Stonehenge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stonehenge
Stonehenge Total.jpg
Stonehenge nykyisin
Sijainti Wiltshire, Englanti
Rakennustyyppi monumentti
Valmistumisvuosi 3000–1500 eaa.
Runkorakenne sarseenikivi, sinikivi
Korkeus 7,6 metriä
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Stonehenge on esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa. Se on megaliiteista koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengen rakentaminen aloitettiin noin vuonna 3000 eaa. ja se oli käytössä noin 1 500 vuoden ajan. Stonehengen tarkoituksesta ei ole varmuutta. Sen on arveltu liittyneen uskonnollisiin rituaaleihin kuten tähtien ja auringon vaiheisiin perustuneisiin kultteihin, tai se voi olla temppeli, hautapaikka tai kokoontumispaikka.

Stonehengen uloin kivikehä on halkaisijaltaan 30 metriä. Suurimmat kivet painavat noin 50 tonnia, ja kaukaisimmat on tuotu paikalle satojen kilometrien päästä Walesista. Korkeimmat kivipaasiryhmistä ovat lähes kahdeksanmetrisiä. Moni alkuperäisistä kivistä on jo kadonnut tai kaatunut.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehenge-nimen alkuosa stone tarkoittaa kiveä ja loppuosa henge pyöreää maavallia, jonka sisäpuolella kiertää oja.[1]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko alueen pohjapiirros. Kivipaadet ovat keskellä: sarseenikivestä tehdyt harmaalla ja sinikivestä tehdyt sinisellä. Kehiin pystytettyjen paasien lisäksi Stonehengessä on kuoppakehiä (11, 12 ja 13), oja (7), penkereitä (8 ja 9), sekä muita kohteita, kuten Alttarikivi (1), Teurastuskivi (4) ja Heel stone (5).
Stonehengen kivipaasien nykyinen pohjapiirros. Tummanvihreällä sarseenikivestä tehdyt ja vaaleanvihreällä sinikivestä tehdyt paadet. Kirjaimella "A" ja tummanharmaalla on merkitty hiekkakivestä tehty alttarikivi, joka on kaatuneen paaden alla.

Stonehengen keskellä on kaksi suurta ja kaksi pienempää kivikehää. Ulompi suuri kivikehä on halkaisijaltaan 30 metriä. Pareittain asetettuja paasia yhdistivät toisiinsa kiinni asetellut vaakasuorat kivipaadet, jotka oli muotoiltu niin, että ne muodostivat tarkan ympyrän. Pystypaasia on alunperin ollut 30, joista vielä pystyssä on 16. Sisempi suuri kivikehä on koillisen puolelta auki. Se on rakennettu kymmenestä pareittain asetetuista kivipaasista, joiden päällä on ollut vaakasuorat kivipaadet. Kaksi paria on vielä pystyssä sekä korkeimman parin toinen paasi. Sekä ulomman että sisemmän kehän sisäpuolella on vielä pienemmistä kivistä rakennetut kehät, joiden kivistä suurin osa on kadonnut tai hajonnut.[2]

Kehässä olevien kivien lisäksi paikalla on yksittäisiä kiviä, kuten kaatunut Alttarikivi (Altar stone) sisimmän kehän keskellä, Heel stone (heel, 'kengänkorko', 'kantapää', 'noja') kehien ulkopuolella sisäänkäynnin vieressä ja Teurastuskivi (Slaughter stone), joka sekin on kaatunut.[3] Alueen reunoilla on lisäksi kaksi pienempää kiveä.[2]

Stonehengeä reunustaa 115-metrinen pyöreä oja ja penkat sen ympärillä. Alueelle johtaa koillisesta reunustettu tie.[2]

Kivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moni Stonehengen alkuperäinen paasi on hajalla tai viety pois jo roomalaisaikana tai keskiajalla. Paikalla on jäljellä 45 sinikivipaatta. Ne ovat suurimmaksi osaksi diabaasia, joka on peräisin lounais-Walesista Preselivuorilta. Osa paasista on ryoliittia, ryoliittista tuffia tai vulkaanista kiveä. Osa ryoliittipaasista on peräisin Pont Saesonista, joka on Preselistä pohjoiseen. Monumentin kolme hiekkakivipaatta ovat luultavasti Brecon Beaconsista, 100 kilometriä Preselistä itään. Useimmat tutkijat uskovat ihmisten tuoneen kivet Stonehengeen, mutta on myös mahdollista että ne kulkeutuivat lähistölle jääkauden aikana.[4] Sarseenipaadet tuotiin pohjoisesta, 30 kilometrin päästä Aveburysta. Niistä painavimmat ovat 45 tonnia.[4] Kivien tuontitapaa ei tiedetä, mutta ne tuotiin mahdollisesti ensin vesiteitse Bristolin kanaalin yli ja sen jälkeen maata pitkin.[5]

Kaiverrukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kivenlohkareissa on yli sata vanhaa kaiverrusta. Kirveitä ja tikareita esittäviä kaiverruksia tunnettiin aiemmin 46. Vuonna 2012 kivenlohkareista löytyi laserkuvauksissa 72 varhaiselle pronssikaudelle ajoitettua ennen tuntematonta kaiverrusta. Kaiverrukset ovat kirveen kuvia, joiden terä osoittaa yhtä lukuun ottamatta ylöspäin. Yksi esittää tikaria. Uurteet ovat ajan tummentamia ja vain 1-3 mm syviä, eivätkä ne näy paljaalla silmällä.[6]

Rakennushistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehenge sijaitsee Wiltshiressa, Salisburyn tasangolla, noin 13 kilometriä Salisburyn kaupungista pohjoiseen.[7] Seudulla on ollut asutusta 10 000 vuoden ajan. Stonehengestä 200 metrin päästä on löydetty kolme kuoppaa, joissa on ollut paaluja, joiden arvellaan olleen osa taloa tai kulttirakennelmaa.[8]

Stonehenge rakennettiin useassa vaiheessa vuosien 3000 eaa. ja 1500 eaa. välillä. Vuoden 3000 eaa. tienoilla paikalle tehtiin halkaisijaltaan 115-metrinen ympyrän muotoinen oja, jonka ympärille rakennettiin penkereet. Penkereiden sisäpuolelle tehtiin kehän muotoon 56 reikää, joissa saattoi olla puiset paalut. Myöhemmin ympyrän keskustaan ja koillisen sisäänkäynnin kohdalle pystytettiin puupaaluja riveihin. Aluetta saatettiin tuolloin käyttää hautausmaana, sillä sieltä on löytynyt ihmisjäännöksiä. Vuoden 2500 eaa. tienoilla kehän keskustaan pystytettiin neljän tonnin painoisia sinikivestä (bluestone) tehtyjä kivipaasia, jotka oli tuotu 250 kilometrin päästä Walesista. Samoihin aikoihin paikalle tuotiin myös Alttarikivi ja Heel stone. Näiden jälkeen keskustaan tuotiin kehän muotoon 30 viisimetristä sarseenikivipaatta, joiden ylle nostettiin vaakasuorat paadet. Niiden sisällä oli kymmenen korkeampaa paatta, jotka muodostivat viisi kahden katetun paaden ryhmää hevosenkengän muodossa. Näistä ryhmistä korkein oli 7,6-metrinen. Myöhemmin pieniä sinikivipaasia järjesteltiin vielä uusiin kehiin vanhempien kehien sisäpuolelle, ja ulomman kivikehän ulkopuolelle kaivettiin lisää kuoppia kahteen kehään. Vuoden 1500 eaa. jälkeen monumenttia ei enää ylläpidetty.[9]

