Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta
| Tšekkoslovakian tasavalta Československá republika |
|
|---|---|
1918–1939 |
|
 lippu |
 vaakuna |
.svg) Tšekkoslovakia vuonna 1938. |
|
| Presidentti |
Tomáš Masaryk (1918–1935) Edvard Beneš (1935–1938) |
| Pääkaupunki | Praha |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 140 800 km² |
| Väkiluku (1938) | 14 800 000 |
| Historia | |
| – itsenäistyi | 28. lokakuuta 1918 |
| – hallituksen perustaminen | 29. helmikuuta 1920 |
| – Münchenin sopimus | 30. syyskuuta 1938 |
| Viralliset kielet | tšekkoslovakki |
| Kielet | tšekki, slovakki |
| Valuutta | Tšekkoslovakian koruna |
| Tunnuslause | Pravda vítězí / Pravda víťazí (”Totuus voittaa”) |
| Kansallislaulu | ”Kde domov můj” / ”Nad Tatrou sa blýska” |
| Edeltäjät |
 Itävalta-Unkari Saksan keisarikunta |
| Seuraajat |
 Böömin ja Määrin protektoraatti Karpaatto-Ukrainan tasavalta Puolan toinen tasavalta Saksa (Reichsgau Sudetenland) Slovakian tasavalta Unkarin kuningaskunta |
Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta oli vuonna 1918 perustettu historiallinen valtio nykyisten Tšekin ja Slovakian alueilla. Lopullisen muotonsa valtio sai vuonna 1919, kun Romania ja Tšekki valloittivat Unkarin neuvostotasavallan. Romania sai Transilvanian ja Tšekki puolestaan Slovakian.
Sotien välisenä aikana Tšekkoslovakia oli Euroopan vauraimpia ja demokraattisimpia maita, mutta maassa oli myös suuri saksalaisväestö, jonka asemaa erityisesti Hitlerin Saksa pyrki hyödyntämään. Vuoden 1938 Münchenin sopimuksessa Tšekkoslovakian saksalais- eli sudeettialueet luovutettiin maata itseään kuulematta kansallissosialistiselle Saksalle. Seuraavana vuonna Tšekkoslovakia jaettiin kahtia Böömin ja Määrin protektoraatiksi ja Slovakian tasavallaksi, jotka molemmat olivat Saksan alaisuudessa. Karpatialainen Rutenia liitettiin puolestaan Unkariin, joka oli Saksan liittolainen.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tšekkoslovakian tasavalta itsenäistyi lokakuussa vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkiselvittelyissä hajoavasta Itävalta-Unkarista. Väliaikaisen hallituksen muodostivat 28. lokakuuta Prahassa Alois Rašín, Antonín Švehla, František Soukup, Jiří Stříbrný ja Vavro Šrobár. Vuoden 1919 tammikuussa Tšekkoslovakia kävi lyhyen sodan Puolaa vastaan, ja huhtikuun ja heinäkuun välisenä aikana käytiin Tšekkoslovakian ja Unkarin välinen sota, johon myös puna-armeija otti osaa. Tšekkoslovakian rajat vahvistettiin Sain-Germainin ja Trianonin rauhansopimuksilla. Itävalta sai luovuttaa Tšekkoslovakialle Böömin ja Määrin ja Unkari Slovakian ja Rutenian.[1][2][3][4]
Läheiset kielisukulaiset tšekit ja slovakit hakivat yhteisestä valtiosta suojaa suurempia naapurikansoja saksalaisia ja unkarilaisia vastaan (sekä Itävalta että Unkari vastustivat kiivaasti aluemenetyksiä uudelle slaavivaltiolle). Valtion virallisiksi kieliksi tulivat tšekki ja slovakki. Valtioon jäivät kuitenkin erittäin suuret saksalais- ja unkarilaisvähemmistöt, mikä aiheutti vakavia kiistoja eri kansallisuuksien välillä.
