Iso-Löytäne
| Iso-Löytäne | |
|---|---|
| Valtiot | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Orivesi |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
| Valuma-alue | Längelmäveden alue (35.72) |
| Laskujoki | Västilänjoki [1] |
| Järvinumero | 35.725.1.001 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 107,1 m [1] |
| Rantaviiva | 46,0966 km [2] |
| Pinta-ala | 8,90577 km² [2] |
| Tilavuus | 0,0771585 km³ [2] |
| Keskisyvyys | 8,66 m [2] |
| Suurin syvyys | 31,26 m [2] |
| Valuma-alue | 41 km² [3] |
| Saaria | 49 km² [2] |
 Iso-Löytäne |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Iso-Löytäne [2][1] on Pirkanmaalla Orivedellä Västilän eteläpuolella sijaitseva järvi.[2][1]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 891 hehtaaria eli 8,9 neliökilometriä ja se on 7,0 kilometriä pitkä ja 3,8 kilometriä leveä. Järvi on jaettu kolmeen nimettyyn osaan. Pohjoisosaa kutsutaan Vähä-Löytäneeksi. Se on yhteydessä pieneen Nuutin Löytäneeseen, joita yhdistää Ropanniemen ja Verkkoniemen välinen salmi. Eteläisin osa on suurin ja sitä kutsutaan nimellä Iso-Löytäne, mikä on myös järven virallinen nimi. Nuutin Löytäneestä on yhteydessä Iso-Löytäneeseen Isosalmen kautta. Järven ympäristö on melko alavaa maastoa, mutta kauempana järvestä kohoaa korkeitakin mäkiä. Tällaisia mäkiä ovat koillispuolella sijaitsevat Teverinmäki ja Santtukärvi sekä luoteispuolella nouseva Kulovuori. Huomattavin mäki on järvelle selvästi erottuva Sinivuori, jonka länsisivulla sijaitsee Sinivuoren luonnonpuisto ja itäpuolella Mulkovuori. Sen laki kohoaa yli 90 metriä vedenpintaa korkeammalle. Mulkovuorelta on järvelle hienot näkymät[4].[2][1]
Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 77 miljoonaa kuutiometriä eli 0,077 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 8,7 metriä ja suurin syvyys on 31,3 metriä. Se sijaitsee Mulkovuoren edustalla Selkäkarin puolivälissä. Myös Selkäsaaren ja Selkäkarin puolivälissä on toinen yli 30 metriä syvä syvänne.[2][1]
Siinä on laskettu olevan 49 saarta. Niiden yhteispinta-ala on 46 hehtaaria, mikä on noin 4,9 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari on Korpistensaari eli Tounaansaari. Se on 1,1 kilometriä pitkä ja 600 metriä leveä. Saaren pinta-ala on noin 41 hehtaaria, mikä on 90 % saarten kokonaispinta-alasta. Saaressa on laaja ja samalla matala suoalue sekä monta niemeä, joiden nimessä esiintyy määre ”saari”. Myös luoteessa sijaitseva Jylhänsaari on suuri, mutta sen koko on enää yhden hehtaarin suuruinen. Muista saarista on 27 yli aarin ja loput 20 ovat alle aarin kokoisia. Vähä-Löytäneessä sijaitsevat Selkäkari ja sen seuralaiset sekä Ropanniemen vieressä Elmansari. Nuutin Löytäne on saareton. Jylhänsaren ympäristössä sijaitsevat lisäksi Majonsaari, Kirkkosaari, Ykspuinen, Luhtamätäs, Kekälesaari, Suursaari, järvenselän pohjoisosassa Selkäsaari ja Ihrankari, Santtulahdella Kissasaari ja Paskaluoto, ja vielä järven kaakkoispäässä molemmat Selkäkarit.[2][1]
Sen rantaviivan pituus on 46,1 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata lukuun ottamatta muutamia pieniä peltopalstoja, jotka ulottuvat rantaan asti. Asutus on parinkymmenen talouden suuruista haja-asutusta, jonka lisäksi rannoille on rakennettu noin 150. Niille johtaa tiet yhdysteiltä 3253, 14229 ja 14231.[2][1][5]
