Kannabis

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. elokuuta 2006 kello 20.06 käyttäjän Lebha (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lähikuva hampun emikukinnosta, josta näkee kannabinoideja sisältävät vaaleat trikomit

Kannabis (marihuana eli marijuana) eli hamppu on perinteinen viljely- ja rohdoskasvi. Yleisessä kielenkäytössä sanalla kannabis tarkoitetaan hamppukasvista saatavia kannabistuotteita, joita käytetään päihteenä tai lääkkeinä.

Kannabiksen päihdyttävä vaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin ns. kannabinoideihin, joita on erityisesti emikasvin kukinnoissa sekä miedompina pitoisuuksina kasvin lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja hasisöljyä, kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan marihuanaksi.

Historia

Kannabissavuke, nk. jointti
Hampun historiaa on yleisemmin artikkelissa hamppu.

Hamppua on käytetty sen psykoaktiivisten vaikutusten vuoksi hyvin pitkään. Joidenkin arvioiden mukaan sitä on käytetty ainakin 5000 vuotta päihteenä ja/tai lääkkeenä Aasiassa ja Lähi-Idässä. Erityisesti Intiassa jotkin hindulaisuuden lahkot yhdistivät kannabiksen Shiva-jumalaan. Skyytit ja daakialaiset tunsivat kannabiksen, ja daakialaiset shamaanit käyttivät sitä päästäkseen transsiin. Sanan "kannabis" (latinaksi cannabis) arvellaan olevan skyyttiläistä tai mahdollisesti vielä vanhempaa heprealaista alkuperää.

1800-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa kannabista myytiin laajalti lääkkeenä, yleensä alkoholiin sekoitettuna tinktuurana. Tunnettu esimerkkitapaus on Englannin kuningatar Viktoria, jonka kuukautisvaivoja hoidettiin kannabiksella. 1800-luvun lopulla kannabiksen merkitys kipulääkkenä alkoi vähetä mm. aspiriinin vaikutuksesta. Kannabiksen ("hashisin") psykoaktiivisia vaikutuksia ovat värikkäästi kuvanneet muun muassa Alexandre Dumas 1844 valmistuneessa kirjassaan Monte-Criston kreivi, sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan The Hasheesh Eater.

Yhdysvalloissa kannabiksen poltto päihdetarkoituksessa tuli tunnetuksi 1920- tai 30-luvuilla erityisesti jazz-muusikkopiirien kautta. Louis Armstrong oli sen näkyvimpiä puolestapuhujia. Myöhemmin kannabis on ollut tärkeä osa eri vaihtoehtokulttuureita, kuten beat-liikettä 1950-luvulla ja hippiliikettä 1960-luvulla.

Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Britanniassa ja muualla Euroopassa. Myös Suomessa nähtiin vuosiin 1966-1972 painottunut ensimmäinen "aalto" kannabiksen käytössä, joka tosin oli paljolti keskittynyt Helsingin alueelle [1].

Kannabiksen kieltäminen

Kannabiksen kielto on peräisin Yhdysvalloista 1900-luvun alkupuolelta. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin. [2]

Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.

Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Tuolloin hyväksyttiin liittovaltion tasolla uusi verolaki (Marihuana Tax Act), jolla käytännössä kriminalisoitiin kannabiksen hallussapito. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta "kannabis-leima" (eng. marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä "lupia", eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikuttivat merkittävästi William Hearstin omistamat sanomalehdet.

1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936. Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana. Useimmat ihmiset eivät edes tienneet, että "tappajaruohoksi" kutsuttu "marihuana" oli samaa ainetta, kuin mitä yläluokan herrat polttivat ja söivät samaan aikaan kalleissa "Hashis Salongeissa".

1961 voimaantullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.

Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.

Kriminalisointi Suomessa

Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.

Huumekysymyksen yhteiskunnallinen määrittelyprosessi Suomessa huipentui vuoden 1972 huumausainelain säätämiseen. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi. Eduskunnassa lakivaliokunta (LaVL 2/1971) suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta (TaVM 12/1971) asettui hallituksen linjalle. Suuressa valiokunnassa (S.V.M. 168/1971) arpa ratkaisi kiistan kriminalisoinnin eduksi, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan.