Sodan päättymistä seurasi sotilaiden kotiuttaminen. Suurin osa heistä oli palvellut Itävalta-Unkarin armeijassa. Tšekkoslovakian legioonasta palanneet saivat poikkeuksellisen hyvän kohtelun. Monet heistä liittyivät Tšekkoslovakian asevoimiin tai saivat vastuunalaisia tehtäviä valtionhallinnossa.[4]
Vuonna 1920 maassa puhkesi levottomuuksia. Joulukuussa radikaali vasemmisto pani toimeen yleislakon ja yritti provosoida vallankaappausta, minkä viranomaiset kuitenkin estivät kovin ottein. Kolmetoista työläistä ammuttiin, lähes 4000 lakkolaista pidätettiin ja 500 kapinoinutta työläistä tuomittiin rangaistuksiin. Seuraavana vuonna Tšekkoslovakian sosiaalidemokraattinen puolue hajosi kahtia. Presidentti Masaryk armahti pidätetyt vuonna 1922.[4]
Maailmansotien välisenä aikana, jolloin suuri osa Euroopan valtioista joutui toinen toisensa jälkeen eriasteisten totalitaaristen hallitusten valtaan, Tšekkoslovakia oli toimiva parlamentaarinen demokratia. Maan presidenttinä sen perustamisesta lähtien toiminut Tomáš Masaryk jätti virkansa 85-vuotiaana vuonna 1935, ja häntä seurasi Eduard Beneš. Tšekkoslovakia vaurastui teollisuuden nopean kehityksen ansiosta, mutta käytännössä maata johdettiin Böömistä käsin ja tärkeimmät päätökset tehtiin Prahassa. Samaan aikaan Slovakia pysyi maatalousvaltaisena, monin paikoin suorastaan takapajuisena alueena, ja slovakit tunsivat jäävänsä osattomiksi yleisen elintason noususta.[5]
Tšekko-Slovakia 1938–1939
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtikuussa 1938, muutamia päiviä sen jälkeen, kun Itävalta oli liitetty Saksaan (Anschluss), Adolf Hitler määräsi esikuntapäällikkönsä kenraali Wilhelm Keitelin aloittamaan uuden valtaussuunnitelman laatimisen, ja kohteena oli tällä kerralla Tšekkoslovakia. Tšekkoslovakia symboloi Hitlerille samanaikaisesti kahta hänen vihansa kohdetta: Habsburgien imperiumia ja vuoden 1918 Versailles’n rauhansopimusta. Saksa taivutteli 1938 länsivallat myöntymään Tšekkoslovakian saksalaisvähemmistön asuttamien sudeettialueiden liittämiseen Saksaan. Asiasta sovittiin Münchenin sopimuksella, jonka allekirjoittivat Saksan valtakunnankansleri Hitler, Ison-Britannian pääministeri Neville Chamberlain, Ranskan pääministeri Édouard Daladier ja Italian diktaattori Benito Mussolini. Tšekkoslovakialla ei ollut sopimusta tehtäessä edustajaa. Samalla Unkari miehitti Etelä-Slovakian sekä eteläosan Karpatoruteniasta ja Puola pienempiä kiisteltyjä raja-alueita. Muu Slovakia ja Karpatorutenia saivat itsehallinnon. Lokakuussa 1938 Hitler julisti sudeettialueet Saksalle kuuluvaksi maakunnaksi ja nimitti sen päälliköksi sudeettisaksalaisten separatistien johtajan Konrad Henleinin.[6]
Sopimuksen seurauksena Tšekkoslovakia menetti 28 160 km²:n laajuisen alueen,[7] noin 20 prosenttia pinta-alastaan. Alueella asui noin 2 800 000 saksalaista, mutta myös 800 000 tšekkiä.
Menetetyt alueet olivat olleet Tšekkoslovakialle sekä taloudellisesti että sotilaallisesti erittäin tärkeitä, sillä siellä oli noin 60 % maan kivihiili- ja 80 % ruskohiilivaroista, 86 % kemikaali- ja 80 % sementtiteollisuudesta, 70 % rauta- ja terästeollisuudesta, 70 % sähköntuotannosta ja 50 % metsävaroista.[7] Uusi raja pirstoi pahasti myös maan rautatie-, maantie- ja puhelinlennätinverkoston.[7] Lisäksi maa tuli käytännössä puolustuskyvyttömäksi, sillä menetetyllä alueella olivat kaikki maan linnoituslaitteet.[7]
Münchenin sopimuksen jälkeen valtion nimi muutettiin muotoon Tšekko-Slovakia (Česko-Slovensko).[8] Tässä jäljelle jääneessä Tšekkoslovakian osissa muodostui maan hallintoa dominoineille tšekeille maan sisäisesti koossa pitämiseksi tarve osoittaa yhteistyöhalua muidenkin kuin saksalaisten osalta. Sopimuksen yhteydessä Hitler oli vakuuttanut, ettei Saksalla ollut tämän jälkeen mitään muita aluevaatimuksia. Kuitenkin jo seuraavan vuoden maaliskuussa Tšekkoslovakia jaettiin kahtia Böömin ja Määrin protektoraatiksi ja Slovakian tasavallaksi, jotka molemmat olivat Saksan alaisuudessa. Karpatialainen Rutenia liitettiin puolestaan Unkariin, joka oli Saksan liittolainen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Christensen, Chr. A. R.: Kansojen historia. Osa 21. Maailmansodat, s. 88. WSOY, 1984. ISBN 951-0-09749-7
- ↑ Czechoslovakia - New World Encyclopedia newworldencyclopedia.org.
- ↑ Czechoslovak-Hungarian Border Conflict encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ a b c Post-war Societies (Czechoslovakia) encyclopedia.1914-1918-online.net.
- ↑ Kiljunen, Kimmo: Valtiot ja liput, s. 133. Helsinki: Otava, 2002.
- ↑ Tiainen, Jorma O. (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 513. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
- ↑ a b c d Shirer, William L.: ”Münchenin seuraukset”, Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I: Kansallissosialistisen Saksan historia, s. 484. Suomentanut Tapio Hiisovaara. Gummerus, 2004. ISBN 951-20-6633-5
- ↑ Jakobson, Max: Diplomaattien talvisota, s. 79–86. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1955.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tšekkoslovakian ensimmäinen tasavalta Wikimedia Commonsissa
