Etelä-Korean talous
Etelä-Korean talous | |
---|---|
Soul on merkittävä talouden keskus. |
|
Valuutta | Etelä-Korean won |
Jäsenyydet | APEC, WTO, OECD, G20 |
Tilastot | |
BKT |
1,007 bilj. $ (2010)[1] 1,459 bilj. $ (ostovoimakorjattu)(2010)[1] |
- per asukas | 30 000 $ (ostovoimakorjattu)(2010)[1] |
- kasvu | 6,1 %[1] |
- toimialoittain |
maatalous 2,6 % teollisuus 39,3 % palvelut 58,2 % (2010)[1] |
Inflaatio | 3 % (2010)[1] |
Köyhyysrajan alle jäävien määrä |
15 % (2006)[1] |
Gini-kerroin | 31,4 (2009)[1] |
Työvoima | 24,75 milj. (2010)[1] |
- toimialoittain |
maatalous 7,3 % teollisuus 24,3 % palvelut 68,4 % (2010)[1] |
Työttömyys | 3,7 %[1] |
Ulkomaankauppa ja -investoinnit | |
Vienti | 464,3 mrd. $ (2010)[1] |
Vientituotteet |
puolijohteet, moottoriajoneuvot, langattomat tietoliikennevälineet, tietokoneet,teräs, laivat, petrokemikaalit (2010)[1] |
Merkittävimmät vientimaat |
Kiina (27,9 %), Yhdysvallat (10,2 %), Japani (5,8 %) (2010)[1] |
Tuonti | 422,4 mrd. $ (2010)[1] |
Tuontituotteet |
koneet, elektoriikka, öljy, teräs, kuljetusvälineet, orgaaniset kemikaalit, muovit (2010)[1] |
Merkittävimmät tuontimaat |
Kiina (17,9 %), Japani (16,2 %), Yhdysvallat (10,1 %), Saudi-Arabia (5,2 %), Australia (4,9 %) (2010)[1] |
Julkinen talous | |
Julkinen velka | 22,6 % BKT:sta (2010)[1] |
Budjetin tulot | 235,1 mrd. $ (2010)[1] |
Budjetin menot | 222,2 mrd. $ (2010)[1] |
Etelä-Korean talous on maailman 15. suurin ja Aasian neljänneksi suurin Kiinan, Japanin ja Intian jälkeen. Yhtenä "Aasian taloustiikereistä" se on saanut aikaan nopeaa, vientivetoista talouskasvua, mikä on ollut jyrkässä kontrastissa Korean demokraattisen kansantasavallan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen jumiutuneeseen talouteen. Korean tasavallan bruttokansantuote henkeä kohti on nyt noin 14 kertaa suurempi kuin Korean demokraattisessa kansantasavallassa.[2] Vienti suuntautuu ennen kaikkea Kiinaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Tuontia on samoista maista ja lisäksi Saudi-Arabiasta ja Australiasta.[1]
Toimialat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teollisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Korean merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, grafiitti, volframi, molybdeeni ja lyijy sekä vesivoimapotentiaali.[3] Etelä-Korean teollisuuden merkittävimmät tuotteet ovat elektroniikka, autot, kemikaalit, laivat ja teräs. Merkittävää toimintaa on myös tietoliikenteen alalla. Maan teollinen tuotanto kasvoi vuonna 2010 16,6 %.[1]
Maatalous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Korean tärkeimmät viljelystuotteet ovat riisi, juurekset, ohra, vihannekset ja hedelmät. Karjatuotannon tärkeimmät tuotteet ovat nautakarja, siat, kanat, maito ja munat. Lisäksi maassa harjoitetaan kalastusta.[1]
Taloushistoria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1950-luvulla maa oli yksi Aasian köyhimmistä maista. Toisen maailmansodan päätyttyä maa peri siirtomaatalouden, joka oli suunniteltu lähes ainoastaan Japanin laajentumispolitiikkaa varten. Suuri osa maan infrastruktuurista tuhoutui vuosina 1950–1953 käydyssä Korean sodassa[4], ja sodan jälkeen maa jäi riippuvaiseksi Yhdysvaltain antamasta taloudellisesta avusta.
Kenraali Park Chung-heen sotilasvallankaappauksen jälkeen vuonna 1962 Korean tasavalta aloitti sarjan kunnianhimoisia viisivuotissuunnitelmia taloutensa kehittämiseksi. Talouden painopiste siirtyi ulkomaankauppaan Japanin-suhteiden normalisoinnin myötä vuonna 1965, mitä seurasi investointi- ja kauppabuumi. Nopea laajentuminen ensin kevyeen ja sitten raskaaseen teollisuuteen seurasi 1960- ja 1970-luvuilla. Tänä ajanjaksona maan talous kasvoi keskimäärin 8,6 % vuodessa. Valtavaa kasvua on usein kutsuttu "Han-joen ihmeeksi", Han-joen ollessa maan pääkaupungin Soulin läpi virtaava joki. 1980- ja 1990-luvuilla talouden kasvu jatkui maan muuntautuessa pääasiassa tekstiilien ja kenkien viejästä tärkeäksi autojen, elektroniikan, laivojen ja teräksen sekä myöhemmin korkeateknologisten laitteiden kuten näyttöjen, matkapuhelinten ja puolijohteiden valmistajaksi.lähde?
