Karl-Erik Ladau
| Karl-Erik Ladau | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1916 Tampere |
| Kuollut | 9. syyskuuta 2009 (93 vuotta) Aitolahti |
| Sukulaiset | Karl Otto Reinhold Ladau (isä) |
Karl-Erik Gustaf Ladau (3. kesäkuuta 1916 Tampere – 9. syyskuuta 2009 Aitolahti, Tampere) oli suomalainen varatuomari, vakuutusyhtiö Varman toimitusjohtaja ja sodanaikainen SS-vapaaehtoinen.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ladaun suku on kotoisin Saksista ja hän polveutuu vuonna 1718 Ruotsissa aateloidusta everstiluutnantti Otto Reinhold Ladausta. Ladaun vanhemmat olivat liike- ja valtiopäivämies Karl Otto Reinhold Ladau ja Ida Karolina Stenman.[1]
Talvisodan aikana Ladau taisteli JR 7:ssä Summan lohkolla ja hän oli sodan päätyttyä eversti Aaro Pajarin adjutanttina. Ladau liittyi kesällä 1941 suomalaiseen SS-vapaaehtoispataljoonaan ja taisteli pataljoonaan aina Kaukasuksella saakka. Hän yleni SS-Hauptsturmführeriksi ja oli ensimmäinen suomalainen Waffen-SS:n komppanianpäällikkö. Kun pataljoona kotiutettiin Suomeen kesäkuussa 1943 Ladau palasi sen mukana ja palveli sitten Suomen armeijassa 26. tykkikomppanian päällikkönä 18. divisioonassa Karjalankannaksella. Hän haavoittui sotavuosina kaikkiaan seitsemän kertaa. Suomen armeijassa Ladau yleni majuriksi.
Ladau pääsi sotien jälkeen ylioppilaaksi 1945 Tampereen lyseosta ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1950. Hän sai varatuomarin arvon 1954.
Ladau oli ensin asianajajana Mäkinen & Salvénin toimistossa ja toimi sitten vakuutusyhtiö Varman lakimiehenä. Hän toimi Varman apulaisjohtajana ja oli sittemmin Varman toimitusjohtajana 1953–1978 sekä Varman hallituksen puheenjohtajana 1962–1980.
Ladau oli Tampereen kaupunginvaltuutettuna 1969–1972 ja hän oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1968 presidentinvaaleissa.
Ladau toimi myös urheiluseura Tampereen Palloilijat puheenjohtajana aloittaen vuonna 1953. Hän oli seuran kunniapuheenjohtaja.[2]
Kansallisarkiston vuonna 2018 tekemässä selvityksessä Ladau nimettiin mahdolliseksi teloituskäskyn antajaksi Kaukasuksella 31. joulukuuta 1942. Kyseisenä päivänä oli ammuttu seitsemän Toldzgunin kylän asukasta ja viisi puna-armeijan loikkaria. Ilmoituksen Ladausta oli tehnyt vuonna 1947 rikostaustainen SS-mies Paavo Merelä, joka oli Valpon kuulustelujen aikana ehdonalaisessa vapaudessa. Kansallisarkiston mukaan luotettavammassa tietolähteessä, SS-mies Jaakko Hintikan päiväkirjassa kerrotaan SS-pioneerijoukkueen teloittaneen kyseisenä päivänä viisi siviilivakoojaa ja kaksi muuta vankia Toldzgunin kylässä, mutta teloituskäskyn antajaa ei mainita. Selvityksen mukaan Paavo Merelä on ainoa, joka nimesi Ladaun teloituskäskyn antajaksi. Valpo ei pidättänyt Ladauta eikä häntä vastaan nostettu syytettä.[3] Ladaun tytär Ulla Ladau-Harjulin otti kantaa Kansallisarkiston raporttiin vuonna 2019 toteamalla sen "raukkamaiseksi" ja kokonaisuudessaan turhaksi.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Geni: Karl-Erik Gustaf Reinhold Ladau Viitattu 24.5.2021.
- ↑ Veikko Lieslehto: TaPa 80v. : Vanhin palloilun erikoisseura Tampereella. Tampereen Palloilijat, 2001. (Lehti)
- ↑ Ilkka Enkenberg: Komppanianpäällikkönä SS-joukoissa. Suomalaiset SS-miehet: Iltalehden erikoislehti 2020, s. 40–41. Alma Media.
- ↑ Jouko Juonala: Suomalaisen SS-komppanianpäällikön tytär: ”Antakaa sankarisoturien maata rauhassa” is.fi. 2019. Viitattu 10.1.2023.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pekka Ruusukallio : Suomen puolesta - kahden armeijan taistelija Karl-Erik Ladau. Pirkanmaan sotilaspiirien perinneyhdistys 2007. ISBN 9529194803