Claes Purjo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Bror Claes Purjo (191827. maaliskuuta 1996 Helsinki)[1][2] oli suomalainen toimitusjohtaja ja SS-vapaaehtoinen, joka oli mukana 1944–1946 Suomessa toimineessa saksalaismielisessä vastarintaliikkeessä.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Purjo liittyi kesällä 1941 suomalaiseen SS-vapaaehtoispataljoonaan, jossa hän yleni SS-Obersturmführeriksi. Purjo jäi Saksaan jälkikomennukselle vielä sen jälkeen, kun suomalainen SS-pataljoona oli kotiutettu kesäkuun alussa 1943. Hän oli ensin SS-Verbindungstelle Finnlandin huoltotoimiston palveluksessa ja siirtyi keväällä 1944 Berliiniin SS-Hauptamtin Verbindungsstelle Finnlandin tehtäviin. Saksalaismielisellä ja kansallissosialismia kannattaneella Purjolla oli hyvät välit Saksan poliittiseen ja sotilaallisen johtoon. Valpon vuonna 1945 tekemän selvityksen mukaan Purjo oli sanonut Suomen tehtyä aselevon syyskuussa 1944 olevansa ainoa Suomen virallinen edustaja Saksassa.[3]

Purjo kuului myös Berliinissä oleskelleiden suomalaisten perustaman saksalaismielisen Suomi-liiton johtoon yhdessä amiraali Gustav von Schoultzin, vapaaherratar Ruth Munckin ja professori Johannes Öhquistin kanssa.[4]

Lokakuun alussa 1944 Lapin sodan aikana Purjo ja SS-Hauptsturmführer Jouko Itälä saapuivat Norjan kautta Rovaniemelle värväämään saksalaisten vangeiksi joutuneita suomalaisia sotilaita SS-joukkoihin. Purjo järjesteli myös värväystoimintaa Suomessa ja hän suunnitteli myös sabotaasitoiminnan aloittamista täällä. Purjo oli lisäksi Berliinistä käsin toimineen Vapaan Suomen radion kuuluttajana syksyllä 1944. Sodan loppuvaiheissa keväällä 1945 Purjo pakeni Saksasta Norjaan. Hänet pidätettiin Norjassa, mutta hän onnistui karkaamaan ja siirtyi Ruotsiin.

Muukalaislegioonassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin Purjo palveli Ranskan muukalaislegioonassa Pohjois-Afrikassa ja Indokiinassa 1946–1950. Sodan jälkeen Valpo epäili Purjoa ja kahta muuta entistä SS-miestä, Kaj Laurellia ja Unto Parvilahtea, maanpetoksesta, mutta maasta poistunut Purjo saatiin kuulusteltavaksi vasta 1950.[5]

Paluu Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan Suomeen Purjo toimi Keskinäinen vakuutusyhtiö Aarni-Liikenteen ja Yksityisyrittäjäin vakuutusyhtiön toimitusjohtajana.[6][7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://www.geni.com/people/Bror-Claes-Purjo/6000000014949365253
  2. Claes Purjon henkilömappi. Suojelupoliisi, Kansallisarkisto
  3. Westerlund, Lars: Itsetehostuksesta nöyryyteen – suomensaksalaiset 1933–46, s. 259–260. Helsinki: Kansallisarkisto, 2011.
  4. Haataja, Lauri: Kotinatsit luokkakuvassa Henrik Ekberg tutki suomalaiset johtajan varjot, Helsingin Sanomat. 22.1.1992.
  5. Vertanen, Anu: Rintamalta Ratakadulle – Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945–1948, s. 66–67. Suomen historian pro gradu-tutkielma, Jyväskylän yliopisto 2005.
  6. https://www.geni.com/people/Bror-Claes-Purjo/6000000014949365253
  7. Claes Purjon henkilömappi. Suojelupoliisi, Kansallisarkisto