Pekka Kejonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Kejonen
Pekka Kejonen Turun Kirjamessuilla 2010.
Pekka Kejonen Turun Kirjamessuilla 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt 18. heinäkuuta 1941
Kuopio
Kuollut 10. syyskuuta 2020 (79 vuotta)
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti runoilija, kirjailija, kriitikko, muusikko
Kirjailija
Tyylilajit runous, aforismit
Esikoisteos Jamit (1963)
Pääteokset Napoleonin epätoivo, Kädettömän taputukset, Talvipäivänseisaus, Kevätpäivänseisaus [1]
Palkinnot

Savonia-palkinto, Valtion kirjallisuuspalkinto

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Pekka Antti Aunus Kejonen (18. heinäkuuta 1941 Kuopio10. syyskuuta 2020 Vilppula[2]) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja jazz-muusikko.[3] Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä.[4] Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän saavutti myös suurimman suosionsa.[3] Hän kertoi lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen.[5]

Elämä ja teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kejosta voidaan pitää itseoppineena, sillä hän oli käynyt vain kolme luokkaa oppikoulua.[6] Kirjailijan polulla hänellä oli pätevät opettajat; Jorma Korpela, Olavi Siippainen ja Tuomas Anhava. Kejonen on kuitenkin todennut, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.[5]

Kejonen harrasti jazzia, perhokalastusta ja elokuvia (Buñuel, Peckinpah[5]), mikä näkyy myös hänen tuotannossaan.[6] Hänen lyriikkansa on useimmiten lyhyttä, aforismimaista ja kiteyttävää. Muista runoilijoista Kejonen nostaa esille muun muassa Anna Ahmatovan ja Sylvia Plathin, joiden tuotantoja hän pitää loistavina. Kejonen kertoo ymmärtävänsä jälkimmäisen ahdistuksen ja itsemurhan. Hänestä Plath ei kyennyt avautumaan edes runoudessaan.[5]

Kirjailijanuransa alkaessa Kejonen otettiin vastaan kapinoivan nuorison tulkkina, ja hänen romaaneissaan esiintyy omapäistä ironiaa.[7]

Kejosen perheeseen kuului vaimo Kirsti (o.s. Edelmann), ja hänellä on ensimmäisestä avioliitostaan 1960-luvulla syntynyt poika, Petri Kejonen. Pekka Kejonen asui tamperelaislähtöisen vaimonsa kanssa Utsjoella[3] 1980- ja 1990-luvulla, ja sieltä he muuttivat vuonna 2000 Vilppulaan.[6]

»Runous ei voi olla pienen porukan lippusten vaihtoa keskenään. Lukijoita tarvitaan.»
(Pekka Kejonen 4.3.2006.[5])

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jamit. Helsinki: Tammi, 1963.
  • Napoleonin epätoivo. Helsinki: Tammi, 1964.
  • Uskomattomat. Helsinki: Weilin+Göös, 1966.
  • Rullaluistelijan kuolema. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12975-5.
  • Jamit. Se tappava tarina. Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14257-3.

Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kejonen on kirjoittanut lisäksi kirjallisuusarvosteluja Kansan sanaan, Kansan uutisiin ja Parnassoon sekä musiikkiarvioita Jazzrytmit-lehteen ja kolumneja Urheilukalastaja-lehteen.[6] Aktiivisin lehtikirjoittamisen aika oli kuitenkin 1960-luvulla ja viime aikoina Kejonen on kirjoittanut vain kahteen viimeksi mainittuun lehteen.[3]

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pekka Kejonen.
  1. a b Kejonen, Pekka Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 19.5.2015.
  2. Pekka Kejonen on kuollut – Kirjailijan ja jazzmiehen ote kirposi Savon sanomat. Viitattu 11.9.2020.
  3. a b c d Pekka Kejonen (arkistoitu versio) Lapin kirjailijat. Viitattu 4.10.2010.
  4. Vähämaa, Satu: Kirjailijaesittely viikko 5 / 2006 Sanojen Aika. Kirjasampo. Viitattu 29.4.2013.
  5. a b c d e Kumpulampi, Kari: ”Turha haikailla yhteisöjen perään”. Viikkosavo, 4.3.2006, s. 7. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 5.9.2009.
  6. a b c d e Pekka Kejonen (arkistoitu versio) Pirkanmaan kirjailijat. Tampereen kaupunginkirjasto. Viitattu 4.10.2010.
  7. Rantala, Risto – Turtia, Kaarina (toim.): Otavan kirjallisuustieto, s. 379. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  8. Pekka Kejosen kokoelmasta vuoden aforismikirja Aforismiblogi. Suomen aforismiyhdistys. Viitattu 8.4.2011.
  9. Kirjailijaliitto palkitsi Hirvisaaren, Kejosen ja Harjanteen hs.fi. 2.10.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2011.