Laurila–Kelloselkä-rata

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laurila–Kelloselkä
Rautatie Kemistä Kantalahteen
Rautatie Kemistä Kantalahteen
Perustiedot
Reitti Laurila–Kelloselkä
Rakennettu useissa osissa
Avattu useissa osissa
Lakkautettu Isokylä–Kelloselkä
Purettu Kelloselkä–raja (luvatta, osittain)
Omistaja Suomen valtio
Ylläpitäjä Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t) VR, Fenniarail
Henkilöjunia / vrk 12
Tavarajunia / vrk 10
Tekniset tiedot
Pituus 269,3 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 524 mm
Sähköistys 2 × 25 kV / 50 Hz
(Laurila–Kemijärvi)
Sallittu nopeus
 • henkilöliikenteessä 100–140 km/h
 • tavaraliikenteessä 80–100 km/h
Liikenteenohjaus
Kauko-ohjaus Laurila[1]
Radio-ohjaus (Laurila)–Kemijärvi[1]
Vähäliikenteinen rata Kemijärvi–Isokylä
Ohjauskeskus Oulu
Suojastus ei
Kulunvalvonta JKV

( ) = liikennepaikka ei kuulu radio-ohjattuun rataan.

Km   Lyh. Liikennepaikat
 Alakurttiin (purettu)
277,4 Kelloselkä-raja
269,3 Kls Kelloselkä
Kantatie 82:n ylitys
255,6 Sll Salla
245,6 Smv Salmivaara
244,0 Kantatie 82:n alitus
240,0 Kantatie 82:n alitus
229,2 Kuu Kursu
217,2 Jsj Joutsijärvi
198,9 Ktv Kotavaara
197,0 Ikä Isokylä
196,7 Sellutehtaan raide
193,1 Kemijärvi (silta)
Valtatie 5:n alitus
190,6 Kjä Kemijärvi
181,2 Hnh Hanhikoski
171,2 Kvr Kuusivaara
165,5 Pji Pirttijärvi
14,~ Raajärvi
155,7
155,4 Mis Misi
150,2 Kör Köyry
144,6 Vik Vika
129,0 Kul Kulus
Raudanjoki
125,0 Rdi Raudanjoki
115,8 Vrl Vaarala
113,4 Nvv Nivavaara
Kantatie 81:n ylitys
110,5 Kemijoki (silta)
Kantatie 78:n ylitys
107,4 Kemijoki (silta)
Valtatie 4:n alitus
Roi Rovaniemi (vanha)
105,9 Roi Rovaniemi (nykyinen)
Ima Imari
89,0 Hrs Hirvas
82,7 Mul Muurola
Seututien 930 ylitys
Ruk Ruikka
70,0 Petäjäskosken vaihde
68,3 Jl Jaatila
Valtatie 4:n alitus
57,5 Kvu Koivu
Peu Peura
Lou Loue
Louejoki
Vaajoki
Varejoki
Seututien 928 ylitys
34,7 Trv Tervola
Kaisajoki
Pak Paakkola
18,6 Knk Koskenkylä
12,3 Tör Törmä
7,4  Kalkkimaalle
7,4 Ldl Liedakkala
0,8  Tornioon
0,0 Lla Laurila
 Ouluun
Merkkien selitykset
Rovaniemen rautatieasema
Joutsijärven liikennepaikka
Radan päätepiste Kelloselässä

Laurila–Kelloselkä-rata on Suomen rataverkon osuus Kemin pohjoispuolella sijaitsevalta Laurilan rautatieasemalta Keminmaasta Rovaniemen ja Kemijärven kautta Suomen ja Venäjän rajalle Sallan Kelloselkään. Rataosuus on yksiraiteinen. Osuus Kemi–Laurila–Kemijärvi on sähköistetty. Laurilan ja Kemijärven välisen osuuden liikenteenohjaus hoidetaan kaukokäytöllä Oulusta käsin. Rautatie ylittää pohjoisen napapiirin ratakilometrillä 1003+850 entisten Kuluksen ja Vian asemien välillä, tarkemmin entisten Kunnaruksen ja Outo-ojan seisakkeiden välimaastossa.[2]

Ennen talvisotaa rautatie päättyi Kemijärvelle. Suomen ja Neuvostoliiton rataverkot yhdistävä rata Kemijärveltä itään rakennettiin Moskovan rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti vuosina 1940–1941. Radalla ei kuitenkaan koskaan ole ollut maiden välistä liikennettä. Suomen-puoleisella osuudella oli vain vähäistä tavaraliikennettä ja rataosuutta oli pitkään ehdotettu lakkautettavaksi kannattamattomana, mutta myös suunniteltu sen jatkamista Soklin ratana Soklin kaivokselle tai ottamista käyttöön Suomen ja Venäjän välisessä liikenteessä.

