Viron päähallintopiiri
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Viron päähallintopiiri (saks. Generalbezirk Estland, vir. Eesti kindralkomissariaat) muodosti Viron saksalaisen siviilihallinnon toisen maailmansodan aikana. Se oli osa Ostlandin valtakunnankomissariaattia.[1] Viron päähallintopiiriä johti vuoden 1941 joulukuusta vuoden 1944 syyskuuhun Tallinnassa sijainneesta Kadriorgin linnasta käsin kenraalikomissaari SA-Obergruppenführer Karl Litzmann.[2][3][4]
Perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heti Saksan hyökkäyksen käynnistyttyä 22.6.1941 Viron kansallismieliset ja aseistautuneet joukot, jotka olivat edellisten kuukausien aikana painuneet maan alle ja paenneet metsiin, ryhtyivät aktiiviseen vastarintaan kommunistihallinnon kukistamiseksi ja itsenäisyyden palauttamiseksi. Erityisesti pyrittiin estämään puna-armeijan poltetun maan taktiikkaa harjoittavien erillisten tuhoamispataljoonien toimintaa. Useilla paikkakunnilla itsenäisyysmieliset voimat saivat tilapäisesti vallan haltuunsa ennen Saksan armeijan tuloa.[5]
Heinäkuun alussa 1941 natsi-Saksan maavoimat ylitti Viron sosialistisen neuvostotasavallan rajan. Kyseessä oli Operaatio Barbarossa, jonka tarkoitus oli valloittaa Neuvostoliitto kesän aikana. Neuvosto-Virossa julistettiin sotatila ja korkein valta siirrettiin sotilaille sekä Moskovan edustajien ja Viron kommunistijohdon muodostamalle tasavallan puolustuskomitealle. Kansannousun johtajat kääntyivät Saksan puoleen ja ehdottivat yhteistyötä. Toiveena oli saada yhteistyön palkinnoksi laaja itsemääräämisoikeus Saksan suojeluksessa tai mieluiten täysi itsenäisyys. Saksalaisilla oli kuitenkin toisenlaiset suunnitelmat: Viro oli tarkoitus liittää Suur-Saksan valtakuntaan, eikä siihen suunnitelmaan sopinut itsenäisyys tai edes rajoitettu autonomia.[6][3]
Kun Saksan johtaja Adolf Hitler oli 17. heinäkuuta perustanut Ostlandin valtakunnankomissariaatin, miehitetystä Neuvosto-Virosta ryhdyttiin jalkaväenkenraali Franz von Roquesin komennossa muodostamaan Viron päähallintopiiriä.[3][4] Saksan joukot valtasivat manner-Viron syyskuuhun mennessä, Länsi-Viron saarille saarretut puna-armeijan joukot lyötiin lokakuuhun mennessä.[7][5][3] Kesän ja syksyn aikana Saksa otti yli 50 000 puna-armeijan sotilasta sotavangiksi.[4] Joulukuun 5. päivänä 1941 sotilashallinto päättyi, ja tilalle tuli Karl Litzmannin johtama Viron päähallintopiiri. Litzmann raportoi toiminnastaan Hinrich Lohselle Riikaan.[4]
Resurssien hyödyntäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saksa oli kiinnostunut Viron valjastamisesta valtakunnan sotatalouden palvelukseen. Siksi teollisuuslaitosten jälleenrakentamiseen ja niiden tuotannon muuntamiseen sijoitettiin runsaasti varoja. Maatalouden tuotantoa pyrittiin kohottamaan koneistuksen ja lannoituksen lisäämisen avulla. Maatiloille määrättiin tuotantonormit, joiden mukaan pääosa sadosta oli luovutettava Saksan viranomaisille korvausta vastaan. Neuvostomiehityksen aikana takavarikoituja yrityksiä ja maatiloja ei pääosin palautettu entisille omistajilleen, vaan ne julistettiin sotasaaliina Saksan valtion omaisuudeksi. Elintarvikkeita ja kulutustavaroita ryhdyttiin säännöstelemään ja kaikille työikäisille määrättiin työvelvollisuus. Talouselämän tiukka sääntely johti inflaation kasvuun, elintason laskuun ja mustan pörssin kauppaan.[8]
Poliisihallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen SS:n ja poliisin johto toimi suoraan Ostlandin valtakunnankomissariaatin alaisuudessa. SS:n ja poliisin johtajana toimi SS-Oberführer Hinrich Möller (1906–1974) vuosina 1941–1944. Möllerin seuraaja (1902–1973) oli SS-Brigadeführer Walter Schröder. Ostlandin valtakunnankomissariaatin keskitysleireistä vastasi SS-Hauptsturmführer Hans Aumeier (1906–1947).
