Tämä on suositeltu artikkeli.

Born Again

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Born Again
Black Sabbath
Studioalbumin Born Again kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  The Manor Studio, Shipton on Cherwell, Oxfordshire, Englanti [4]
 Julkaistu Iso-Britannia 7. elokuuta 1983[1]
Yhdysvallat 4. lokakuuta 1983 [1]
 Formaatti LP, C-kasetti, CD
 Tuottaja(t) Robin Black ja Black Sabbath
 Tyylilaji heavy metal[2]
doom metal[3]
 Kesto 41.04
 Levy-yhtiö Iso-Britannia Vertigo Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet

Alkuperäisen painoksen takakansi (Vertigo Records)
Listasijoitukset

Yhdistynyt kuningaskunta 4.
Yhdysvallat 39.
Ks. lisää listasijoituksia

Black Sabbathin muut julkaisut
Live Evil
1982 		Born Again
1983 		Seventh Star
1986

Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista albumi. Se on ainoa yhtyeen albumi, jolla laulaa Deep Purplesta tunnettu Ian Gillan. Kokoonpanoa onkin toisinaan nimitetty ”Deep Sabbathiksi”.[5] Albumilla soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka tilalla kiertueella soitti kuitenkin Bev Bevan. Kitaraa ja bassoa soittivat alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.[5]

Born Againia pidetään usein yhtenä Black Sabbathin huonoimmista albumeista,[6][2] ja erityisesti sen kansitaide ja miksaus ovat kehnossa maineessa.[2][7][8][9] Kaupallisesti albumi menestyi kuitenkin hyvin, ja yhtyeen kotimaassa Britanniassa se oli Black Sabbathin parhaiten (neljänneksi) listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen.[10]

Taustaa ja nauhoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Black Sabbathin alkuperäiskokoonpano hajosi 1970-luvun lopussa Ozzy Osbournen suunnatessa soolouralle. Uudeksi laulajaksi värvättiin Ronnie James Dio ja rumpaliksi Vinny Appice. Dio ja Appice jättivät yhtyeen 1982, jolloin Black Sabbath jäi jälleen ilman laulajaa ja rumpalia.[5][11]

Black Sabbathin alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler keskustelivat eräänä iltana pubissa Ian Gillanin kanssa.[12] Gillan oli juuri jäänyt sooloyhtyeestään pitkälle sairauslomalle äänijänteen ongelmien vuoksi, ja kun lisäksi Deep Purplen paluuta alettiin pitää mahdollisena, hän ei ollut enää kovin kiinnostunut johtamaan omaa yhtyettä. Siksi hän ilmoitti yhtyeensä jäsenille, että nämä voisivat vapaasti liittyä muihin yhtyeisiin.[13] Gillan ei kuitenkaan innostunut heti yhteistyöstä Black Sabbathin kanssa.[14]

»Aluksi en halunnut kuullakaan asiasta. En ollut koskaan pitänyt Sabbathin imagosta ja saatoin suhtautua kielteisesti bändin jäseniinkin.»
(Ian Gillan[14])

Iommin ja Butlerin ystävällisyys teki kuitenkin Gillaniin vaikutuksen, ja hän päätti miettiä asiaa. Lopulta Gillan päätti aloittaa yhteistyön Black Sabbathin jäsenten kanssa.[14] Samalla hän suututti oman sooloyhtyeensä jäsenet, jotka olivat odottaneet Gillanin palaavan sairauslomalta. Black Sabbathiin liittyminen tuli heille yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin.[13] Kun tieto asiasta levisi julkisuuteen, se jakoi sekä Black Sabbathin että Deep Purplen fanien mielipiteet. Gillanin oli kuitenkin tarkoitus tehdä vain yhteistyötä Black Sabbathin kanssa, ei liittyä yhtyeeseen.[14] Tuleva albumi oli tarkoitus julkaista nimellä ”Gillan/Iommi/Butler/Ward” alla.[12]

Vertigo Recordsin johtokunta ei hyväksynyt ajatusta, että albumi julkaistaisiin muulla kuin Black Sabbathin nimellä. Kun lehdistöön levisi tieto Ian Gillanin liittymisestä yhtyeeseen, yhtye sai kuitenkin ”lisänimen” Deep Sabbath.[5] Rumpuihin palasi alkuperäisjäsen Bill Ward, joka oli pitkään kärsinyt alkoholiongelmasta. Ward pysytteli raittiina nauhoitusten ajan, ja hän onkin myöhemmin todennut Born Againin äänitysten olleen hänelle suuri haaste. Myös hänen eronsa yhtyeestä kesken Heaven and Hell -albumin kiertueen oli tuoreessa muistissa.[15]

