Sako

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sako Oy
Sako.png
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1921
Toimitusjohtaja Raimo Karjalainen [1]
Kotipaikka Riihimäki[1]
Toimiala puolustusteollisuus
Tuotteet haulikot ja kiväärit
Liikevaihto 67,9 M€ (2016)[1]
Liikevoitto 11,1 M€ (2016)[1]
Henkilöstö 276 (2016)[1]
Omistaja Beretta Holding
Kotisivu www.sako.fi
Sako Finnlight .243 kivääri.

Sako Oy, alkujaan Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy 1921–1938 ja vuoteen 1985 asti Oy Sako Ab, on italialaisen aseyhtiö Berettan omistama asetehdas, joka valmistaa aseita Suomessa.

Sakon pääkonttori ja tehdas sijaitsevat Riihimäellä[2]. Toimipisteitäselvennä on Hausjärvellä, Muuramessa, Torontossa ja Tukholmassa[2].

Sako on Euroopan suurin kiväärinvalmistaja[3]. Sen tuotteet ovat pulttilukkoisia tarkkuuskiväärejä[3], jotka ovat hintaluokaltaan keskitason yläpuolella[2]. Yrityksen tuotemerkkejä ovat Sako ja Tikka[3]. Sako-merkkiset ovat kalliimpia ja Tikat edullisempia[3]. Tikan osuus myynnistä on 70 prosenttia[3].

Aseiden lisäksi Sako valmistaa joka päivä noin 60 000 patruunaa[3].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakon historia alkaa Suojeluskuntain Yliesikunnan taisteluvälineosastosta[4], jonka tehtävänä oli korjata suojeluskuntien haltuunsa saamia, lähinnä venäläisiä ja japanilaisia kivääreitä[3].

Sakon ensimmäisiä malleja olivat esimerkiksi Lottakivääri, Pystykorva ja Ukko-Pekka[3].

Suojeluskuntain Ase- ja Konepaja Oy perustettiin 1921[5] Suojeluskuntain Yliesikunnan Asepajan pohjalle ja siirrettiin Helsingistä Riihimäelle. Talvisodan aikana Sakon tehdas haluttiin turvaan pommituksilta. Uudeksi sijoituspaikaksi valittiin Tampereella oleva Kalkunvuori. Syksyllä 1941 aloitettiin uuden tehtaan louhintatyöt. Valmistuneeseen tehtaaseen ehdittiin siirtää vain yksi Riihimäen tehtaan osastoista jatkosodan viimeisenä vuotena. Sodan jälkeen Sako Oy lopetti Kalkunvuoren tehtaan.[6]

Sotien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotien jälkeen suojeluskuntajärjestö piti lakkauttaa, ja Sakon osakekanta lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille[3]. Noina aikoina valmistettuja tuotteita olivat harpikot, wc-kannet, kenkien yölestit, kirveenvarret, tupakansytyttimet, huulipuikon hylsyt[3] ja kutomakoneet[2].

Nokia Oy:n edeltäjäyhtiö Suomen Kaapelitehdas Oy osti Sakon vuonna 1962 ja Nokia osti Tikkakoski Oy:n vuonna 1974[4]. Nokia yhdisti yhtiöt Oy Sako-Tikka Ab:ksi vuonna 1983[5]. Vuonna 1985 Sako-Tikka sulautettiin Nokiaan[4].

Nokian aseteollisuus ja Valmetin Tourulan tehdas (entinen Valtion Kivääritehdas) yhdistettiin vuonna 1986 Nokian ja Valmetin puoliksi omistamaksi Sako-Valmet Oy:ksi. Nimi muutettiin takaisin Sako Oy:ksi vuonna 1988.[7]

Sako 75[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvun alussa Sakon mallisto oli vanhentunut. Mallisto perustui sodan aikana suunniteltuun pienriistaluodikko L46:een, jonka pohjalta oli tehty ensin keskikokoinen L57 ja 1960-luvun alussa suurriistakivääri L61. Malliston elinkaari oli lopussa. Tuotteet eivät myyneet ja Sako jäi kilpailijoistaan jälkeen. Tuotteiden laadustakin oli alettu tinkiä, mutta se ei auttanut myymään aseita. [8]

Vuonna 1993 käynnistettiin Projekti 96, kokonaan uuden asemallin suunnittelu. Näin ei ollut tapahtunut lähes 50 vuoteen. Päätettiin tehdä maailman paras sarjavalmisteinen kivääri. Aseen pääsuunnittelija oli Juha Aalto.[8]

Työn pohjaksi Sako teetti historiansa suurimman markkinatutkimuksen. Yhdysvalloissa haastateltiin tuhatta metsästäjää. Tulos oli, että aseessa oli oltava mm. kolmiasentoinen varmistin, toimintavarma irtolipas ja mekaaninen hylsyn ulosheitto.[8]

Sakon tehtaalle ostettiin kaikki maailman parhaat metsästyskiväärit. Ne purettiin osiin ja tutkittiin. Niillä ammuttiin ja niiden parhaita puolia pohdittiin. Lopulta niitä ammuttiin yhä suuremmilla ylilatauksilla, kunnes aseet repesivät. Sen jälkeen myös palaset tutkittiin.[8]

