Siirry sisältöön

Aseteollisuus

Wikipediasta
Ilmatorjuntatykkien valmistusta Yhdysvalloissa vuonna 1942.

Aseteollisuus on maailmanlaajuinen teollisuuden ala, joka valmistaa, suunnittelee, kehittää ja huoltaa aseita ja muuta sotakalustoa. Aseteollisuuden tuotteisiin kuuluvat aseiden lisäksi muun muassa ammukset, ohjukset, sotilaslentokoneet ja -laivat, tykit, panssarivaunut, käsikranaatit, maamiinat, pimeänäkölaitteet, sekä näihin liittyvät tarvikkeet ja järjestelmät. Asekauppa on aseteollisuuden tuotteiden vaihtoa kahden tai useamman osapuolen välillä, useimmiten, mutta ei ainoastaan, valtioiden kesken.

Nykymuotoinen aseteollisuus on kansainvälistä liiketoimintaa, jossa on mukana niin yksityisiä kuin valtiollisia toimijoita. Asekauppaa sääntelevät kuitenkin lukuisat kansainväliset sopimukset sekä usein myös kansallinen lainsäädäntö.

Valtiot ja yritykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa maissa aseteollisuus on ollut valtion omistuksessa, esimerkiksi Suomessa vuonna 1936 perustettu Valtion tykkitehdas ja 1921 toimintansa aloittanut Valtion lentokonetehdas (nimien vaihtuessa vuosikymmenten aikana). Tällöin valtio on osapuolena myyjänä ja ostajana.lähde?

Näin jatkui 1990-luvulle asti, jolloin länsimaiden – Ranskan, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen – ”valtio ostajana ja yksityinen, usein pörssinoteerattu ja suurikokoinen yritys laitteen toimittajana ja enenevästi palveluntuottajana” -malli levisi ainakin kaikkialle EU:ssa. Samaan aikaan aseteollisuus konsolidoitui siten, että Yhdysvalloissa on esimerkiksi sotilaslentokoneita valmistaa kolme yhtiötä ja EU:ssa kaksi. Merisodan aseissa tilanne on samankaltainen, mutta maavoimien aseissa konsolidaatio (toimijoiden yhteenliittyminen) on kesken. Joka tapauksessa markkina on oligopolistinen.lähde?

Monille uusille maille on ollut tärkeää luoda oma aseteollisuus. Näin tapahtui aikoinaan muun muassa Suomen kohdalla ja nyttemmin esimerkiksi Iranin kohdalla.lähde? Etelä-Afrikka kehitti merkittävän aseteollisuuden kauppasaartoaikana vaikka se pystyikin ostamaan länsimaista tarvitsemansa.lähde? Israelin tilanne on ollut samanlainen – oma kapasiteetti suunnitella ja valmistaa aseita, jopa viedä niitä, luo paremman neuvotteluaseman ostotilanteissa. Oma aseteollisuus on keino näyttää kansakunnan kyvykkyyttä, toisaalta esimerkiksi Iranin kohdalla sen väitettyä kyvykkyyttä muun muassa ohjustuotannossa käytetään sitä vastaan uhkakuva-skenaarioilla.[1]

Aseteollisuus voi osoitetusti toimia vaikka rauhansopimus sen kieltäisi: Versaillesin rauhansopimuksen kieltäessä muun muassa lentokoneteollisuuden Saksalta vuonna 1919, Saksa oli siirtänyt tehtaansa Hollantiin (Fokker), Sveitsiin, Suomeen (Valtion lentokonetehdas), Ruotsiin (SAAB) ja 1923 alkaen Neuvostoliittoon.lähde?

Aseteollisuuden ja muun teollisuuden osuus aseiden tuotannossa on aina ollut hämärä erottaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmavoimien tuhottua merkittävän osan Schweinfurtin kuulalaakeritehtaista vuosina 1942–1943 Ruotsin SFK lisäsi rajusti kyseisten tuotteiden vientiä Saksaan.lähde?

