Koivun rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koivu
Koivun asemarakennus vuonna 2009
Koivun asemarakennus vuonna 2009
Perustiedot
Lyhenne Kvu
Rataosa Laurila–Kelloselkä
Sijainti 66°10′11″N, 025°12′25″E
Kunta Tervola
Etäisyydet Kemi 65 km,
Rovaniemi 48 km
Avattu 1909
Liikenne
Muut tiedot junakohtauspaikka,
ei kaupallista liikennettä
Asemarakennus
Tyyppi Hellströmin puinen asemarakennus
Ratapiha
Raiteisto · 1 pääraide (laituri),
· 1 sivuraide,
· 1 kuormausraide

Koivun rautatieasema (lyh. Kvu) on Suomen rataverkon liikennepaikka rataosalla Laurila–Kelloselkä. Liikennepaikka sijaitsee Kemin ja Rovaniemen asemien puolivälissä. Koivun asema oli höyryvetureiden aikakaudella yksi tärkeimmistä väliliikennepaikoista Kemin ja Rovaniemen välisellä rataosalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseman rakennukset piirsi 1907 rautatiehallituksen arkkitehti Thure Hellström ja ne valmistuivat pääosin 1908. Asemarakennus on tyypillinen V luokan asema, jonka yhteydessä olivat sekä asemahuone että asemamiehen asunto. Asemapuiston alueelle rakennettiin myös makasiini, liiteri ja kellari. Asemapuiston miljööseen rakennettiin aseman valmistumisvuonna 1908 lisäksi junanlähettäjän asunto piharakennuksineen.[1]

Asemalla toimi pitkään asemapäällikön rouvan hoitama asemakahvila. Pisimpään kahvilaa pitivät asemapäällikkö Pauli Vierimaa vaimoineen. Siirryttäessä dieselveturivetoisiin juniin ja junamäärien vähetessä Koivun asema koki taantumuskauden. Kahvilanpito päättyi 1957 dieselvetureiden yleistyttyä ja pysähdysten muututtua lyhyiksi. Lättähattujen käytön loppuessa 1988 myös matkustajamäärät vähenivät. Nykyisin Koivun ratapihaa käytetään vain junien kohtaamisiin.

31. toukokuuta 2003 henkilöliikenteen pysähdykset Koivussa lopetettiin kokonaan. Asema oli miehittämätön 20032004, jolloin rataosan Laurila–Kemijärvi liikenteenohjaustoiminnot keskitettiin hoidettaviksi kaukokäytöllä Oulusta käsin. Arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus on yksityisomistuksessa, ja rakennus sekä aseman ympäristö on museoviraston suojelukohde. Aseman piharakennuksiin kuuluvat edelleen muun muassa kellari, sauna ja liiteri.

Lapin sodan aikana pohjoista kohti vetäytyvät saksalaiset hävittivät polttamalla järjestelmällisesti lähes kaiken tielleen osuvan. Koivun asema kuitenkin säästyi tuhoamiselta, samoin kuin Hirvaan rautatieasema sekä Rovaniemen ensimmäinen rautatieasemarakennus.

Kummittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerrotaan, että Koivun asemalla kummittelee. Asemalla yövuorossa olleet junasuorittajat väittävät kuulleensa aseman autiosta yläkerrasta outoja ääniä, sekä nähneensä ovenkahvojen liikkuvan itsestäänlähde?. Työntekijät kertovat myös kuulleensa, kuinka öisin odotussalin ulko-ovi avautuu ja askeleet tulevat lipunmyyntitiskille, mutta odotussalissa ei näy ketään, eikä ulkona lumihangessa näy jälkiä. Jotkut ovat jopa kieltäytyneet työskentelemästä Koivussa. Kummittelu yhdistetään usein asemapäällikkö Vierimaan kuolemaan. Hän menehtyi työpaikalleen viimeisenä työpäivänään ennen eläkkeelle siirtymistään vuonna 1959.lähde?

Taavetti Lukkarinen ja Antti Palomäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

26. joulukuuta 1915 Koivun rautatieasemalla jäi kiinni Taavetti Lukkarinen kolmen saksalaisen sotavangin auttamisesta pakoon, minkä tuloksena hänet lopulta hirtettiin vajaata vuotta myöhemmin. Joulukuussa 1916 asemalla murhattiin konstaapeli Antti Palomäki. Hänet ampuivat jääkäriliikkeen aktivistit Antti Isotalo ja Johan Snellman.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arkkitehtitoimisto Huusko & Teppo (toim.): Lapin rakennusperintö, s. 217. Lapin läänin rakennusperinne ry., 1984. ISBN 951-1952-74-1.
  2. Poikkeusoloissa henki oli herkässä – Poliisit ja poliittinen väkivalta itsenäistymisen vuosina Mikko Porvalin kotisivut. Viitattu 15.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.