Margit Sandemo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Margit Sandemo
Margit Sandemo Göteborgin kirjamessuilla 2005.
Margit Sandemo Göteborgin kirjamessuilla 2005.
Henkilötiedot
Syntynyt23. huhtikuuta 1924
Valdres, Oppland, Norja
Kuollut1. syyskuuta 2018 (94 vuotta)
Kirjailija
Äidinkielinorja ja ruotsi
Tuotannon kieliruotsi
Tyylilajit fantasia, romantiikka, scifi
Aiheet historia
Palkinnot

Valdresin kulttuuripalkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Margit Sandemo (o.s. Underdal; 23. huhtikuuta 1924 Valdres – 1. syyskuuta 2018[1]) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa 47 kirjaa käsittävän romaanisarjan Jääkansan tarina. Hän on kirjoittanut muitakin kirjasarjoja, kuten Noitamestarin ja Legenden om Ljusets rike -sarjan.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Margit Sandemo syntyi 23. huhtikuuta 1924 maatilalla Lenassa Itä-Totenissa Valdresissa Norjassa. Hänen isänsä oli norjalainen runoilija Anders Underdal, joka oli syntynyt Valdresissa 1880 ja kuoli 1973. Underdal oli Nobel-palkitun Bjørnstjerne Bjørnsonin ja tämän 17-vuotiaan rakastajattaren, torpantyttö Guri Andersdotterin suhteesta syntynyt avioton lapsi. "Bjørnson olisi itkenyt, jos olisi lukenut minun kirjoittamiani kirjoja", Sandemo on joskus sanonut.lähde?

Hänen lapsuudessaan aviotonta sukulaissuhdetta Bjørnstjerne Bjørnsoniin pidettiin vaiettavana asiana. Jopa Anders Underdal, joka teki jo varhain lapsilleen selväksi oman syntyperänsä, vaikeni asiasta myöhemmässä vaiheessa. Syytä siihen ei tiedetä. Sandemo itse ei erityisesti pidä siitä, että joutuu setvimään sukujuuriaan julkisesti, mutta ei toisaalta tunne tarvetta salatakaan niitä.lähde?

Sandemon äiti oli ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka oli ammatiltaan opettaja.[2] Hän oli syntynyt Blekingessä kihlakunnantuomari Axel Reuterskiöldin ja suomenruotsalaisen kreivittären Eva Beata Gabriella Oxenstiernan (1864–1949) tyttärenä, mutta menetti aatelisarvonsa mennessään naimisiin aatelittoman Anders Underdalin kanssa. Reuterskiöld oli aktiivisesti esillä myös politiikassa ja edusti eduskunnassa sosialidemokraatteja. Hän kuului Mustasaaresta Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissuvun sukuhaaraan. Siten myös Margit Sandemo on sukua monille eurooppalaisille aatelisille, ja hänen esivanhempansa, joihin lukeutuu 800 kuningasta ja 112 keisaria, tunnetaan noin vuoteen 350 eaa. saakka.lähde?

Elsa Reuterskiöld tapasi Anders Underdalin ensimmäisen kerran kesälomamatkallaan eräässä laaksossa Valdresissa. Pian he avioituivat, ja Underdal osti pientilan, jonne he muuttivat. Se sijaitsi Huldrehaugen-nimisellä paikkakunnalla Grunkessa, Moenissa, lähellä Fagernesia. Siellä pariskunta sai viisi lasta, joista Margit oli toiseksi vanhin. Hänellä oli yksi vanhempi sisar nimeltä Eva ja kolme nuorempaa veljeä, joiden nimet vanhimmasta nuorimpaan olivat Axel, Anders ja Embrik. Ikäero vanhimman ja nuorimman sisaruksen välillä oli seitsemän vuotta. Heidän vanhempansa erosivat vuonna 1930, sillä Reuterskiöld piti Underdalin elämäntapaa sopimattomana hänen kaltaiselleen aatelisnaiselle. Hän muutti takaisin Ruotsiin lastensa kanssa, kuusivuotias Margit heidän joukossaan.[2]

