Käyrälampi (Kouvola)
| Käyrälampi | |
|---|---|
 Käyrälammen uimarantaa |
|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Kymenlaakso |
| Kunnat | Kouvola (Valkeala) |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Harjunjoen−Lappalanjärven a (14.18) |
| Laskujoki | Jokelanjoki Lappalanjärveen [1] |
| Taajamat | Kouvolan keskustaajama |
| Järvinumero | 14.181.1.008 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 58,1 m [1] |
| Pituus | 1,1 km [1] |
| Leveys | 1,4 km [1] |
| Rantaviiva | 4,55228 km [2] |
| Pinta-ala | 90,199 ha [2] |
| Tilavuus | 0,00247479403 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 2,75 m [2] |
| Suurin syvyys | 8,36 m [2] |
| Valuma-alue | noin 1 200 km² [3] |
| Saaria | ei saaria [1] |
 Käyrälampi |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Käyrälampi [1][2] on Kymenlaaksossa Kouvolassa, Kouvolan keskustan ja Valkealan suuralueilla sijaitseva järvi.[1][2][4]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lammen, joka on pikemminkin järvi, pinta-ala on 90 hehtaaria, se on 1,1 kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä. Sen muoto on pääpiirteissään pyöreä, mutta itärannassa on lahti Alaponni, jonne laskee Jyräänjoki, ja etelärannassa on laajasuinen ja matala Ruoholahti. Pohjoisrannasta alkaa lahtimaisen leveä Käyräjoki, joka on Jokelanjoen alkuosan nimitys. Lampi sijaitsee Salpausselän pohjoisrinteen alapuolella, joten sen rinteet ovat siellä muita alueita jyrkemmät. Lähialueita luonnehtivat moreenimäkien vaihtelevuus ja metsämaasto. Peltomaata on vain yksi peltopalsta järven luoteisrannassa. Lampi on luodattu. Se on 8,4 metriä syvä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 2,8 metriä. Syvin kohta sijaitsee järven keskellä olevassa yli kuusimetrisessä syvänteessä. Lammen tilavuus on noin 2,5 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0025 kuutiokilometriä. Toinen kuusimetrinen syvänne sijaitsee aivan Käyräjoen luusuassa. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria ja sen rantaviivan pituus on 4,6 kilometriä. Lammen itärannalla, Saarenmaan rannalla sekä Jyräänjoen ja Käyräjoen suulla on muutama vapaa-ajan asunto.[1][2][5][6]
Kouvolan kaupungin aluejaossa Käyrälampi sijaitsee Kouvolan keskustan ja Valkealan suuralueilla sekä Tykkimäen, Niinistön, Jokelan ja Aitomäen kaupunginosissa [7]. Lammen etelärannalla, Kouvolan suuralueen puolella Tykkimäessä, on hyvin suosittu yleinen uimaranta, Tykkimäki Aquapark -vesipuisto ja Tykkimäki Camping -leirintäalue. Käyrälammen lounaisrannalla puolestaan sijaitsee yleinen Käyrälammen sauna ja pieni uimapaikka (talvisin avanto), joka uusittiin kokonaan vuonna 2017. Uimarannalla on myös laituri [8]. Samassa yhteydessä voidaan mainita Tykkimäen huvipuisto, joka sijaitsee samalla kohdalla mutta valtatien 6 toisella puolella.
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käyrälammesta on julkaistu vain vähän tutkittua tietoa järven tilasta. Vuonna 2020 julkaistiin vertaileva tutkimus kolmesta alueen järvestä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Sen mukaan järven tila on hienoisesti paranemassa. Vedenlaadun kehitys on 2000–2019 ollut melko tasaista ja samaa, vaikka mittausarvoissa onkin havaittavissa sameuden lievää kasvua ja näkösyvyyden lievää pienenemistä. Ravinteiden osalta järven rehevöitymisessä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, sillä kun forsforin määrät ovat pienessä kasvussa niin typpimäärät ovat vastaavasti laskussa.[9][10][11]
Järven vedenlaatua ja vesimääriä on mitattu mittausasemilla, jotka sijaitsevat Käyräjoen padolla ja järven yläpuolisella Jyräänkoskella ja mittausarvoja on täydennetty Käyrälammen syvänteestä otetuilla vesinäytteillä [12]. Valkealan reitin vesistöalue sijaitsee niukkaravinteisella moreenialueella, jossa on runsaasti harjualueita ja siksi myös runsaasti pohjavesivarantoja. Vesistöalueen pinta-ala on 182 neliökilometriä, josta metsämaata on 61 %, suota noin 11 % ja viljeltyä peltoalaa on 11 %. Harjualueen vaikutus vesistöön on positiivinen, mutta haja-asutusalueen vaikutus on lievästi kuormittava. Metsä- ja suoalueilta tulevat avo-ojien valumat ovat humuksellisia johtuen soiden luontaisista päästöistä, metsien ojittamisesta ja turvetuotantoalueiden kuivatusvesistä [3]. Jyräänkosken virtaama 10,6 kuutiometriä sekunnissa (m³/s) on mitattu vuosina 1997–2019. Sen suurin virtaama on ollut 41 m³/s (joulukuu 2011) ja pienin virtaama 1,65 m³/s [13].
