Madeleine Albright
| Madeleine Albright | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 64. ulkoministeri | |
| Presidentti | Bill Clinton |
| Edeltäjä | Warren Christopher |
| Seuraaja | Colin Powell |
| Yhdysvaltain Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläs | |
| Presidentti | Bill Clinton |
| Edeltäjä | Edward J. Perkins |
| Seuraaja | Bill Richardson |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. toukokuuta 1937 Praha, Tšekkoslovakia |
| Kuollut | 23. maaliskuuta 2022 (84 vuotta) Washington, D.C., Yhdysvallat[1] |
| Ammatti | diplomaatti, poliitikko |
| Puoliso | Joseph Medill Patterson Albright |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
| Uskonto | episkopaali[2][3] |
 Nimikirjoitus |
|
Madeleine Jana Korbel Albright, alun perin Marie Jana Korbelová (15. toukokuuta 1937 Praha – 23. maaliskuuta 2022 Washington)[4][5] oli yhdysvaltalainen poliitikko ja diplomaatti. Hän oli järjestyksessään 64. Yhdysvaltain ulkoministeri ja ensimmäinen kyseisessä virassa toiminut nainen.
Bill Clinton nimitti Albrightin ulkoministeriksi vuonna 1996. Ennen ulkoministeriksi nousuaan hän oli ollut YK:ssa Yhdysvaltojen lähettiläänä.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Madeleine Albrightin alkuperäinen nimi oli Marie Jana Korbelová. Hän sai katolisen kasvatuksen; Albrightin vanhemmat olivat kääntyneet juutalaisuudesta katolilaisuuteen välttääkseen juutalaisvainot. Vuonna 1939 Korbelin perhe pakeni Englantiin sen jälkeen, kun Saksa miehitti Böömin ja Määrin alueet. Monet Albrightin sukulaisista kuolivat holokaustissa, joten pako Englantiin pelasti todennäköisesti tämän hengen. Sodan jälkeen perhe muutti Belgradiin, jossa Madeleinen isä Josef Korbel toimi Tšekkoslovakian Jugoslavian-suurlähettiläänä.
Albright kävi koulunsa sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, muutti Yhdysvaltoihin vanhempineen vuonna 1950 paettuaan ensin Britanniaan kommunistien valtaannousua vuonna 1948. Albright puhui sujuvasti englantia, ranskaa, tšekkiä, venäjää ja puolaa.[6] Albrightistä tuli Yhdysvaltojen kansalainen vuonna 1957. Toukokuussa 1959 hän meni naimisiin chicagolaisen journalistin Joseph Medill Patterson Albrightin kanssa, ja avioliitosta syntyi kolme tytärtä. Pariskunta erosi vuonna 1982. Vuonna 1996 Albright sai tietää että hänen isovanhempansa oli murhattu Auschwitzissa ja Theresienstadtissa. Albright oli kertonut, ettei tiennyt vanhempiensa olleen juutalaisia kuin vasta aikuisiässä.
Opiskelu ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albright suoritti 1959 alemman korkeakoulututkinnon Wellesley Collegessa ja vuonna 1968 maisterintutkinnon Columbian yliopistossa. Hän toimi sen jälkeen senaattori Edmund Muskien varainhankkijana tämän presidentinvaalikampanjan ajan ja sitten Muskien lainopillisena avustajana.[7] Albright väitteli 1976 tohtoriksi Columbian yliopistosta julkisoikeudesta ja hallinnosta.[8]
Albright toimi vuodesta 1978 vuoteen 1981 presidentti Jimmy Carterin toimeenpanovirastossa ja kansallisessa turvallisuusneuvostossa turvallisuusneuvonantaja Zbigniew Brzezinskin alaisuudessa.[8] Albright oli vuosina 1982–1993 Georgetownin yliopiston kansainvälisten suhteiden professorina. Hän työskenteli samaan aikaan monissa yleishyödyllisissä järjestöissä, ja hänen Washingtonin kodistaan tuli paikka, jossa monet vaikutusvaltaiset demokraattipoliitikot kokoontuivat.[7]
YK-suurlähettiläänä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albrightista tuli Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs 9. helmikuuta 1993. YK-uransa aikana hänellä oli kivinen suhde YK:n pääsihteerin Boutros Boutros-Ghalin kanssa. YK:n päätökseen vaikutti voimakkaasti se, että Yhdysvaltain ulkoministerinä Albright pyrki vaikuttamaan muihin turvallisuusneuvoston jäsenmaihin niin, ettei Ruandan tapahtumia julistettaisi kansanmurhaksi, koska silloin kansainvälinen oikeus olisi velvoittanut YK:n jäsenmaat toimimaan.[9] Tähän oli syynä että Yhdysvaltain asevoimat olivat kärsineet nöyryytyksen Mogadishun taistelussa Somaliassa, ja Valkoisessa talossa oli juuri saatu valmiiksi asiakirja Presidential Decision Directive 25,[10], jossa esitettiin syitä vähentää Yhdysvaltojen osallistumista YK:n rauhanturvatehtäviin. Tästä syystä Yhdysvallat vastusti YK:n lisäjoukkojen lähettämistä Ruandaan. Albright katui toimintaansa asiassa myöhemmin ja sanoi, että YK:n olisi pitänyt puuttua asiaan.[11]