Nykyään esimerkiksi maailman suurimpiin aseviejämaihin kuuluvan Venäjän asevienti on keskitetty 80-prosenttisesti valtionyhtiö Rosoboroneksportille (ven. OAO Рособоронэкспорт). Se on puolestaan osa suurta, 900 000 työntekijän valtionkorporaatio Rostehiä (ven. Ростех).[2][3][4]

Maailman suurimmat aseidenviejämaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjän Sevmaš-telakalta muutostöiden jälkeen ostajamaalle Intialle vuonna 2013 luovutettu lentotukialus INS Vikramaditya.

Tällä hetkellä maailman suurin aseidenviejämaa on Yhdysvallat. Ruotsalaisen rauhantutkimuslaitos SIPRIn tilastojen mukaan Yhdysvallat on ollut aseviennin tilastojen kärjessä sekä vuosina 2020 ja 2021 että kumulatiivisesti vuosina 1950-2021.[5] Niin ikään SIPRIn mukaan 2010-luvulla Venäjä on lisännyt osuuttaan kansainvälisessä asekaupassa ja esimerkiksi ollut vuonna 2013 maailman suurimpana aseidenviejänä. Myös Kiinan merkitys asekaupassa kasvoi 2010-luvulla.[6]

Oheisen taulukon arvot kuvaavat SIPRIn tilastoimaa asemyynnin laajuutta tutkimuslaitoksen kehittämällä arvotustavalla. Yksikkönä on miljoonaa SIPRI TIViä (trend-indicator value; SIPRI TIV oli alkujaan lähellä vuoden 1990 Yhdysvaltain dollaria). Esimerkiksi käytetyn asejärjestelmän kuten panssarivaunun myyntiarvoksi katsotaan 40 prosenttia uuden arvosta. Mikäli käytetty järjestelmä modernisoidaan, kauppa arvostetaan 66 prosenttiin uuden järjestelmän hinnasta. On huomattava, etteivät luvut kuvaa aseiden todellisia kauppahintoja. Monen asekaupan todellisia hintoja ei esitetä julkisuudessa.[7]

Sija 2024 Sija 2023 Valtio 2024 (milj. SIPRI TIV,
vrt. vuoden 1990 USD)
1 1  Yhdysvallat 13512
2 4  Ranska 2272
3 3  Saksa 2049
4 5  Italia 1379
5 6  Venäjä 1339
6 2  Kiina 1139
7 8  Israel 1026
8 11  Etelä-Korea 964
9 7  Yhdistynyt kuningaskunta 756
10 17  Norja 710
11 9  Espanja 639
12 16  Alankomaat 392
13 13  Ruotsi 381
14 10  Turkki 332
15 41  Pohjois-Korea 243
16 14  Iran 226
17 43  Jordania 226
18 30  Tanska 166
19 15  Kanada 152
20 20  Tšekki 134

Lähde: SIPRI.[5]

Suurimmat aseviejät vuosina 1950-2024

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Valtio 1950-2024 (milj. SIPRI TIV,
vrt. vuoden 1990 USD)
1  Yhdysvallat 752991
2  Neuvostoliitto 452241
3  Venäjä 157677
4  Yhdistynyt kuningaskunta 145930
5  Ranska 140367
6  Saksa 94870
7  Kiina 65672
8  Italia 39804
9  Tšekkoslovakia 31233
10  Alankomaat 26367
11  Israel 22588
12  Sveitsi 18725
13  Espanja 18326
14  Ruotsi 16377
15  Kanada 13292
16  Ukraina 12805
17  Puola 10041
18  Etelä-Korea 9854
19  Turkki 4716
20  Norja 4362

Lähde: SIPRI.[5]

Maailman suurimmat aseidentuojat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2024 Ukraina, Puola, Yhdysvallat, Intia ja Qatar olivat maailman suurimmat aseiden tuojat. Seuraavassa taulukossa luetellaan 20 suurinta aseiden tuojaa vuonna 2024. Taulukon luvut edustavat SIPRIn mukaan laskettua asekaupan arvoa (miljoonina SIPRIn kokonaisarvona, Yhdysvaltain dollareina).[8]

