Kykladiset idolit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tyypillinen kykladinen Spedós-tyyppiä edustava idoli, n. 2800–2300 eaa. Kykladisen taiteen museo, Ateena.

Kykladiset idolit (myös kykladiset figuriinit) ovat kykladisen kulttuurin Kykladien saaristossa Kreikassa pronssikaudella tuottamia idoleita eli pienoispatsaita, joilla on saattanut olla uskonnollinen käyttötarkoitus. Kykladiset idolit ovat pääosin peräisin varhaiselta kykladiselta kaudelta (EC) noin ajalta 3200–2300 eaa.[1][2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huilua ja harppua soittavat idolit Kérokselta, n. 2600 eaa. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.

Kykladisia idoleita tuottivat ennen kaikkea varhaisen kykladisen kauden kulttuurit, joihin viitataan nimillä Grótta-Pilós-kulttuuri (varhaiskykladinen I -kausi, EC I, n. 3200–2800 eaa.) ja Kéros-Sýros-kulttuuri (varhaiskykladinen II -kausi, EC II, n. 2800–2300 eaa.). Idoleita tuotettiin jonkin verran vielä varhaiskykladisella kaudella III (EC III, n. 2300–2100 eaa.).[1][2] Kykladiset idolit ovat kulttuurin toinen omaperäinen esinetyyppi niin kutsuttujen kykladisten ”paistinpannujen” ohella.

Idoleita tuotettiin useilla Kykladien saarilla Egeanmeren saariston eteläisissä keskiosissa, ja niitä on myös löydetty monilta saarilta. Pitkä aikajakso, jolloin niitä on tehty, sekä saarten väliset etäisyydet ovat saaneet aikaan sen, että idolien tyyleissä on paljon vaihtelua. Idoleita tunnetaan ainakin 1 400 kappaletta. Suuren määrän ansiosta niitä on voitu yhteisistä piirteistä tunnistaa osin samojen, nimeltä tuntemattomien veistäjien tekemiksi. Tekijöistä käytetään nimiä kuten ”Goulandris-mestari” ja ”Steiner-mestari”. Erityinen löytöpaikka on Kéros, josta on löydetty suuri määrä idoleita, jotka on selvästi ensin rikottu muualla tarkoituksellisesti. Saari on mahdollisesti ollut jonkinlainen pyhä paikka, johon idoleita on haudattu.[3] Muita merkittäviä löytöpaikkoja ovat muun muassa Náxos, Páros, Sýros ja Amorgós.[1]

Kykladiset idolit tulivat uudelleen tunnetuiksi ensimmäisten löytöjen myötä 1800-luvulla. Ne herättivät huomiota erityisesti 1950- ja 1960-luvuilla ”modernistisen” ulkonäkönsä vuoksi, ja niillä oli vaikutusta ajan taiteeseen. Suosio aiheutti paljon ryöstökaivauksia, joiden vuoksi monien idolien alkuperä ja ajoitus tunnetaan huonosti, koska niitä ei ole kaivettu osana valvottuja arkeologisia kaivauksia. Suosio tuotti myös lukuisia väärennöksiä. Nykyisin idoleita on useissa museoissa, Kreikassa parhaina esimerkkeinä Kykladisen taiteen museo ja Kansallinen arkeologinen museo Ateenassa sekä Náxoksen arkeologinen museo.[3]

Tyypilliset piirteet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikokoisia idoleita. Kansallinen arkeologinen museo, Ateena.

Kykladiset idolit on valmistettu lähes aina Kykladien saarten, erityisesti Pároksen, valkoisesta marmorista. Ne esittävät joko ihmisiä, yleensä naisia, tai ihmishahmoisia jumalia. Osa hahmoista on luonnollisempia ja osa idealisoidumpia. Tyypillinen hahmo on seisova nainen, jolle on kuvattu rinnat ja jonka kädet on asetettu alkuvaiheen raskausvatsan päälle. Harvinaisempia tyyppejä ovat istuvat hahmot, joista osa soittaa esimerkiksi soitinta tai pitää muuta esinettä kädessään, sekä useiden hahmojen ryhmät. Idoleiden koko vaihtelee; useimmiten ne ovat pienehköjä, mutta myös joitakin suurikokoisia tunnetaan.[2][1] Suurin osa veistoksista on noin 15–40 senttimetriä pitkiä. Pisin tunnettu on 1,48 metriä pitkä ja mahdollisesti peräisin Amorgókselta. Se on esillä Kansallisessa arkeologisessa museossa.[3]