Jo nauhoitusten lopussa yhtyeen jäsenet huomasivat albumin kärsivän heikosta miksauksesta. Black Sabbath ei ollut hankkinut levylle erillistä miksaajaa, vaan yhtye yritti hoitaa miksauksen itse. Ian Gillan on syyttänyt Geezer Butleria Born Againin miksauksen pilaamisesta, mutta Butler on kiistänyt väitteen.[16]

»Se [väite] on pelkkää paskapuhetta. Juuri minä sanoin, että levy kuulostaa hirveältä. Gillan lähti lomalle, joten hän ei ollut edes paikalla. Gillan tuli hoitamaan lauluosuudet ja lähti sitten puolen vuoden lomalle, joten hän ei edes tiedä mistä puhuu. Sanoin moneen kertaan, että alataajuudet olivat liian raskaita ja miksauksessa oli liikaa bassoa. Hoin kyllästymiseen asti, ettei se kuulostanut oikealta. Olin ollut oikeassa, sillä palatessaan Gillan sanoi: ”Mikä helvetti tässä on vikana?” Monet syyttivät minua, koska en sattunut juuri silloin olemaan paikalla.»
(Geezer Butler, basisti[16])

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkinäytteet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Avausraita ”Trashed” on vauhdikas kappale, jonka sanoitus kertoo tequilasta, viskistä ja autoista.[17] Sen taustalla on onnettomuus, joka sattui Gillanille hänen ajaessaan humalassa pienellä kilparadalla. Auto lensi katolleen ja miltei liukui uima-altaaseen, jolloin Gillan olisi voinut hukkua.[18] Black Sabbath -elämäkerturi Joel McIver vertaa ”Trashedia” Deep Purplen kappaleeseen ”Speed King”.[17]

”Stonehenge” on alle kaksiminuuttinen, tunnelmallinen kosketininstrumentaali, joka muistuttaa kauhuelokuvien musiikkia.[17] Tyylillisesti sen voi katsoa edustavan ambient-musiikkia.[19]

”Disturbing the Priestin” sanat on usein tulkittu kristinuskoa rienaaviksi, mutta Gillanin mukaan ne perustuvat tositapahtumiin.[20] Kappale sai nimensä, kun äänitysstudion naapurissa sijainneen luostarin papit valittivat yhtyeen pitämästä metelistä. Kappaleessa Gillan kirkuu ja huutaa normaalia rajummin, mutta kontrastia luovat stemmat, jotka on tehty lähes vain puhumalla.[17] Sanoituksissa on paljon Gillanin teksteillä ominaisia sanaleikkejä.[2] Myös Butlerin bassonsoitto on kappaleessa vahvasti esisllä.[17]

Noin puoliminuuttinen, levyn toinen kosketininstrumentaali ”The Dark” toimii introna A-puolen päättävälle, lähes kahdeksanminuuttiselle kappaleelle ”Zero the Hero”, jota on pidetty yhtenä albumin kohokohdista. Joel McIver kuvailee kappaletta ”majesteettiseksi, monikerroksiseksi riffijuhlaksi” ja Iommin sooloja ”loputtoman kekseliäiksi”.[17]

B-puoli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

B-puolen aloittava nopeatempoinen ”Digital Bitch” kertoo uhkaavista tietokoneista ja niillä rahastavista ihmisistä.[17] Kappaleen on huhuttu kertovan Sharon Ardenista, Black Sabbathin managerin Don Ardenin tyttärestä, josta myöhemmin tuli Ozzy Osbournen vaimo. Verkkosivuillaan Gillan kertoo: ”Muistan kyllä naisen, joka innoitti kappaleen tarinan, mutta voin paljastaa hänestä vain sen, ettei hänellä sen enempää kuin hänen isälläkään ollut mitään tekemistä tietokoneiden kanssa.” Sen sijaan tietokoneteeman taustalla oli eräs Gillania miellyttänyt riimi (computer, suom. tietokone, ja looter, suom. rosvoaja).[21]