Sija 2024 Sija 2023 Valtio 2024 (milj. SIPRI TIV,
vrt. vuoden 1990 USD)
1 1  Ukraina 5230
2 5  Puola 1448
3 11  Yhdysvallat 1209
4 4  Intia 1168
5 3  Qatar 1152
6 6  Saudi-Arabia 1111
7 33  Etelä-Korea 1009
8 24  Australia 983
9 2  Pakistan 982
10 8  Japani 977
11 9  Yhdistyneet arabiemiraatit 932
12 27  Bahrain 848
13 16  Yhdistynyt kuningaskunta 643
14 21  Kreikka 623
15 30  Unkari 604
16 43  Kazakstan 550
17 90  Belgia 515
18 13  Kuwait 503
19 32  Venäjä 467
20 36  Brasilia 435

Lähde: SIPRI.[5]

Maailman suurimmat puolustusbudjetit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Maa Menot (mrd.
USD, 2024)		 Osuus koko
maailmasta (%, 2024)		 % maansa
BKT:sta (2024)
— Maailma yhteensä 2718 100 —
1  Yhdysvallat 997 37 3.4
2  Kiina 314 12 1.7
3  Venäjä 149 5.5 7.1
4  Saksa 88.5 3.3 1.9
5  Intia 86.1 3.2 2.3
6  Yhdistynyt kuningaskunta 81.8 3.0 2.3
7  Saudi-Arabia 80.3 3.0 7.3
8  Ukraina 64.7 2.4 34
9  Ranska 64.7 2.4 2.1
10  Japani 55.3 2.0 1.4

* SIPRI:n arvio. Lähde: SIPRI.[9]

Maailman suurimmat puolustusurakoitsijat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Valtio Yhtiö Tulot
(mrd. USD) 		puolustuteollisuuden
 % osuus
1  Yhdysvallat Lockheed Martin 65,4 89%
2  Yhdysvallat RTX Corporation 56,6 65%
3  Yhdysvallat Boeing 58,2 55%
4  Yhdysvallat Northrop Grumman 36,8 55%
5  Yhdysvallat General Dynamics 37,9 68%
6  Britannia BAE Systems 24,7 97%
7  Kiina Norinco 71,0 25%
8  Kiina AVIC 67,9 25%
9  Kiina China Electronics Technology Group 34,3 43%
10  Yhdysvallat L3Harris Technologies 18,2 78%
11  Euroopan unioni Airbus 56,8 21%
12  Kiina CASIC 37,7 32%
13  Italia Leonardo 15,3 73%
14  Ranska Thales Group 19,4 47%
15  Yhdysvallat Huntington Ingalls 9,4 88%
16  Yhdysvallat Leidos 12,3 60%
17  Venäjä Almaz-Antei 6,6 92%
18  Yhdysvallat Honeywell 32,6 18%
19  Yhdysvallat Booz Allen Hamilton 7,9 70%
20  Kiina China South Industries Group 33,9 16%
21  Venäjä OAK 6,0 82%
22  Britannia Rolls-Royce 15,2 32%
23  Yhdistyneet arabiemiraatit EDGE 5,0 95%
24  Yhdysvallat General Electric 76,6 6%
25  Ranska Safran 18,8 24%
26  Japani Mitsubishi Heavy Industries 34,7 13%
27  Saksa Rheinmetall 6,7 63%
28  Israel Elbit Systems 4,7 91%
29  Yhdysvallat CACI International 6,0 69%
30  Euroopan unioni MBDA 4,1 99%
31  Ranska Naval Group 3,8 99%
32  Ranska Dassault Aviation Groupe 6,3 59%
33  Venäjä Objedinennaja sudostroitelnaja korporatsija 4,7 79%
34  Yhdysvallat Textron 11,7 30%
35  Israel Israel Aerospace Industries 4,2 84%
36  Ruotsi Saab 3,8 88%
37  Yhdysvallat Science Applications International Corporation 7,1 47%
38  Venäjä Taktitšeskoje raketnoje vooruženije 3,3 98%
39  Britannia Babcock International Group 5,7 56%
40  Yhdysvallat Perspecta 4,5 70%
41  Yhdysvallat Amentum 3,7 83%
42  Intia Hindustan Aeronautics 3,1 95%
43  Yhdysvallat KBR 5,8 50%
44  Venäjä United Engine Corporation 3,9 73%
45  Yhdysvallat General Atomics
46  Israel Rafael 2,7 98%
47  Italia Fincantieri 6,7 40%
48  Ranska French Alternative Energies and Atomic Energy Commission (CEA) 5,8 44%
49  Yhdysvallat Oshkosh Corporation 6,7 33%
50  Etelä-Korea Hanwha Aerospace 4,5 50%

