Sicherheitsdienst

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sicherheitdienst)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sicherheitsdienst
SD:n hihamerkki
SD:n hihamerkki
Toiminnassa 1932–1945
Valtio  Saksa
Aselajit Schutzstaffel
Allgemeine SS
Rooli tiedustelupalvelu
Osa joukkoa RSHA
Tukikohta Berliini

Sicherheitsdienst (suom. Turvallisuuspalvelu), lyhyemmin SD, oli natsi-Saksan Schutzstaffelin (SS) tiedustelupalvelu.[1]

Sicherheitsdienstin perusti viestiupseeri Reinhard Heydrich vuonna 1932 SS:n vastavakoilun järjestämiseksi. Se nousi SS:n tiedusteluorganisaatioksi Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen noustua valtaan 1933. Se ei kyennyt syrjäyttämään kilpailijaansa Abwehria ennen vuoden 1944 Adolf Hitlerin murhayrityksen jälkipuhdistuksia. SD:n tehtävänä oli tunnistaa varsinaiset tai mahdolliset natsihallinnon vastustajat ja poistaa heidän aiheuttamansa uhka hallinnolle. Tämän tehtävän täyttämiseen SD loi agenttijärjestön ja hankki tiedonantajia ympäri valtakuntaa ja myöhemmin myös valloitetuilta alueilta. Järjestö koostui muutamasta sadasta täysipäiväisestä agentista ja muutamasta tuhannesta tiedonantajasta.[2]

Vuonna 1936 poliisivoimat jaettiin kahteen organisaatioon: Ordnungspolizei (’Järjestyspoliisi’) ja Sicherheitspolizei (’Turvallisuuspoliisi’). Sicherheitspolizei koostui rikospoliisista (saks. Reich Kriminalpolizei, Kripo) ja salaisesta valtiollisesta poliisista (Geheime Staatspolizei, Gestapo). Heydrichistä tuli turvallisuuspoliisin ja SD:n johtaja.

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SD:n miehistöä Puolassa syyskuussa 1939.

SD nousi keskeisimmäksi tekijäksi, kun valtakunnan pääturvallisuusvirasto RSHA perustettiin. SD:n operatiivisista osista muodostettiin Amt III (paitsi ulkomaan tiedustelun osalta, joka sijoitettiin Amt VI:een), Gestaposta Amt IV ja Kriposta vastaavasti Amt V. SD oli tiedonhankintavirasto, Gestapo ja Kripo puolestaan olivat poliittisen poliisijärjestelmän toimeenpanevia virastoja. SD antoi tarvittaessa taustatukea Gestapolle. Sekä SD että Gestapo olivat vankasti Heinrich Himmlerin hallinnan alaisena hänen toimiessaan Saksan poliisivoimien johtajana. Myöhemmin vuonna 1944 useimmat osat sotilaallisen tiedustelun Abwehr-organisaatiosta liitettiin Amt VI:een.lähde?

SD:n joukkoja hirttämässä neuvostovirkamiehiä 7. elokuuta 1941.

Vuodesta 1941 SD perusti valloitetuille alueille erityisiä ihmisten surmaamisryhmiä, Einsatzgruppen (’Toimintaryhmät’), virallisesti Einsatzgruppen der Sicherheitspolizei und des SD. Tarkoitus oli surmata natsihallinnon ei-toivotuksi määrittelemä väestö (Untragbaren Elemente) itärintaman valloitetuilta alueilta. Päätehtävä oli etsiä ja tappaa juutalaisia ja kommunisteja, mutta kohteeksi joutui myös romaneita, älymystön edustajia sekä mielenvikaisia.lähde?

Johtajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heydrich oli turvallisuuspoliisin ja SD:n (RSHA) johtaja salamurhaamiseensa asti vuonna 1942, jonka jälkeen tehtävässä toimi Ernst Kaltenbrunner. Kaltenbrunner otti viran vastaan 30. tammikuuta 1943 ja pysyi johdossa sodan loppuun asti.lähde? Virossa SD:n päällikkönä toimi Martin Sandberger.[3]

Sodan jälkeen SD:n korkeinta johtoa joutui oikeuteen sotarikoksista Nürnbergissä. Organisaation johtajana Ernst Kaltenbrunner todettiin syylliseksi rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Hänen kuolemantuomionsa toteutettiin hirttämällä.lähde?

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jatkosodan loppuvaiheissa natsi-Saksan ja Suomen välirikon lähestyessä ja Suomen pyrkiessä erillisrauhaan vuorineuvos Petter Forsström osallistui elokuussa 1944 Saksan tiedustelupalvelu SD:n organisoimaan kokoukseen, jossa perustettiin saksalaismielinen vastarintaliike Suomeen.[4] Forsström osaltaan rahoitti organisaation toimintaa muun muassa ostamalla moottoriveneitä, joilla hoidettiin etappikuljetuksia Ruotsiin.[5][6][7] Organisaation paljastumisen jälkeen Forsström sai kuuden vuoden kuritushuonetuomion, josta hän kärsi käytännön mukaan puolet.lähde?