Heinäkuussa 2010 VR päätti lopettaa puunkuljetukset Isokylä–Kelloselkä-välillä. Lopettamisen syitä perusteltiin muun muassa Isokylään avatulla puunlastausterminaalilla.[3] Lakkautuksen taustalla painavimpana syynä lienee kuitenkin VR:n uusi hinnoittelupolitiikka, joka nosti liikennepaikalta lähtevän 10 vaunun yksikön hintaa siten, että rahdin kuljetus muuttui kalliimmaksi rautateitse kuin maanteitse. Samalla halpeni 20:n ja sitä suuremman vaunun yksikkö.[4] Toistaiseksi viimeinen puukuljetus radalla tapahtui 29. heinäkuuta 2010, minkä jälkeen kuljetukset siirtyivät maanteille.[5]

Isokylän ja Kelloselän välinen rataosuus suljettiin käytön vähäisyyden vuoksi liikenteeltä 9. joulukuuta 2012 Sallan kunnan vastustuksesta huolimatta.[6][7][8] Osuuden viimeinen käyttäjä huoltoliikennettä lukuun ottamatta oli Pohjois-Suomen Rautatieharrastajien museojuna 8. joulukuuta 2012.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata on rakennettu useassa osassa seuraavasti:

1900-luvun alkupuolella suunniteltiin Petsamon rataa, joka olisi voitu rakentaa esimerkiksi Kemijärveltä Sodankylän kautta Petsamonvuonolle.

Sähköistys osuudella Kemi–Rovaniemi otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2004. Osuuden Rovaniemi–Kemijärvi sähköistys otettiin käyttöön 11. maaliskuuta 2014.[10]

Kelloselän ja rajan välinen osuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rata jatkui aikaisemmin Kelloselästä Vanhaan Sallaan saakka. Vuoden 1940 Moskovan rauhassassa sovittiin, että rataa jatketaan Kemijärven Isokylästä Sallaan Suomen ja Neuvostoliiton uudelle rajalle, josta Neuvostoliitto aikoi jatkaa rataa Vienanmeren rannalle Kantalahteen.[11] Koska Suomessa rataa pidettiin sotilaallisena uhkana, se pyrittiin linjaamaan niin, että sotatilanteessa se olisi helppo hävittää. Rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1940.[12]

Suomen puolella radalla työskenteli yli 3 400 henkilöä huhtikuussa 1941.lähde? Neuvostoliitto sai noin 100 000 työntekijän voimin Alakurtin radan Suomen rajalle valmiiksi jo 25. helmikuuta 1941, kun taas Suomen puolelta rata valmistui rajalle vasta 15. toukokuuta.lähde? Tällöinkin radasta Suomen puolella oli rakentamatta osuuksia Kemijoella ja Kotajärvellä. Saksalaiset ja suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon rataa pitkin 3. heinäkuuta 1941. Se oli kuitenkin liian heikko valtaville sotilaskuljetuksille: radalla voitiin kuljettaa vain lyhyitä junia 25 kilometrin tuntinopeudella.[13] Koska vetäytyvät neuvostoliittolaiset hävittivät omaa rataosuuttaan, saksalaiset ja suomalaiset joutuivat kunnostamaan ja rakentamaan sitä uudelleen, ja apuna käytettiin myös neuvostoliittolaisia sotavankeja. Kunnostustöitä vaikeutti jatkuva sotilasliikenne, ja töitä tehtiin jatkosodan loppuun eli vuoteen 1944 saakka. Lapin sodan aikana perääntyvät saksalaisjoukot tuhosivat radan.[14]

Vuonna 1944 solmitun Moskovan välirauhansopimuksen nojalla Neuvostoliitto vaati, että Sallan radan Suomen puolella oleva osuus pidetään rakennettuna raja-asemana Kelloselästä eteenpäin. Suomalaiset rakensivat radan uudelleen, ja se valmistui vuonna 1947.[15] Ratalinja Suomen puolella metsittyi ja sitä käytiin 2000-vuosikymmenelle asti raivaamassa, jotta satelliiteilla voitaisiin havaita, että Suomi noudattaa ehtoja.[16] Sallan radasta purettiin Suomen puolella kuitenkin 200 metrin osuus kansainvälisen rajanylityspaikan maantieyhteyden vuoksi.

Elokuussa 2008 paikallinen yrittäjä purki rataa noin 1,7 kilometrin matkalta ja varasti kiskot muualle myytäväksi. Tällöin ulkoministeriö antoi lausunnon, että Pariisin rauhansopimus ei enää velvoita ylläpitämään rataosuutta.[17] Toukokuussa 2009 teosta syytetty tuomittiin yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen ja hänelle määrättiin yli 50 000 euron vahingonkorvaukset.[18]

Raajärven rata

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raajärven rata oli sivurata Misin rautatieasemalta Raajärven kaivokselle. Rata sijaitsi nykyisten Rovaniemen ja Kemijärven kaupunkien alueella. Kaivosradaksi rakennetun rautatien pituus oli noin 14 kilometriä. Se haarautui Rovaniemen ja Kemijärven väliseltä rataosuudelta Misin ratapihan itäpäässä. Rata oli käytössä vuosina 1963–1976. Kun liikenne radalla lopetettiin, pääosa ratapenkereestä muutettiin autotieksi, ja on nykyisin paikallistie numero 19772.

