Tämä on lupaava artikkeli.

Stonehenge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stonehenge
Stonehenge nykyisin
Stonehenge nykyisin
Sijainti Wiltshire, Englanti
Rakennustyyppi monumentti
Valmistumisvuosi 3000–1500 eaa.
Runkorakenne sarseenikivi, sinikivi
Korkeus 7,6 metriä
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Stonehenge on esihistoriallinen monumentti Englannin Wiltshiressa. Se on megaliiteista koostuva neoliittinen ja pronssikautinen kivikehä. Stonehengeä rakennettiin useassa vaiheessa: rakentaminen aloitettiin noin vuonna 3 000 eaa., ja monumentti oli käytössä noin 1 500 vuoden ajan.

Stonehengessä on ollut alun perin neljä sisäkkäistä kivikehää, kaksi suurta ja kaksi pienempää. Uloin kivikehä muodostaa halkaisijaltaan 30 metrin ympyrän, ja toinen suurimmista kehistä on hevosenkengän muotoinen. Korkeimpien kivipaasien päälle on nostettu vaakapaasia, ja korkeimmat ryhmät ovat lähes kahdeksanmetrisiä. Suurimmat kivet painavat noin 50 tonnia, ja kaukaisimmat on tuotu paikalle satojen kilometrien päästä Walesista. Moni alkuperäisistä kivistä on jo kadonnut tai kaatunut. Kivikehien ympärillä on halkaisijaltaan 115-metrinen kaivanto, jonka molemmin puolin on maavallit. Vallien vieressä ja niiden ulkopuolella on yksittäisiä paasia.

Stonehengen tarkoituksesta ei ole varmuutta. Se on saattanut olla aurinko- ja kuukalenteri, temppeli, hautapaikka tai kokoontumispaikka. Monumentin koillispuolen sisäänkäynti on suunnattu kesäpäivänseisauksen auringonnousuun.

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehenge-nimen alkuosa stone tarkoittaa kiveä ja loppuosa henge pyöreää maavallia, jonka sisäpuolella kiertää kaivanto.[1]

Stonehengen sijainti Englannissa.

Sijainti ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehenge sijaitsee Wiltshiressa kumpuilevalla Salisburyn tasangolla lähellä Amesburyn pikkukaupunkia ja 13 kilometriä Salisburyn kaupungista pohjoiseen.[2][3] Stonehengen ympäristöksi on yleisesti määritelty alue, jonka itärajana on Avonjoen laakso, lännessä Tilljoen laakso, etelässä Wilsfordin hautakummut ja Rox Hillin kukkula, sekä pohjoisessa Robin Hood's Ball -ympyräkaivanto. Korkeudeltaan maasto vaihtelee 60 metristä 130 metriin. Maaperä on liitukiveä.[4] Alue oli kolme–neljätuhatta vuotta sitten paljon nykyistä hedelmällisempää, mutta maanviljely on köyhdyttänyt maan.[5] Alueella on huomattavan paljon neoliittisia (4000–2000 eaa.) ja pronssikautisia (2000 eaa.–800 eaa.) monumentteja, ehkä eniten koko länsi-Euroopassa. Stonehenge rakennettiinkin aikoinaan ilmeisesti paikalle, jolla oli jo ennestään merkittävää seremoniallista merkitystä.[6]

Stonehenge on Britanniassa ainutlaatuinen ja monin tavoin epätavallinen monumentti. Ylös nostettuja vaakapaasia Britanniassa ei ollut missään muualla, ja hevosenkengän tai nelikulmion muotoisia kivirakennelmia ja keskuskiviäkin vain vähän. Manner-Euroopan Bretagnesta niitä kuitenkin löytyy useita.[7] Stonehengen kivet on myös poikkeuksellisesti tuotu kaukaa. Sen suurin maavalli on lisäksi epätavallisesti kaivannon sisäpuolella.[8]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljä sisäkkäistä kivikehää sellaisina kuin ne olivat valmistuttuaan
Stonehengen kivikehien nykyinen pohjapiirros. Tummanvihreällä sarseenikivestä tehdyt ja vaaleanvihreällä sinikivestä tehdyt paadet. Kirjaimella A ja tummanharmaalla on merkitty hiekkakivestä tehty alttarikivi, joka on kaatuneen paaden alla.