Muita SD:n yhteyshenkilöitä Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Massiivinen taulukko siirrettävä omaksi artikkeliksi, siihen linkki (Pääartikkeli: Luettelo SD:n yhteyshenkilöistä Suomessa) ja korjattava viitteet.)
Nimiluettelo
SD:n yhteyshenkilö
Arvo, ammatti, tehtävä Nimi Lähde
amiraali Gustav von Schoultz [8][9][10][11][12]
kenraalieversti Lothar Rendulic [13][14]
kenraalimajuri Harald Roos [15]
eversti Aladár Paasonen [16]
sotakirjailija Niilo Lappalainen
everstiluutnantti laivanvarustaja Ragnar Nordström [17][18][19]
Carl Lindh [20][21]
Johan Fabritius [22][21][17][23][24]
komentajakapteeni Fregattenkapitän Alexander Cellarius [25][21][26][14][27][28][23][14][7][29][28][24]
majuri Sturmbannführer Alarik Bross [30][31][32][33][21][23][14][7][29][28]
kaukopartio-osaston
johtaja		 Pauli Marttina [16]
Harri Paarma (ent. Paatsalo, Osasto Paatsalo) [16]
sukellusveneen kapteeni Hauptsturmführer ”N. N. Pancken” (myös ”A. Alava”, ”der Alte” ja ”Karl-Wilhelm Pancke”) [28][23]
kapteeni Seppo Veli Heikkilä [34][21][17][7][23][28]
Jouko Itälä [35][36][37]
Lauri Törni [38][21][17][39][40][41][42][43][23][7][29][28][24]
Karl-Erik Ladau [44] [45]
kapteeni Pentti Railio [46][47][48][49][50]
ratsumestari Vaaranniemi [51]
luutnantti Obersturmführer Antti Aaltonen [44] [45]
Veikko Lavola [50]
Hans Seidl [52][8][9]
Raski [36]
Appel [36]
Korpela [36]
Jalo Solmu Korpela [53][21][24][23]
Untersturmführer Claes Purjo [44][45][14][54][14] [45]
Kai Laurell [52][50] [45]
Wilhelm Laqua [13][55]
Matti Autio [56][44] [45]
vänrikki Larsson [36]
Heikki Valtasaari [50]
Ylikoski [36]
Sturmmann Mauno Alhainen [56] [45]
Uuno Veli Korpela [45]
Scharführer Niilo Tikanoja [56][57]
kaukopartiomies Arthur Björklund [58][17][23][24]
Urho Gunnar Rantala [59]
Kaarlo Sarasalo [44][60][45]
sotilasasiamies Edmund Sala [61]
suurlähettiläs T. M. Kivimäki [53][62]
vapaaherratar Ruth Munck [8][9][63][64][65][14]
diplomaatti Hans Metzger
professori Lauri Pihkala [15]
Johannes Öhquist [8][9][54][14]
tohtori Erkki Osmonsalo [4] [66]
toimitusjohtaja Aarne Runolinna [67][21][8][9][29][28][24]
antropologi Yrjö von Grönhagen [68][14][11][14]
pankinjohtaja Matts Cygnel [28]
AKS:n puheenjohtaja Vilho Helanen [69][21]
diplomi-insinööri Thoralf Kyrre [70][17][71][59][72][7][73][28][74][24][75]
insinööri Karl Sundholm [76][28][23][7][24]
toimittaja Karl Jansson [34][21][17][28][24]
Eero Rekola [8][9]
koodinpurkaja Elli Poikonen [7][77][14][28][72]
liikemies Arne Blom [16]
Unto Boman [78][9][45][79]
Etsivän keskuspoliisin päällikkö Arno Anthoni [16]
ylietsivä Arvid Ojasti [80][50]
Valpon apulaispäällikkö Bruno Aaltonen
etsivä Stig Hedman [45]
Urho Rantala [81][59]
Erkki Räikkönen [82][9]
Gunnar von Hertzen [82][9]
Allan Larvia [8][9]
Richard Swahn [8][9]
P. H. Norrmén [8][9]
Örnulf Tigerstedt [8][9]
opiskelija Timiö Räihä [24]