Sallan radan jatkokehityssuunnitelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Ainakin TEN-ohjelmaa koskeva osuus.

Suomen puoleinen osa Sallan radasta muodostaa Kemijärven itäpuolella olevan osan nykyistä Laurilan–Kelloselän rataa. Nykyisin siellä on vähäistä tavaraliikennettä. Henkilöliikennettä sillä oli viimeksi kokeiluluontoisesti 1990-luvulla muutamina lomasesonkiaikoina, jolloin Salla Express -niminen lisäjuna liikennöi Helsingin ja Sallan väliä.

Itä-Lapin kuntayhtymä kutsui konsulttitoimisto Green Tulip Consultancyn tutkimaan Sallan radan mahdollista rahoitushanketta. Asiaa selvittävät Max van Asch ja Henrik Spoelman sekä radan mahdollista yksityistä rahoitusta Jeffrey Roberts. Sallan rata poistettiin Euroopan unionin TEN-ohjelmasta, minkä vuoksi se ei voi saada ennen 2020 EU-rahoitusta mainitusta ohjelmasta ennen kuin TEN:stä neuvotellaan EU-maiden kesken uudelleen.

Sallan rata Alakurttiin vietynä voisi tukea Kemin sataman kuljetuspalveluita, mikäli alankomaalaisten harjoittamaa Murmanskin ja Rotterdamin välistä laivaliikennettä korvattaisiin Kemin ja Rotterdamin välisellä liikenteellä.

Venäläiseltä puolelta Muurmanskin alueella korostetaan Sallan radan olevan osa Barentsin alueen logistiikkaa, mihin kuuluu myös norjalaisten kannattama Kirkkoniemen rata. Norjan Kirkkoniemessä mahdollisen Kirkkoniemen radan päässä asuu noin 5 000 asukasta, mutta siellä on kaivos. Muurmanskin alueen johtajan, Juri Jevdokimovin mukaan Sallan rata voisi kannattaa, mikäli Suomi ostaisi turvetta Venäjän puolelta. Suomen turvetuotanto perustuu kuitenkin kotimaiseen turpeeseen.

Kun Matti Vanhasen toinen hallitus tuli nimitetyksi virkaansa, esitti ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen sen toteuttamista. 80 miljoonan euron hankkeeseen tulisi hänen mukaansa pyrkiä löytämään kansainvälistä rahoitusta.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b F 8/2009 Rataverkon kuvaus 1.1.2010 (pdf) (4.2. Kauko-ohjatut radat, 4.5. Radio-ohjatut rataosuudet) 1.1.2010. Helsinki: Ratahallintokeskus. Viitattu 2.2.2010.[vanhentunut linkki]
  2. ↑ Iltanen, Jussi: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 230. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  3. ↑ Junaradan alasajo suututtaa sallalaisia 6.7.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 5.2.2011. Viitattu 11.7.2011.
  4. ↑ Särkelä, Jorma: Itä-Lapin kuntayhtymäkin heräsi Sallan radan liikenteen lakkautukseen Lapin Kansa. 3.8.2010. Rovaniemi: Pohjois-Suomen Media Oy. Viitattu 11.7.2011.[vanhentunut linkki]
  5. ↑ Tolppi, Anni: Sallan rata hiljenee 29.7.2010. Yleisradio Oy. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 11.7.2011.
  6. ↑ Rautateiden verkkoselostus 2013 (s. 24) 2011. Liikennevirasto. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 17.12.2012.
  7. ↑ Salla ei hyväksy radan sulkemista Lapin Kansa. 26.10.2012. Arkistoitu 12.3.2016. Viitattu 17.12.2012.
  8. ↑ a b Viimeinen matka Sallan radalla Lapin Kansa. 8.12.2012. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 17.12.2012.
  9. ↑ a b c d Suomen leveäraiteiset rataosat, taulukko valmistumisvuosista
  10. ↑ Korhonen, Jorma: Sähköjuna houkutteli satoja Kemijärven asemalle 11.3.2014. Yle. Viitattu 17.3.2014.
  11. ↑ Moskovan rauhansopimus, 7. art.
  12. ↑ Zetterberg 2012, s. 205–206
  13. ↑ Zetterberg 2012, s. 211
  14. ↑ Zetterberg 2012, s. 218
  15. ↑ Zetterberg 2012, s. 229
  16. ↑ Jalkanen, Väinö: Hylättyä rataa Kelloselän itäpuolella vaunut.org. 16.7.2005.
  17. ↑ Ulkoministeriö: Pariisin rauhansopimus ei estä Sallan radan purkamista Yle. Viitattu 14.8.2008.
  18. ↑ Torvinen, Matti: Vanhan Sallan radan purkaneelle vankeutta 5.5.2009. Yle. Viitattu 17.12.2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laurila–Kelloselkä-rata.
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: Junaradan varastamisesta vankeutta
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Laurila–Kelloselkä-rata&oldid=22480944”