Beat-sukupolvi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bob Dylan ja Allen Ginsberg.
Allen Ginsberg, Timothy Leary ja John C. Lilly.

Beat-sukupolvi oli 1950- ja 60-luvulla vaikuttanut beatnik-kirjailijoiden, -runoilijoiden ja muiden taiteilijoiden liike. Termiä beat käytti ensimmäisen kerran Jack Kerouac suurin piirtein vuonna 1948 kuvatakseen ystäviään novellisti John Clellon Holmesille. Holmes puolestaan kirjoitti ensimmäisen beat-novellin Go vuonna 1952 New York Times -lehdessä julkaistun manifestin (”We are the beat generation”) seuraksi. Adjektiivilla beat tarkoitettiin ”väsynyttä” ja ”kelkasta pudonnutta”.

Tämän suhteellisen pienen kirjailijoista, taiteilijoista, kadun asukkaista ja huumeaddikteista koostuvan joukon kutsuminen ”sukupolveksi” pyrki luomaan kuvaa jostakin ajanhengelle tärkeästä ja edustavasta - aivan kuten Gertrude Stein teki puhuessaan kadotetusta sukupolvestaan. Beat-sukupolveen lukeutuvat ihmiset olivat uusia boheemeja, spontaanin luovuuden puolestapuhujia.

Beat-sukupolvi muodostaa keskeisen vaiheen amerikkalaisen kirjallisuuden lähihistoriassa. Sen edustajat vaikuttivat erityisesti New Yorkissa ja San Franciscossa. San Franciscossa toimii edelleen Lawrence Ferlinghettin vuonna 1953 perustama kirjakauppa City Lights Bookstore, jolla oli ja on yhä edelleen tärkeä asema Beat-kirjallisuuden julkaisijana.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisen beat-sukupolven keskiössä olivat Jack Kerouac, Allen Ginsberg ja William S. Burroughs 1950-luvulla sekä Gregory Corso 1960-luvulla. 1960-luvun alussa ensimmäiset teoksensa julkaissut Charles Bukowski oli selvästi tyyliltään ”beat”, vaikkei beat-sukupolven ydinpiireihin kuulunutkaan

Myöhemmin 1970-luvulla beat-sukupolven perinnettä jatkoivat esimerkiksi Bob Dylan läheisineen Rolling Thunder Revue -kiertueen ja Basement Tapes -istuntojen myötä.

Suomessa beat-kirjallisuudesta ammensi esimerkiksi Pentti Saarikoski, joka tosin myöhemmin koki beat-suuntauksen lähes arvottomaksi kirjallisuuden muodoksi. Jo 1960-luvulla oli Suomessa myös varsinainen beatnikiksi laskettava kirjailija Pekka Kejonen.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen tunnettu beat-tyylinen teos on William S. Burroughsin ja Jack Kerouacin vuonna 1945 kirjoittama Ja virtahevot kiehuivat altaissaan. Kustantajat hylkäsivät teoksen[1] eikä sitä Burroughsin vastustuksesta julkaistu vielä silloinkaan, kun kirjailijat vuosikymmentä myöhemmin olivat jo saavuttaneet laajan suosion. Kirja julkaistiin vasta 2008 kaikkien teosta koskeneiden henkilöiden kuoltua.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Komulainen, Matti: Beatin alkujuurilla Turun Sanomat. 30.10.2010.
  2. Grauerholz, James: ”Afterword”, And the Hippos Were Boiled in Their Tanks. New York: Grove Press, 2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]