Perheellä ei Ruotsissa olonsa aikana ollut vakituista asuntoa, vaan he oleskelivat lyhyitä ajanjaksoja eri puolilla maata sijaitsevilla maatiloilla sukulaisten luona.[2] Kaikkien näiden vuosien ajan Sandemo kaipasi entiseen kotimaahansa Norjaan. Myöhemmin hän on sanonut pitävänsä tätä aikaa erityisen ikävänä.[3]

Ruotsissa Sandemo kävi yhdeksän vuotta tyttökoulua, minkä jälkeen hän opiskeli useissa iltakouluissa kuten taidekoulussa ja oli kuunteluoppilaana Dramatenissa. Koulussa hän sai hyviä arvosanoja, parhaan käyttäytymisestä, vaikkei koskaan tehnyt läksyjä tai ottanut koulunkäyntiä kovin vakavasti.lähde?

Sandemo raiskattiin lapsena kolmesti – kahdeksan-, kymmenen- ja kaksitoistavuotiaana. Näitä tapahtumia hän on kuvaillut tarkemmin Jääkansan tarinan 38. kirjassa Pienet miehet, pitkät varjot, mutta kuvitteellisen romaanihenkilön kokemina. Vuonna 2004 Sandemo kertoi ruotsalaisen päivälehti Aftonbladetin haastattelussa, että hän surmasi kolmannen raiskaajansa, kiertelevän kulkukauppiaan, iskemällä tätä kivenjärkäleellä päähän. Sen jälkeen hän vieritti ruumiin rinnettä pitkin alas ja kätki sen ojaan. Hän ei tiedä, mitä ruumiille on sen jälkeen tapahtunut.[4]

Vuonna 1945 Margit Sandemo tapasi ensimmäisen kerran tulevan aviomiehensä Asbjörn Sandemon (1917–1999) heinänkorjuun aikaan Vestre Slidren länsitunturissa, Valdresissa.[5] Haldenin Iddistä kotoisin oleva Asbjörn oli koulutukseltaan putkimies ja palannut juuri taistelemasta toisessa maailmansodassa. Margit ja Asbjörn avioituivat 29. maaliskuuta 1946 Strängnäsissä. He saivat myöhemmin seitsemän lasta, joista neljä syntyi kuolleena tai meni kesken. Kolmen aikuisiksi varttuneet lapset olivat Henrik (s. 24. joulukuuta 1947), Tove (s. 1949) ja Björn. Kukaan kolmesta lapsesta ei harrasta kirjoittamista. Vuonna 1964 perhe muutti takaisin Valdresin Huldrehaugeniin. Tätä nykyä Sandemolla on seitsemän lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta.[2] Vanhin lastenlapsi syntyi vuonna 1969.[6]

Aloitteleva kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitessaan tulevaa ammattiaan Margit Sandemo ei tiennyt siitä mitään muuta kuin sen, että sillä tulisi olemaan jotakin tekemistä taiteen kanssa. Hän kokeili monia aloja, kuten taidemaalausta, puunleikkaamista, tekstiilitaidetta, kuvanveistoa ja laulamista. Hän näytteli myös Ingmar Bergmanin näytelmissä ja teki konttorityötä kahden kuukauden ajan. Yhdessä vaiheessa hän kokeili kuvanveistoa, tosin sillä seurauksella, että viemäri meni tukkoon ja se piti räjäyttää dynamiitilla. Tämän jälkeen kaikki kipsivesi täytyi pestä pois. Mikään näistä ammateista ei kuitenkaan tuottanut todellista iloa ja tyydytystä.lähde?