Käyttötavat

Kotikasvatettua, huolellisesti kuivattua kannabiksen emikukintoa — "kukkaa" — valmiina käytettäväksi esimerkiksi savukkeessa, piipussa tai vesipiipussa polttamalla.

Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko piipussa, vesipiipussa tai savukkeena, joko tupakkaan sekoitettuna tai sellaisenaan. Sitä voidaan käyttää myös juomissa, leivoksissa tai muutoin syötynä, jolloin vaikutus alkaa hitaammin, on voimakkaampi ja kestää pidempään.

Mahdollista on myös "vaporisointi", eli vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta lämmittämällä se 180–190 asteen lämpötilaan, jossa vaikuttavat aineet höyrystyvät, mutta kasvimateriaali ei vielä syty palamaan. NORML-MAPSin 2. toukokuuta 2003 julkaistussa tutkimuksessa Volcano Vaporizer-vaporisaattorimallin höyry sisälsi 95 % tetrahydrokannabinolia (THC), hieman kannabinolia (CBN) ja loput noin 5 % muita yhdisteitä. [3]

Fyysiset vaikutukset

Tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, ruokahalun lisääntyminen, puheliaisuus, naurukohtaukset, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen. Poltettaessa kannabis alkaa vaikuttaa muutamassa minuutissa. Vaikutuksen kesto on joitakin tunteja. Jälkivaikutus voi harvoilla olla kuitenkin jopa noin vuorokauden mittainen lievä irtautumisen tunne ja ajatusten hidastuminen, joka vaihtelee merkittävästi yksilöstä ja käytön pituudesta riippuen.

Kannabiksen päihdyttävästi vaikuttavien ainesosien kannabinoidien tappavaa annosta ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan kannabista pitäisi kerralla nauttia noin 10–41 kiloa, jotta yliannostus tapahtuisi. Tiedemaailma ei tunne kuolemaan johtanutta yliannostustapausta. Varhain (alle 17-vuotiaana) aloitettu säännöllinen ja runsas kannabiksen käyttö johtaa aivojen harmaan aineen vähenemiseen ja valkean aineen lisääntymiseen ja siten aivojen rakenteen pysyviin muutoksiin [1].

Psykologiset vaikutukset

Keskushermostoon kannabiksen nauttiminen vaikuttaa rauhoittavasti, euforisesti ja osin hallusinogeenisesti. Jotkut käyttäjät passivoituvat lievästi; äärimmäisissä tapauksissa esiintyy aistiharhoja. Osa käyttäjistä ei koe kannabiksen käytön vaikuttavan mitenkään mielentilaan, kun taas osa käyttäjistä vaipuu jo kohtuullisen pienestä annoksesta unenomaiseen tilaan. Vaikutus riippuu myös kulloisesta mielialasta, käytetystä lajikkeesta ja aiemmista käyttökokemuksista. Kannabis on psykologisilta vaikutuksiltaan varsin vaihteleva päihde, johon vaikuttaa suuresti ihmisen persoona, kannabiksen laatu, käytetty määrä ja ympäristö.

Useimmiten kannabikseen liittyy iloisuus, ajantajun muutos; useimmiten hidastuminen ja heikentynyt koordinaatio. Siihen voi liittyä myös paranoidisia ja ahdistavia tunteita, jotka usein johtuvat kannabiksen laittomuuteen liittyvästä kiinnijäämisen pelosta. Kannabiksen psykedeelinen vaikutus näkyy muun muassa voimistuneina maku-, näkö- ja kuuloaistimuksina. Kannabis voi lisätä ruokahalua tai makeannälkää. Käyttäjä saattaa kokea hallusinaatioita (mm. erilaiset geometriset kuviot ja niiden liike). Kannabiksen vaikutus muuttaa usein musiikin kuulemista ja värien näkemistä. Myös seksuaalisen mielihyvän on todettu lisääntyvän kannabista nautittaessa. lähde?