*Lähde. SIPRI:[10]

Aseteollisuus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa oli vuonna 2008 noin 80 aseteollisuuden yritystä, joista suurimpia Patria ja Sako.[11] Vuonna 2020 Suomi vei aseita noin 161 miljoonan euron edestä yhteensä 70 eri maahan: näistä siviiliaseiden vienti oli noin 81 miljoonaa, ja sotatuotteiden vienti noin 80 miljoonaa. Viisi suurinta vientimaata olivat Yhdysvallat, Itävalta, Arabiemiirikunnat ja Ruotsi.[12] Suomi on merkittävä tekijä kansainvälisillä asemarkkinoilla: esimerkiksi Sako on Euroopan suurin kiväärinvalmistaja,[13] ja Patrian puoliksi omistama Nammo on ainoa yhtiö maailmassa, joka valmistaa maailman myydyimmän Amraam-ohjuksen moottoreita.[14] Väkilukuun suhteutettuna Suomi on ollut 2000-luvulla maailman 13. suurin aseiden viejä.[15] Kansainvälistä asekauppaa seuraavat järjestöt ovat kritisoineet Suomen asevientiä varsinkin Arabiemiirikuntiin, Saudi-Arabiaan ja Turkkiin kohdistuvan viennin osalta: kaikki kolme valtiota ovat osallistuneet lähialueidensa sisällissotiin: Turkki Syyriassa ja Arabiemiirikunnat sekä Saudi-Arabia Jemenissä.[15]

Valvonta ja kansainväliset sopimukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aseiden tuotantoa, kauppaa ja vientiä rajoittavat niin kansallinen lainsäädäntö kuin kansainväliset sopimukset. Esimerkiksi Suomessa yrityksen on anottava aseille vientilupaa. Lupia käsittelevä viranomainen riippuu tuoteryhmästä: sekä siviili- että sotilaskäyttöön soveltuvien tuotteiden kohdalla luvan myöntää ulkoministeriö, kidutusvälineiden ja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon käytettäviin tuotteisiin luvan myöntää sisäministeriön poliisiosasto, sotatuotteiden vientiluvat myöntää puolustusministeriö, ja puhtaasti siviiliaseiksi luokiteltaville tuotteille poliisihallitus. Mikäli vienti kohdistuu muualle kuin ETA-maihin, Australiaan, Japaniin, Kanadaan, Sveitsiin, Uuteen-Seelantiin tai Yhdysvaltoihin, vienti edellyttää ulkoministeriön ulko- ja turvallisuuspoliittista lausuntoa. Kielteinen lupapäätös vaikuttaa kaikkiin EU-maihin: mikäli jokin EU-maa haluaa myöntää vientiluvan samalle taholle, jonne toinen EU-maa on kolmen vuoden sisään evännyt vientiluvan, sen on perusteltava, miksi kielteiseen päätökseen johtanut peruste on poistunut.[16]

Keskeinen asevientiä rajoittava sopimus on YK:n asekauppasopimus. Siinä muun muassa määritetään, että valtio vientilupaa ei saa myöntää, jos aseita käytettäisiin kansanmurhaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan, siviileihin kohdistuviin hyökkäyksiin tai muihin sotarikoksiin, tai jos on olemassa huomattava riski, että aseita käytettäisiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.[17]

Muita kansainvälisiä asevalvontasopimuksia, joissa Suomi on mukana: (Lähde: Ulkoministeriö[18])