Alkuperäinen asu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei tiedetä, oliko temppeli valmistuessaan pelkkä karu kivipaasimonumentti, vai kuuluiko rakennelmaan myös puurakenteita, jotka ovat kadonneet. Sitäkään ei tiedetä, miten paikka oli koristeltu tai maalattu.[9] Osa kivistä on kuljetettu aikojen kuluessa pois, mutta kaikki vuonna 1747 tehdyssä piirroksessa näkyvät kivet ovat yhä paikallaan.[10]

Kivikehät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengen keskellä on sen näkyvin osa: kaksi suurta ja kaksi pienempää kivikehää. Ulompi suuri kivikehä on halkaisijaltaan 30 metriä.[11] Se on tehty viiden metrin korkuisista sarseenimonoliiteista ja niitä yhdistävistä poikkipaasista. Paasia yhdistivät toisiinsa kiinni asetellut vaakasuorat kivipaadet, jotka oli muotoiltu niin, että ne muodostivat tarkan ympyrän. Sen sisäpuolella on sinikivistä koottu kehä. Sisempi suuri kivikehä on hevosenkengän muotoinen ja koillisen puolelta auki. Se koostuu viidestä sarseenitriliitistä, joista kaksi on vielä pystyssä kuten myös korkeimman parin toinen paasi. Kehän sisäpuolella on vielä yksi sinikivistä koottu kehä.[12][11]

Pystypaasia on alun perin ollut 30, joista vielä pystyssä on 16. Pienten kehien kivistä suurin osa on kadonnut tai hajonnut.[11] Sinikivipaasia on jäljellä 45. Ne ovat suurimmaksi osaksi diabaasia, joka on peräisin lounais-Walesista Preselivuorilta. Osa paasista on ryoliittia, ryoliittista tuffia tai vulkaanista kiveä.[13] Sisimmän kehän keskellä on kaatunut Altar Stone ('Alttarikivi').[14]

Kivenlohkareissa on yli sata vanhaa kaiverrusta. Kirveitä ja tikareita esittäviä kaiverruksia tunnettiin aiemmin 46. Vuonna 2012 kivenlohkareista löytyi laserkuvauksissa 72 varhaiselle pronssikaudelle ajoitettua ennen tuntematonta kaiverrusta. Kaiverrukset ovat kirveen kuvia, joiden terä osoittaa yhtä lukuun ottamatta ylöspäin. Yksi esittää tikaria.[15]

Ulommat kuoppakehät, kaivanto ja penkat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuri kivikehien ulkopuolella on ainakin kaksi kuoppakehää, nimeltään Y Holes ja Z Holes.[16]

Aluetta reunustaa halkaisijaltaan 115-metrinen pyöreä kaivanto ja penkat sen ympärillä.[17] Kaivanto on ollut tutkituilta osiltaan syvyydeltään 1,5–2 metriä ja leveydeltään epäsäännöllinen. Sisempi ja korkeampi penkka on ollut 1,8 metriä korkea.[18]

Aubrey Holes ('Aubreyn kuopat') on 56 kuopan muodostama kehä sisemmän penkan vieressä. Nykyisin jo maan täyttämät kuopat on nimetty niiden löytäjän John Aubreyn mukaan. Niissä ei ole koskaan ollut kiviä tai puupylväitä, mutta niistä on löydetty ihmisjäännöksiä.[19]

Ulommat kivet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko alueen pohjapiirros. Kivikehät ovat keskellä: sarseenikivestä tehdyt harmaalla ja sinikivestä tehdyt sinisellä. Kuopat on merkitty pelkin reunaviivoin tai valkoisella. Kehiin pystytettyjen paasien lisäksi Stonehengessä on kuoppakehiä (11, 12 ja 13), kaivanto (7), penkereitä (8 ja 9), sekä erillisiä kiviä kuten Altar Stone (1), Slaughter Stone (4), Heel Stone (5) ja Station Stones (6).

