Koordinaatit: 36.40°N, 25.40°E

Santorínin tulivuorenpurkaus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Santorínin kaldera panoraamakuvassa.

Santorínin tulivuorenpurkaus (myös Theran tulivuorenpurkaus) tapahtui Santorínin saarella Egeanmerellä noin vuonna 1650–1600 eaa. Purkaus romahdutti kalderan pohjoispuolen, jolloin Thirasían ja Aspronísin saaret erkaantuivat pääsaaresta Thírasta eli Therasta. Purkauksen seurauksena syntynyt tsunami saavutti jopa 150 metrin korkeuden, ja saapuessaan Kreetalle 110 kilometrin päähän se oli aikalaisten havaintojen mukaan yhä 40 metrin korkuinen.

Purkauksen arvellaan ainakin välillisesti johtaneen tuolloin Kreetalla ja myös Santorínilla vallinneen minolaisen kulttuurin ja Akrotírin kaupungin tuhoon. Tuhka levisi ympäri maapalloa, ja sitä on löydetty muun muassa pohjoisnavalta.[1] Purkauksen voimakkuus vastasi 6 000 megatonnin vetypommia. Saaren asukkaat luultavasti pakenivat ennen räjähdystä: ilmeisesti tulivuori antoi merkkejä heräämisestään sitä ennen. Syntyneeseen räjähdyskuoppaan virtasi meri.

Räjähdyksen nykyinen ajoitus perustuu radiohiiliajoitukseen. On kuitenkin väitetty, että joko se tai Kreetan arkeologinen ajoitus on väärä, mikäli räjähdys todella aiheutti minolaisen kulttuurin tuhon. Kreikan kronologian muutos kuitenkin vaatisi myös faaraoiden Egyptin kronologian muuttamista.

Yhteys kirjallisiin kertomuksiin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santoríni ja Atlantis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat tutkijat ovat arvelleet, että Platonin kertomukset mereen vajonneesta Atlantiksesta tämän dialogeissa Timaios ja Kritias viittaisivat minolaisen kulttuurin tuhoon ja Santorínin purkaukseen. Platonin mukaan egyptiläinen pappi oli kertonut Solonille Atlantiksen tuhoutuneen 9 000 vuotta aikaisemmin. Tällainen teoria edellyttää kuitenkin, että Atlantis olisi ollut paljon pienempi kuin Platonin teokset antavat ymmärtää ja että myös sen tuhosta Soloniin kulunut aika olisi ollut vain noin 900 eikä 9 000 vuotta.[2]

Santoríni ja Raamattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan on arveltu, että myös Toisen Mooseksen kirjan kertomusten Egyptin pimeydestä yhtenä vitsauksista ja Kaislameren ylityksestä viittaisivat Santorínin purkauksen aiheuttamaan savupilveen ja tsunamiin.[3] Asiaa on käsitellyt muun muassa englantilainen kirjailija ja freelance-tutkija Graham Phillips vuonna 1998 julkaistussa popularistisessa kirjassaan Act of God[4]. Phillipsin mukaan tutkimus tukee käsitystä, että purkaus tapahtui todennäköisimmin vasta vuonna 1365 eaa. faarao Amenhotep III:n aikana.[5] Phillips päättelee edelleen, että purkaus johti suoraan muun muassa egyptiläisten palvonnan kohteen vaihtumiseen, joskin lyhytaikaisesti, monoteistiseen Aton-jumalaan[6] sekä Raamatussa kuvattuun israelilaisten pakoon Egyptistä.[7] Phillips jättää lukijan oman harkinnan varaan sen, oliko itse tulivuorenpurkaus luonnonilmiö vai osoitus Jumalan tahdosta.[8] Phillipsin näkemystä vastaan on esitetty voimakasta kritiikkiä, ja hänen arvioitaan on kutsuttu pseudotieteeksi[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia (lehti), 2009 lokakuun numero, 2009/13, sivu 54
  2. Santorini and the Legend of Atlantis: The Minoan Eruption on Santorin as Possible Origin Viitattu 19.9.2011.
  3. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 23-25, Kirjayhtymä Oy 1996, ISBN 951-26-4160-7
  4. Act of God, Graham Phillips, Sidgwick and Jackson, 1998
  5. Graham Phillips: Act of God: Tutankhamun, Moses & the myth of Atlantis, s. 211-212, 316. Sidgwick & Jackson. ISBN 0-283-06314-9.
  6. Act of God, s. 291-298
  7. Act of God, s. 259-261
  8. Act of God, s. 310
  9. Analogies and Conjectures: Acts of God Viitattu 9.9.2011.