Nimikappale ”Born Again” on hidas ja mahtipontinen raita, jossa kitaraa ja bassoa on vahvasti jälkikäsitelty. Sanoituksissa kerrotaan muun muassa lohikäärmeistä,tarkistettava mikä oli tyypillistä yhtyeen edelliselle laulajalle Ronnie James Diolle.[22]

”Hot Line” on yksinkertaisen riffin hallitsema rock-kappale, jota Gillan säestää huudoillaan.[22] Metal Forcesin aikalaisarviossa kappaletta kuvaillaan ”Digital Bitchin” ohella albumin raskaimmaksi.[23]

Albumin päättävä ”Keep It Warm” on hidastempoinen sävelmä.[7] Sanoitus kertoo miehestä, jonka naiselle omistautuminen repii kappaleiksi.[22] Kappale on omistettu Gillanin tyttöystävälle Bronille, jonka hän lopulta nai vuonna 1984.[4]

Kappalelista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Tony Iommi, Geezer Butler, Bill Ward ja Ian Gillan, ellei toisin mainita.

A-puoli
NroNimiKesto
1.Trashed4.16
2.Stonehenge1.58
3.Disturbing the Priest5.49
4.The Dark0.45
5.Zero the Hero7.35
B-puoli
NroNimiSäv&sanKesto
6.Digital Bitch3.39
7.Born Again6.34
8.Hot LineIommi / Butler / Gillan4.52
9.Keep it WarmIommi / Butler / Gillan5.36

Kansikuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäinen vauva Mind Alive -lehden kannessa (1968).

Kannen suunnitteli Steve Joule, joka oli suunnitellut kansia myös Ozzy Osbournen sooloyhtyeelle. Kun häntä pyydettiin suunnittelemaan Born Againin kansi, hän pelkäsi sen viilentävän hänen välejään Osbournen kanssa – Black Sabbathin ja Osbournen välillä oli katkeruutta monestakin syystä. Niinpä hän suunnitteli yhtyeelle joukon ”naurettavia ja ilmiselviä” Born Again -kansia toivoen, ettei yhtye kelpuuttaisi niitä. Ne kuitenkin kelpasivat, ja koska Joulelle tarjottiin suuri palkkio lopullisesta kannesta, hän hyväksyi sopimuksen. Joule lykkäsi kuitenkin kansien tekoa, kunnes aikaa oli enää päivä. Sitten hän loi naapurinsa, alkoholin ja huumeiden avulla kansikuvan ensimmäisestä käteensä osuneesta vauvan kuvasta. Se oli vuonna 1968 julkaistun Mind Alive -lehden kannessa. Joule lisäsi kuvan kontrastin äärimmilleen, käytti mahdollisimman psykedeelistä väriyhdistelmää ja piirsi vauvalle torahampaat, raatelukynnet ja sarvet. Sitten hän tekstasi sisäkansien sanoitukset, ja niin Born Againin ulkoasu oli valmis. Gillanin kerrotaan vihanneen kantta niin paljon, että heitti 25 albumia sisältäneen laatikon ikkunasta ulos. Iommi ja Butler kuitenkin suorastaan rakastivat kantta.[4][24]

»Katsoin kantta ja oksensin.»
(Ian Gillan[4])

»Se [kansi] on paska, mutta myös aivan helvetin hyvä!»
(Geezer Butler[4])

Heti albumin ilmestyttyä sen kansikuva herätti huomiota. Myöhemmin sen on huomattu olevan samanlainen kuin Depeche Moden vuonna 1981 julkaistussa ”New Life” -singlessä.[4] Albumin kansi on usein äänestetty yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista.[25][2][26][27]

  • Depeche Mode: ”New Life” (1981).
    Depeche Mode: ”New Life” (1981).
  • Black Sabbath: Born Again (1983).
    Black Sabbath: Born Again (1983).

Julkaisu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tony Iommi ”Trashed” -kappaleen musiikkivideossa.

