Äitijumalatar

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Äitijumalatar on ikivanha jumaluus, jonka on ymmärretty synnyttävän elämää ja luovan edellytyksen viljan kasvulle.

Äitijumalatar takaa elämän jatkumisen ja on maan jumaluus. Maasta kasvaa vilja, ja maahan ihminen palaa kuoltuaan.[1] Äitijumalatar valvoo ikuista kiertokulkua. Äitijumalatarta voidaan sanoa myös "suureksi äidiksi". Kivikauden luolataiteessa esiintyvä lihava nainen lienee äitijumalatar. Myöhemmin neoliittisen kauden maanviljelijät tekivät savesta pieniä äitijumalattaren patsaita. Nuoremman kivikauden maanviljeilijäyhteiskunnat olivat matriarkaatteja, joissa suku laskettiin äidin, ei isän mukaan.

Äitijumalatarta palvottiin Roomassa nimillä Magna Mater, Rhea ja Gaia. Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa tämä jumaluus oli nimellä Kybele.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koivunen, Hannele: Madonna ja huora. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20642-7. (suomeksi)
  • Koivunen, Hannele: The Woman Who Understood Completely; A Semiotic Analysis of the Mary Magdalene Myth in Gnostic gospel of Mary. väitöskirja (Acta semiotica Fennica / editor: Eero Tarasti, ISSN 1235-497X; 3). Imatra: International Semiotics Institute, 1994. ISBN 951-96306-4-3 (nid.). (englanniksi)
  • Kristeva, Julia: Stabat Mater. Naistutkimus, 1992, 5. vsk, nro 3. Helsinki: Suomen naistutkimuksen seura.
  • Neumann, Erich: The great mother : an analysis of the archetype. 7th pr. for the Bollingen Mythos series. Princeton: Princeton University Press, [1955] 1991. ISBN 0-691-09742-9. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolemattomuuden usko muinais-Kreikassa (ote). Valvoja, 01.10.1897, nro 10, s. 21. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.