Stonehengen hylkäämisen syyt eivät ole tiedossa. Syyksi on esitetty muun muassa sitä, että taivaankappaleiden seurannasta kivikehien avulla luovuttiin Britanniassa vuoden 1500 eaa. tienoilla. Samoihin aikoihin yhteiskuntarakennekin muuttui ja uudet arvot syrjäyttivät entiset, minkä seurauksena vanhat monumentit menettivät merkityksensä. Joidenkin teorioiden mukaan syynä oli alueen ilmaston kylmeneminen vuodesta 1800 eaa. alkaen, ja joidenkin mukaan metsien hakkaaminen oli heikentänyt alueen viljelymahdollisuuksia, minkä seurauksena uskonnon merkitys väheni. Senkin on arveltu voineen vaikuttaa, että Stonehenge oli pienen kokonsa vuoksi ollut vain pienen eliitin kokoontumispaikka.[10]

Pystyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva paasista, jotka kasvavat sammalta ja toimivat lintujen pesimäpaikkana

Kun kivet oli tuotu perille, ne hakattiin oikeanmuotoisiksi, ja Stonehengestä pohjoiseen onkin löydetty muovaamisessa syntynyttä kivijätettä. Etenkin kivien kaakkois- ja sisäpinnat on huolellisesti hiottu.[5]

Kivet nostettiin pystyyn maahan kaivettuihin kuoppiin asetettujen paalujen sekä köysien avulla. Lopuksi kuoppa täytettiin soralla. Vaakapaadet nostettiin luultavasti tukeista tehtyjen korokkeiden avulla.[5]

Kivipaasien kiinnityksessä on käytetty sekä tappi- että ponttiliitosmenetelmää, jotka molemmat ovat puurakennelmien rakennustekniikoita.[5] Vaakapaadet on kytketty pystypaasiin aikanaan uudenaikaisella liitoksella, joka oli sama kuin puuseppien käyttämä tappiliitos[11].

Alexander Thom esitti Stonehengen rakentamisessa käytetyksi perusmittayksiköksi muissa megaliittirauniossa tekemiensä havaintojen pohjalta kehittämäänsä megaliittista jaardia, joka olisi 2,72 jalkaa. Hän pystyi osoittamaan tämän teorian soveltuvuuden Stonehengeen, mutta eräät hänen valitsemansa kiintopisteet eivät tutkimuksissa soveltuneet vakiintuneeseen käsitykseen Stonehengen iästä.[12]

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengen sijainti Englannissa

Monumentin merkitystä ei tunneta varmasti, ja siitä on esitetty lukuisia teorioita. Sitä on ehdotettu Auringon tai Kuun temppeliksi, tähtitieteelliseksi kalenteriksi, vainajien kaupungiksi, parantamiskeskukseksi, jumalia esittäväksi kiviteokseksi, statussymboliksi tai voimannäytöksi.[13]

Bostonin yliopiston tähtitieteen professori Gerald Hawkins julkaisi 1966 kirjan Stonehenge Decoded, jossa hän osoitti rakennelman osien yhteydet Auringon ja Kuun asemiin.[14] Kiistelyä on herättänyt hänen väitteensä, että erityisesti varhaisin Stonehenge olisi voinut toimia laskentalaitteena esimerkiksi Kuun pimennysten ennustamiseksi.[15]

Professori Mike Parker Pearson aloitti Madagaskarilla 1991 tutkimuksen, joka perustui edelleen rakennettavien suurten hautamonumenttien sosiaaliseen merkitykseen. Stonehengessa vieraillut madagaskarilainen, vanhin Ramilisonina oli vakuuttunut, että Stonehenge ja sen lähiympäristö olisi rakennettu kuolleille ja puinen Durrington Walls eläville.[16] Parker Pearsonin vuonna 2013 julkaisemien tutkimusten mukaan monumentti oli varhaisimmassa vaiheessaan eliittisukujen hautausmaa 200 vuoden ajan ja suurten, kaukaakin saapuneiden ihmisjoukkojen kokoontumis- ja juhlapaikka.[17]

Erään teorian mukaan Stonehenge on tarkoituksellisesti rakennettu voimistamaan ääniä. Arkeoakustisten tutkimusten mukaan Stonehengessa oli aikoinaan hyvä akustiikka, joka muistutti nykyajan kirkkojen akustiikkaa.[18]

