Egeanmeren kulttuurit

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Aigeian sivilisaatio)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kreikan historia
Kreikka William Fadenin tekemässä kartassa vuodelta 1785.
Aikajana

Egeanmeren kulttuurit (myös aigeialainen kulttuuri, Aigeian sivilisaatiot) eli Kreikan pronssikauden kulttuurit on yleisnimi Kreikan alueella pronssikaudella vallinneille kulttuureille. Ne ovat saaneet nimensä Egeanmerestä, jonka alueelle kulttuurit sijoittuvat. Kreikan pronssikausi käsittää suunnilleen vuodet 3200–1050 eaa.[1][2]

Egeanmeren kulttuureihin sisältyvät Kykladien saarilla vaikuttanut kykladinen kulttuuri, ennen kaikkea Kreetan saarella vaikuttanut minolainen kulttuuri sekä pääosin Manner-Kreikassa vaikuttanut helladinen kulttuuri, jonka loppuvaihe tunnetaan mykeneläisenä kulttuurina.[2] Kulttuurien katsotaan saaneen alkunsa alueen pronssikauden alussa noin 3200–3100 eaa., mutta niillä oli edeltäjiä neoliittisen kauden Kreikassa. Kulttuurit kukoistivat yhtä aikaa, ja niillä oli paljon vuorovaikutusta toistensa kanssa. Loppuvaiheessaan ne käytännössä sulautuivat yhteen.[3][4][5][6] Egeanmeren kulttuurit romahtivat noin 1100–1050 eaa., mitä seurasivat Kreikan nk. pimeät vuosisadat. Niiden jälkeen alueella nousi antiikin Kreikan kulttuuri.

Kulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kykladinen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kykladinen kulttuuri

Kykladinen kulttuuri oli Egeanmeren alueen kulttuureista varhaisin. Sen alku sijoitetaan noin vuoteen 3200 eaa.,[1] mutta sillä oli jo neoliittisen kivikauden edeltäjiä. Kulttuuri vaikutti Kykladien saarilla, jotka sijaitsevat Egeanmeren saariston eteläisissä keskiosissa.[3]

Kykladit ovat olleet asuttuja todennäköisesti viimeistään 11000 eaa., jolloin míloslaista obsidiaania vietiin jo Manner-Kreikkaan. Varhaisimmat merkit asutuksesta ovat neoliittiselta kaudelta noin 5500 eaa. Metallien käyttö sai alkunsa noin ajalla 4200–3200 eaa., mikä luetaan yleensä kuitenkin vielä myöhäiseksi kivikaudeksi tai kalkoliittiseksi kaudeksi eli kuparikaudeksi. Pronssikauden katsotaan alkaneen alueella noin 3200 eaa., mihin sijoitetaan myös kykladisen kulttuurin varhaisimman vaiheen eli varhaiskykladisen kauden alku. Kulttuuri säilyi kuitenkin käytännössä pitkään edelleen kuparikautisena, ja varsinaisen pronssin käyttö alkoi vasta noin 2300 eaa. Samaan aikaan alkoi purjealusten käyttö, mikä helpotti merenkulkua ja kaupankäyntiä.[7]

Kykladinen kulttuuri ei todennäköisesti ollut indoeurooppalainen eikä se tuntenut kirjoitustaitoa. Varsinkin varhaiskykladisella kaudella kykladinen kulttuuri oli materiaaliselta kulttuuriltaan hyvin omaleimainen. Pääosa löydöistä on peräisin haudoista.[7] Kulttuuri tunnetaan ennen kaikkea niin kutsutuista kykladisista idoleista. Merkittäviä löytöpaikkoja ovat muun muassa Náxos, Páros, Kéros, Sýros, Mílos (Fylakopí) ja Amorgós.