Eteläkorealainen malli, jossa suurien ja kansainvälisesti kilpailukykyisten yhtiöiden kasvua tuetaan vero- ja rahoituspolitiikan avulla, johti sukujen kontrolloimien valtavien konglomeraattien syntyyn. Nämä yhtiöt, jotka tunnetaan nimellä chaebol, kukoistivat Parkin hallinnon aikana. Joistain yhtiöistä, kuten Hyundaista, Samsungista, Daewoosta ja LG:stä tuli kansainvälisiä suuryrityksiä. Nykyään maa on näiden avulla noussut maailmantalouden biljoonaluokkaan, ja sen bruttokansantuote on 1 180 miljardia dollaria.lähde?
Vuoden 1997 Aasian talouskriisin jälkeen maan talouselämä on muuttunut kuitenkin huomattavasti massiivisten konkurssien ja hallituksen tekemien uudistusten myötä. Kriisi paljasti maan taloudessa pitkäaikaisia heikkouksia, kuten valtavat ulkomaiset lainat ja kurittoman taloussektorin. Nämä johtivat kahteen suureen talouden uudelleenjärjestelyyn, ensin vuonna 1997 ja toisen kerran vuonna 1999 Daewoon romahdettua.lähde?
Maa selvisi vuosien 1997-1998 Aasian talouskriisistä Maailmanpankin tuella, mutta vuoden 2008 maailmanlaajuinen lama pysäytti Koreankin talouskasvun.[3]
Joulukuussa 2016 tuli Etelä-Korean 20. vuosipäivä OECD:n jäsenenä.[5] Korea on noussut maailman 11. suurimmaksi taloudeksi.[5]
Haasteisiin vuonna 2018 kuului hallinnon korruption kitkeminen.[6] Lakimuutos lyhensi työviikon enintään 68 tunnista 52 tuntiin, josta 40 tuntia on normaalia työaikaa ja ylitöitä 12 tuntia.[6] Myös minimipalkkaa on korotettu.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Korea, South The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
- ↑ Yhdysvaltain hallituksen arvion mukaan vuonna 2006 (Pohjoinen $1800; Etelä $24,500). CIA Factbook (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Background Note: South Korea US Department of state
- ↑ cptour Korean War
- ↑ a b OECD Observer Korea 20th Anniversary edition October 2016 issuu.com. 21.10.2016. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Etelä-Korean presidentillä on näytön paikka – perustulo epäselvä edelleen kansanuutiset.fi. 3.6.2018. Viitattu 18.5.2021. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Etelä-Korean talous Wikimedia Commonsissa
- Observatory of Economic Complexity: South Korea (englanniksi)
- Albania
- Angola
- Antigua ja Barbuda
- Arabiemiirikunnat
- Armenia
- Argentiina
- Australia
- Bahrain
- Bangladesh
- Barbados
- Belize
- Benin
- Bolivia
- Botswana
- Brasilia
- Britannia
- Brunei
- Burkina Faso
- Burundi
- Chile
- Costa Rica
- Djibouti
- Dominica
- Dominikaaninen tasavalta
- Ecuador
- Egypti
- El Salvador
- Etelä-Afrikka
- Etelä-Korea
- Euroopan unioni
- Fidži
- Filippiinit
- Gabon
- Gambia
- Georgia
- Ghana
- Grenada
- Guatemala
- Guinea
- Guinea-Bissau
- Guyana
- Haiti
- Honduras
- Hongkong
- Indonesia
- Intia
- Islanti
- Israel
- Jamaika
- Japani
- Jordania
- Kambodža
- Kamerun
- Kanada
- Kenia
- Keski-Afrikka
- Kiina
- Kirgisia
- Kolumbia
- Kongon demokraattinen tasavalta
- Kongon tasavalta
- Kuuba
- Kuwait
- Lesotho
- Liechtenstein
- Macao
- Madagaskar
- Makedonian tasavalta
- Malawi
- Malediivit
- Malesia
- Mali
- Marokko
- Mauritania
- Mauritius
- Meksiko
- Moldova
- Mongolia
- Mosambik
- Myanmar
- Namibia
- Nepal
- Nicaragua
- Niger
- Nigeria
- Norja
- Norsunluurannikko
- Oman
- Pakistan
- Panama
- Papua-Uusi-Guinea
- Paraguay
- Peru
- Qatar
- Ruanda
- Saint Kitts ja Nevis
- Saint Lucia
- Saint Vincent ja Grenadiinit
- Salomonsaaret
- Sambia
- Saudi-Arabia
- Senegal
- Sierra Leone
- Singapore
- Sri Lanka
- Suriname
- Swazimaa
- Sveitsi
- Taiwan
- Tansania
- Thaimaa
- Togo
- Tonga
- Trinidad ja Tobago
- Tšad
- Tunisia
- Turkki
- Uganda
- Ukraina
- Uruguay
- Uusi-Seelanti
- Venezuela
- Venäjä
- Vietnam
- Yhdysvallat
- Zimbabwe
EU:n jäsenmaat |
---|