Sandemo kirjoitti esikoisromaaninsa Kolme kosijaa 40-vuotiaana vuonna 1964. Hänellä oli kuitenkin jo päässään valmiina ainekset 30 muuhun romaaniin.[7] Hän ei ollut harjoitellut kirjoittamista koskaan aikaisemmin. Hän uskoo, ettei kirjailijana oleminen ole mitään miksi tullaan, vaan jotakin, johon synnytäänlähde?.

Kolme kosijaa hylättiin yli sata kertaa, kunnes oslolainen Ernst G. Mortensenin kustantamo suostui julkaisemaan sen jatkokertomuksena Norjalaisessa Viikkolehdessä. Sandemo, joka halusi romaaninsa julkaistavan kirjana eikä viikkolehtinovellina, ei aluksi hyväksynyt tätä ja oli sen takia kolme päivää vihoissaan. Hän kuitenkin leppyi, ja esikoisteosta seurasi kokonainen sarja viikkolehtinovelleja. Sandemo kirjoitti kolmekymmentä ensimmäistä romaaniaan Siesta Café konditorian rautatiekahvilassa Fagernesissa. Sen jälkeenkin hänellä on ollut tapana luonnostella romaaninsa juuri siellä.[8]

Myöhemmin kaikki Margit Sandemon viikkolehdissä julkaistut jatkokertomukset koottiin ja julkaistiin 40-osaisena kirjasarjana nimeltä Margit Sandemon parhaat jatkosarjat (Sandemo-sarja).

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandemon kirjoja on myyty 37 miljoonaa kappaletta kahdeksalla kielellä – ruotsiksi, norjaksi, suomeksi, puolaksi, tanskaksi, islanniksi, saksaksi ja unkariksi. Yksi kirja on tiettävästi julkaistu Sri Lankassa. Venäjällä myytyjen kirjojen tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, sillä ne ovat olleet piraattikopioita.[9] Jääkansan tarinan ensimmäinen kirja Lumottu ilmestyi englanniksi vuonna 2008.[4] Jatkoa sarjalle on jo käännetty.[10]

Sandemon kirjat eivät ole olleet arvostettuja kriitikkopiireissä, joissa niitä kutsutaan kioskikirjallisuudeksi. Kirjoja on kritisoitu pinnallisuudesta, romanttisista kliseistä sekä historiallisesta epätarkkuudesta. Eräät kirjakaupat ja kirjastot eivät pitkään aikaan hyväksyneet Sandemon kirjoja kokoelmiinsa.[4]

Vuonna 1986 Ruotsissa tehtiin tutkimus, jossa noin 500 yhdeksäsluokkalaiselta koululaiselta kysyttiin, mikä on heidän lempikirjansa ja kuka kirjan on kirjoittanut. Margit Sandemo sijoittui tässä kyselyssä Jääkansan tarinallaan kuudenneksilähde?.

Uransa alkuaikoina Sandemo kirjoitti kirjansa norjaksi, kunnes alkoi kustantajan pyynnöstä kirjoittaa ruotsiksi. Puhuessaan hän käyttää eräänlaista ruotsin ja norjan sekamuotoa, ja siksi hänen romaanikäsikirjoituksensakaan eivät ole puhdasta ruotsia. Kirjojen kustantaja puhtaaksikirjoituttaa hänen käsikirjoituksensa ruotsiksi hänen ruotsalaisella veljellään, joka on rehtori ja kirjallisuusihminen.[11] Tämän jälkeen käsikirjoitus käännetään norjaksi. Sandemon romaanit julkaistaan tavallisesti ensin Norjassa ja joitakin viikkoja myöhemmin Ruotsissa. Niitä on myyty vuoteen 2008 mennessä lähes 40 miljoonaa kappaletta.[4]