Sisemmän penkan vieressä on ollut neljä sarseenikiveä nimeltä Station Stones; näistä yksi on vielä pystyssä ja toinenkin näkyvissä vaikkakin kaatunut.[20]

Slaughter Stone ('Teurastuskivi') on sisäänkäynnin vieressä oleva kaatunut sarseenipaasi. Kivi on saanut nimensä virheellisestä käsityksestä että ruosteläiskien peittämällä kivellä olisi suoritettu teurastuksia.[20] Teurastuskivi on 6,6 metriä pitkä, 2,1 metriä leveä ja 0,8 metriä paksu ja painaa 28 tonnia.[21] Se kaatui sisäänpäin joskus 1600-luvulla. Kivi kaadettiin ehkä tahallaan, jotta vankkurit pääsivät paikalle hakemaan pienempiä kiviä pois.[10] Paaden pohjoispuolella on kaksi kuoppaa. Toisessa niistä on ollut samanlainen suuri paasi, joka muodosti Teurastuskiven kanssa korkean, 2,6 metriä leveän portaalin.[22]

Heel Stone ('Kantakivi') on korkea hiomaton sarseenipaasi sisäänkäynnin ulkopuolella autotien varrella. Se on nyt ainoa kaikkien kehien ulkopuolinen kivi, mutta viereisessä kuopassa on saattanut joskus olla toinen samanlainen, ja läheltä on löytynyt kaksi muutakin kehien ulkopuolista kuoppaa paasille.[23] Heel Stone on 77 metrin päässä monumentin keskustasta. Se on nykyisin kallellaan lounaaseen 27 asteen kulmassa. Kivi on maanpinnasta 4,7 metriä korkea, 2,4 metriä paksu, ja maan alla siitä on lisäksi 1,2 metriä. Heel Stone on joidenkin tutkijoiden mukaan koko monumentin varhaisin kivi ja pystytetty paikalle kun siinä oli vasta penkat ja puurakenteita. Sana heel tarkoittaa kengänkorkoa tai kantapäätä. Kiveä on aikojen kuluessa kutsuttu monella muullakin nimellä, jotka ovat viitanneet käsityksiin sen liittymisestä kesäpäivänseisauksen auringonnousuun.[24] Sen monumentin keskustaan yhdistävä linja on kuitenkin pohjoiseen nähden 51°18' kulmassa kun auringonnousu on 49°54' kulmassa, eli aurinko nousee keskikesällä lähes kaksi metriä sen pohjoispuolelta. Kivi liittykin sitä tarkemmin kuun nousuun sijaitsemalla sen 18,61-vuotuisen jakson kahden ääriasennon tarkassa keskipisteessä.[25]

Jos Kantakivellä ja Teurastuskivellä on ollut vierellään parit, olisi kesäpäivänseisauksen auringonnousu näkynyt monumentin keskelle Alttarikivelle tarkalleen näiden kahden parin kapeasta välistä.[26]

Sisäänkäynnit ja tie[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengelle on ollut kaksi sisäänkäyntiä: nykyinen sisäänkäynti koillisessa ja pienempi etelässä.[20] Alun perin koillisen sisäänkäynnistä tehtiin 10,3 metriä leveä ja se linjattiin pohjoiseen nähden 46°33’ kulmaan keskustasta. Satoja vuosia myöhemmin kun ensimmäiset sinikivikehät pystytettiin sisäänkäyntiä levennettiin eteläpuolelta 18,3 metriin, jolloin sen keskuslinja siirtyi 49°54’ kulmaan eli hyvin lähelle kesäpäivänseisauksen auringonnousua. Näin monumentin tarkoitus mahdollisesti muutettiin kuukalenterista aurinkokalenteriin.[25]

Koillisesta sisäänkäynnistä lähtee suoraan poispäin muinainen tie, joka on 12 metriä leveä ja penkkojen ja niiden ulkopuolisten kaivantojen reunustama. Tie kulkee ensin loivaan alamäkeen suoran 530 metrin matkan Stonehenge Bottomiin. Sen jälkeen se kääntyy itään King Barrow Ridgelle ja sieltä kaakkoon Avonjoelle länsi-Amesburyssa.[27] Stonehengen ohi juuri Kantakiven viereltä kulkee nykyisin autotie.[12]

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Auringonnousu Stonehengen takaa kesäpäivänseisauksen aamuna 2005

