. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  37. ↑ a b c d Queen Singles Discography queencollector.com. Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Albumin arvosteluja

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jazz_(albumi)&oldid=9769466”