Born Again julkaistiin Britanniassa elokuussa 1983 ja Yhdysvalloissa paria kuukautta myöhemmin.[1] ”Trashed” julkaistiin singlenä, B-puolena versiosta riippuen ”Stonehenge” tai ”Zero the Hero”. Sekä ”Trashedistä” että ”Zero the Herosta” kuvattiin myös musiikkivideot.[28][4] Albumia ei ole koskaan julkaistu CD-muodossa Yhdysvalloissa, vaikka alkuperäinen albumi menestyikin siellä hyvin.[4][24]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupallinen menestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Born Again nousi Britanniassa listan neljänneksi, millä perusteella se oli yhtyeen menestynein albumi maassa sitten vuoden 1973 Sabbath Bloody Sabbathin. Sitä myytiin kuitenkin vähemmän kuin yhtyeen kahta edellistä studioalbumia, sillä toisin kuin Born Againista, vuoden 1980 Heaven and Hellistä oli yhtyeelle myönnetty kultalevy ja vuoden 1981 Mob Rulesistakin hopealevy.[29] Yhdysvalloissa paras listasijoitus oli 39,[30] mikä tarkoitti jonkin verran kahta edellistä albumia heikompaa menestystä.[31][32]

Kriitikoiden suhtautuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vastaanotto
Arvostelupisteet
JulkaisuPisteet
AllMusic[2]1.5/5 tähteä
Blender[8]1/5 tähteä
The Encyclopedia of Popular Music[6]2/5 tähteä
Metal Forces[23]8/10 tähteä
The Rolling Stone Album Guide[33]3/5 tähteä
Sputnikmusic[7]2/5 tähteä

Metal Forcesin aikalaisarviossa Graham Barnell kertoo pitäneensä Gillanin liittymistä Black Sabbathiin vitsinä mutta yllättyneensä myönteisesti Born Againista, jota hän kuvailee erittäin hyväksi albumiksi. A-puoli on hänen mukaansa lähes virheetön kokonaisuus, mutta B-puolta hän moittii epätasaiseksi. Barnell kiittää myös albumin raskautta. ”Jos kokoonpanon seuraava albumi on vieläkin parempi, [Black Sabbath] voi valloittaa maailman jälleen kerran.”[23]

Colin Larkinin mukaan Gillanin aikakautta ”pidetään yleisesti Black Sabbathin katastrofaalisimpana inkarnaationa”, eikä Born Againilla ole jäljellä rahtustakaan yhtyeen alkuperäisestä elinvoimasta.[6] Blenderin Ben Mitchell kuvailee albumin kantta surkeaksi ja musiikkia vielä huonommaksi.[8] Sputnikmusic-verkkosivuston arvostelija moittii ”riipiviä, matalia, tunkkaisia soundeja”, jotka saavat ”Trashedin” kaltaiset, periaatteessa suoraviivaiset rock-kappaleet kuulostamaan painajaismaisilta. Tunnelmalliset ja voimallisia riffejä tarjoilevat ”Disturbing the Priest” ja ”Zero the Hero” pilataan toistolla ja ylipituudella.[7] Allmusicin Eduardo Rivadavia kirjoittaa Born Againin yrittävän olla ”kaikkien aikojen raskain” albumi, mutta lopputulos on pikemminkin ”kaikkien aikojen mutaisin”. Gillanin humoristiset sanoitukset ja bluesiin pohjaava laulutyyli ovat Rivadavian mukaan toivottamassa ristiriidassa Black Sabbathin synkän musiikin ja imagon kanssa. Kokonaisuutta hän pitää Cross Purposesin ja Forbiddenin ohella Black Sabbathin uran huonoimpana albumina.[2] Rolling Stonen albumiopas sen sijaan kehuu Born Againia erääksi Black Sabbathin myöhäiskauden parhaista albumeista.[33]

Imperiumi-verkkosivustolla arvioidaan, ettei Born Again ole ”mikään klassikko, vaikka se nauttiikin tiettyä kulttisuosiota”.[34] Sivuston kriitikko Mika Penttinen toteaa Born Againin olevan musiikiltaan ansiokas mutta miksauksessa pilattu.[9] Deep Purple -historiikissaan Syvän purppuran vuoden Heikki Heino arvelee, että ”rankkoja riffejä sisältävä albumi on varmaan yksi tuon ajan raskaimmista rocklevyistä”.[13]