Kannabiksen käyttö muuttaa usein assosiaatiot eli mielleyhtymät löyhiksi, ja puheesta saattaa tulla ns. sanahelinää. Tämä tarkoittaa sitä, että assosiaatiot ovat epäloogisia tai ainakin epätavallisia, ja ajatuksen juoksua ja puhetta voi olla muiden vaikea ymmärtää.

Käytön haitat

Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin tupakan, mutta hiljattain valmistunut nykyaikainen ja puolueeton tutkimus ei vastoin odotuksia pystynyt vahvistamaan kannabiksen polttamisen aiheuttavan kohonnutta riskiä suun, nielun tai hengityselinten syöpiin. Kannabiksen käytössä ruoassa tai juomassa ei näitä vaikutuksia luonnollisesti ole. Akuutteja allergisia reaktioita voi toisinaan esiintyä. Kannabiksen vaikutuksista sikiöön raskauden aikana ei ole tarkkaa tietoa, mutta oletettavasti poltettu kannabis aiheuttaa sikiölle samanlaisia vaurioita kuin tupakkakin.

Käyttö vähentää muistijälkien muodostumiseen tarvittavien aineiden tuotantoa elimistössä ja näin ollen heikentää muistia. Jatkuvassa käytössä myös vanhat muistijäljet alkavat heikentyä koska muistijälkien vahvistuminen vaikeutuu ja asiat alkavat unohtua. Vaikutus aivosoluihin on kuitenkin erilainen kuin alkoholilla.

Kannabiksen käytöllä on psykologisia haittavaikutuksia. Runsas ja säännöllinen kannabiksenkäyttö voi johtaa aloitekyvyn heikkenemiseen. Kannabiksen käyttö saattaa myös pahentaa olemassaolevia mielenterveyshäiriöitä, kuten skitsofreniaa.

Kannabiksen jatkuva ja runsas käyttö heikentää lähimuistia, uuden oppimista ja ylläpidettyä tarkkaavaisuutta [2]. Keskittymiskyky heikkenee, ja olennaisen erottaminen monimutkaisesta vaikeutuu. Käyttäjillä voi esiintyä häiriöitä ajan, paikan ja etäisyyksien tajussa. Reaktioaika pitenee ja liikkeiden koordinointi vaikeutuu. Siten esimerkiksi liikenteessä kannabispäihtymyksen vaarat ovat ilmeiset. Pitkään jatkunut käyttö saattaa tuoda mukanaan mm. skitsofreniaa, paranoidismia yms.

Pidempiaikainen käyttö

Aikuisilla ihmisillä kohtuullisen käytön ei ole voitu osoittaa aiheuttaneen mainittavia haittavaikutuksia. Varhain nuorena aloitettu pitempiaikainen käyttö kuitenkin näyttää uudempien tutkimusten valossa laukaisevan piilevää masennusta ja/tai skitsofreniaa. Yli 50 kertaa kannabista käyttäneiden myöhempi riski sairastua skitsofreniaan oli lähes seitsenkertainen vähemmän käyttäneisiin verrattuna. Toisaalta tämä saattaa johtua masentuneiden ja skitsofreenisten henkilöiden taipumuksesta käyttää päihteitä ylipäätään. Tutkimuksessa on arvioitu, että Isossa-Britanniassa joka kahdeksas nuorten skitsofreniatapaus vältettäisiin, jos kannabiksen käyttöä ei lainkaan esiintyisi.[3]

Käytön yleisyys

Kannabis on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. YK:n arvion mukaan viime vuonna ainakin 150 miljoonaa ihmistä maailmassa käytti kannabista. Tilastojen kärkipäähän sijoittuvissa Papua-Uusi-Guineassa ja Mikronesiassa lähes kolmannes aikuisväestöstä käytti kannabista vuonna 2004 (UNODC World Drug Report 2004). Kannabiksen kieltolain alkuperämaassa Yhdysvalloissakin aikuisväestöstä noin 12 % käytti kannabista viime vuonna (12 month prevalence) ja 40 % on kokeillut joskus elämässään (lifetime prevalence). Euroopassa suurkuluttajamaihin voidaan lukea Tanska, Espanja, Tsekki, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta, joiden aikuisväestöistä vajaa kolmannes on sitä joskus kokeillut ja vajaa viidennes käyttänyt edeltävän vuoden aikana (EMCDDA Annual Report 2004). Suomessa vastaavat lukemat olivat 14 % ja 7.1 % (2002).

