Ruth Munck

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ruth Margareta Munck

Ruth Margareta Munck (12. elokuuta 1886 Lempäälä30. syyskuuta 1976) oli suomalainen vapaaherratar ja sairaanhoitaja, joka tunnetaan Jääkäripataljoona 27:n toisena suomalaisena sairaanhoitajana, Schwester Ruthina sekä myöhemmin suomalaisen SS-pataljoonan sairaaloissa toimineena yhdyshenkilönä. Ruth Munck sekä jääkäripataljoonan toinen sairaanhoitaja Saara Rampanen on myös merkitty jääkäriluetteloon.[1]

Perhetausta ja nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aateliseen Munck-sukuun kuulunut Ruth Munck syntyi vapaaherra Carl Otto Alexander Munckin (18531927)[2] ja hänen puolisonsa Natalia Ruinin (18591932) tyttärenä Lempäälässä Innilän kartanossa.[3] Munck opiskeli Helsingin ruotsalaisessa yhteiskoulussa (8/9 luokkaa) ja kävi myös käsityökoulun Helsingissä. Ruotsin Motalassa hän suoritti talouskoulun vuosina 1903–1904. Vuonna 1908 hän aloitti Helsingissä sairaanhoitajakurssin, jolta 1910 valmistuttuaan toimi osastonhoitajana.[4]

Jääkärien "Ruth-sisar"[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1915 lopulla Ruth Munck lähti Saksaan kulkien reittiä RiihimäkiOuluTornioHaaparantaTukholma. Hänellä oli jo tuolloin ilmeisen hyvät yhteydet jääkäriliikkeeseen, sillä Tukholmassa häntä oli vastassa liikkeen Tukholman-edustustoon kuulunut Almar Fabritius. Fabritiuksen välityksellä hän tapasi useita korkea-arvoisia jääkäriliikkeen ja aktivistien edustajia.[5]

Ruth Munck saapui Berliiniin 6. tammikuuta 1916 ja työskenteli Berliinin yliopiston kirurgisessa klinikassa. Hänen ensimmäinen suoraan Jääkäripataljoona 27:ään liittyvä sijoituspaikkansa oli kenttäsairaala 55 Jelgavassa (Mitau), minne hän siirtyi lokakuussa 1916. Kesäkuussa 1917 oli vuorossa kenttäsairaala 404 Tukumsissa (Tukkum) ja elokuussa samana vuonna sotilassairaala 124 Liepājassa (Libau).[4]. Hänestä käytettiin pataljoonan sotilaiden keskuudessa saksalaiseen tapaan nimitystä Schwester Ruth, sisar Ruth.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruth Munck saapui jääkärien pääjoukossa Vaasaan 25. helmikuuta 1918. Hän työskenteli Tampereen valloitukseen saakka sairasjunassa, jota johti saksalainen tohtori Knape. Juna toimi Tampereen seudulla.

Tampereen valtauksen jälkeen Ruth Munck siirtyi Karjalankannakselle 2. jääkärirykmentin IV pataljoonan mukana. Siellä toiminutta kenttäsairaalaa johti tohtori von Hertzen. Sodan päätyttyä Ruth Munck palasi Helsinkiin.[4].

Munck meni vuonna 1918 naimisiin jääkäripataljoona 27:n entisen komppanianpäällikön Eduard Ausfeldin kanssa, joka oli osallistunut myös vuoden 1918 sotaan Suomessa. Liitto päättyi eroon 1921.[3][6]

Lottajohtaja Munck[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruth Munck otti osaa muotojaan hakevaan Lotta Svärd -toimintaan alusta alkaen. Vuosina 1924–1932 hän oli Lotta Svärd -yhdistyksen Helsingin piirin I paikallisosaston puheenjohtaja sekä vuoteen 1928 asti myös järjestön keskusjohtokunnan lääkintäpäällikkö. Lotta Svärd -yhdistyksen Helsingin piirin puheenjohtaja hän oli vuosina 1931–1933.[4]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvisodassa Ruth Munck palveli Karjalankannaksella Ilmeellä, jossa toimi Etelä-Uudenmaan piirin kenttäsairaala. Sairaala siirrettiin ja Munckin palveluspaikka vaihtui ensin Kausalaan ja sitten Lapinjärvelle.[7]

SS-pataljoonan luona Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1941–1943 Saksan itärintamalla toimi suomalainen vapaaehtoinen SS-pataljoona SS Freiwilligen-Batallion Nordost. Suomalaista SS-pataljoonaa luotaessa haluttiin eri tavoin luoda vaikutelmaa "toisesta jääkäriliikkeestä". Tähän sopi myös, että jääkärien Schwester Ruth antoi panoksensa sotasairaaloihin joutuneiden suomalaisten hoitamiseen. Munck liikkui Saksassa, Puolassa, Itävallassa, Tšekkoslovakiassa, Elsass-Lothringenissa ja Luxemburgissa.[7]

Esimerkiksi Vilho Jyrinki tapasi Ruth Munckin ainakin Gross-Bornissa Taka-Pommerissa (saks. Hinterpommern) 1941 sekä Annabergissa Tšekin ja Puolan rajalla alkuvuodesta 1943.[8]