Virtavedestä mitatut vedenlaatuarvot eivät vaihtele vuosien aikana merkittävästi ja ne ovat eri mittauspisteissä lähes samat. Näin ollen voidaan sekä Auvosenkosken, Jyränkosken ja Käyräjoen mittausarvot yhdistää tilastollisesti. Alla on luetteloitu eräitä yleisesti mitattuja vedenlaadun mediaaniarvoja vuosilta 2010–2019. Veden näkösyvyys on keskimäärin 2,0 metriä, mutta se vaihtelee arvojen 1–3 metriä välillä [14]. Veden sameusarvot ovat melkoa alhaiset, mutta se kohoavat kevään lumivesien aiheuttamien tulvien loppuvaiheessa [15]. Vedenväri on tavallisesti 60 mg Pt/l, mutta kohoaa kevättulvissa arvoon 80 mg Pt/l. Veden ravinnepitoisuudet ovat keväällä korkeat ja matalanveden aikana pienet. Kokonaisfosforipitoisuudet nousevat arvosta 12 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) arvoon 15 μg/l ja kokonaistyppipitoisuudet arvosta 550 μg/l arvoon 650 μg/l [15].
Järvi on matala ja sen loivaan syvänteeseen muodostuu lyhytaikainen lämpötilakerrostuminen, jossa alkaa loppukesällä veden happi kulua loppuun. Kun syvänteen happitilanne alkaa muistuttaa hapettomuutta, on muualla järvessä vesimassan happitilanne hyvä. Vaikka vesi vaihtuu järvessä nopeasti, koskee vaihtuminen vain päällysvettä ja välikerroksen vettä. Vasta syystäyskierto vapauttaa syvänteen veden ja sekoittaa sen muuhun vesimassaan. Kuvailtu ongelma syntyy vain järven pienialaisessa ja matalassa syvänteessä [16].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa on järvi autio. Sen itäpuolella kulkee tie Jokelan kylästä etelään Salpausselällä kulkevalle tielle. Käyräjoki on piirretty karttaan nykyistä huomattavan paljon leveämmäksi. Se saattaa johtua silloisesta Kymijoen vedenpinnan suuremmasta korkeudesta, joka heijastuu Lappalanjärven (ruots. Lappalaträsk) kautta Jokelanjokeen. Käyrälammen yläpuolella sijaitsevan Karhulanjärven nimi oli ”Karhunalusjärvi” ja sen laskujoessa Jyräänjoessa oli silta ja sillan alapuolella vesimylly ja torppa. Sillalle tuleva polku alkoi Käyrälammen eteläpuolelta Salpausselän tieltä ja jatkoi sillan jälkeen Valkealan pappilaan.[17]
Käyrälampi kuului alun perin kokonaan Valkealan kuntaan. Kouvolan kauppala perustettiin vuonna 1922 ja vuonna 1956 tehdyn alueliitoksen myötä pieni osa lammen lounaisosasta liitettiin Kouvolaan. Käyrälammen alueella Kouvolan ja Valkealan raja muodostui nykyiselleen vuonna 1966, kun Kouvolan historian suurin alueliitos Valkealan kunnasta tapahtui, ja muun muassa Lehtomäen, Tykkimäen, Niinimäen, Vahteron, Eskolanmäen ja Rekolan alueet liitettiin Kouvolan kaupunkiin [18]. Vuosina 1950–2008 lammessa kulki Kouvolan kaupungin ja Valkealan kunnan raja.[19][20][21]
Vuoden 1965 peruskartassa oli eri puolilla lammen rantaa useitakin peltopalstoja ja niiden yhteydessä oli haja-asutusta. Lammen etelärannassa toimi vesilaitos ja uimaranta, jonka lähellä, Valkealan puolella, toimi lisäksi leirintäalue. Käyräjoen karttanimi oli tuolloin ”Jokelanjoki”. Vuoden 1970 kartan jälkeen ilmaantui etelärannalle lampi, jota ei ole enää vuoden 1987 kartan jälkeen olemassa.[19][19][20][21][22]
Syksyllä 2013 Käyrälammella alkoi suuri uudistustyö, joka valmistui kesäksi 2014. Tällöin uimarantaa laajennettiin rannan länsipuolelta kaadetun metsän suuntaan. Samalla rannalle rakennettiin mm. rantalentopallo-kenttä, virkistyspuisto, koirapuisto, uudet pukutilat ja rantakioski sekä uimarannan ja leirintäalueen väliin uusi Tykkimäen vapaa-aikakeskuksen omistama Tykkimäen vesipuisto, Tykkimäki Aquapark.[23]