Ozzy Osbourne kertoi tuoreeltaan pitävänsä Born Againia parhaana Black Sabbathin albumina sitten alkuperäiskokoonpanon hajoamisen.[35] Geezer Butler, joka alkuun piti albumia epäonnistuneena, alkoi myöhemmin suhtautua siihen myönteisemmin. Vuonna 2014 hän nimesi Born Againin parhaiksi kappaleiksi ”Zero the Heron” ja ”Disturbing the Priestin”.[36] Tony Iommi sen sijaan pitää Born Againia yhtenä Black Sabbathin huonoimmista levyistä, eikä Gillan hänen mukaansa sopinut Black Sabbathiin vaikka olikin taitava laulaja. ”Rehellisyyden nimissä en tykännyt kaikista albumin biiseistä – ja tuotanto oli hirvittävän huonoa jälkeä.”[37]

Chris Barnes on ylistänyt Gillanin aikaista Black Sabbathia yhtyeen parhaaksi kokoonpanoksi. Hänen mukaansa Born Again on suotta ylenkatsottu, ”erittäin synkkä” albumi, ja sen kansitaide ”monella tasolla pelottava Antikristuksen syntymä pop-taiteessa.”[38] Barnesin yhtye Cannibal Corpse levytti ”Zero the Herosta” oman versionsa EP:lleen Hammer Smashed Face.[39] Myös Sepulturan Max Cavalera ja Deiciden Glen Benton ovat kertoneet Born Againin kannen lukeutuvan suosikkeihinsa.[4]

Listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Iso-Britannia 4. 7 (Top 100) 24.9.1983 [40]
 Suomi 6. 7 (Top 30) lokakuu 1983 [41]
 Ruotsi 7. 5 (Top 50) 4.10.1983 [42]
 Norja 14. 1 (Top 20) 40/1983 [43]
 Kanada 37. 29.10.1983 [44]
 Yhdysvallat 39. 1983 [30]
 Uusi-Seelanti 44. 1 (Top 50) 27.11.1983 [45]

Kiertue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoonpanomuutos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kiertueen alkua rumpali Bill Ward erosi yhtyeestä. Hän oli pysytellyt pitkään raittiina eikä uskaltanut lähteä pitkälle kiertueelle, joten hänet korvasi entinen Electric Light Orchestra -jäsen Bev Bevan.[15][46] Bevan oli Iommin ja Butlerin nuoruudenystävä Birminghamin Astonista ja suostui mielellään heidän kutsuunsa.[14] Ward oli selittänyt Iommille ja Butlerille, ettei hänen fysiikkansa kestäisi kiertuetta, mutta tosiasiassa hän ei halunnut tuottaa yhtyeelle uutta pettymystä sen jälkeen, kun oli eronnut siitä kesken Heaven and Hell -kiertueen. Ward ratkesi juomaan heti albumin valmistuttua, ja seuraavan neljän kuukauden aikana hänen alkoholisminsa paheni. Kliininen masennus ja henkinen umpikuja johtivat kolmeen itsemurhayritykseen. Sen jälkeen Wardin kuitenkin onnistui lopettaa juominen, nyt lopullisesti.[47]

Konsertit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juliste mainostaa yhtyeen konserttia East Rutherfordissa New Jerseyssä. Se järjestettiin 29. lokakuuta 1983 Meadowlands Arenalla.[1]

Kiertueella Black Sabbathin lämmittelijöinä olivat muun muassa Nazareth, Quiet Riot ja Diamond Head. Kiertue alkoi seitsemän konsertin sarjalla Euroopassa elokuussa 1983, jolloin Black Sabbath soitti myös Suomessa, Helsingin jäähallissa 21. elokuuta. Sen jälkeen yhtye soitti 15 konserttia syys-lokakuussa. Pohjois-Amerikassa Black Sabbath soitti lokakuun 1983 ja maaliskuun 1984 välillä 58 konserttia. Tammikuun alussa muutama esiintyminen peruttiin Geezer Butlerin sairastumisen vuoksi. Lisäksi Savannahiin suunniteltu konsertti peruttiin yhtyeen ”turmiollisesta vaikutuksesta nuorisoon” huolestuneiden baptistien painostuksen vuoksi.[48]

Konserttien introt olivat omalaatuisia. Yhtye palkkasi kansikuvan vauvaa esittämään lyhytkasvuisen henkilön, jolla oli punainen puku, keltaiset tekokynnet ja pienet sarvet.[49] ”Vauva” istui Stonehengeä muistuttavan kiven päällä ja aukoi suutaan nauhalta kuuluvan itkun tahtiin, minkä jälkeen se putosi patjalle.[50] Tällöin alkoi kellon kumina, ja lavalle vaelsivat kulkueessa yhtyeen roudarit, jotka olivat pukeutuneet kaapuihin ja esittivät demonien riivaamia munkkeja.[51] Samalla hetkellä yhtye aloitti ”War Pigs” -kappaleen soittamisen.[49]