Kannabis lääkkeenä

Kannabista sisältävä lääkepullo vuodelta 1906

Kannabista on käytetty maailmanlaajuisesti lääkkenä jo tuhansia vuosia. Yhdysvalloissa vuonna 1937 säädetty Marihuana Tax Act vaikeutti kannabiksen lääketieteellistä tutkimusta ja käyttöä. Amerikan lääkäriliitto (AMA) vastusti aikanaan kannabiksen kieltämistä, olihan se Yhdysvalloissa ainakin 28:ssa lääkkeessä käytetty ainesosa. AMA kuitenkin ymmärsi liian myöhään, että uusi sana marihuana tarkoitti heidän tuntemaansa, yli sadan vuoden ajan lääkkeeksi määrättyä kannabista.

Kannabis julistettiin Yhdysvalloissa "tappajaruohon" asemaan, ja vuonna 1952 maailman terveysjärjestön (WHO) antama lausunto varmisti, ettei kannabiksella ole lääketieteellistä käyttöä.

Kannabiksen lääketieteellisten mahdollisuuksien kartoitus on kuitenkin jatkunut. Tähän mennessä kannabiksen eduista monien sairauksien lääkinnässä on jo saatu paljon todisteita. Erään ongelman kuitenkin muodostaa maailmanlaajuinen laittomuus, sillä vain muutamissa valtioissa lääkekannabis on erotettu huumeista. Kannabiksella on tähän mennessä tieteellisesti todistettu olevan ainakin seuraavia lääkinnällisiä käyttötarkoituksia:

  • Kivun lievitys
  • Pahoinvoinnin ja oksentelun hillitseminen
  • Ruokahalun kiihottaminen

Yleisjännityksen poistajana kannabis voi olla hyödyllinen esimerkiksi syöpäpotilaille, jotka vastaanottavat kemoterapiaa. Myös multippeliskleroosissa (MS-tauti) ilmenevän lihasjäykkyden (spastisiteetti) ja kipujen lievittämisessä sekä glaukooman (silmänpainetauti) ja AIDS-potilaiden lääkinnässä kannabiksen käytöstä on saatu hyviä tuloksia. Kannabiksen vaikutuksia voidaan lainsäädännön rajoissa tutkia lääke- kuten muuhunkin tieteelliseen tarkoitukseen, vaikkakin useissa maissa (esim. Yhdysvalloissa) tällaiseen tutkimukseen tarvittavan luvan saaminen voi olla erittäin vaikeaa.

Riippuvuuspotentiaali

Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabis aiheuttaa ensisijaisesti lievää psyykkistä riippuvuutta, runsaasti ja säännöllisesti käytettynä mahdollisesti myös fyysistä riippuvuutta. Kannabis on hyvin sosiaalinen huume, joten sosiaalisen riippuvuuden osuus lienee myös suuri osa kannabisriippuvuudesta. Kannabiksen käytön lopettamisesta seuraa joskus lieviä vieroitusoireita, jotka ilmenevät mm. nukahtamisvaikeuksina, vatsavaivoina, hikoiluna, pintaverisuonien supistumisena sekä alakuloisuutena. Oireet ilmenevät yleensä muutaman seuraavan vuorokauden aikana käytön lopettamisesta.

Vertailun vuoksi: Alkoholi ja tupakka ovat kannabista addiktoivampia aineita. Maailman terveysjärjestö teetti asiasta tutkimuksen mutta jätti julkaisematta sen poliittisista syistä. Tutkimuksen julkaisi tiedejulkaisu New Scientist vuonna 1998.[4]

Lainsäädäntö

Lainsäädäntö vaihtelee kannabiksen myynnin ja käytön suhteen valtiokohtaisesti. YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineita maita pitämään kannabiksen tuotanto ja myynti de jure laittomana. Paikallinen de facto käytäntö vaihtelee kuitenkin merkittävästi.