Vuonna 2022 valmistui Käyrälammen uusi laituri josta löytyy uimareille kuusi 50 metrin mittaista uintirataa, joita rajaavat laiturin rannansuuntaiset lisäosat ja rataköydet. Laiturin päässä sijaitsevassa hyppytornissa on 1 metrin ja 3 metrin hyppypaikka. Laiturilta voi uida 50 metrin päässä sijaitsevalle ponttoonille. Käyrälammella on tällä hetkellä Kouvolan ensimmäinen ja ainoa 50 metrin uintirata. Luonnonvedessä uiminen luo erilaiset olosuhteet verrattuna Uima-altaaseen.
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Harjunjoen–Lappalanjärven alueella (14.18), jonka Lappalanjärven alueeseen (14.181) se kuuluu. Se on osa Valkealan reitin pääreittiä. Lammen vedenpinnan korkeus on 58,1 metriä mpy. Järven tärkein vesilähde on Karhulanjärvestä tuleva Jyräänjoki, jossa on kaksi koskiosuutta. Lampeen laskee myös Vennalammen laskuoja ja muutama lyhyt kuivatusoja. Lammen pohjassa lienee myös lähteitä, jotka saavat vetensä eteläpuolella sijaitsevasta Salpausselästä. Järven laskujoki on Käyräjoki eli Jokelanjoki, joka laskee Lappalanjärveen kolmen kilometrin päässä. Järvi onkin Kymijokeen laskevan vesistöreitin viimeinen pysähdys, sillä sen laskujoki Harjunjoki yhtyy jo Kymijokeen, ja tämä laskee lopuksi Suomenlahteen Kotkassa.[1][2][11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys vuosina 2010–2019. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti, 2020, nro 487/2020. ISSN 2670-2185 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 27.10.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Käyrälampi, Kouvola (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ a b c d e f g h i Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ a b Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 3–6
- ↑ Kouvolan karttapalvelu
- ↑ Käyrälampi, Kouvola (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ Käyrälampi, Kouvola (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ Kouvolan karttapalvelu, viitattu 27.10.2020
- ↑ Tykkimäen saunan kotisivut
- ↑ Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020 (tiivistelmäosa)
- ↑ Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 19–25
- ↑ a b Käyrälampi (14.181.1.008) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 30.7.2019.
- ↑ Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 1–2
- ↑ Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 6–9
- ↑ Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 17–19
- ↑ a b Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 9–11
- ↑ Anttila-Huhtinen, Marja: Valkealan reitin alaosan (14.18) vesistön tilan kehitys, 2020, viitattu 27.10.2020, s. 12–15
- ↑ Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050939.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 27.10.2020) suomi
- ↑ Rurik Wasastjerna - Muutakin kuin rautatieristeys s. 18 (kirja)
- ↑ a b c Peruskartta 1:20 000. 3113 08 Kouvola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1965. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3113 08 Kouvola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1970. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ a b Peruskartta 1:20 000. 3113 08 Kouvola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1980. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ Peruskartta 1:20 000. 3113 08 Kouvola. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1987. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 10.6.2019)
- ↑ Kouvolan sanomat
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Käyrälampi (Kouvola) Wikimedia Commonsissa
- Melontareitti (Arkistoitu – Internet Archive) (kartta, PDF)
- Lindell, Lea: Valkealan reitin vedenlaatu ja siihen vaikuttavat tekijät, Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja (nro 44), Kouvola, 1981