Minolainen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Minolainen kulttuuri

Minolainen kulttuuri kehittyi Egeanmeren etelälaidalla sijaitsevalla Kreetan saarella noin 3100 eaa. Kulttuuri tunnetaan ennen kaikkea suurista palatsikeskuksistaan, kuten Knossos, Faistos, Mália ja Káto Zákros. Palatsien rakentaminen alkoi noin 1950 eaa. Kulttuuri kävi laajaa kauppaa ja perusti eräänlaisia siirtokuntia myös Kreetan ulkopuolelle. Näistä tunnetuin on Akrotírin minolainen kaupunki Thíran saarella Santorínilla. Minolainen kulttuuri oli Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri, ja se kirjoitti tuntematonta minolaista kieltä käyttäen kreetalaisia hieroglyfejä sekä lineaari-A-kirjoitusta. Kulttuuri ja sen kieli eivät olleet indoeurooppalaisia.[4]

Minolainen kulttuuri jaetaan päätasolla kolmeen vaiheeseen, varhaisminolaiseen, keskiminolaiseen ja myöhäisminolaiseen kauteen. Toisaalta kulttuuri on perinteisesti jaettu jaksoihin myös palatsikeskusten rakennus- ja tuhoutumisvaiheiden avulla. Näin saatuja kausia ovat esipalatsikausi, jolloin palatseja ei vielä ollut (n. 3100–1950 eaa.); ensimmäisten palatsien protopalatsikausi (n. 1950–1800 eaa.); kulttuurin kukoistuskausi uusi palatsikausi (n. 1800–1450 eaa.); kolmas palatsikausi tai yhden palatsin kausi (monopalatsikausi), jolloin Knossos oli mykeneläisen kulttuurin vallassa ainoana jäljellä olevana palatsina (n. 1450–1375 eaa.); sekä jälkipalatsikausi tai loppupalatsikausi (n. 1375–1050 eaa.).[1][4]

Helladinen kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helladinen kulttuuri on nimitys Manner-Kreikassa samaan aikaan noin vuodesta 3100 eaa. vaikuttaneelle kulttuurille. Se on terminä kehitetty siksi, että Manner-Kreikan arkeologiset löydökset saataisiin vertailukelpoiseen ajoituskehikkoon kykladisen ja minolaisen kulttuurin kanssa. Kulttuuri jaetaan päätasolla varhaishelladiseen, keskihelladiseen ja myöhäishelladiseen kauteen. Myöhäishelladinen kausi, joka käsittää noin vuodet 1700–1050 eaa., tunnetaan paremmin mykeneläisen kulttuurin kautena. Sen kukoistuskautta olivat myöhäismykeneläisen kauden vuodet 1400–1100 eaa.[1][5][6]

Varhaishelladisella kaudella Manner-Kreikassa oli pieniä kaupunkeja, jotka olivat yhteydessä Anatoliaan kykladisen kulttuurin kautta. Merkittävimpiin löytöpaikkoihin kuuluu mm. Lerna. Keskihelladisella kaudella vaikuttivat minyalaiset, jotka tekivät alueen ensimmäistä dreijalla tehtyä keramiikkaa. Indoeurooppalaiset kreikkalaiset asuttivat Manner-Kreikan todennäköisesti keskihelladisen kauden alkupuolella noin 2000 eaa. Tämän jälkeen helladinen kulttuuri oli indoeurooppalainen ja (proto-)kreikankielinen. Eräänä merkkinä kreikkalaisten saapumisesta on pidetty juuri minyalaisen keramiikan ilmestymistä.[5]

Myöhäishelladinen mykeneläinen kulttuuri on saanut nimensä keskuspaikastaan Mykenestä Peloponnesoksella. Kulttuurin ensimmäisenä merkkinä pidetään uusia hautaustapoja ja tästä ilmenevää sosiaalista eriytymistä eri yhteiskuntaluokkiin.[6] Mykeneläinen kulttuuri oli läheisissä yhteyksissä minolaisen kulttuurin kanssa, ja sai siltä paljon vaikutteita. Myös mykeneläinen kulttuuri tunnetaan palatsikeskuksistaan, kuten Mykene, Tiryns ja Pylos. Loppuvaiheessaan kulttuuri valloitti Kreetan, ja myös Knossoksesta tuli mykeneläinen keskus. Tuossa vaiheessa kulttuuri kirjoitti mykeneläistä kreikkaa lineaari-B-kirjoituksella, joka perustui minolaiseen lineaari-A:han.

Mykeneläinen kulttuuri romahti noin 1100–1050 eaa. mahdollisesti valloituksiin, sisäisiin levottomuuksiin tai esimerkiksi luonnonkatastrofien ja nälänhädän seurauksena.[6] Antiikin ajan kreikkalainen mytologia sijoittuu pääosin mykeneläisen kulttuurin maailmaan, ja lienee säilyttänyt siitä paljon muistumia.

Kaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egeanmeren kulttuureille on kehitetty seuraavanlainen ajoituskehikko, jonka perusteella ne voidaan jakaa aikakausiin, joiden avulla niiden kehitystä voidaan myös verrata. Koska kulttuurit vaikuttivat toisiinsa, aikakaudet ovat suurelta osin päällekkäisiä, mutta niissä on ajoittaisia ja paikallisia eroavaisuuksia. Alla esitetyt ajoitukset seuraavat niin kutsuttua korkeaa kronologia, jossa kausi LM IA määräytyy Santorínin tulivuorenpurkauksen uuden ajoituksen (n. 1627–1600 eaa.) perusteella aikaisempaa selvästi varhaisemmaksi. Ajoitukset ovat summittaisia ja pyöristettyjä.[1] Kirjainlyhenteitä käytetään englanninkielisessä ja tieteellisessä kirjallisuudessa.

Ajoitus
(noin)
Esihistorian aikakausi
yleensä
Kykladisen kulttuurin kaudet
Kykladeilla
Minolaisen kulttuurin kaudet
Kreetalla
Helladisen kulttuurin kaudet
Manner-Kreikassa
3200–3100 eaa. Varhainen pronssikausi EC I Varhaiskykladinen I
3100–2800 eaa. EM I Varhaisminolainen I Esipalatsi EH I Varhaishelladinen I
2800–2700 eaa. EC II Varhaiskykladinen II
2700–2400 eaa. EM IIA Varhaisminolainen IIA EH IIA Varhaishelladinen IIA
2400–2300 eaa. EM IIB Varhaisminolainen IIB EH IIB Varhaishelladinen IIB
2300–2200 eaa. EC III Varhaiskykladinen III
2200–2100 eaa. EM III Varhaisminolainen III EH III Varhaishelladinen III
2100–1950 eaa. Keskinen pronssikausi MC I Keskikykladinen I MM IA Keskiminolainen IA MH I Keskihelladinen I
1950–1900 eaa. MM IB Keskiminolainen IB Protopalatsi
(Vanha palatsi)
1900–1800 eaa. MC II Keskikykladinen II MM II Keskiminolainen II MH II Keskihelladinen II
1800–1750 eaa. MC III Keskikykladinen III MM IIIA Keskiminolainen IIIA MH IIIA Keskihelladinen IIIA
1750–1700 eaa. MM IIIB Keskiminolainen IIIB Uusi palatsi MH IIIB Keskihelladinen IIIB
1700–1600 eaa. Myöhäinen pronssikausi LC I Myöhäiskykladinen I LM IA Myöhäisminolainen IA LH I Myöhäishelladinen I Varhaismykeneläinen
1600–1450 eaa. LC II Myöhäiskykladinen II LM IB Myöhäisminolainen IB LH IIA Myöhäishelladinen IIA
1450–1400 eaa. LM II Myöhäisminolainen II Kolmas palatsi
tai yhden palatsin
LH IIB Myöhäishelladinen IIB
1400–1375 eaa. LC III Myöhäiskykladinen III LM IIIA1 Myöhäisminolainen IIIA1 LH IIIA1 Myöhäishelladinen IIIA1 Myöhäismykeneläinen
1375–1300 eaa. LM IIIA2 Myöhäisminolainen IIIA2 Jälkipalatsi
tai loppupalatsi
LH IIIA2 Myöhäishelladinen IIIA2
1300–1200 eaa. LM IIIB Myöhäisminolainen IIIB LH IIIB Myöhäishelladinen IIIB
1200–1050 eaa. LM IIIC Myöhäisminolainen IIIC LH IIIC Myöhäishelladinen IIIC

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Galanakis, Yannis (toim.): The Aegean World. A Guide to the Cycladic, Minoan and Mycenaean Antiquities in the Ashmolean Museum. Ashmolean, University of Oxford, 2013. ISBN 978-960-6878-59-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Galanakis 2013, s. 173.
  2. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Aigeialainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 15.
  3. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Kykladinen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 286.
  4. a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Lineaarikirjoitus” ja ”minolainen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 305, 344–345.
  5. a b c Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Helladinen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 205.
  6. a b c d Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mykeneläinen kulttuuri”. Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 357.
  7. a b Galanakis 2013, s. 85–86.