Margit Sandemo on saanut yli 60 000 lukijakirjettä vuodesta 1982 alkaen, jolloin Jääkansan tarinan ensimmäinen osa ilmestyi, ja saa keskimäärin 5–6 kirjettä päivässä. Vain kahdeksan kirjettä on ollut negatiivisia. Pelkästään kirjan Emme ole yksin ilmestyttyä hän sai noin 6 000 kirjettä. Vasta yli 20 000 kirjettä saatuaan hän lopetti kirjeiden kirjoittajille vastaamisen.[12] Hän kuitenkin säästi kaikki saamansa kirjeet suurissa pahvilaatikoissa aina vuoteen 2002 asti, jolloin hän poltti 50 000 kirjettä takassa muuttonsa yhteydessä ja perusteli tekoaan sillä, että nämä kirjeet ovat hyvin yksityistä materiaalia.[12] Tapauksesta nousi kuitenkin julkisuudessa niin suuri kohu, että hän joutui pyytämään tekoaan julkisesti anteeksi.[12]

Yhden kirjan kirjoittamiseen Sandemolta menee keskimäärin 6–8 viikkoa. Kerran hän käytti 23 päivää kirjan kirjoittamiseen. Kaikkein nopeimmin on valmistunut Jääkansan tarinan 17. osa Kuoleman puutarha, joka syntyi 11 päivässä.lähde?

Sandemo kirjoittaa "seikkailuja aikuisille" ja pitää tärkeimpänä tavoitteenaan ihmisten viihdyttämistä. Hän aloittaa kirjan kirjoittamisen keksimällä sille sopivan nimen. Sen jälkeen hän nimeää henkilöhahmonsa ja valitsee sopivan aikakauden ja paikan romaanin tapahtumille. Hän ei tavallisesti suunnittele kohtauksia etukäteen tai pysähdy korjaamaan tarinaa, vaan kirjoittaa sen alusta loppuun suoraan ja täysin ilman itsekritiikkiä, kuten hän itse sanoo.[13]

Tähän mennessä on yritetty monta kertaa tehdä elokuva tai televisiosarja Jääkansan tarinan pohjalta.[10] Kaikki yritykset ovat jääneet pelkiksi koekuvauksiksi. Tosin Drammenilainen Saetre Danseteater on tehnyt musikaalin Jääkansan tarinan kolmen ensimmäisen kirjan pohjalta vuonna 1999[14] ja Noitamestari-sarjan kaikkien viidentoista kirjan pohjalta. Noitamestari-sarjasta kertova kaksinäytöksinen musikaali sai ensi-iltansa syyskuussa 2003 nimellä Dolg og den Hellige Solen (Dolg ja Pyhä Aurinko). Näytelmän musiikki sekä laulujen sävellykset ja sanoitukset olivat Terje Östhagenin käsialaa.

Sandemoa ei ole hyväksytty Norjan Kirjailijaliiton jäseneksi, mutta hän on saanut Valdresin kulttuuripalkinnon tekemästään lyhytfilmistä jo ennen ryhtymistään kirjailijaksi. Eivind Kvisgaard nimitti Sandemon Valdres-suurlähettilääksi kesällä 2004 Galleria Hilsenissä, Valdresissa. Hänet palkittiin kehystetyllä kunniakirjalla, jonka oli allekirjoittanut kuusi valdresilaista johtajaa.[15]

Margit Sandemon aviomies Asbjörn kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1999. Vuonna 2002 Sandemo muutti Skillingeen, Österleniin, Skåneen, Etelä-Ruotsiin tyttärensä Toven, kahden koiransa ja kissansa kanssa. Syyksi muuttoonsa hän kertoi kyllästyneensä Valdresin pitkiin ja kylmiin talviin.lähde?