Vankilatuomio sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen Ruth Munckia syytettiin maanpetoksesta. Syyte tiivistyi siihen, että hän oli siirtynyt Saksaan Lapin sodan aikana ja värvännyt suomalaisia naisia vakoilijoiksi (katso Saksalaismielinen vastarintaliike Suomessa). Munck tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen maanpetoksesta. Tuomio annettiin Turun hovioikeudessa 10. maaliskuuta 1947 ja säilyi hovioikeuden uudessa käsittelyssä (päätös 1. huhtikuuta 1947), sekä korkeimmassa oikeudessa (5. heinäkuuta 1947).[9] Ehdonalaiseen vapauteen Munck pääsi 23. maaliskuuta 1949.[7]

Vuonna 1957 julkaistussa Jääkärimatrikkelin täydennysosassa Munckin tuomio ilmaistiin seuraavasti: "hovioikeus antoi vapauttavan päätöksen, mutta 'korkeammalta taholta' tulleen määräyksen mukaan tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen."[7] Munck itse kiisti maanpetoksen elämänsä loppuun asti.[10]

Perinnetapaamisten emäntä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan Ruth Munck asettui Leponiemen kartanoon Hausjärvelle. Ilmeisesti 1940-luvun loppupuolella hän alkoi järjestää vuotuisia tapaamisia entisille jääkäreille sekä SS-pataljoonan miehille syntymäpäivänsä aikoihin elokuussa. Tapaamiset jatkuivat Munckin sairastumiseen ja kuolemaan saakka.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Finlands ridderskaps och adels kalender 1956
  • Kansallisbiografia: Munck, Ruth (1886–1976)
  • Munck, Ruth: Jääkärien mukana Saksassa. Helsinki: Sanatar, 1939. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7.
  • SS-mies Jyrinki tutustui Ruth Munckiin sotilassairaalassa. Aamuposti 11. elokuuta 2007
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Virtanen, Elina: Ruth Munck. Historia-lehti, 2013, nro 4, s. 50-55. Somero: Storia. ISSN 1795-4215.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Munck, Ruth (1886–1976), Kansallisbiografia
  2. SVM: Museovieras
  3. a b Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, sivu 292
  4. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938: 479.
  5. Munck 1939, 15–17
  6. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938, 479. Vrt. kuitenkin: Suomen jääkärit: Elämä ja toiminta sanoin ja kuvin, toim. Jaakko Suomalainen et al. sivut 1001–1003: tässä Ruth Munck esiintyy sukunimellä Ausfeld vielä 1933.
  7. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa, s. 114.
  8. SS-mies Jyrinki tutustui Ruth Munckiin sotilassairaalassa. Aamuposti 11. elokuuta 2007. Artikkelissa mainittu "Rosborn" on Gross-Bornin sotilasalue.
  9. Pohjonen 2000, 56-57
  10. Virtanen, Elina: Ruth Munck. Historia-lehti, 2013, nro 4, s. 50-55. Somero: Storia. ISSN 1795-4215.
  11. SS-mies Jyrinki tutustui Ruth Munckiin sotilassairaalassa. Aamuposti 11. elokuuta 2007

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Keräilijjä törmäsi Ruth Munckin kirjeenvaihtoon. Aamuposti, 11.8.2007.
  • SS-mies Jyrinki tutustui Ruth Munckiin sotilassairaalassa. Aamuposti, 11.8.2007.
  • Ausfeld, Ruth: ”Jääkärit sairaaloissa”, Suomen jääkärit: Elämä ja toiminta sanoin ja kuvin, toim. Jaakko Suomalainen et al., s. 1001–1003. Kuopio: Osakeyhtiö sotakuvia, 1933. ISBN puuttuu teoksesta.
  • Joensuu, Tuula: Jääkärien "schwesterit": Ruth Munck ja Saara Rampanen Jääkäripataljoona 27:n hoitajina vuosina 1916–1918. Suomen historian pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopisto, 2005. ISBN puuttuu teoksesta.
  • Lackman, Matti: Suomen vai Saksan puolesta? : jääkäreiden tuntematon historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16158-X.
  • Lauerma, Matti, toim. Markku Onttonen ja Hilkka Vitikka: Jääkärien tie. Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY, 1984. ISBN 951-0-12588-1.
  • Lauerma, Matti: Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 : vaiheet ja vaikutus. Porvoo, Helsinki: WSOY, 1966. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Munck, Ruth: Jääkärien mukana Saksassa. Helsinki: Sanatar, 1939. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Onttonen, Markku (toim.): Jääkärikirja. Helsinki : Gummerus : Ajatus, 2002. ISBN 951-20-6232-1.
  • Pohjonen, Juha: Maanpetturin tie: maanpetoksesta Suomessa vuosina 1945-1972 tuomitut. Helsinki : Otava, 2000. ISBN 951-1-16994-7.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto. Porvoo, Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1938. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Rampanen, Saara: Jääkärien matkassa itärintamalla: sairaanhoitajattaren muistelmia, s. 179-180. Porvoo: WSOY, 1934. (suomeksi)
  • Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin. Osat I ja II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto : I täydennysosa. Jääkäriliitto r.y, 1957. ISBN puuttuu kirjasta.