Möller johti Viron juutalaisten tuhoamista.[9] Viro julistettiin "juutalaisvapaaksi" joulukuussa 1941.[10] Juutalaisten lisäksi Saksan toimeenpanemien vainojen kohteeksi joutuivat kommunistit. Myöhemmin ryhdyttiin vangitsemaan kansallismielistä älymystöä, työ- tai asevelvollisuutta pakoilleita henkilöitä ja saksalaishallinnon vastustajia. Saksan miehityshallinnon aikana surmattiin noin 5000 etnistä virolaista.[11]
Virolaisorganisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kenraalikomissariaatin yhteyteen perustettiin myös virolainen hallinto-organisaatio (saksaksi landeseigene Verwaltung, viroksi Eesti Omavalitsus), jolle ei kuitenkaan annettu merkittävää valtaa. Sen tarkoitus oli lähentää miehittäjiä ja virolaisia sekä sopeuttaa miehityshallinto Neuvosto-Viron oloihin. Virolaishallintoa johti Erster Landesdirektor Hjalmar Mäe (1901—1978) vuosina 1941–1944.[1][2][12] Mäen alaisuudessa oli viisi eri alojen osastoa, joihin värvättiin luotettavia ja saksalaismielisiä virolaisia.[13] Virolaishallinnon sisäasiain johtajana oli Oskar Angelus (1901–1978), oikeusasioiden johtajana Hjalmar Mäe 1941–1943 sekä Oskar Öpik 1943–1944, raha-asioiden johtajana Alfred Wendt 1941–1944, sosiaalisista kysymyksistä, työasioista ja terveydenhuollosta vastaavana johtajana Otto Leesment ja maataloudesta vastaavana H. Sass.[2]
Virolaishallinnolle alistettiin Saksan hyökkäysvaiheen päätyttyä maakunnittain yksiköiksi järjestäytynyt puolisotilaallinen Omakaitse, johon suurin osa metsäveljiä oli liittynyt. Tammikuun alussa 1942 Omakaitseen kuului 44 000 henkeä.[13]
Virolaishallinnon toimesta toteutettiin keväällä 1944 virolaisten kutsunnat Saksan armeijaan.[14] Lähes 40 000 virolaista värväytyi.[15]
Hallintoalueet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viron päähallintopiiri jakautui kuudeksi piirikunnaksi ja yhdeksi alapiirikunnaksi. Sen hallinnollinen keskus oli Tallinna.
- Tallinnan kaupunki (vir. Tallinna-linn, saks. Reval-Stadt)
- Tallinnan maaseutu (vir. Tallinna-maa, saks. Reval-Land), muodostui Harjumaasta ja Järvamaasta
- Tarton piirikunta (vir. Tartu piirkond, saks. Dorpat), muodostui Tartumaasta, Valgamaasta ja Võrumaasta
- Narvan piirikunta (vir. Narva piirkond, saks. Narwa), muodostui Virumaasta
- Pärnun piirikunta (vir. Pärnu piirkond, saks. Pernau), muodostui Pärnumaasta ja Viljandimaasta
- Kuressaaren piirikunta (vir. Kuressaare piirkond, saks. Arensburg), muodostui Saarenmaasta ja Läänemaasta
- Petserin alapiirikunta (vir. Petseri allpiirkond, saks. Petschur), muodostui Petserimaasta
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kasekamp, Andres: Baltian historia, s. 186. Vastapaino, 2013. ISBN 978-951-768-411-8
- ↑ a b c Siniveli: Viro taistelee vapaudestaan. Vuosi 1944 tuntemattoman todistajan silmin, s. 111. Alea-Kirja, 1985. ISBN 951-9429-02-6
- ↑ a b c d Zetterberg, Seppo: Uusi Viron historia, s. 267-268. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-838-3
- ↑ a b c d Generalbezirk Estland encyclopaedia-gsr.eu.
- ↑ a b Alenius, Kari: Viron, Latvian ja Liettuan historia, s. 243. Atena Kustannus Oy, 2000. ISBN 951-796-216-9
- ↑ Alenius s. 243–244.
- ↑ Kasekamp s. 184.
- ↑ Alenius s. 246–247.
- ↑ Hinrich Möller Explained everything.explained.today.
- ↑ Kasekamp s. 189.
- ↑ Alenius s. 245.
- ↑ Zetterberg s. 268–269.
- ↑ a b Zetterberg s. 269.
- ↑ Siniveli s. 19, 24–25.
- ↑ Kasekamp s. 193.