Solisti Ian Gillanilla oli kiertueella omat ongelmansa. Hän ei ollut ehtinyt opetella yhtyeen vanhempien kappaleiden sanoja ja teippasi siksi konserttilavan lattiaan paperilapun, johon sanat oli kirjoitettu.[52] Usein paperi kuitenkin peittyi kuivajäällä tuotetun sumun alle. Unohtamansa sanat Gillan korvasi kiljunnalla ja karjunnalla. Lisäksi Gillanin aiemman sooloyhtyeen tiukka kiertueaikataulu oli rasittanut hänen ääntään, mikä rajoitti hänen äänialaansa. Gillanilla oli vaikeuksia löytää paikkansa yhtyeessä, johon Ozzy Osbourne oli jättänyt merkittävän jäljen.[53]

Erikoisuutena kiertueella oli Deep Purplen kappale ”Smoke on the Water”, jonka yhtye esitti usein encorena. Muutamissa konserteissa se esitti myös The Shadowsin ”Apachen”.[4] Born Againin kappaleista mukana oli kuusi: ”Hot Line”, ”Born Again”, ”The Dark”, ”Zero the Hero”, ”Digital Bitch” ja ”Disturbing the Priest”. Lisäksi ”Keep It Warm” esitettiin kerran tai kahdesti.[1]

Kiertueen jälkeen Gillan suunnitteli tekevänsä sooloalbumin, mutta tarkoituksena oli myös tehdä uusi Black Sabbath -albumi. Koska Bevanin piti liittyä jälleen ELO:on, yhtye toivoi saavansa Bill Wardin takaisin rumpuihin.[35]

”Stonehenge-kömmähdys”

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsertteihin järjestettiin rekvisiitaksi Stonehenge-aiheiset lavasteet, joista tuli mittakaavavirheen vuoksi liian suuria.[49][50] Lavasteet maksoivat valtavasti mutta olivat niin suurikokoisia, etteivät mahtuneet kokonaan edes suuriin halleihin. Yhtye pystyi käyttämään konserteissaan vain muutamaa kiveä, ja ainoastaan Readingin rockfestivaalilla kaikki kivet olivat käytössä.[50] Yhtye toivoi voivansa käyttää lavasteita ainakin Yhdysvalloissa, koska ”kaikki olisi siellä joka tapauksessa suurempaa”, mutta toiveet kariutuivat, kun ensimmäisellä Yhdysvaltain-keikalla lavasteita ei saatu mahtumaan edes ovesta sisään.[49] Maple Leaf Gardensissa vain kolme monoliittia ja yksi poikkikivi saatiin pystytettyä lavalle.[50]

Fiktiivisessä Hei me rokataan! -elokuvassa Spinal Tap -yhtyeellä on ”Stonehenge”-niminen show, johon kuuluu suuri Stonehenge-lavaste ja sen ympärillä tanssivia kääpiöitä. Yhtyeellä sattuu kuitenkin väärinkäsitys mittayksiköiden kanssa, ja lopullinen lavaste on niin pieni, että tanssijat kompastelevat siihen. Kohtauksen on usein väitetty saaneen innoituksensa Born Again -kiertueesta, mutta kyse on todennäköisesti sattumasta, sillä kiertue ja elokuva tehtiin samana vuonna.[49]

Tiet erkanevat kiertueen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ian Gillan Deep Purplen riveissä 2013.

Sekä Ian Gillan että rumpali Bev Bevan olivat antaneet kiertueen aikana ymmärtää, etteivät olisi käytettävissä enää jatkossa.[54] He erosivat Black Sabbathista maaliskuussa 1984.[55] Gillanin lähtö ei tiettävästi tapahtunut kovinkaan ystävällisissä merkeissä. Geezer Butlerin mukaan ongelmat olivat alkaneet jo Amerikan-kiertueen loppupuolella, jolloin Gillan ei vaikuttanut lainkaan motivoituneelta. Syynä oli se, että Gillanin entinen yhtye Deep Purple aikoi tehdä paluun. Gillan ei kertonut yhtyeen muille jäsenille asiasta mitään eikä koskaan edes virallisesti ilmoittanut eroavansa Black Sabbathista. Hän palasi Deep Purpleen, jonka solistina hän nykyäänkin toimii.[56]

»Mielestäni Ian on todella mukava kaveri, mutta lavalla homma ei oikein toiminut.»
(Tony Iommi, kitaristi[56])

Ian Gillan itse taas on muistellut työskentelyään Black Sabbathissa hyvillä mielin,[22] ja hän levytti ”Trashed”-kappaleen uudelleen vuonna 2006 ilmestyneelle juhlalevylleen Gillan’s Inn.