Sandemon lempiharrastuksia ovat pasianssin pelaaminen, ristisanatehtävien ratkominen ja matkat Islantiin, joihin kuulu koskenlaskua, vuorikiipeilyä ja tulivuorien tutkimista.[16] Hän teki 19. Islannin-matkansa kesällä 2004.[17] Margit Sandemo vietti 80-vuotissyntymäpäiväänsä hotelli Oslo Plazassa 23. huhtikuuta 2004. Juhlissa oli yli 4 000 kutsuvierasta.[18]

Suhde yliluonnolliseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sandemon kirjojen keskeisimpiä aiheita ovat paranormaalit ilmiöt: magia, noidat ja erilaiset henkiolennot, kuten aaveet, demonit ja suojelushenget. Hän on seitsemänvuotiaasta asti nähnyt näkyjä, joiden hän uskoo olevan yliluonnollisia. Hän on "nähnyt" pikkukansaa, kummituksia ja muita olentoja toisista ulottuvuuksista.[4]

Kerrottuaan näistä näyistä muille ihmisille Sandemo joutui mielisairaalaan saadakseen psykiatrista apua hallusinaatioihinsa.[19] Näin kävi kolme kertaa, viimeisen kerran vuonna 1945. Silloin hän tapasi psykiatrian professorin, jonka mukaan hän ei ollut mielisairas vaan selvänäkijä.[19]

Kirjassa Vi är inte ensamma hän kirjoittaa, että jokainen ihminen saa syntyessään oman, vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan suojelushenkensä, joka suojelee ihmistä koko eliniän. Sandemo väittää tunteneensa oman suojelushenkensä – pitkän, vaaleatukkaisen ja sinisilmäisen miehen nimeltä Virgil – kahdeksanvuotiaasta saakka. Vi är inte ensamma -kirjassa hän kertoo myös kuljettavansa aina mukanaan kahta metallipuikkoa, joiden avulla hän uskoo voivansa karkottaa aaveita ja löytää ihmisen sädekehän, auran. Kirjan mukaan auran leveys vaihtelee henkilön fyysisestä terveydestä ja mielialasta riippuen.lähde?

Sandemo uskoo reinkarnaatioon. Hän väittää eläneensä sata aikaisempaa elämää ja muistavansa niistä neljätoista. Kertomansa mukaan hän on ollut esimerkiksi 1400-luvulla elänyt italialainen kuparinhakkaaja nimeltä Giovanni, noita, munkki, kerjäläinen, ristiretkeläinen, noin vuonna 1790 kuollut ukrainalainen tyttö, vuonna 1682 ammuttu ruotsalainen upseeri, ruotsalainen aatelisnainen, kattilanpaikkaaja ja kahdesti venäläinen. Yksi hänen aiemmista inkarnaatioistaan, arolla elänyt venäläinen tyttö, menehtyi hukkumalla suohon. Sandemon mielestä tämä on syynä siihen, että hän on kärsinyt tässä elämässä pelosta katsoa veteen ja oppinut venäjän kielen kahdessa kuukaudessa.[20] Ranskan kielen opetteluun vapaa-aikana rautatiekahvilassa häneltä meni seitsemän vuotta.

Sandemo kiistää väitteen, jonka mukaan hän pystyisi näkemään tulevaisuuteen. Hänen tyttärensä Tove sitä vastoin on työskennellyt ennustajana. Sandemo ei myöskään pidä itseään meediona. Hän ei siedä spiritualismia vaan on sitä mieltä, että kuolleiden tulisi saada olla rauhassa.lähde?

Sandemolla on kaksi niin sanottua kuolemanrajakokemusta. Ensimmäinen rajakokemus tapahtui helmikuussa 1949, jolloin hänen tyttärensä syntyi. Silloin paikalla oli myös lääkäri, joka koko rajakokemuksen ajan oli varma, että hän oli kuollut. Toinen rajakokemus tapahtui vuonna 1985 Lillehammerin sairaalassa.lähde?

Sandemo on kuvannut näitä rajakokemuksia kahdessa haastattelussa.[19][20] Ensin hän matkasi pimeässä tunnelissa, jonka toisessa päässä näkyi valoa. Tunnelin päätyttyä hän saapui kirkkaaseen, ambranväriseen valoon, jossa oleskeli valkopukuisia vainajia. Kuolemanrajakokemukset aiheuttivat mielihyvän ja rentoutumisen tunteen ja poistivat kuolemanpelon.