Stonehengen merkitystä ei tunneta varmasti, ja siitä on esitetty lukuisia teorioita. Sitä on ehdotettu Auringon tai Kuun temppeliksi, tähtitieteelliseksi kalenteriksi, vainajien kaupungiksi, parantamiskeskukseksi, jumalia esittäväksi kiviteokseksi, statussymboliksi tai voimannäytöksi.[28] Arkeologi Julian Richards on todennut, että Stonehengen raunioista ei voi päätellä monumentin käyttötarkoitusta sen paremmin kuin kirkkojenkaan pohjapiirroksista voi päätellä sen, mitä seremonioita niiden sisällä on harjoitettu.[29]

Stonehenge on saattanut osoittaa keskikesän tai keskitalven hetket. Koilliseen johtava tie ja sisäänkäynti on suunnattu keskikesän auringonnousun suuntaiseksi samoin kuin esimerkiksi Woodhengen ja Coneyburyn monumenttien sisäänkäynnit. Toisaalta talvipäivän seisauksen aikana auringon nähdään laskevan vastakkaisella suunnalla suuren triliitin väliin.[30]

Bostonin yliopiston tähtitieteen professori Gerald Hawkins julkaisi 1966 kirjan Stonehenge Decoded, jossa hän osoitti rakennelman osien yhteydet Auringon ja Kuun asemiin.[31] Kiistelyä on herättänyt hänen väitteensä, että erityisesti varhaisin Stonehenge olisi voinut toimia laskentalaitteena esimerkiksi Kuun pimennysten ennustamiseksi.[32]

Professori Mike Parker Pearson aloitti Madagaskarilla 1991 tutkimuksen, joka perustui edelleen rakennettavien suurten hautamonumenttien yhteisölliseen merkitykseen. Stonehengessa vieraillut madagaskarilainen, vanhin Ramilisoninaselvennäoli vakuuttunut, että Stonehenge ja sen lähiympäristö olisi rakennettu kuolleille ja puinen Durrington Walls eläville.[33] Parker Pearsonin vuonna 2013 julkaisemien tutkimusten mukaan monumentti oli varhaisimmassa vaiheessaan eliittisukujen hautausmaa 200 vuoden ajan ja suurten, kaukaakin saapuneiden ihmisjoukkojen kokoontumis- ja juhlapaikka.[34]

Erään teorian mukaan Stonehenge on tarkoituksellisesti rakennettu voimistamaan ääniä. Arkeoakustisten tutkimusten mukaan Stonehengessa oli aikoinaan hyvä akustiikka, joka muistutti nykyajan kirkkojen akustiikkaa.[35][36]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengen seudulla on ollut asutusta 10 000 vuoden ajan. Stonehengestä 200 metrin päästä on löydetty kolme kuoppaa, joissa on ollut paaluja, joiden arvellaan olleen osa taloa tai kulttirakennelmaa.[37] Monumentin rakentaneista muinaisista briteistä ei tiedetä paljoakaan.[1] Stonehengen ympäristöstä on löytynyt paljon pronssikautisia hautoja, jotka osoittavat, että alueella on ollut hierarkkisesti järjestynyt yhteiskunta.[38]

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehenge rakennettiin useassa vaiheessa vuosien 3000 eaa. ja 1500 eaa. välillä. Vuoden 3000 eaa. tienoilla paikalle tehtiin halkaisijaltaan 115-metrinen ympyrän muotoinen kaivanto, jonka ympärille rakennettiin penkereet. Penkereiden sisäpuolelle tehtiin kehän muotoon 56 reikää, joissa saattoi olla puiset paalut. Myöhemmin ympyrän keskustaan ja koillisen sisäänkäynnin kohdalle pystytettiin puupaaluja riveihin. Aluetta saatettiin tuolloin käyttää hautausmaana, sillä sieltä on löytynyt ihmisjäännöksiä. Vuoden 2500 eaa. tienoilla kehän keskustaan pystytettiin neljän tonnin painoisia sinikivestä tehtyjä kivipaasia, jotka oli tuotu 250 kilometrin päästä Walesista. Samoihin aikoihin paikalle tuotiin myös Alttarikivi ja Kantakivi. Näiden jälkeen keskustaan tuotiin kehän muotoon 30 viisimetristä sarseenikivipaatta, joiden ylle nostettiin vaakasuorat paadet. Niiden sisällä oli kymmenen korkeampaa paatta, jotka muodostivat viisi kahden katetun paaden ryhmää hevosenkengän muodossa. Näistä ryhmistä korkein oli 7,6-metrinen. Myöhemmin pieniä sinikivipaasia järjesteltiin vielä uusiin kehiin vanhempien kehien sisäpuolelle, ja ulomman kivikehän ulkopuolelle kaivettiin lisää kuoppia kahteen kehään.[17]