Vedenlaatu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven vedenlaatua on tutkittu vuodesta 1964 alkaen. Mittauspiste sijaitsee järven syvimmässä kohdassa, missä on syvyyttä noin 30 metriä. Vesi on yleensä ollut kirkasta ja lähes väritöntä. Näkösyvyys on yleensä noin 5 metriä, mutta vaihtelua on, sillä kerran se on ollut 10 metriä. Veden happamuustaso on pysynyt normaalina eli se on ollut noin pH 7 ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan on erinomainen. Veden fosforipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin 6,03 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l) ja alusvedessä 7,66 μg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet vastaavasti 299 μg/l ja 341 μg/l. Määrät ovat yleisesti pieniä ja järvi luokitellaan ekologisesti karuihin järviin. Onkin todennäköistä, ettei järveen kohdistu ulkoisia ravinnekuormituksia. Veden happipitoisuudet ovat olleet päällysvedessä 80–105 % ja niiden keskiarvo on ollut 90 % ja alusvedessä happipitoisuuden keskiarvo on ollut 53 %.[3]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Längelmäveden alueella (35.72), jonka Västilänjoen valuma-alueeseen (35.725) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 107,1 metriä mpy.[2][1]
Järvi on Västilänjoen valuma-alueen pääjärvi, johon laskee sen lähiympäristöstä viisi yli hehtaarin kokoista järveä tai lampea. Niitä, ja joitakin pienempiä, ovat Pirttijärvi (5 ha), joka laskee kakkoispään Kotolahteen, Kiikanjärvi (5 ha), joka laskee Sammalisen lahteen, pieni Lampistenjärvi, joka laskee itäpuolen Santtulahteen, Kolmisoppinen (3 ha), joka laskee saman lahden pohjoisosaan Kekälepohjaan, pieni Hanhijärvi, joka laskee Karpalepohjaan, Vuorijärvi (2 ha), jolla ei kartan mukaan ole laskuojaa.[3]
Järven lasku-uoma on Västilänjoki, joka lähtee järven pohjoispäästä. Se juoksee pohjoiseen ja laskee siellä Löytäneenlahteen, jonka vedenpinta on samalla korkeudella kuin Koljonselkä. Löytäneenlahti laskee lyhyttä ojaa pitkin Koljonselän Huhkaimenselkään.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven nimi kirjoitettiin ”Iso Löytänejärvi”. Karttaan oli merkitty myös järven pohjoisosalle omaksi nimeksi ”Wähä Löytänejärvi”. Kalmbergin kartassa on rantaviivan muodossa joitakin eroavaisuuksia nykykarttoihin verrattuna, joita ei voida selittää kartanpiirtäjän erehdyksillä. Ne viittaavat siihen, että järvellä olisi toteutettu pienimuotoinen järvenlasku. Tärkeämmät erot näkyvät järven suurissa saarissa. Suurin saari ”Korpestonsaari” on vanhassa kartassa erimuotoinen kuin nykyään. Lisäksi nykyinen Varpustensaari on nykyään maatunut kiinni niemeksi. Saman voi todeta Pirttisaaresta, joka on nykyään itäinen niemi. Korpistonsaaren luoteispuolella on Jouhilahden vieressä niemi, joka on vanhassa kartassa merkitty saareksi. Myös Talassaari on nykyään niemi, vaikka se on vanhassa kartassa saarena. Kun vertailee nykykartan rantaviivaa muualla päin järveä, huomaa alavilla rannoilla vanhassa kartassa eroja. Kansalaisen karttapaikan rinnevarjostus toiminnolla näkee näissä kohdissa vanhan rantavallin, joka seuraa vanhan kartan rantaviivaa. Koska nykyisen vedenpinnan korkeus on 107,1 metriä mpy. ja rantavallin alapuolella kulkee 107,5 metrin korkeuskäyrä, voidaan ajatella, että järvenlasku on ollut yli 40 senttimetriä. Koska tässä ei ole esittää asialle lähteitä, ei siitä voi esittää minään varmana tietona. Sitä varten tulee asiasta esittää viranomaisdokumentin.[6]
Kalmbergin kartan mukaan järvellä sijaitsi kolme maataloa ja yksi torppa. Kartasta ei selviä, oli tiloilla paljon peltoa, mutta niiden niityt on merkitty. Niityt on nykyään muokattu peltomaaksi.[1][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Iso-Löytäne, Orivesi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 9.11.2017.
- ↑ a b c Iso-Löytäne (35.725.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 14.9.2018.
- ↑ Suomen Luonnonsuojeluliitto: Mulkovuori, viitattu 14.9.2018
- ↑ Iso-Löytäne, Orivesi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050735.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 6.11.2017) suomi
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Liljedahl, Tommi: Vehkajärven suunnalta etsitään litiumia, Sydän-Hämeen lehti, 27.9.2017