Sandemo erosi kirkosta kolmetoistavuotiaana vuonna 1937. Hän pitää itseään agnostikkona eikä usko mihinkään jumalaan. Vårt land -lehden haastattelussa 28.10.1991 hän sanoi: "On olemassa ihmisiä, jotka ovat luoneet jumalat, mutta ei jumalia, jotka ovat luoneet ihmiset." Sandemo hyväksyy periaatteessa kristinuskon, mutta ei kristinuskon papistoa, sillä katsoo, että papisto yrittää vaikuttaa siihen, mihin ihmiset uskovat.lähde?

Sandemo itse on jäsenenä mystiikkaan ja muinaisiin uskontoihin perehtyneessä Ruusu Ristin Järjestössälähde?.

Kirjojen teemat ja inspiraation lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Sandemon tuotannolle tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa historia, fantasia, science fiction, romantiikka, jännitys sekä lämminhenkinen huumori. Kirjojen juoni on yleensä hyvin mutkikas ja polveileva ja jatkuu kirjasta toiseen. Keskeisessä roolissa ovat erilaiset amuletit, vanhat kirjoitukset ja salamerkit, joita tulkitsemalla kirjan päähenkilöt ratkovat arvoituksia vaihe kerrallaan ja taistelevat pahoja voimia vastaan.

Kirjojen tapahtumat sijoittuvat yleensä keskiajan tai uuden ajan alun Eurooppaan, etenkin Islantiin ja Norjaan. Joskus päähenkilöt seikkailevat vieläkin kauempana, kuten Espanjassa ja Itävallassa. Tapahtumapaikkoina ovat yleensä vanhat ritarilinnat, noidutut metsät ja vanhanaikainen, idyllinen aateliskartanomiljöö.

Sandemo pitää kirjallisina esikuvinaan muun muassa William Shakespearea, Fjodor Dostojevskia, J. R. R. Tolkienia, Agatha Christietä ja Kjersti Scheeniä. Hän luki koko Shakespearen tuotannon jo kahdeksanvuotiaana ja jatkoi vähän vanhempana rikosromaanien lukemisella. Suomalaisten kansalliseepos Kalevala ja A. A. Milnen Nalle Puh olivat hänen suosikkejaan. Aikuisiällä hän on lukenut huomattavasti vähemmän, peläten tiedostamatonta plagiointia. Hän kertoo saaneensa taiteellisia vaikutteita myös Akseli Gallen-Kallelan Kalevala- ja Gerhard Munthen peikkoaiheista maalauksista.

Muita inspiraation lähteitä ovat olleet klassinen musiikki, kuten Johann Sebastian Bachin ja Ludwig van Beethovenin sävellykset sekä vanhat eurooppalaiset kansantarinat. Näiden ohella hän pitää Tähtien sota -elokuvista, Jonathan Demmen jännityselokuvasta Uhrilampaat ja Salaiset kansiot -televisiosarjan varhaisimmista jaksoista.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Margit Sandemon bibliografia

Sandemon teoksista Sandemo-sarja, Jääkansan tarina ja Noitamestari-sarja (15 kirjaa) ovat suomennettu. Muita suurempia sarjoja ovat 20 kirjan Legenden om Ljusets rike ja 12 osainen De svarta riddarna. Pitkien kirjasarjojen lisäksi Sandemo on kirjoittanut joitakin yksittäisiä kirjoja.