Useimmat tutkijat uskovat ihmisten tuoneen kivet Stonehengeen, mutta on myös mahdollista että ne kulkeutuivat lähistölle jääkauden aikana.[13] Osa ryoliittipaasista on peräisin Pont Saesonista, joka on Walesissa Preselistä pohjoiseen. Monumentin kolme hiekkakivipaatta ovat luultavasti Brecon Beaconsista, 100 kilometriä Preselistä itään. Kivien tuontitapaa ei tiedetä, mutta ne tuotiin mahdollisesti ensin vesiteitse Bristolin kanaalin yli ja sen jälkeen maata pitkin[39]. Sarseenipaadet tuotiin pohjoisesta, 30 kilometrin päästä Aveburysta. Niistä painavimmat ovat 45 tonnia.[13]

Kivipaasien pystyttäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähikuva paasista, jotka kasvavat sammalta ja toimivat lintujen pesimäpaikkana

Kun kivet oli tuotu perille, ne hakattiin oikeanmuotoisiksi, ja Stonehengestä pohjoiseen onkin löydetty muovaamisessa syntynyttä kivijätettä. Etenkin kivien kaakkois- ja sisäpinnat on huolellisesti hiottu.[39]

Kivet nostettiin pystyyn maahan kaivettuihin kuoppiin asetettujen paalujen sekä köysien avulla. Lopuksi kuoppa täytettiin soralla. Vaakapaadet nostettiin luultavasti tukeista tehtyjen korokkeiden avulla.[39]

Kivipaasien kiinnityksessä on käytetty sekä tappi- että ponttiliitosmenetelmää, jotka molemmat ovat puurakennelmien rakennustekniikoita.[39] Vaakapaadet on kytketty pystypaasiin aikanaan uudenaikaisella liitoksella, joka oli sama kuin puuseppien käyttämä tappiliitos[40].

Alexander Thom esitti Stonehengen rakentamisessa käytetyksi perusmittayksiköksi muissa megaliittirauniossa tekemiensä havaintojen pohjalta kehittämäänsä megaliittista jaardia, joka olisi 2,72 jalkaa. Hän pystyi osoittamaan tämän teorian soveltuvuuden Stonehengeen, mutta eräät hänen valitsemansa kiintopisteet eivät tutkimuksissa soveltuneet vakiintuneeseen käsitykseen Stonehengen iästä.[41]

Hylkääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1500 eaa. jälkeen monumenttia ei enää ylläpidetty.[17] Stonehengen hylkäämisen syyt eivät ole tiedossa. Syyksi on esitetty muun muassa sitä, että taivaankappaleiden seurannasta kivikehien avulla luovuttiin Britanniassa vuoden 1500 eaa. tienoilla. Samoihin aikoihin yhteiskuntarakennekin muuttui ja uudet arvot syrjäyttivät entiset, minkä seurauksena vanhat monumentit menettivät merkityksensä. Joidenkin teorioiden mukaan syynä oli alueen ilmaston kylmeneminen vuodesta 1800 eaa. alkaen, ja joidenkin mukaan metsien hakkaaminen oli heikentänyt alueen viljelymahdollisuuksia, minkä seurauksena uskonnon merkitys väheni. Senkin on arveltu voineen vaikuttaa, että Stonehenge oli pienen kokonsa vuoksi ollut vain pienen eliitin kokoontumispaikka.[42]

Moni Stonehengen alkuperäinen paasi on jo kaatunut, hajonnut tai viety pois jo roomalaisaikana tai keskiajalla.[13]

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisia käsityksiä rakentajista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Stonehengeä koskevat kirjoitukset tunnetaan 1100-luvulta Huntingdonin Henryn ja Geoffrey Monmouthilaisen historiateoksista. Kumpikaan ei tiennyt monumentin tarkoitusta, mutta Geoffreyn mukaan kuningas Arthur ja taikuri Merlin olisivat tuoneet kivet meren yli Irlannista 400-luvulla.[43]