Lainsäädäntö Suomessa

Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön, samoin kuin kannabiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n ja. Ks. huumausainerikos

Mikäli poliisilla on riittävää syytä epäillä, voidaan epäilyksen kohteena olevalle henkilölle suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä.

Lainsäädäntö muualla Euroopassa

Liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen kannabiksen valmistus (kasvatus) huumausaineena käytettäväksi on kielletty kaikkialla Euroopassa. Kannabiksen käytön suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi jäsenmaiden välillä Ruotsin käytön kriminalisoivasta tiukasta lainsäädännöstä Alankomaiden pienten kannabismäärien valvotuissa oloissa tapahtuvan myynnin sallivaan käytäntöön.

  • Alankomaat: Kannabiksen käyttö on laillista ja myynti lisensoiduissa, niin sanotuissa coffee shop -kahviloissa tapahtuvaan kannabis-tuotteiden myyntiin ei puututa, mikäli myynti täyttää lisenssin ehtona olevat kriteerit.
  • Belgia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi. Käytöstä saattaa seurata 20€ sakkorangaistus.
  • Britannia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta sen käytöstä ei käytännössä rangaista.
  • Italia: Italian huumausainelainsäädäntö on ankaroitunut vuonna 2005. Lainsäädäntö ei tee eroa "kovien" ja "mietojen" huumeiden välillä ja käytännössä jo omaa kertakäyttöä ylittävän kannabiksen hallussapidosta seuraa ehdoton vankeusrangaistus.
  • Portugali: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista.
  • Saksa: Berliinissä ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käyttö ja hallussapito (maksimissaan 30 g Schleswig-Holsteinissa ja 10 g Berliinissä) on laillista. Muualla kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.
  • Tšekki: Kannabiksen myyminen on kiellettyä, mutta pienen määrän hallussapito ja käyttö ovat sallittuja. Viranomaisilla ei ole oikeutta antaa sanktioita käytöstä. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut lainsäädännön epämääräisyys, sillä lainsäädännön tarkoittamaa pientä määrää ei ole tarkkarajaisesti määritelty.

Lainsäädännön reformipyrkimykset

Muutamat kansalaisjärjestöt argumentoivat Suomessakin nykyisen päihdepolitiikan aiheuttavan suuren osan juuri niistä haitoista, joita tällä lainsäädännöllä pyritään torjumaan. Reformistien mukaan kannabiksen laittomuus aiheuttaa massiivisen rahavirran rikollisjärjestöille, murentaa yleistä lainkuuliaisuutta ja aiheuttaa rikoslain inflaation. Reformistit vaativat myös kannabiksen käytöstä annettavien rangaistusten poistamista sekä omaa käyttöä varten tapahtuvan kotikasvatuksen sallituksi. Suomessa vuosittain (toukokuun alussa) järjestettävä Hamppumarssi on osa maailmanlaajuista MMM-Million Marihuana March -marssia, ja se edustaa osaa tästä ryhmästä. Harva uskaltaa kuitenkaan osallistua, koska pelkää rangaistusta virkavallalta, tai ongelmia työpaikalla jos sattuu näkymään jossakin mediassa marssin yhteydessä.

Katso myös

Aiheesta muualla

Wikibooks
Wikibooks
Englanniksi
  • Erowid, suuri kokoelma kannabistietoutta
  • ENCOD, tietoa Euroopan maiden huumelainsäädännöstä

Lähteet

  1. W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use
  2. B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis
  3. British Medical Journal, 23 Nov 2002
  4. Malline:Note Salasuo, Mikko, 2001. Mihin pilvi katosi? - Huumeaallon taittuminen 1970-luvulla
  5. Malline:Note Onnela, Tapio. Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kannabis&oldid=1447552”