Yhdysvaltain ulkoministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bill Clinton nimitti Albrightin Yhdysvaltain ulkoministeriksi 5. joulukuuta 1996, ja senaatti vahvisti hänen nimityksensä yksimielisesti 99–0. Ulkoministerikautensa aikana Albright joutui käsittelemään Kosovon sotaa.[12] Hän puolusti sotilaallista väliintuloa demokratian ja ihmisoikeuksien takia ja oli vaikuttamassa Naton ilmapommitusten aloittamiseen.[7]
Albright tapasi ensimmäisenä Yhdysvaltojen edustajana vuonna 2000 Pohjois-Korean johtajan Kim Jong Ilin Pjongjangissa.[13]
Konsulttina ja kirjailijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albright jätti hallintotehtävät vuonna 2001 ja perusti konsulttiyritys Albright Groupin. Albright kirjoitti elämänsä aikana useita poliittisia kirjoja. Muistelmateoksia ovat Madam Secretary (2003), Prague Winter: A Personal Story of Remembrance and War, 1937–1948 (2012) ja Hell and Other Destinations (2020).[7]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Albright kuoli syöpään 84-vuotiaana 23. maaliskuuta 2022.[5] Albrightin hautajaiset pidettiin 27. huhtikuuta 2022 Washington National Cathedralissa.[14]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Presidential Medal of Freedom (USA, 2012)[15]
.svg){kind=small}
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Madam Secretary (2003)
- The Mighty and the Almighty: Reflections on America, God, and World Affairs (2006)
- Memo to the President Elect: How We Can Restore America's Reputation and Leadership (2008)
- Fascism: A Warning (2019)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Robert D. McFadden: Madeleine Albright, First Woman to Serve as Secretary of State, Dies at 84 The New York Times. 23.3.2022. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Benjamin Ivry: How Madeleine Albright downplayed then came to embrace her Jewish heritage Forward. 25.3.2022. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Egan Millard: Madeleine Albright, first female secretary of state and devoted Episcopalian, dies at 84 Episcopal News Service. 24.3.2022. Viitattu 22.12.2022. (englanniksi)
- ↑ Kathryn Cullen-DuPont: Encyclopedia of Women's History in America, s. 7. Määritä julkaisija!
- ↑ a b John Otis: Madeleine Albright, first female secretary of state, dies at 84 The Washington Post. 23.3.2022. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Biography U.S.A Department of State. Arkistoitu 22.3.2009. Viitattu 28.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Madeleine Albright Encyclopedia Britannica. 25.8.2021. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Madeleine Korbel Albright (1937–) 25.8.2021. Office of the Historian. Viitattu 23.3.2022. (englanniksi)
- ↑ Peik Johansson, Kuolema Ruandassa. Like 1994
- ↑ Clinton Administration Policy on Reforming Multilateral Peace Operations (PDD 25) Toukokuu 1994. U.S. Department of State, Bureau of International Organizational Affairs. Viitattu 20.5.2007. (englanniksi)
- ↑ Interview Madeleine Albright PBS 2004
- ↑ Albright: 'Kosovo diplomacy reaching its limits' BBC 1998
- ↑ Albright, North Korea's Kim Jong Il hold second meeting CNN 2000
- ↑ Former Secretary of State Madeleine Albright Funeral Service C-Span.. Viitattu 3.5.2022.
- ↑ President Obama Names Presidential Medal of Freedom Recipients 26.4.2012. Whitehouse.gov. Viitattu 30.4.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Madeleine Albright Wikimedia Commonsissa
| ||||||||
| ||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