Suomennettuja teossarjoja

Suomentamattomia teossarjoja

Seuroja ja yhdistyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Margit Sandemo -yhdistys (SMSY)
  • Pohjoismaiden Jääkansa-yhteisö (NIFS)
  • Norjan Jääkansa-yhdistys (NIFF)
  • Puolan Jääkansa-yhdistys (PIFF)
  • Ruotsin Margit Sandemo -yhdistys (SMS)
  • Norjan Margit Sandemo -yhdistys (NMSS)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Johannessen et al.: Margit Sandemo er død Rampelys. 2.9.2018. VG. Viitattu 21.1.2024. (norjaksi)
  2. ↑ a b c d Meet Margit Margit Sandemo Official Website. 2009. The Tagman Press, Media House, Burrel Road, St Ives, Cambridgeshire. Arkistoitu 27.2.2009. Viitattu 30.10.2009. (englanniksi)
  3. ↑ Biografi (Sitaatti (Arkistoitu – Internet Archive) verkkosivustolla) Haastattelu Dagbladet. 9.7.1991. Arkistoitu 9.9.2007. Viitattu 21.1.2024. (norjaksi)
  4. ↑ a b c d e Saner E: A life in fiction The Guardian. Viitattu 29.10.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Margit Sandemo fyller 80 år! 2004. Booknöje. Arkistoitu 19.7.2004. Viitattu 31.3.2007. (ruotsiksi)
  6. ↑ Bli bedre kjent med folkeforfattaren Margit Sandemo. Allers 16/97
  7. ↑ Dronningen av Isfolket med ny serie Kontekst. Dagbladet. Arkistoitu . Viitattu 21.1.2024. (norjaksi)
  8. ↑ Hun er Norges mest leste forfatter: Med kjærlighet som levebrød. Aftenposten 10.8.1985
  9. ↑ Generella bokfrågor (Haastattelu) Margit Sandemo.se. Arkistoitu 11.8.2010. Viitattu 30.10.2009. (ruotsiksi)
  10. ↑ a b "Isfolket" blir engelsk 10.4.2007. Aftenposten. Viitattu 31.10.2009. (norjaksi)
  11. ↑ Aftenposten 27.7.1991
  12. ↑ a b c Haga, Sverre Gunnar: Angrer på at brevene brenter Kultur. 9.11.2002. Dagblade. Viitattu 21.1.2024. (norjaksi)
  13. ↑ Eventyr for voksnelähde tarkemmin?
  14. ↑ En musikal basert på de tre første bøkene i Margit Sandemos berømte slektssaga ((Arkistoitu – Internet Archive)) Isfolket. Sætre Danse og Amatørteater. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 21.1.2024. (norjaksi)
  15. ↑ Margit Sandemo utropt til valdresambassador. Avisa-valdres 14.6.2004
  16. ↑ Rafting får meg til å fole at jeg lever. Hjemmet 37/2004.
  17. ↑ Sandemo: på nettet Kultur. 2004. Dagbladet. Viitattu 21.1.2024. (norjaksi)
  18. ↑ Margit Sandemo fyller 80 år Blåljus. 2004. Boknöje. Arkistoitu 19.7.2004. Viitattu 21.1.2024. (ruotsiksi)
  19. ↑ a b c Kapital 18/90.
  20. ↑ a b Morgenbladet 10.11.1992.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grahn, Ossian: Sagomästarinnan lyssnar på tystnaden. Hufvudstadsbladet, 2.8.2015, s. 26–28.
  • Lauritzen, Lisbeth: Spørreboken om Sagaen om Isfolket. Transit forlag, 1998. ISBN 82-7596-115-7.
  • Romarheim, Arild – Holter, Michael: Margit Sandemo og den mystiske Lucifer – okkultiske verdensbilde i pocketformat. Credo forlag, 1993. ISBN 82-7053-232-0.
  • Sandemo, Margit: Kjære Margit! Et festskrift til Nordens folkelesningsdronning: Margit Sandemo 70 år. Bladkompaniet, 1994. ISBN 82-509-3109-2.
  • Sandemo, Margit: Er det noen derute?. Bladkompaniet, 1989. ISBN 82-509-2311-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Margit Sandemo.
Kansainväliset
Kansalliset
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Margit_Sandemo&oldid=22306334”