lotta Irja Kinnunen [83][50]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto: I täydennysosa. Jääkäriliitto, 1957.
  • Ahto, Sampo: Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944–1945. Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-1726-9
  • Bath, Matthias: Der SD in Dänemark 1940–1945. Heydrichs Elite und der Gegenterror. Berlin: Neuhaus, 2015. ISBN 978-3-937294-03-2 (saksaksi)
  • Biddiscombe, Perry: The SS Hunter Battalions: The Hidden History of the Nazi Resistance Movement 1944–5. Tempus, 2006. ISBN 0752439383 (englanniksi)
  • Ekberg, Henrik: Führerns trogna följeslagare. Den finländska nazismen 1932–1944. Schildts, 1991. ISBN 9789515005229 (ruotsiksi)
  • Kaino, Tuokko: 1. Divisioona 1941–1944.. Saarijärvi: JR 56:n ja 60:n Kilta – 1.D:n historiatoimikunta, 1995. ISBN 952-90-6970-7
  • Lappalainen, Niilo: Aselevon jälkeen. WSOY, 1997. ISBN 9510218138
  • Lappalainen, Niilo: Vaarallisilla teillä. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22665-3
  • Metzger, Hans: Poliittiset aseveljet: Kolmannen valtakunnan edustajana jatkosodan Suomessa 1941–1944. Otava, 1986. ISBN 951-1-09132-8
  • Nevakivi, Jukka: 40 vuotta Lapin sodasta. Oulu: Kaleva, 1984. ISBN 951-9306-11-0
  • Nordström, Ragnar: Voitto tai kuolema. Jääkärieverstin elämä ja perintö. (Suomentanut ja huomautuksin varustanut Raimo-Ragnar Nordström) Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21250-4
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie. Maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945–1972 tuomitut. Otava, 2000. ISBN 9511169947
  • Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet. Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-21501-1
  • Silvennoinen, Oula: Suomalaiset fasistit, Mustan sarastuksen airuet. WSOY, 2016. ISBN 9789510401323 Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Simola, Matti: Isänmaan puolesta – Suojelupoliisi 50 vuotta. Gummerus, 1999. ISBN 51-20-5477-9
  • Uola, Mikko: ”Suomi sitoutuu hajottamaan…” – Järjestöjen lakkauttaminen vuoden 1944 välirauhansopimuksen 21. artiklan perusteella. SHS, 1999. ISBN 951-710-119-8
  • Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944–1953. Minerva, 2013. ISBN 9789524928168
  • Vertanen, Anu: Rintamalta Ratakadulle. Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945–1948. (Suomen historian Pro gradu -tutkielma. 106 sivua) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 28.8.2005. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Westerlund, Lars: Itsetehostuksesta nöyryyteen: suomensaksalaiset 1933–46. Kansallisarkisto, 2011. ISBN 978-951-53-3348-3 Arkistoitu (PDF).
  • Westerlund, Lars: Saksalaisten ja neuvostosotilaiden lapset Suomessa, Norjassa, Tanskassa, Itävallassa, Puolassa ja Itä-Karjalassa: Ulkomaalasten sotilaiden lapset Suomessa 1940–1948 Osa II. Nord Print, 2011. ISBN 978-951-53-3350-6 Teoksen verkkoversio (PDF).

