Vilho Helanen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vilho Helanen jatkosodan aikana.

Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 19221941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 19421945.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilho Helanen suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa 1922 pääaineinaan historia ja kansantaloustiede. Hän väitteli filosofian tohtoriksi 1937.

Poliittinen toiminta, sotakokemus ja vankeustuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helanen otti vapaaehtoisena osaa Viron vapaussotaan 1919. Hän liittyi heimoaatteelliseen Akateemiseen Karjala-Seuraan (AKS) vuonna 1923 jäsenenä n:o 91 (jäsen n:o 1 oli Elias Simojoki)[1] ja toimi seuran puheenjohtajana 19271928 ja uudelleen syksystä 1933 lähtien "vanhojen" noustua jälleen valtaan seurassa. Helasen puheenjohtajuus jatkui seuran lakkauttamiseen saakka.[1] Kolmekymmentäluvulla Helanen antoi tukensa Lapuan liikkeelle ja liittyi Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) riveihin. Tämä ratkaisu johti hänet eroon monista AKS:n aikaisista opiskelutovereistaan, muun muassa Urho Kekkosesta.

Talvisodan alla ja sen aikana hän oli Maan Turva-järjestön toiminnanjohtaja. Vuonna 1940 Helanen tuli Nouseva Suomi -yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi.

Jatkosotaa Helanen nimitti "pyhäksi sodaksi". "Nyt luodaan eheän, yksimielisen, elämäntahoisen kansamme voimalla Suomi, jonka yltä idän uhka on iäksi poissa", hän kirjoitti päätoimittamassaan Suomen Heimo -lehdessä 1941. Helanen oli Suur-Suomi -aatteen innokas kannattaja. Hän toimi talvisodan aikana propagandatehtävissä ja jatkosodan aikana valtionlainojen propagandatoimikunnan puheenjohtajana, Itä-Karjalan sotilashallinnon virkailijana ja asutuksen suunnittelijana sekä sisäasiainministeriön edustajana Tallinnassa.[2]

Sodan jälkeen AKS:n ja IKL:n toiminta kiellettiin, ja Suomen Heimo -lehti lakkautettiin. Helanen sai syytteen ja myöhemmin puolen vuoden kuritushuonetuomion maanpetoksellisesta toiminnasta avustettuaan Saksan hyväksi vakoillutta tanskalaista insinööriä, Thoralf Kyrreä välirauhan aikana. Vapauduttuaan vankilasta 1951 Helanen jatkoi luovaa kirjallista työskentelyä.

Kirjallinen työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helanen aloitti novellien kirjoittamisen sanomalehtiin jo 17-vuotiaana. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 19241926 ja Suomen Heimo -lehden päätoimittajana 19381944. Helasen ensimmäinen kirja, omakohtaisiin kokemuksiin perustunut muistelmateos Suomalaiset Viron vapaussodassa julkaistiin 1921. Ensimmäisessä rikosromaanissaan Helsingissä tapahtuu (1941), jonka Helanen kirjoitti salanimellä Heikki Aksila, hän loi sittemmin yli-inhimillisiin mittoihin kasvaneen sankarinsa, varatuomari Kaarlo Raudan, kaikkea pahuutta vastaan taistelevan suoraselkäisen aatteen miehen.

Helasen lupaavasti alkanut dekkarikirjailijan ura katkesi sydänkohtaukseen reportaasimatkalla Saksassa, jossa Helanen oli Helsingin Sanomien toimeksiannosta.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omalla ninellä:

  • Suomalaiset Viron vapaussodassa. Kustannusosakeyhtiö Kirja, Helsinki 1921
  • Sarastus : koulupoikaromaani. Gummerus 1923
  • Satu hyvästä kuninkaasta. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1923
  • Ankarat tähdet : romaani. WSOY 1926
  • Heräävä heimo. Werner Söderström oy:n näytelmäsarja 99. WSOY 1926
  • "Isä, jos sinä kuolisit millä eläisimme me sitten?". Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1932
  • Vanhan Pohjalaisen osakunnan jakaminen teoksessa Pohjois-Pohjalainen osakunta 1907-1932. Pohjois-Pohjalainen osakunta, Helsinki 1932
  • Veli Vilho Helasen yleisessä kokouksessa 27.4.32 käyttämä puheenvuoro. Akateeminen Karjala-seura, Helsinki 1932
  • Pohjalainen osakunta vv. 1828-1855 1, Vv. 1828-1837, väitöskirja. Tekijä, Porvoo 1937
  • Suuri murros : Pohjalainen osakunta 1828-1837. WSOY 1937
  • Porthanin-juhlat vv. 1839-1866. Helsinki 1941
  • Palava pensas : Elias Simojoen puheita ; koonnut ja johdannolla varustanut Vilho Helanen. WSOY 1942
  • Anni : 1-näytöksinen näytelmä Itä-Karjalasta. Otavan näytelmäkirjoja n:o 30. Otava 1943
  • Valvova silmä : salapoliisiromaani. Kustannusosakeyhtiö Viiri, Imatra 1946
  • Ylioppilas lehtorinnaamion takana : tarina huolettomista ylioppilasvuosista. Kustannusosakeyhtiö Karhu, Helsinki 1946
  • Berenike : neliosainen historiallinen draama. Seuranäytelmiä 490. Karisto 1947
  • Rauhaton rannikko : salapoliisiromaani. Gummerus 1947, 3. painos 1969
  • Filmitalon murhenäytelmä : salapoliisiromaani. Gummerus 1948, 3. painos 1952
  • Vene tulee valkamaan : 3-näytöksinen näytelmä. Seuranäytelmiä 498. Karisto 1948
  • Ristilukin arvoitus : salapoliisiromaani. Gummerus 1949, 3. painos 1960
  • Kolme laukausta yössä : salapoliisiromaani. Gummerus 1950, 4. painos 1969
  • "Kansantuhooja" : salapoliisiromaani. Gummerus 1951
  • Oulu, koskien kaupunki - Uleåborg forsarnas stad ; toim. ja valokuvannut Uuno Laukka ; tekstit Atte Kalajoki ja Vilho Helanen. WSOY 1951
  • Kohtalon silta : salapoliisiromaani. Gummerus 1952

Nimimerkillä Heikki Aksila:

  • Helsingissä tapahtuu : salapoliisiromaani. Otava 1941

Nimimerkillä V. H.:

  • Ilmoitus. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1916
  • Siunattua työtä. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1923, 1927
  • Isä, jos sinä kuolisit, millä eläisimme me sitten?. Salama, Helsinki 1925
  • Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928
  • Luota minuun : tarina keväästä ja takatalvesta. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1932
  • Pieni tähtityttö. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1932
  • Harkitkaa!. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936

Nimimerkillä V. P.:

  • Spes patriae. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1937, 1943

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eskelinen, Heikki: Me tahdoimme suureksi Suomenmaan: Akateemisen Karjala-Seuran historia. 1, Tausta, organisaatio, aatteet ja asema yhteiskunnassa 1922–1939. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-25056-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Eskelinen 2004, 180
  2. Vilho Helanen Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi), (suomeksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harri Kousa: Suuren Suomen puolesta. Vilho Helanen 1918–1929 (pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto 1995)
  • Heikki Roiko-Jokela ja Heikki Seppänen: Etelän tien kulkija – Vilho Helanen (1997)
  • Paula Arvas: Rauta ja ristilukki. Vilho Helasen salapoliisiromaanit. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-105-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]