Opettaja ja antiikkikauppias William Camden esitti suositussa historiateoksessaan Britannia (1586), että Stonehenge olisi jättiläisten rakentama.[44] Ensimmäiset kaivaukset Stonehengellä tehtiin 1620-luvulla, kun Buckinghamin herttua suoritti kaivauksia kuningas Jaakko I:n aloitteesta. Myöhemmin Jaakko antoi arkkitehti Inigo Jonesille tehtäväksi monumentin tutkimisen.[45] Jonesin tutkimus julkaistiin postuumisti 1652, ja se oli ensimmäinen kokonaan Stonehengestä kirjoitettu kirja. Myöskään Jones ei uskonut, että monumentti oli tavallisten brittien rakentama, vaan esitti rakentajiksi roomalaisia.[44]

Ensimmäisen varsinaisen tutkimuksen Stonehengestä teki 1600-luvulla John Aubrey kuningas Kaarle II:n aloitteesta. Aubrey totesi, että vastaavia rakenteita oli Irlannissa ja Britteinsaarilla alueilla, joilla roomalaista vaikutusta ei ollut tai vaikutus rajoittui rannikolle.[46] Kirjassaan Monumenta Britannica (noin 1665) hän totesi paikan olleen olemassa jo kauan ennen roomalaisvaltaa ensimmäisellä vuosisadalla. Aubrey ehdotti druidien käyttäneen monumenttia temppelinään. Hän myös löysi monumenttia ympäröivän kaivannon sisäpuolella olevat 56 kuoppaa, jotka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Aubreyn kuopiksi.[47]

1700-luvulla lääkäri ja pappi William Stukeley kannatti Aubreyn ajatusta kelttiläisten druidien osuutta Stonehengen rakentajina suositussa mutta mielikuvituksellisessa kirjassaan The History of the Religion and Temples of the Druids (1740). Todellisuudessa druideilla ei ole Stonehengen rakentamisen kanssa mitään tekemistä, mutta Stukeleyn teorioiden innoittamana vuonna 1781 perustetun Ancient Order of the Druids -druidijärjestön nykyiset seuraajat kokoontuvat edelleenkin Stonehengelle kesäpäivänseisauksen aikaan.[48]

Muita varhaisia ehdokkaita Stonehengen rakentajiksi ovat olleet nykyisen Tanskan alueelta tulleet daanit sekä foinikialaiset. Nämä teoriat voitiin varsin luotettavasti osoittaa vääriksi jo 1600-luvulla.[46] Ehdotus daaneista rakentajina hylättiin, koska pidettiin epätodennäköisenä, että tästä ei olisi jäänyt historiallisia merkintöjä, ja myös siksi, että daanien kivirakennelmat poikkesivat liiaksi Stonehengestä, vaikka teorian kannattajat liioittelivat yhtäläisyyksiä. Teoria anglosaksien germaaniheimosta hylättiin niin ikään vastaavan vertailun avulla. Ayles Sammesin puolustamalle Foinikia-teorialle ei ollut mitään todisteita. Teoria syntyi vain siksi, että ajatusta paikallisesta kulttuurista rakentajana oli vaikea hyväksyä.[46]

Kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 1874–1877 aikana William Flinders Petrie tutki aluetta tarkasti ja otti käyttöön edelleen käytettävän numeroinnin alueen kiville. Vuonna 1901 yhtä suurista kiviryhmistä suoristettiin. William Gowlandin johtamissa tutkimuksissa Stonehengen rakennusajankohta tarkentui myöhäisneoliittiseksi tai varhaiseksi pronssikaudeksi. William Hawleyn tutkimus- ja ennallistusohjelmassa 1919–1926 suurin osa monumentin kaakkoisosasta kaivettiin esiin.[45]

Vuosien 1950–1964 välillä Richard Atkinson, Stuart Piggott ja J. F. S. Stone suorittivat monumentilla uusia kaivauksia ja kunnostuksia. Vuosien 1966–1967 kaivauksissa alueelta löytyi mesoliittisia paalunreikiä. Vuonna 1978 paikalta löytyi ”Stonehengen jousimiehen” luuranko ja uusi kivikuoppa Heel Stonen läheltä.[45]