Veistokset ovat alun perin olleet kauttaaltaan maalattuja, ja niillä on ollut muun muassa maalatut kasvot, hiukset ja vaatteet. Maalauksesta on kuitenkin yleensä säilynyt vain vähäisiä jäänteitä. Maalauksen puuttuminen tekee idoleista modernin näköisiä, mutta alun perin ne ovat näyttäneet luonnollisemmilta ihmishahmoilta. Maalit ovat olleet mineraalipohjaisia pigmenttivärejä.[2][3]

Suurin osa säilyneistä idoleista on löydetty haudoista. Idolien jalat ovat yleensä terävät ikään kuin ne seisoisivat varpaillaan, eivätkä ne näin ollen pysy pystyssä itsekseen ilman tukea. Tästä on päätelty, ettei niitä ole tarkoitettu asetettaviksi seisomaan pystyasentoon. Ne on mahdollisesti asetettu makaamaan hautaan yhdessä vainajan kanssa. Idoleita on kuitenkin löydetty myös muualta kuin haudoista, ja toisaalta kaikissa kykladisen kulttuurin haudoissa ei selvästikään ole ollut idoleita.[3]

Veistosten esikuvina on nähty Egeanmeren ja Anatolian alueen neoliittisen kauden naishahmoiset veistokset.[1] Naishahmot onkin usein tulkittu Äitijumalattariksi tai hedelmällisyyden jumalattariksi. Tähän viittaa erityisesti naishahmojen raskaustila. Toisaalta monet muut hedelmällisyyskultteihin liittyvät ainekset puuttuvat idoleista; esimerkiksi niiden rinnat ovat suhteellisen pienet. Naishahmot sekä miespuoliset hahmot voidaan tulkita myös muun muassa sielua manalaan saattaviksi hahmoiksi, aiemmin kuolleiden sukulaisten kuviksi, tai tarkoitetuiksi jonkinlaisiksi palvelijoiksi tai puolisoiksi tuonpuoleisessa. Niitä on esitetty myös lasten leluiksi, mutta tämä ei ole todennäköistä. Yleisimmän tulkinnan mukaan idolit ovat kotikulttien kulttikuvia, jotka on haudattu perheenpään mukana tai tuhottu tämän kuollessa. Juuri hautauksen keskeisyyteen viittaavat myös Kéroksen rikkinäisten idolien hautapaikan löydöt.[1][3]

Idolityypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen kykladinen kausi I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisella kykladisella kaudella I (EC I) valmistettiin erityisesti seuraavaa tyyppiä olevia idoleita:[1][3]

  • Abstraktimmat hahmot, jossa litteään marmorinkappaleeseen on veistetty ihmishahmon muotoja. Usein selkeä pää kuitenkin puuttuu. Tyypillinen idoli on malliltaan viulunmuotoinen.
  • Plastíras-tyyppi: Seisova idoli, kädet lepäävät vatsalla. Ulkoasultaan luonnollisempi, joitakin kasvojen, käsien, jalkojen ja hävyn alueen yksityiskohtia kuvattu. Nimetty Pároksen Plastíraksen kykladisen hautausmaan mukaan.
  • Loúros-tyyppi: Seisova, joitakin yksityiskohtia, mutta vähemmän kuin Plastíras-tyypissä. Ei käsiä tai vain kädentyngät. Nimetty Náxoksen Loúroksen kykladisen hautausmaan mukaan.

Varhainen kykladinen kausi II[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisella kykladisella kaudella II (EC II) hallitseva idolityyppi oli seisova. Kädet on asetettu vatsalle, pää on hieman taitettu taaksepäin ja polvia on hieman koukistettu. Osa idoleista on kolmiulotteisempia, ja esittävät muun muassa istuvia ihmisiä soittamassa soitinta tai joku muu esine kädessään. Osassa idoleista on neliömäinen muoto. Aikakaudella valmistettiin myös suurikokoisempia idoleita, joiden korkeus saattoi olla jopa yli metrin. Nimettyjä tyyppejä ovat mm.:[1][3]

Varhainen kykladinen kausi III[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisella kykladisella kaudella III (EC III) idolien valmistus vaikuttaa taantuneen. Tunnetut idolit ovat hyvin samannäköisiä, ja niillä on kartiomainen vartalo ja tynkämäiset sivuille osoittavat kädet. Tyyppi tunnetaan erityisesti Míloksen Fylakopísta ja Kéan Agía Eirínistä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Early Cycladic Figurines Greek Thesaurus. Viitattu 16.1.2017.
  2. a b c d Early Cycladic Art and Culture Heilbrunn Timeline of Art History. 10.2014. The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 16.1.2017.
  3. a b c d e f g h ”Cycladic Idols”, Greek Island Hopping 2008, s. 317–318. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]