»Minulla oli todella hauskaa. Se oli ehdottomasti kertaluontoinen juttu. Koko homma sai alkunsa todella omituisesti: vedimme kännit, ja ennen kuin huomasinkaan, olin mukana bändissä – ja on pakko sanoa, että olin iloinen päästessäni mukaan, eikä projekti kaduta minua yhtään.»
(Ian Gillan, laulusolisti[22])

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Trashed” (1983, Yhdysvallat Warner Bros. Records)

7"-versio

  1. Trashed – 3.52 (singleversio, säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)
  2. Stonehenge – 1.57 (säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)

12"-versio

  1. Trashed – 3.52 (singleversio, säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)
  2. Zero the Hero – 7.45 (säv. Iommi/Gillan/Butler/Ward)

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ja

Painoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-1 1983 [4]
MC Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-4 1983 [4]
CD Yhdistynyt kuningaskunta Vertigo 814 271-2 1983 [4]
LP Yhdysvallat Warner Bros. 23978-1 1983 [4]
LP Meksiko PolyGram LPR 34035 1983 [57]
MC Meksiko PolyGram MCR 34035 ESTEREO 1983 [57]
CD Saksa Vertigo 814 271-2 1987 [4]
CD Yhdistynyt kuningaskunta Essential/Castle ESMCD334 1996 [4][2]
CD - JVC Victor VICP-61287 2001 [2]
CD - Essential SMRCD-075 2001 [2]
CD - Rhino/Warner Bros. 2004 [2]
CD Yhdistynyt kuningaskunta Sanctuary SMRCD075 2004 [4][2]
LP - Earmark 41048 2004 [2]
LP - Earmark 410480 2007 [2]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Black Sabbath Tour Date Archives - 1983 black-sabbath.com. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Born Again – Black Sabbath Overview Allmusic.com. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Carioscia, Anthony: Infamous Albums: Black Sabbath’s Born Again Alternative Nation. 22.1.2016. Viitattu 10.10.2022. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Black Sabbath Online: Born Again black-sabbath.com. Viitattu 20.02.2018. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Born Againin CD-painoksen (2004) kansilehtinen.
  6. ↑ a b c Larkin 2011, hakusana ”Black Sabbath”: ”This Black Sabbath incarnation was generally regarded as the most disastrous, with Born Again failing to capture any of the original vitality of the band.”
  7. ↑ a b c d neekafat: Black Sabbath: Born Again Sputnikmusic. 15.12.2016. Viitattu 16.9.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b c Mitchell, Ben: Review – Black Sabbath: Born Again (29.8.2010 arkistoitu versio) Blender. Arkistoitu 29.8.2010. Viitattu 16.9.2022. (englanniksi)
  9. ↑ a b Penttinen, Miika: Gillan, Ian: Gillan's Inn (Immergent Records) Imperiumi.net. Viitattu 26.8.2010.
  10. ↑ Chart Stats – Black Sabbath chartstats.com. Viitattu 27.7.2010. (englanniksi)
  11. ↑ McIver 2007, s. 181.
  12. ↑ a b McIver 2007, s. 185.
  13. ↑ a b c Heino, Heikki: Deep Purple. Syvän purppuran vuodet 1967–20046, s. 71–72. Tampere: Pop-lehti, 2006. ISBN 952-5546-02-0
  14. ↑ a b c d e McIver 2007, s. 184.
  15. ↑ a b McIver 2007, s. 186.
  16. ↑ a b McIver 2007, s. 188.
  17. ↑ a b c d e f g McIver 2007, s. 189.
  18. ↑ Gillan, Ian: 64 Trashed Caramba!. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  19. ↑ Reviews for Black Sabbath's Born Again metal-archives.com. Viitattu 16.8.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Gillan, Ian: 50 Disturbing the Priest Caramba!. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Gillan, Ian: 34 Digital Bitch Caramba!. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b c d e McIver 2007, s. 190.
  23. ↑ a b c Barnell, Graham: Black Sabbath: Born Again Metal Forces, Issue 2 (1983). Viitattu 16.9.2022. (englanniksi)
