Jalkaväenkivääri M/27
| Jalkaväenkivääri M/27 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | pulttilukkokivääri |
| Valmistaja | Valtion kivääritehdas ja Tikkakoski Oy |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Valmistusvuodet | 1927–1930 ja 1937–1939 |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 7,62 mm x 53 R |
| Aseen pituus | 1 187 mm |
| Piipun pituus | 686 mm |
| Paino (tyhjänä) | 4,1 kg |
| Kapasiteetti | 5 patruunaa |
Jalkaväenkivääri M/27 eli Pystykorva oli Suomen maavoimien peruskivääri 1920-luvulta talvisotaan asti. Jatkosodan alkaessa sen paikan peruskiväärinä oli ottanut M/39 ”Ukko-Pekka”.
Pystykorva on osittain suomalaisvalmisteinen, (vanhoista osista koottu, piippu uusittu) muokattu versio venäläisestä Mosin Nagant M/91 -pulttilukkokivääristä. Suurimmat erot venäläismalliin ovat lyhennetty piippu ja paranneltu laukaisumekanismi sekä etutähtäin, josta nimi Pystykorva tuleekin: sen reunimmaiset osat muodostavat jyvää suojaavat pystyssä olevat ”korvat”.
Ase on miltei identtinen harvinaisemman M/28-suojeluskuntakiväärin kanssa. Laukaisukoneistoissa on pieniä eroja. Pystykorva sai jonkin verran kielteistä palautetta sen pistimen taipumuksesta ammunnan aikana murtaa aseen etuhelan kiinnitys. Syynä tähän oli liian ohut etutukki, johtuen aseen lyhentämisestä vanhoista M/91-kivääreistä. Rakennetta korjattiin vuonna 1937 asentamalla vahvistettu etuhela. Silti mallia 27 pidettiin luotettavana ja tarkkana aseena. Valtion kivääritehdas ja Tikkakoski Oy valmistivat aseita vuosina 1927–1930 60 000 kappaletta ja vuosina 1937–1939 lujemmalla tukilla ja vahvistetulla siderenkaalla 5 000 kappaletta. Aseesta valmistettiin myös lyhyempää ratsuväen mallia noin 2 500 kappaletta sarjanumeroilla 72000–74900. Suuri osa ratsuväkimallista 91/27rv tuhoutui jatkosodan aikana Viipurinlahden taisteluissa. Jäljelle jääneistä harvat yksilöt museoitiin ja loput romutettiin 1950-luvulla.
Pystykorvan suunnittelijana ja lopulliseen muotoon kehittäjänä mainitaan jääkärikapteeni Iisak Einar Kuusisto.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hyytinen, Timo: Arma Fennica. VI: Vanhat aseet 1 (1880–1950). Arma Fennica, 2003. ISBN 951-97543-6-9.
- Markku Palokangas: Sotilaskäsiaseet Suomessa. Suomen Asehistoriallinen Seura, 1991. ISBN 951-25-0508-8.
- Petri Sarjanen: Valkoinen kuolema: talvisodan tarkka-ampujan Simo Häyhän tarina. Revontuli, 2005. ISBN 952-5170-44-6.
- Jääkäriliitto: Suomen jääkärien elämäkerrasto: I täydennysosa. Jääkäriliitto, 1957.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen jääkärien elämäkerrasto: I täydennysosa, s. 85–86. Jääkäriliitto, 1957. Teoksella ei ole ISBNia.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Hyytinen, Arma Fennica 1 Suomalaiset aseet, Arma Fennica Oy, ISBN 951-99681-6-4 Gummerus Oy 1985
- Arma Fennica 2 Sotilasaseet, Arma Fennica Oy, ISBN 951-99887-0-X Gummerus Oy 1987
- Sako-aseet 1921-2000, Arma Fennica Oy, ISBN 876-952-5687-17-0 Jyväskylä 2012
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finnish Army 1918–1945: Rifles Part II
- Finnish M27 (Arkistoitu – Internet Archive)