Projekti 96:n ase suunniteltiin niin, että aseen räjähtäessä paine suuntautuu alas, tukki menee poikki, lipas lentää maahan, mutta ampuja säästyy.[8]

Uuden aseen synteettinen tukki oli lajissaan ensimmäinen.[8]

Uutuutta lähdettiin tarjoamaan nimellä Sako Experience, mutta se ei kelvannut amerikkalaisille asetoimittajille. Heidän mukaansa kaikissa maineikkaiden kiväärien malleissa oli oltava numero 7: Remington 700, Marlin 7, Ruger 77, Winchester 70. Sitten joku keksi, että Sako täyttää 75 vuotta, ja uudelle kiväärille oli löytynyt nimi.[8]

Noihin aikoihin rynnäkkökiväärien valmistus puolustusvoimille oli loppunut. Patruunoiden valmistus oli siirtynyt Sakolta Lapualle. Ilman uutta kysyntää noin sata työntekijää olisi jouduttu irtisanomaan.[8]

Sako 75 sai kuitenkin suuren suosion. Vanha mallisto voitiin ajaa alas. Sako 75 pelasti yhtiön talouden ja nosti Sakon takaisin maailman asevalmistajien kärkiriviin.[8]

Beretta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia myi osuutensa Sakosta Valmetille tammikuussa 1999. Valmetin ja Rauman fuusion myötä Sako siirtyi vuonna 1999 Metso-konserniin. Metso puolestaan myi Sakon vuonna 2000 italialaiselle asevalmistajalle Berettalle.[7]

Valmistusvirhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 Sako valmisti 2700 viallista asetta, jotka päästettiin myyntiin asti[9]. Niistä kuusi räjähti ammuttaessa ja vahingoitti kolmea ihmistä[9].

Nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään Sakon malliston peruskiviä ovat 75:n seuraaja Sako 85 vuodelta 2006 sekä Tikka T3.[8] Vuonna 2016 esitelty Tikka T3x TAC A1 -kivääri menestyi hyvin Pohjois-Amerikassa[3].

Aseiden synteettiset tukit valmistetaan Suomessa[2]. Puutukit tulevat Italiasta Berettan tukkitehtaalta, joka käyttää materiaalinaan turkkilaista tai amerikkalaista pähkinäpuuta[2].

Aseista 95 % menee vientiin, melkein puolet Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tuotevalikoimaan kuuluvat Sako- ja Tikka-luodikot sekä omalla nimellä varustetut patruunat. Sako on Pohjois-Amerikassa suurin ei-amerikkalainen metsästysaseiden valmistaja.[10]

Vuonna 2020 Sako teki uuden tuotantoennätyksen 113000 kiväärillä ja 11 miljoonalla patruunalla. Miljoonas Tikka T3-kivääri valmistui myös vuonna 2020[11].

Sako työllistää 360 henkilöä[2].

Sakon liikevaihto on ollut nousussa: se on noussut vuoden 2010 n. 51 miljoonasta eurosta 91 miljoonaan vuonna 2015 ja vuonna 2020 Sako saavutti 98 miljoonan euron liikevaihdon[2].

Vuonna 2021 Sako työllisti vajaat 400 henkilöä, jotka tekivät liikevaihdoksi 130 miljonaa euroa ja valmistivat ennätykselliset 138000 kivääriä sekä yli 16 miljonaa patruunaa[12].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Vainu.io search.vainu.io.
  2. a b c d e f g h Aseet | Kun Barack Obamasta tuli presidentti, riihimäkeläisen asetehtaan liikevaihto räjähti. Näin Sakosta kehittyi kaikessa hiljaisuudessa kiväärien Apple. Helsingin Sanomat. 25.9.2021. Viitattu 1.10.2021.
  3. a b c d e f g h i j k Yksi Suomen teollisuuden suurimpia julkisia salaisuuksia: Sakon asetehdas osui napakymppiin, kun sen kivääreistä tuli hitti Yhdysvalloissa Helsingin Sanomat. 26.9.2017. Viitattu 11.9.2021.
  4. a b c Sako Ensimmäiset 100 vuotta, Sako Oy, 2021, ISBN 978-952-94-4364-2
  5. a b Facta2001, WSOY 1985, 14. osa, palsta 275
  6. Tampereen asemakaava 8139
  7. a b Lähteenmäki, Pekka: Suomalainen asetehdas löysi isännän Italiasta – ”Olemme outo osakkeenomistaja” Talouselämä. 28.12.2016. Alma Media. Viitattu 29.12.2017.
  8. a b c d e f g h i j Tekniikan Maailma tekniikanmaailma.fi. Viitattu 11.9.2021.
  9. a b Sako maksanut kipukorvauksia myös suomalaiselle metsästäjälle Helsingin Sanomat. 18.1.2005. Viitattu 11.9.2021.
  10. Leponiemi, Timo: Pohjois-Amerikassa metsästetään mielellään suomalaisilla aseilla yle.fi. 11.4.2013. Yle Uutiset. Viitattu 11.4.2013.
  11. Aamuposti-lehti, 15.4.2021, sivu 4
  12. Aamuposti-lehti, 14.1.2022, sivu 4

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]