Monumentin rakentaneista muinaisista briteistä ei tiedetä paljoakaan.[1] Stonehengen ympäristöstä on löytynyt paljon pronssikautisia hautoja, jotka osoittavat, että alueella on ollut hierarkkisesti järjestynyt yhteiskunta.[19]

Samankaltaisia muinaisjäännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengea jonkin verran muistuttavia kivikehiä esiintyy muuallakin Englannissa. Vain kahden kilometrin päässä Stonehengesta sijatsee vuonna 2009 löydetty noin 3000 eaa. rakennettu kiviympyrä, joka on nimetty Bluehengeksi. Siitä on säilynyt vain kivenmuruja ja kivien jättämät painaumat. Ainakin osaa Bluehengen kivistä on käytetty Stonehengen laajentamiseen.[20]

Katso myös: Avebury ja ympyräkaivanto

Aiempia käsityksiä rakentajista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Stonehengeä koskevat kirjoitukset tunnetaan 1100-luvulta Huntingdonin Henryn ja Geoffrey Monmouthilaisen historiateoksista. Kumpikaan ei tiennyt monumentin tarkoitusta, mutta Geoffreyn mukaan kuningas Arthur ja taikuri Merlin olisivat tuoneet kivet meren yli Irlannista 400-luvulla.[21]

Opettaja ja antiikkikauppias William Camden esitti suositussa historiateoksessaan Britannia (1586), että Stonehenge olisi jättiläisten rakentama.[22] Ensimmäiset kaivaukset Stonehengellä tehtiin 1620-luvulla, kun Buckinghamin herttua suoritti kaivauksia kuningas Jaakko I:n aloitteesta. Myöhemmin Jaakko antoi arkkitehti Inigo Jonesille tehtäväksi monumentin tutkimisen.[23] Jonesin tutkimus julkaistiin postuumisti 1652, ja se oli ensimmäinen kokonaan Stonehengestä kirjoitettu kirja. Myöskään Jones ei uskonut, että monumentti oli tavallisten brittien rakentama, vaan esitti rakentajiksi roomalaisia.[22]

Ensimmäisen varsinaisen tutkimuksen Stonehengestä teki 1600-luvulla John Aubrey kuningas Kaarle II:n aloitteesta. Aubrey totesi, että vastaavia rakenteita oli Irlannissa ja Britteinsaarilla alueilla, joilla roomalaista vaikutusta ei ollut tai vaikutus rajoittui rannikolle.[24] Kirjassaan Monumenta Britannica (n. 1665) hän totesi paikan olleen olemassa jo kauan ennen roomalaisvaltaa ensimmäisellä vuosisadalla. Aubrey ehdotti druidien käyttäneen monumenttia temppelinään. Hän myös löysi monumenttia ympäröivän ojan sisäpuolella olevat 56 kuoppaa, jotka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Aubreyn kuopiksi.[25]

1700-luvulla lääkäri ja pappi William Stukeley kannatti Aubreyn ajatusta kelttiläisten druidien osuutta Stonehengen rakentajina suositussa mutta mielikuvituksellisessa kirjassaan The History of the Religion and Temples of the Druids (1740). Todellisuudessa druideilla ei ole Stonehengen rakentamisen kanssa mitään tekemistä, mutta Stukeleyn teorioiden innoittamana vuonna 1781 perustetun Ancient Order of the Druids -druidijärjestön nykyiset seuraajat kokoontuvat edelleenkin Stonehengelle kesäpäiväntasauksen aikaan.[26]

Muita varhaisia ehdokkaita Stonehengen rakentajiksi ovat olleet nykyisen Tanskan alueelta tulleet daanit sekä foinikialaiset. Nämä teoriat voitiin varsin luotettavasti osoittaa vääriksi jo 1600-luvulla.[24] Ehdotus daaneista rakentajina hylättiin, koska pidettiin epätodennäköisenä, etteikö siitä olisi ollut historiallisia merkintöjä ja myös siksi, että daanien kivirakennelmat poikkesivat liiaksi Stonehengestä, vaikka teorian kannattajat liioittelivat yhtäläisyyksiä. Teoria anglosaksien germaaniheimosta hylättiin niinikään vastaavan vertailun avulla. Ayles Sammesin puolustamalle Foinikia-teorialle ei ollut mitään todisteita. Teoria syntyi vain siksi, että ajatusta paikallisesta kulttuurista rakentajana oli vaikea hyväksyä.[24]