  24. ↑ a b Black Sabbath – Born Again. Encyclopaedia Metallum. Viitattu 1.9.2009. (englanniksi)
  25. ↑ Black Sabbath – Born Again Korroosio.fi. Viitattu 25.8.2010.[vanhentunut linkki]
  26. ↑ The 100 Worst Album Covers EVER – Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Religious Sinners – Worst Album Covers worstalbumcovers.org. Arkistoitu 1.2.2010. Viitattu 25.8.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Black Sabbath – Trashed Encyclopaedia Metallum. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  29. ↑ RIAA – Gold & Platinum – July 30, 2010 riaa.com. Viitattu 30.7.2010. (englanniksi)
  30. ↑ a b Born Again – Charts & Awards – Billboard Albums Allmusic.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Heaven and Hell – Charts & Awards Allmusic.com. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  32. ↑ Mob Rules – Charts & Awards Allmusic.com. Viitattu 15.3.2011. (englanniksi)
  33. ↑ a b Black Sabbath: Album Guide (27.4.2012 arkistoitu versio) Rolling Stone. Arkistoitu 27.4.2012. Viitattu 16.9.2022. (englanniksi)
  34. ↑ Munamankeli: Black Sabbath: Headless Cross (I.R.S. Records) Imperiumi. 23.4.2019. Viitattu 16.9.2022. (englanniksi)
  35. ↑ a b Hogan, Richard: Is Sabbath turning Purple?. Circus, 1983. Internet Archives. (PDF)
  36. ↑ Reesman, Bryan: Geezer Butler Discusses Veganism, Religion, Politics, Surveillance, and Life Lessons Attention Deficit Delirium. 27.3.2014. Viitattu 21.9.2022. (englanniksi)
  37. ↑ Taysom, Joe: The three Black Sabbath albums Tony Iommi likes least Far Out. 4.12.2021. Viitattu 21.9.2022. (englanniksi)
  38. ↑ Morgan, Anthony: Interviews: Six Feet Under Lucem Fero. Arkistoitu 14.4.2008. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  39. ↑ Hammer Smashed Face: Overview Allmusic. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Chart Stats – Black Sabbath – Born Again chartstats.com. Viitattu 23.5.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Pennanen 2006, s.102.
  42. ↑ swedishcharts.com – Black Sabbath – Born Again swedishcharts.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  43. ↑ norwegiancharts.com – Black Sabbath – Born Again norwegiancharts.com. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Search – RPM – Library and Archives Canada collectionscanada.gc.ca. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  45. ↑ charts.org.nz – Black Sabbath – Born Again (Internet Archive) charts.org.nz. Arkistoitu 26.7.2013. Viitattu 28.7.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Gold-Molina, Jack: Bill Ward: From Jazz to Black Sabbath Part 2-2 All About Jazz. 16.2.2006. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  47. ↑ McIver 2007, s. 187.
  48. ↑ Tourdates Gillan The Hero. Arkistoitu 4.6.2008. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  49. ↑ a b c d e French, Karl: The A-Z of Spinal Tap The Guardian. 22.9.2000. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  50. ↑ a b c d McIver 2007, s. 191.
  51. ↑ McIver 2007, s. 191-192.
  52. ↑ McIver 2007, s. 192.
  53. ↑ Ian Gillan with the Black Sabbath Deep-purple.net. Viitattu 26.8.2010. (englanniksi)
  54. ↑ McIver 2007, s. 196.
  55. ↑ McIver 2007, s. 197.
  56. ↑ a b McIver 2007, s. 198.
  57. ↑ a b Black Sabbath: Born Again. Albumin meksikolainen vinyylipainos, jonka on julkaissut PolyGram Records vuonna 1983. Ote albumin takakannesta: ”Hecho y Distribuido en México por PolyGram Discos S.A. de C.V. [...] 1983, BLACK SABBATH INC.” Takakannessa myös annetaan sekä vinyyli- että kasettiversion tuotantokoodi.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Born_Again&oldid=22702480”