Lentolaivue 24

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lentolaivue 24 oli Suomen ilmavoimien hävittäjälentolaivue, joka perustettiin 10. lokakuuta 1934[1]. Laivue osallistui sekä talvi- että jatkosodan ilmasotatoimiin, ja se on edelleen toiminnassa Karjalan lennostoon kuuluvana yksikkönä. Nykyiseltä nimeltään laivue on Hävittäjälentolaivue 31.

Perustaminen ja toiminta talvisodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LeLv 24:n Fokker D.XXI -koneita.
LeLv 24:n Brewster-koneita.
Messerschmitt Bf 109 G-2.

Ilmavoimien organisaatiouudistuksen yhteydessä vuonna 1933 siirryttiin lento-osastoihin perustuvasta järjestelmästä numeroituihin laivueisiin perustuvaan järjestelmään. Utissa sijainnut Maalentoeskaaderi nimettiin 15. heinäkuuta 1933 Lentoasema 1:ksi, johon perustettiin 10. lokakuuta 1933 kaksi lentolaivuetta, Lentolaivue 10 yhteistoimintaan ja Lentolaivue 24 hävittäjätorjuntaan. Majuri Richard Lorentzin komentaman laivueen kalustoksi tuli Maalentoeskaaderiin kuuluneet Gloster Gamecock -hävittäjät. Laivueen komentaja vaihtui pian perustamisen jälkeen, uudeksi komentajaksi tuli majuri Niilo Jusu 21. lokakuuta 1935[1]. 1. tammikuuta 1938, lentoasemien tultua lakkautetuksi, laivue liitettiin perustettavaan Lentorykmentti 2:een. Seuraava kalustouudistus tapahtui vuoden 1938 aikana, kun laivueen kalusto vaihdettiin Fokker D.XXI -hävittäjiin. 21. marraskuuta 1938 laivueen komentajaksi määrättiin kapteeni Gustaf Magnusson[1]. Uuden kaluston koulutus aloitettiin aktiiveille ja reserviläisille komentaja Magnussonin toimesta Käkisalmessa vuoden 1939 aikana.[2]

Talvisodan syttyessä laivueen tukikohtana olivat Immola ja Suur-Merijoki.[3] Lentolaivueen ensimmäinen torjuntalento tapahtui 30. marraskuuta 1939 klo 9.25 Viipuriin, 3. lentueen päällikkö Eino Luukkasen johdolla.[4] Laivueen kalustona olevia Fokker D.XXI -hävittäjiä oli viidessä lentueessa. Lentueet toimivat talvisodan aikana useilta eri työkentiltä, muun muassa Joutsenosta, Ruokolahdelta ja Värtsilästä. Fokker-koneen rajoittuneiden kaarto-ominaisuuksien takia laivue keskittyi pääasiassa pommikoneiden torjuntaan ja pyrki välttämään taistelua ketterämpien vihollishävittäjien kanssa. Talvisodan loppuvaiheessa, maaliskuun alkupuolella 1940, laivue osallistui Viipurinlahdella rynnäköintiin kohteenaan jäällä etenevät venäläisten jalkaväkiyksiköt. Välirauhan alkaessa laivue siirtyi Joroisten kautta uuteen tukikohtaansa Malmille.[5]

Toiminta jatkosodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivue vastaanotti huhtikuussa 1940 uudeksi kalustokseen Brewster-hävittäjät, jotka jaettiin neljään lentueeseen. Fokker-hävittäjät luovutettiin samalla Lentolaivue 32:lle. Jatkosodan alkaessa laivueen tukikohtina toimivat Vesivehmaa ja Selänpää. 2. heinäkuuta laivue siirtyi Rantasalmelle, tehtävänään suojata luovutettuja alueita takaisinvaltaavaa Karjalan Armeijaa. Hyökkäyksen edetessä laivue siirtyi Lunkulan ja Mantsinsaaren kautta Kontupohjaan, josta sen pääosat siirtyivät 14. helmikuuta 1942 Hirvakseen. 18. heinäkuuta 1942 lentorykmenttien toimintasuuntien uudelleenjärjestelyssä laivue alistettiin Lentorykmentti 3:lle[6]. Vuoden 1942 syksyn aikana osa laivueesta siirtyi Römpötin kautta Suulajärvelle, johon koko laivue siirtyi 21. marraskuuta mennessä. 28. toukokuuta 1943 laivueen komentaja Gustaf Magnusson siirrettiin Lentorykmentti 3:n komentajaksi, hänen tilalleen laivueen komentajaksi määrättiin 3/LeLv 24:n päällikkö, kapteeni Jorma Karhunen[7]. 14. helmikuuta 1944 laivueen nimeä täsmennettiin lisäämällä nimeen toimintaa kuvaava etuliite, jolloin uudeksi nimeksi tuli Hävittäjälentolaivue 24. Huhtikuussa 1944 laivue alkoi ottaa vastaan Messerschmitt Bf 109 -koneita uudeksi kalustokseen, samalla Brewsterit luovutettiin Hävittäjälentolaivue 26:lle. Laivue siirtyi Kannaksen suurhyökkäyksen alettua Immolaan, josta se siirtyi 15. kesäkuuta 1944 Lento-osasto Kuhlmeyn saapumisen myötä Lappeenrantaan, viimeiseen sodanaikaiseen tukikohtaansa[8]. Lentolaivue 24 saavutti talvi- ja jatkosodassa 877 ilmavoittoa, menettäen sotatoimitappioina 38 konetta ja 18 lentävään henkilökuntaan kuuluvaa kaatuneina.

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. syyskuuta alkaneen aselevon jälkeen laivue siirtyi Lappeenrannasta Uttiin, johon laivueen pääosat saapuivat 12. syyskuuta. 4. joulukuuta 1944, siirryttäessä rauhanajan organisaatioon, laivueen nimeksi muutettiin Hävittäjälentolaivue 31.[9] Laivue toimi paikkakunnalla vuoteen 1960 Rissalaan siirtymiseen saakka.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Krohn, Aarni: 30.11.1939 talvisodan ensimmäiset tunnit. Helsinki: Tammi, 1989. ISBN 951-30-9276-3.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 17 – Lentorykmentti 2. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2001. ISBN 951-98751-0-7.
  • Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 18 – Lentorykmentti 3. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2001. ISBN 951-98751-1-5.
  • Keskinen, Kalevi; Partonen, Kyösti; Stenman, Kari: Suomen ilmavoimat 1928–40. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2006. ISBN 952-99743-0-2.
  • Stenman, Kari: Kaartinlaivue – Lentolaivue 24 sodassa. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2011. ISBN 978-952-99743-6-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Keskinen; Stenman 2006 s. 194
  2. Krohn 1989 s. 72
  3. Keskinen; Stenman: LeR 2, 2001 ss. 8–20
  4. Krohn 1989 s. 73–74
  5. Keskinen; Stenman: LeR 2, 2001 ss. 8–20
  6. Keskinen; Stenman: LeR 2, 2001 s. 80
  7. Keskinen; Stenman: LeR 3, 2001 s. 62
  8. Keskinen; Stenman: LeR 3, 2001 s. 84
  9. Keskinen; Stenman: LeR 3, 2001 s. 102

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]