Asevalvontasopimuksia, joissa Suomi ei ole mukana:

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Jukka Luoma: Oma aseteollisuus on julkisuusvaltti Iranille. Helsingin Sanomat, 17.10.2006.
  2. ↑ About Rosoboronexport Rosteh, rostec.ru. Arkistoitu 4.7.2014. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Rostec direct control holdings and companies Rosteh, rostec.ru. Arkistoitu 20.7.2014. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  4. ↑ John C. K. Daly: Russia Seeks to Boost Arms Exports in 2015, Despite Western Sanctions Eurasia Daily Monitor Volume: 12 Issue: 25. 9.2.2015. jamestown.org. Viitattu 10.3.2015. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d SIPRI TOP LIST TIV TABLES TIV=total trend-indicator value, Selite: valitaan tietokannasta haluttu määrä suurimpia vientimaita (suppliers) tai tuontimaita (recipients) sekä halutut vuosiluvut; (englanniksi), sipri.org, viitattu 2.6.2022
  6. ↑ SIPRI Importer/exporter TIV tables TIV=total trend-indicator value, Selite: valitaan tietokannasta esimerkiksi Exports from=All, Range of years= 2009-2013, Summarize data by recipient/supplier; (englanniksi), sipri.org, viitattu 20.7.2014
  7. ↑ SIPRI Arms Transfers Database - Methodology (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi), sipri.org, viitattu 20.7.2014
  8. ↑ SIPRI Importer/exporter TIV tables TIV=total trend-indicator value, Selite: valitaan tietokannasta esimerkiksi Imports from=All, Range of years= 2009-2013, Summarize data by recipient/supplier; (englanniksi), Stockholm International Peace Research Institute, sipri.org, viitattu 21.7.2014
  9. ↑ Xiao Liang, Dr Nan Tian, Dr Diego Lopes da Silva, Lorenzo Scarazzato, Zubaida Karim and Jade Guiberteau Ricard: The 40 countries with the highest military expenditure in 2024 (PDF) sipri.org. 2025-04. Viitattu 8.12.2025. (englanniksi)
  10. ↑ The SIPRI Top 100 arms-producing and military services companies in the world, 2022 | SIPRI www.sipri.org. Viitattu 31.3.2024. (englanniksi)
  11. ↑ Jarmo Pykälä: Suomessa noin 80 aseteollisuuden yritystä PAX 04/2008. 2008. Viitattu 1.6.2022. (suomeksi)
  12. ↑ Suomen asevalvontaraportti ISSN 2342-3447. 2020. SaferGlobe. Viitattu 1.6.2022. (suomeksi)
  13. ↑ Jarmo Huhtanen: Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa Helsingin Sanomat. 26.9.2017. Viitattu 2.6.2022. (suomeksi)
  14. ↑ Timo Keränen: Valtionyhtiö Patrian yhteisyritys valmistaa jo kaikki USA:n tärkeimmän ja maailman myydyimmän ohjuksen moottorit – käytössä useissa konflikteissa Yle Uutiset. 26.11.2020. Viitattu 2.6.2022. (suomeksi)
  15. ↑ a b Timo Myllyniemi: Näin toimii Suomen asevienti: Sotatarvikkeita kaupataan jättisummilla – panssariajoneuvoja, tarkka-ampujien kivääreitä, patruunoita... Ilta-Sanomat. 4.3.2018. Viitattu 2.6.2022. (suomeksi)
  16. ↑ Suomen asevientilupajärjestelmä ISSN 2342-3447. 23.10.2017. SaferGlobe. Viitattu 1.6.2022. (suomeksi)
  17. ↑ Suomen asevientiä rajoittavat monet kansainväliset velvoitteet ISSN 2342-3447. 23.10.2017. SaferGlobe. Viitattu 1.6.2022. (suomeksi)
  18. ↑ Asevalvonta ja aseidenriisunta Ulkoministeriö, Asevalvonnan yksikkö. Viitattu 1.6.2022. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aseteollisuus&oldid=23716571”