Martin Sandberger
Martin Sandberger (17. elokuuta 1911 Charlottenburg Berliini, Saksa – 30. maaliskuuta 2010[1]) oli SS-eversti ja Sonderkommando 1a:n komentaja Einsatzgruppessa. Hän oli myös Sicherheitspolizein ja turvallisuuspalvelu SD:n komentaja Virossa, ja hänellä oli merkittävä osuus Baltian juutalaisten massamurhissa.
Martin Sandbergerin isä oli IG Farbenin johtaja. Sandberger opiskeli lakia Münchenin, Kölnin, Freiburgin ja Tübingenin yliopistoissa. 20-vuotiaana hän liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen ja sitten SA:han. 1932–1933 Sandberger oli natsiaktivisti ja oppilasjohtaja Tübingenissa. Hän sai pätevyyden 1933, ja natsien oppilasliigan jäsenenä hänestä tuli yliopistotarkastaja.
Vuonna 1936 Sandbergeristä tuli SS:n jäsen Gustav Adolf Scheelin alaisuuteen turvallisuuspalvelu SD:hen Württembergiin. Hän teki uraa myös SD:ssä ja hänestä tuli 1938 SS-majuri. 13. lokakuuta 1939 Himmler nimitti Sandbergerin maahanmuuton keskustoimistoon Koillis-Saksaan johtajaksi, jonka tehtäviin kuului myös äskettäin vallattujen itäisten alueiden uudelleen asuttamisen arviointi. Operaatio Barbarossan alettua Sandbergeristä tuli Sonderkommando 1a:n johtaja Einsatzgruppeen (yhdessä Franz Walter Stahleckerin kanssa), ja he panivat toimeen massamurhia Baltian maissa. Sandberger osoitti erityistä tehokkuutta: esimerkiksi raportissaan 1. heinäkuuta 1942 hän ilmoitti 941 juutalaista surmatun. Hänen ponnisteluaan arvostettiin, ja 3. joulukuuta 1941 hänet nimitettiin SD:n komentajaksi Viroon.
Martin Sandberger pidätettiin sodan jälkeen ja tuomittiin kuolemaan 1948 Einsatzgruppen-oikeudenkäynnissä, mutta rangaistus muutettiin myöhemmin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Sandbergerin isä, eläkkeelle jäänyt IG Farbenin tehtaanjohtaja, käytti suhteitaan Theodor Heussiin, joka otti yhteyttä Yhdysvaltain suurlähettilääseen James B. Conantiin ja anoi armahdusta. Vaikutusvaltaisilta kansalaisilta, kuten oikeusministeri Wolfgang Haussmannilta ja piispa (Landesbischof) Martin Haugilta, tuli useita armahduspyyntöjä. Jopa Saksan liittopäivien varapuhemies Carlo Schmid huolestui Sandbergerin oloista Landsbergin vankilassa. Sen ansiosta Sandberger vapautui 1958. Syksyllä 2004 Viron lehdet kertoivat Sandbergerin asuvan Stuttgartin lähistöllä olevassa huvilassa.[2][3]
Internetin amatöörietsivät olivat vuosia huomioineet, että Sandberger oli korkea-arvoisin SS-johtaja jonka tiedettiin olevan elossa. Sandberger oli vuodesta 1958 elänyt täysin piilossa julkisuudelta ennen kuin Der Spiegel -lehti jäljitti hänet juuri ennen hänen kuolemaansa 2010. [1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Walter Mayr: The Quiet Death of a Nazi – Martin Sandberger's Last, and Only, Interview. Der Spiegel, 15.04.2010. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Eesti SD ülem elab tänaseni Stuttgardi lähistel. Postimees, 6.9.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.10.2008. (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Eesti "juudivabaks" teinud mees veedab vanaduspõlve Stuttgarti lähedal. Eesti Päevaleht, 6.9.2004. Artikkelin verkkoversio. (viroksi)
| ||||||||||||||
