James Baker

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
James Baker
James A. Baker III, U.S. Secretary of State (2380044355).jpg
Yhdysvaltain 61. ulkoministeri
Presidentti George H. W. Bush
Edeltäjä George P. Shultz
Seuraaja Lawrence Eagleburger
Yhdysvaltain 67. valtiovarainministeri
Presidentti Ronald Reagan
Edeltäjä Donald Regan
Seuraaja Nicholas F. Brady
Tiedot
Syntynyt 28. huhtikuuta 1930
Houston, Texas
Puolue Republikaanit
Puoliso Mary Stuart McHenry
Susan Garrett Baker
Uskonto Episkopaali
Allekirjoitus
Allekirjoitus
Reaganin hallinnon "troikka", Baker, Edwin Meese ja Michael Deaver vuonna 1981
George W. Bush (keskellä) ja Iraq Study Groupin puheenjohtajat Lee Hamilton (dem.) ja Baker

James Addison Baker III (s. 28. huhtikuuta 1930) oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin ensimmäisen hallinnon Valkoisen talon kansliapäällikkö ja valtiovarainministeri 1985–1988 Reaganin toisella kaudella, sekä George H. W. Bushin ulkoministeri ja Valkoisen talon kansliapäällikkö. Hän perusti myöhemmin James Baker Instituten.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baker on kotoisin Houstonista Texasista. Hän opiskeli Princeton Universityssa ja valmistui 1952. Tämän jälkeen hän palveli kaksi vuotta merijalkaväessä ja kotiutui luutnanttina, jonka jälkeen jatkoi lakiopintoja Texasin yliopiston oikeustieteellisessä ja valmistui tohtoriksi 1957. Hän työskenteli Andrews & Kurth, L.L.P:ssa vuoteen 1975.

Baker oli alun perin demokraatti, mutta vaihtoi republikaaniseen puolueeseen ja johti epäonnistunutta senaatinvaalikampanjaa ystävänsä George Bushin kanssa 1970. Hän oli presidentti Gerald Fordin hallinnon kaupan alivaltiosihteerinä 1975 ja johti Fordin epäonnistunutta uudelleenvalintakampanjaa 1976. Baker pyrki myös vuonna 1978 Texasin osavaltion oikeusministeriksi.

Baker oli George H. W. Bushin kampanjapäällikkönä republikaanien esivaalikampanjassa 1980. Puolueen ehdokkaaksi tuli kuitenkin Ronald Reagan, joka voitti vaalit ja nimitti Bakerin Valkoisen talon kansliapäälliköksi 1981. Bakerilla nähdään olleen runsaasti vaikutusvaltaa Reaganin ensimmäisen kauden hallinnon sisäpolitiikkaan. Baker johti Reaganin menestyksekästä uudelleenvalintaa 1984 ja Reagan nimitti hänet toiselle kaudellaan valtiovarainministeriksi Donald Reganin tilalle, joka puolestaan sai Bakerin entisen paikan.

Reaganin jälkeen presidentiksi valittu entinen varapresidentti George H. W. Bush nimitti Bakerin ulkoministeriksi 1989. Hän oli luomassa 34 valtion koalitiota Irakia vastaan Persianlahden sotaan 1991. Vuosina 1992–1993 hän oli Bushin Valkoisen talon kansliapäällikkö.

Vuonna 1993 hän perusti James A. Baker III Institute of Public Policyn Rice Universitylle Houstoniin. Hän julkaisi 1995 muistelmansa The Politics of Diplomacy: Revolution, War and Peace, 1989–1992 (ISBN 0-399-14087-5).

Maaliskuussa 1997 Baker nimitettiin YK:n pääsihteeri Kofi Annanin lähettilääksi Länsi-Saharaan neuvottelemaan rauhaa Polisarion ja Marokon välille. Hän erosi tehtävästä kesäkuussa 2004 tuskastuneena rauhanneuvottelujen etenemättömyyteen. YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi hänen Baker II -suunnitelmansa, jonka Marokko kuitenkin hylkäsi.

Baker oli presidenttiehdokas George W. Bushin pääoikeusavustaja vuoden 2000 vaaleissa ja valvoi Floridan äänten uudelleenlaskentaa. Vuonna 2003 presidentti Bush nimitti hänet erikoisavustajakseen selvittämään Irakin velkoja. Samaan aikaan hän oli yksityisen pääomasijoitusyhtiön Carlyle Groupin vanhempi neuvonantaja ja ehdotti velkojen siirtämistä pankin puoliksi hallitsemalle konsortiolle[1]. Maaliskuussa 2006 kongressi nimesi hänet sodan ja Irakin tilannetta tutkivaan Iraq Study Groupiin, jossa hän on republikaanien puolen puheenjohtaja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. James Baker's Double Life: A Special Investigation The Nation. Viitattu 13.06.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]