Tutkimus ja kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1874–1877 aikana William Flinders Petrie tutki aluetta tarkasti ja otti käyttöön edelleen käytettävän numeroinnin alueen kiville. Vuonna 1901 yhtä suurista kiviryhmistä suoristettiin. William Gowlandin johtamissa tutkimuksissa Stonehengen rakennusajankohta tarkentui myöhäisneoliittiseksi tai varhaiseksi pronssikaudeksi. William Hawleyn tutkimus- ja restaurointiohjelmassa 1919–1926 suurin osa monumentin kaakkoisosasta kaivettiin esiin.[23]

Vuosien 1950–1964 välillä Richard Atkinson, Stuart Piggott ja J. F. S. Stone suorittivat monumentilla uusia kaivauksia ja kunnostuksia. Vuosien 1966–1967 kaivauksissa alueelta löytyi mesoliittisia paalunreikiä. Vuonna 1978 paikalta löytyi ”Stonehengen jousimiehen” luuranko ja uusi kivikuoppa Heel Stonen läheltä.[23]

Vuosien 2005–2009 Stonehenge Riverside -projektiin kuului kaivauksia Stonehengen lisäksi muillakin alueen kohteilla. Vuonna 2008 Stonehengella tutkittiin varhaisia sinikivien alustoja ja Aubreyn kuoppien ihmisjäänteitä.[23]

Vuonna 2013 Mike Parker Pearsonin johtama arkeologiryhmä tutki 63:a alueelle haudattua vainajaa ja eläinten jäännöksiä selvittäessään alueen käyttöä muinaisena hautausmaana ja kokoontumispaikkana.[17]

Stonehengen tutkimus jatkuu edelleen. Vaikka viime vuosina paikasta onkin saatu paljon uutta tietoa, monumenttiin liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, kuten se, millä perusteella Stonehengen paikka valittiin, ketkä sen rakensivat, missä järjestyksessä osat rakennettiin, tehtiinkö sarseenikehä koskaan valmiiksi, ja mistä kivet tarkalleen tuotiin.[23]

Merkitys nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäpäivänseisauksen juhlistajia ja televisiotoimittajia Stonehengellä vuonna 2005

Stonehengella käy vuosittain yli miljoona turistia.[27] Kesäpäivänseisaus on vuoden ainoa päivä, jolloin yleisö pääsee kävelemään Stonehengen kivien keskelle.[28] Silloin paikalla käy tavallisten kävijöiden lisäksi myös runsaasti nykyajan druideja ja muita uuspakanoita. Vuonna 2013 paikalla oli päivän aikana 21 000 ihmistä.[29]

Stonehenge, Avebury ja sen ympäristö liitettiin vuonna 1986 Unesco maailmanperintöluetteloon.[30]

Vuoden 2013 joulukuussa Stonehengen lähelle kahden kilometrin päähän avattiin vierailukeskus, jossa on näyttely, opetustila, kahvila ja kauppa.[31]

Stonehengen kopioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengesta on rakennettu vaihtelevan tarkkoja kopioita eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin, missä materiaaleina on käytetty kaikkea mahdollista kuten autoja (”Carhenge”) tai puhelinkoppeja (”Phonehenge”). Uuteen-Seelantiin rakennettiin luonnollisen kokoinen ”Stonehenge Aotearoa” opetustarkoituksiin. Missouri University of Science and Technology -yliopiston alueelle on rakennettu ”UMR Stonehenge”, joka on kooltaan puolet Stonehengen koosta.[32][33] Myös Suomessa on jäljitelmä, Kemin ”Stonehenge of Kemi”.[34]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hawkins, Gerald S. yhteistyössä John B. White - Stonehenge Decoded Fontana/Collins 1966 ISBN 0 00 632215 4 (7.painos 1975)
  • Chippindale, Christopher - Stonehenge Complete Thames & Hudson 4. painos 2012 ISBN 978-0-500-28966-2 (englanniksi)
  • Colfer, Eoin - Artemis Fowl Ikuisuuskoodi WSOY Juva 2003 ISBN 951-0-28261-8
  • Malone, Caroline & Bernard, Nancy S.: Stonehenge. Oxford: Oxford University Press, 2002. ISBN 9780195143140.
  • Welfare, Simon & Fairley, John - Arthur C. Clarken Salaperäinen maailma Kirjayhtymä 1981 ISBN 951-26-1842-7
  • Jennifer Westwood (toim.) - Muinaisten kulttuurien arvoitukset Otava 1988 ISBN 951-1-09924-8