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Søren Prien (päätoim.): Kolmas valtakunta: Historian käännekohtia 2, s. 58. Bonnier, 2011. ISBN 978-82-535-3199-1
  2. ↑ Ortamo, Simo: Gestapo ei pitänyt koko Saksaa kauhun vallassa vaan sai innokasta apua – historioitsija murtaa viisi myyttiä Yle Uutiset. 26.8.2016. Yleisradio. Viitattu 4.2.2017.
  3. ↑ Siniveli: Viro taistelee vapaudestaan. Vuosi 1944 tuntemattoman todistajan silmin, s. 111. Alea-Kirja, 1985. ISBN 951-9429-02-6
  4. ↑ a b Lappalainen 1997, s. 107
  5. ↑ Lappalainen 1997, s. 110
  6. ↑ Pohjonen 2000, 29
  7. ↑ a b c d e f g h http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/27.lokakuu/nord4300.htm
  8. ↑ a b c d e f g h i j http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053983092
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m Ekberg 1991
  10. ↑ von Schoultz, Gustaf Uppslagsverket Finland. Viitattu 28.2.2015.
  11. ↑ a b Uola 2013 s. 214–215
  12. ↑ Westerlund 2011 s. 170
  13. ↑ a b Lappalainen 1997, s. 112
  14. ↑ a b c d e f g h i j k Westerlund 2011
  15. ↑ a b Lappalainen 1997, s. 120
  16. ↑ a b c d e Lappalainen 1997, s. 110–111
  17. ↑ a b c d e f g http://web.archive.org/web/20060113002438/http://www.kaapeli.fi/tutki/cronvall99.htm
  18. ↑ Lappalainen 1997, s. 107–108, 110
  19. ↑ Nordström 1996
  20. ↑ Lappalainen 1997, s.106, 107, 109–111, 116–118
  21. ↑ a b c d e f g h i j Helsingin Sanomat 27.6.1946/1996
  22. ↑ Lappalainen 1997, s. 107, 116–119
  23. ↑ a b c d e f g h i Salomaa, Markku: Törni, Lauri (1919–1965) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.1998 (päivitetty 15.6.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  24. ↑ a b c d e f g h i j Suupohjan Sanomat 25.07.1946
  25. ↑ Lappalainen 1997, s. 106, 116–118
  26. ↑ Alava 1978, s. 178–179
  27. ↑ http://paber.ekspress.ee/Arhiiv/1999/39/Aosa/Elu30.html
  28. ↑ a b c d e f g h i j k l http://sydaby.eget.net/fi/krstv/sondern.htm
  29. ↑ a b c d Pohjonen 2000, 33
  30. ↑ Metzger 1986, s. 64-66, 92
  31. ↑ http://www.foia.cia.gov/sites/default/files/document_conversions/1705143/BROSS,%20ALARICH%20ALFONS%20JOHANN_0086.pdf
  32. ↑ Lappalainen 1998 s. 103-104
  33. ↑ Lappalainen 1997, s. 106, 112, 116–118
  34. ↑ a b Lappalainen 1997, s. 106, 109–111, 116–118
  35. ↑ Suomalaisten Waffen-SS vapaaehtoisten matrikkeli 1941–1943. - Veljesapu, 1999
  36. ↑ a b c d e f http://www.mikrokamari.fi/veteraanit/Liljavaara_Juho_diary.htm
  37. ↑ Vaarallisilla teillä : viimeiset suomalaiset SS-miehet. - WSOY, 1998
  38. ↑ Lappalainen 1997, s.112-119
  39. ↑ Kallonen, Sarjanen 2002, s. 177-178, 182–186.
  40. ↑ Alava 1978, s. 172-175, 178–182.
  41. ↑ Jokipii 2002: 161.
  42. ↑ Cleverley 2003.
  43. ↑ Vertanen 2005, s. 64
  44. ↑ a b c d e http://www.axishistory.com/axis-nations/137-germany-military-other/foreign-volunteers/8850-finnish-waffen-ss-officers
  45. ↑ a b c d e f g h i j k Vertanen 2005
  46. ↑ Ahto 1980
  47. ↑ Nevakivi 1984
  48. ↑ Kaino 1995
  49. ↑ Syd-Österbotten 3.09.1946
  50. ↑ a b c d e f Suupohjan Sanomat 23.09.1946
  51. ↑ Suupohjan Sanomat 23.9.1946
  52. ↑ a b Biddiscombe 2006
  53. ↑ a b Lappalainen 1997, s. 116–118
  54. ↑ a b Uola 2013 s. 214–215
  55. ↑ Vertanen 2004, s. 67
  56. ↑ a b c http://www.genealogia.fi/hakem/luettelo065s.htm
  57. ↑ Vertanen 2005 s.33
  58. ↑ Lappalainen 1997, s. 106, 109–111
  59. ↑ a b c Simola 1999 s. 54
  60. ↑ Kallonen, Sarjanen 2002, s. 182–186
  61. ↑ McKay, s. 245
  62. ↑ Syd-Österbotten 31.07.1946
  63. ↑ Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa, s. 114.
  64. ↑ Virtanen, Elina: Ruth Munck. Historia-lehti, 2013, nro 4, s. 50-55. Somero: Storia. ISSN 1795-4215.
  65. ↑ Uola 2013 s. 214–215
  66. ↑ Syd-Österbotten 14.09.1946
  67. ↑ Lappalainen 1997, s. 106, 107 109–111, 116–118
  68. ↑ Pringle 2009, s. 366
  69. ↑ Lappalainen 1997, s. 106–111, 116–118
  70. ↑ Lappalainen 1997, s. 112–113
  71. ↑ Pohjonen 2000, 25
  72. ↑ a b Pohjonen 2000, 26
  73. ↑ Pohjonen 2000, 40
  74. ↑ Suupohjan Sanomat 27.06.1946
  75. ↑ Suupohjan Sanomat 4.08.1946
  76. ↑ Pohjonen 2000, 35
  77. ↑ Silvennoinen 2016
  78. ↑ Vettenniemi 2004, s. 360, 362–368.
  79. ↑ Uola 1999 s. 17–1.
  80. ↑ Silvennoinen 2008, 307, 319
  81. ↑ Silvennoinen 2008, 307, 319 ||
  82. ↑ a b http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053983092 ||
  83. ↑ http://www.elsokilta.net/index.php?page=artikkeli-10

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sicherheitsdienst&oldid=22594619”