VL E.30 Kotka II

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
VL E.30 Kotka II, KA-147, Vesivehmaalla 2006

V.L. E.30 Kotka oli suomalainen, alun perin Kurt Bergerin suunnittelema ja Valtion lentokonetehtaan rakentama meritoimintalentokone. Sen piti korvata Suomen ilmavoimien Blackburn Ripon -koneet.

Kehitys ja hankinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blackburn Riponin osoittauduttua kalliiksi ja vaikeaksi valmistaa, Valtion Lentokonetehdas sai Ilmavoimien komentajalta suullisen kehotuksen alkaa suunnitella Riponia kevyempää ja halvempaa meritoimintakonetta.

Alustava suunnitelma, jossa esikuvana toimi Westland Wapiti, toimitettiin puolustusministeriöön 28. huhtikuuta 1930. Prototyyppi tilattiin 30. toukokuuta 1930, valmistui 30. syyskuuta 1930 ja lensi ensilennon 1. lokakuuta 1930. Prototyypissä (KA-144) oli 420 hv:n Gnome-Rhonen lisenssillä valmistama Jupiter 9Ab-tähtimoottori.

Kotka arvioitiin protyypin puutteista huolimatta kehityskelpoiseksi ja viiden koneen koesarja tilattiin 30. joulukuuta 1930. Koesarjaan tilattiin lukuisia muutoksia. Riponin moottorikokeilut näkyivät myös Kotkan kehitystyössä: ensimmäinen sarjakone (KA-145) oli varustettu prototyypin tapaan Jupiter-moottorilla, toinen ja kolmas (KA-146 ja KA-148) varustettiin 575 hv:n Pratt & Whitney R-1690-B Hornet -moottorilla ja neljäs ja viides (KA-147 ja KA-149) saivat 575 hv:n Wright R-1820-E Cyclon- -moottorin. KA-149 oli rakennettu pyöräkoneeksi ja varustettu moottorin ns. Townend-renkaalla, pyörien muotosuojuksilla sekä erilaisella siipiprofiililla. Koesarjan koneet valmistuivat vuonna 1931. KA-149 poikkesi muista koneista siinä määrin, että sille annettiin tyyppimerkintä V.L. E.31.

Koesarjan perusteella oli tarkoitus kehittää Kotka III, jossa olisi ollut hitsattu teräsrunko. Se jäi suunnittelupöydälle ja Kotkan kehitystyö lopetettiin vuonna 1932.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotkia käytettiin aluksi lähinnä Lentoasema 3:ssa Sortavalassa ja Lentolaivue 16:ssa sekä myöhemmin eri yksiköissä yhteys- ja maalinhinauskoneina. 31. joulukuuta 1938 Kotkat määrättiin pyöräkoneiksi ja kellukkeiden korjaustilaukset kiellettiin.

Viimeinen lento Kotkalla (KA-148) lennettiin 26. helmikuuta 1945. Kotkilla lennettiin 7106 tuntia ja niille sattuneissa vahingoissa menetti yksi matkustaja henkensä.

Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone oli kaksitasoinen; siipi ja runko olivat puurakenteiset ja kankaalla päällystetyt.

  • Miehistö: 2
  • Moottori: Wright R-1820-E Cyclone, teho 575 hv.
  • Kärkiväli: 12,7 m
  • Pituus: 10,35 m
  • Siipipinta-ala: 50 m2
  • Tyhjäpaino: 1 820 kg
  • Suurin lentopaino: 2 750 kg
  • Huippunopeus: 225 km/h (pyöräkoneena)
  • Nousunopeus: 1280 m:iin 6 minuutissa, 2250 m:iin 12 minuutissa ja 4460 m:iin 46 minuutissa
  • Lakikorkeus: 4460 m
  • Aseistus: 7,7 mm Vickers-konekivääri + 500 patruunaa ohjaaja-aseena rungon vasemmalla puolella + 2 x 7,7 Lewis-konekivääri tähystäjäaseena + 8 x 97 patruunaa + 3 x 100kg tai 6 x 50 kg pommia rungossa.

Museokoneita Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kotka KA-147 - neljäs sarjatuotantokone - teki 9. heinäkuuta 1943 pakkolaskun Vesivehmaalla. Pakkolaskun yhteydessä maalinhinausvaijeri tarttui puihin ja kone vaurioitui. Kone on nähtävänä Päijät-Hämeen ilmailumuseossa Vesivehmaalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jukka Raunio: Valtion Lentokonetehtaan historia. Osa 1: Pioneerivuodet 1921–1932. Forssan Kirjapaino Oy, Forssa, 2005. ISBN 951-96866-6-5.