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Caroline Alexander: Arvoitukselliset rakennelmat National Geographic. Viitattu 1.3.2014.
  2. a b c Stevens, Frank: Stonehenge zorger.com. Viitattu 2.3.2014.
  3. Pendergast, Kate: Neolithic Solar Ritual at Stonehenge : Mad Midsummer or Bleak Midwinter? Viitattu 2.3.2014.
  4. a b Parker Pearson, Mike: Stonehenge Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.2.2014.
  5. a b c d Building Stonehenge English Heritage. Viitattu 8.3.2014.
  6. Annina Wallius: Laser paljasti Stonehengen kivipaasista kymmeniä kirveenkuvia, Yle uutiset viitattu 10.10.2012
  7. Stonehenge Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.3.2014.
  8. Malone & Bernard 2002, s. 24.
  9. Stages of Stonehenge National Geographic. Viitattu 28.2.2014.
  10. Malone & Bernard 2002, s. 35–36.
  11. Stonehenge: Jos kivet osaisivat kertoa Tekijä =Caroline Alexander National Geographic. Viitattu 1.3.2014.
  12. Chippindale s.235
  13. Caroline Alexander: Kivien alkuperä National Geographic. Viitattu 1.3.2014.
  14. Hawkins, White
  15. Earth Mysteries: Gerald Hawkins Britannia.com. Viitattu 10.3.2014.
  16. Chippindale s.278
  17. a b Secrets of the Stonehenge Skeletons 13.3.2013. Arts & Humanities Research Council. Viitattu 8.3.2014.
  18. Dr. Bruno Fazenda: Acoustics of Stonehenge 2012. Acoustics Research Centre, University of Salford. Viitattu 13.3.2014.
  19. zteve t evans: Amesbury Archer Companion Stonehenge Bronze Age Burial Grave Information Discovery who 15.11.2009. Sciences.360. Viitattu 10.3.2014.
  20. Stonehengen lähellä toinenkin ikivanha kiviympyrä YLE Uutiset. Viitattu 5.10.2009.
  21. Malone & Bernard 2002, s. 9–10.
  22. a b Malone & Bernard 2002, s. 10.
  23. a b c d e Research on Stonehenge English Heritage. Viitattu 8.3.2014.
  24. a b c Chippindale s. 48, 61, 64, 70, 71.
  25. Malone & Bernard 2002, s. 11.
  26. Malone & Bernard 2002, s. 11–12.
  27. New £27m Stonehenge visitor centre to open 17.12.2013. BBC News. Viitattu 13.3.2014.
  28. Stonehengen kesäpäivänseisauksella ennätysyleisö YLE Uutiset. Viitattu 5.10.2009.
  29. Summer solstice draws thousands to Stonehenge 21.6.2013. BBC News. Viitattu 10.3.2014.
  30. Stonehenge, Avebury and Associated Sites Unesco
  31. Stonehenge Visitor Centre by Denton Corker Marshall opens tomorrow, De Zeen 17.12.2013
  32. Clonehenges: 20 Creative Recreations of Stonehenge Web Urbanist. Viitattu 11.3.2014.
  33. America Unhenged Roadside America. Viitattu 11.3.2014.
  34. Kemi ‘Stonehenge’ MobiSpraying Viitattu 11.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stonehenge.

Koordinaatit: 51°10′44″N, 1°49′35″W