Vuosien 2005–2009 Stonehenge Riverside -projektiin kuului kaivauksia Stonehengen lisäksi muillakin alueen kohteilla. Vuonna 2008 Stonehengella tutkittiin varhaisia sinikivien alustoja ja Aubreyn kuoppien ihmisjäänteitä.[45]

Vuonna 2013 Mike Parker Pearsonin johtama arkeologiryhmä tutki 63:a alueelle haudattua vainajaa ja eläinten jäännöksiä selvittäessään alueen käyttöä muinaisena hautausmaana ja kokoontumispaikkana.[34]

Stonehengen tutkimus jatkuu edelleen. Monumenttiin liittyy vielä paljon avoimia kysymyksiä, kuten se, millä perusteella Stonehengen paikka valittiin, ketkä sen rakensivat, missä järjestyksessä osat rakennettiin, tehtiinkö sarseenikehä koskaan valmiiksi, ja mistä kivet tarkalleen tuotiin.[45]

Merkitys nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäpäivänseisauksen juhlistajia ja televisiotoimittajia Stonehengellä vuonna 2005

Stonehengella käy vuosittain yli miljoona turistia.[49] Kesäpäivänseisaus on vuoden ainoa päivä, jolloin yleisö pääsee kävelemään Stonehengen kivien keskelle.[50] Silloin paikalla käy tavallisten kävijöiden lisäksi myös runsaasti nykyajan druideja ja muita uuspakanoita. Vuonna 2013 paikalla oli päivän aikana 21 000 ihmistä.[51]

Stonehenge, Avebury ja sen ympäristö liitettiin vuonna 1986 Unesco maailmanperintöluetteloon.[52]

Vuonna 2013 kahden kilometrin päähän Stonehengesta avattiin vierailukeskus, jossa on näyttely, opetustila, kahvila ja kauppa.[53]

Stonehengen kopioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengesta on rakennettu vaihtelevan tarkkoja kopioita eri puolille maailmaa, erityisesti Yhdysvaltoihin, missä materiaaleina on käytetty kaikkea mahdollista kuten autoja (”Carhenge”) tai puhelinkoppeja (”Phonehenge”). Uuteen-Seelantiin rakennettiin luonnollisen kokoinen ”Stonehenge Aotearoa” opetustarkoituksiin. Missouri University of Science and Technology -yliopiston alueelle on rakennettu ”UMR Stonehenge”, joka on kooltaan puolet Stonehengen koosta.[54][55]

Samankaltaisia muinaisjäännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stonehengea jonkin verran muistuttavia kivikehiä esiintyy muuallakin Englannissa. Vain kahden kilometrin päässä Stonehengesta sijatsee vuonna 2009 löydetty noin 3000 eaa. rakennettu kiviympyrä, joka on nimetty Bluehengeksi. Siitä on säilynyt vain kivenmuruja ja kivien jättämät painaumat. Ainakin osaa Bluehengen kivistä on käytetty Stonehengen laajentamiseen.[56]

