Henkilömiina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henkilömiina

Henkilömiina eli jalkaväkimiina on miina, joka on tarkoitettu pääasiassa vihollisen sotilaita vastaan. Henkilömiinalle on tyypillistä ettei se ole tappava, vaan haavoittaa kohteen tehden sen taistelu kyvyttömäksi, samalla sitoen sotilaita haavoittuneen evakuointia varten, joka suoraan heikentää vihollisen toimintakykyä. Henkilömiinalla on myös suuri vaikutus sotilaiden moraaliin sen tuottaessa pysyviä vakavia vammoja, eikä se tuota välitöntä kuolemaa. Henkilömiina voi luoda suurta paniikkia joukoissa sen haavoittaessa ryhmän jäsenen.

Polkumiinaksi ja latumiinaksi on kutsuttu pienikokoista jalkaväkimiinaa, joita talvi- ja jatkosodassa käytettiin polkujen ja latujen ansoittamiseen esimerkiksi kaukopartioissa. 1940-luvun polku- tai latumiina voitiin rakentaa pitkulaisen puurasian sisään.

Ottawan miinakieltosopimus kieltää henkilömiinojen käytön siksi, että ne voivat jäädä raivaamattomina maastoon ja aiheuttaa konfliktin jälkeen vahinkoja ennen kaikkea siviiliväestölle. Suomessa pyritään luopumaan henkilömiinoista vuoteen 2016lähde? mennessä. Suomen käyttämiä henkilömiinoja ovat sakaramiina ja putkimiina.

Ottawan sopimuksen mukaista henkilömiina-käsitettä on aikaisemmin suomen kielessä vastannut käsite jalkaväkimiina. Maamiinoista edelleen sallittuja ovat ajoneuvo- eli panssarimiinat, joilla on kyky läpäistä jopa yli sadan millimetrin paksuista homogenoitua valssattua panssariterästä.

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miina.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.