Kristillinen eskatologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Apostoli Johannes ja Uusi Jerusalem, 1300-luku.

Kristillinen eskatologia on kristinuskon oppi maailman viimeisistä tapahtumista eli eskatologiasta. Kristinuskossa eskatologia on erityisesti uskoa Jumalan valtakuntaan, rauhan ja vanhurskauden tilaan, joka täydentyy maailman lopussa.[1]

Jeesuksen ajan juutalaisuuteen liittyi tulevan Jumalan valtakunnan ja pelastajan, Messiaan, odotus. Kristinuskon mukaan Jeesuksen kuolema, ylösnousemus ja Pyhän Hengen saaminen helluntaina olivat eskatologisia tapahtumia, jotka merkitsivät Jumalan valtakunnan tuloa. Lopullisesti valtakunta toteutuisi kuitenkin vasta Jeesuksen toisen tulemisen myötä.[2]

Raamatussa eskatologiasta kertoo erityisesti Johanneksen ilmestys, joka viittaa Vanhan testamentin Hesekielin ja Danielin profeettakirjoihin.[3] Kristillisen eskatologian pääkohtia ovat maailmanlopun enteet, itse maailmanloppu, Kristuksen toinen tuleminen, kuolleiden ylösnousemus, koko ihmiskunnan viimeinen tuomio sekä Jumalan valtakunnan ja uuden maailman tuleminen.[4]

Kristinuskon piirissä on eri aikoina tehty tarkempia ennustuksia lopun ajan tapahtumista. Tätä on kutsuttu eskatologian lisäksi apokalyptiikaksi.[2] Käsitystä, jonka mukaan Kristus perustaa maan päälle tuhatvuotisen valtakunnan, kutsutaan messianismiksi, kiliasmiksi tai millennialismiksi.[2][1] Kristillisessä teologiassa on aiheesta erilaisia käsityksiä.[1]

  1. a b c ”eskatologia”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 3, Eng–Hiu. Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-07242-7
  2. a b c ”eskatologia”, Otavan suuri ensyklopedia 2, Cid–Harvey. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04170-3
  3. Eskatologia Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto. Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Viitattu 3.10.2024.
  4. ”Eskatologia”, Iso tietosanakirja, 3. osa (Edom–Gottfield), palsta 470. Otava, 1932.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]