Katso myös: Avebury ja ympyräkaivanto

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Burl, Aubrey: Great Stone Circles. Yale University Press, 1999. ISBN 0-300-07689-4.
  • Chippindale, Christopher: Stonehenge Complete. Thames & Hudson, 2012 (4. painos). ISBN 978-0-500-28966-2.
  • Hawkins, Gerald S. ja White, John B.: Stonehenge Decoded. Fontana/Collins, 1966 (7. painos 1975). ISBN 0 00 632215 4.
  • Malone, Caroline & Bernard, Nancy S.: Stonehenge. Oxford: Oxford University Press, 2002. ISBN 9780195143140. (englanniksi)
  • Richards, Julian: English Heritage : Book of Stonehenge. B. T. Batsford, 1997 (1. painos 1992). ISBN 0-7134-6142-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Alexander, Caroline: Arvoitukselliset rakennelmat National Geographic. Viitattu 1.3.2014.
  2. Stonehenge Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.3.2014.
  3. Richards 1997, s. 14.
  4. Richards 1997, s. 14–15.
  5. Richards 1997, s. 16.
  6. Richards 1997, s. 18.
  7. Burl 1999, s. 151–152.
  8. Richards 1997, s. 49–51.
  9. Richards 1997, s. 126.
  10. a b Burl 1999, s. 141–144.
  11. a b c Stevens, Frank: Stonehenge zorger.com. Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  12. a b Board, Janet & Colin (Westwood, Jennifer toim.): Muinaisten kulttuurien arvoitukset, s. 26–31. (The Atlas of Mysterious Places, 1987.) Suomentanut Heidi Järvenpää. Helsingissä: Otava, 2001. ISBN 951-1-17457-6.
  13. a b c d Parker Pearson, Mike: Stonehenge Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 28.2.2014.
  14. Pendergast, Kate: Neolithic Solar Ritual at Stonehenge: Mad Midsummer or Bleak Midwinter? Viitattu 2.3.2014. (englanniksi)
  15. Wallius, Annina: Laser paljasti Stonehengen kivipaasista kymmeniä kirveenkuvia. Yle uutiset 10.10.2012. Viitattu 10.10.2012
  16. Richards 1997, s. 54.
  17. a b c Stages of Stonehenge National Geographic. Viitattu 28.2.2014. (englanniksi)
  18. Richards 1997, s. 52.
  19. Richards 1997, s. 53–54.
  20. a b c Richards 1997, s. 53.
  21. Burl 1999, s. 139.
  22. Burl 1999, s. 145–146.
  23. Richards 1997, s. 51–52.
  24. Burl 1999, s. 125–130.
  25. a b Burl 1999, s. 132–133, 146.
  26. Burl 1999, s. 147.
  27. Richards 1997, s. 49, 65–66.
  28. Alexander, Caroline: Kivien alkuperä National Geographic. Viitattu 1.3.2014.
  29. Richards 1997, s. 127.
  30. Richards 1997, s. 127–128.
  31. Hawkins & White 1975.
  32. Earth Mysteries: Gerald Hawkins Britannia.com. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  33. Chippindale s. 278.
  34. a b Secrets of the Stonehenge Skeletons 13.3.2013. Arts & Humanities Research Council. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  35. Fazenda, Bruno: Acoustics of Stonehenge 2012. Acoustics Research Centre, University of Salford. Viitattu 13.3.2014. (englanniksi)
  36. Kinnarinen, Tuula: Taas mysteeri Stonehengessa Tiede. 8/2012. Viitattu 14.8.2014.
  37. Malone & Bernard 2002, s. 24.
  38. zteve t evans: Amesbury Archer Companion Stonehenge Bronze Age Burial Grave Information Discovery who 15.11.2009. Sciences.360. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  39. a b c d Building Stonehenge English Heritage. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  40. Alexander, Caroline: Stonehenge: Jos kivet osaisivat kertoa National Geographic. Viitattu 1.3.2014.
  41. Chippindale, s. 235.
  42. Malone & Bernard 2002, s. 35–36.
  43. Malone & Bernard 2002, s. 9–10.
  44. a b Malone & Bernard 2002, s. 10.
  45. a b c d e Research on Stonehenge English Heritage. Viitattu 8.3.2014.
  46. a b c Chippindale s. 48, 61, 64, 70, 71.
  47. Malone & Bernard 2002, s. 11.
  48. Malone & Bernard 2002, s. 11–12.
  49. New £27m Stonehenge visitor centre to open 17.12.2013. BBC News. Viitattu 13.3.2014. (englanniksi)
  50. Stonehengen kesäpäivänseisauksella ennätysyleisö YLE Uutiset. Viitattu 5.10.2009.
  51. Summer solstice draws thousands to Stonehenge 21.6.2013. BBC News. Viitattu 10.3.2014. (englanniksi)
  52. Stonehenge, Avebury and Associated Sites. Unesco. (englanniksi)
  53. Stonehenge Visitor Centre by Denton Corker Marshall opens tomorrow. De Zeen 17.12.2013. (englanniksi)
  54. Clonehenges: 20 Creative Recreations of Stonehenge Web Urbanist. Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
  55. America Unhenged Roadside America. Viitattu 11.3.2014. (englanniksi)
  56. Stonehengen lähellä toinenkin ikivanha kiviympyrä Yle Uutiset. Viitattu 5.10.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stonehenge.