Täydennyslentolaivue 35
| Täydennyslentolaivue 35 | |
|---|---|
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | ilmavoimat |
| Rooli | koulutustoiminta |
| Koko | laivue |
| Sodat ja taistelut |
talvisota jatkosota |
Täydennyslentolaivue 35 (T-LLv 35) oli Suomen ilmavoimien koulutuslentolaivue talvi- ja jatkosodassa. Laivue perustettiin ensimmäistä kertaa talvisodan liikekannallepanossa 9. lokakuuta 1939, mutta lakkautettiin välirauhan astuttua voimaan. Laivueen kalusto ja henkilöstö siiryivät lentolaivue 34:lle, joka ensin alistettiin ja myöhemmin yhdistettiin jatkosodan liikekannallepanon yhteydessä uudelleenperustettuun T-LLv 35:een.
Talvisota ja välirauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Täydennyslentolaivue 35 perustettiin ensimmäistä kertaa talvisodan liikekannallepanon, ylimääräisten harjoitusten (YH), yhteydessä 9. lokakuuta 1939, kun kaikkiin kolmeen lentorykmenttiin perustettiin lentokoulutustoiminnasta vastaavat täydennyslentorykmentit. Myöhempi Täydennyslentolaivue 35 toimi alkuun täydennyslentorykmentti 2:n (T-LentoR 2) alaisena koulutuslaivueena, joka toimi tuolloin nimellä Täydennyslentolaivue 29 (T-LLv 29). Parolaan sijoitetun T-LLv 29:n komentajaksi määrättiin majuri Einar Nuotio. Laivueen kalusto koostui viidestä Gloster Gamecockista, neljästä VL Tuiskusta, sekä yhdestä VL Kotkasta ja de Havilland Mothista. Kalustoon saatiin myöhemmin lisäyksiä useampaankin otteeseen. Ruotsista saatiin ensin kolme Jaktfalken II:ta ja kaksi Bristol Bulldogia. T-LLv 29 sai käyttöönsä helmikuussa 1940 kuusi Bulldogia lisää lentolaivue 26:lta. Suuren oppilasmääränsä vuoksi puolet laivueesta siirtyi Tyrväntöön tammikuun 1940 lopulla.[1]
Täydennyslentorykmentti 2 lakkautettiin ilmavoimien komentajan käskyllä 29. maaliskuuta 1940. Lakkautetun rykmentin esikunnasta muodostettiin uuden lentorykmentti 3:n esikunta ja samalla lakkautetun T-LLv 29:n kalusto ja henkilöstö siirrettiin uuteen Täydennyslentolaivue 35:een (T-LLv 35). Parolaan sijoitetun laivueen komentajaksi määrättiin kapteeni Eino Carlsson, jonka korvasi 21. huhtikuuta 1940 majuri Otto Holm. Laivue lakkautettiin välirauhan solmimisen jälkeen 15. heinäkuuta 1940 ja sen henkilöstö ja kalusto siirtyivät lentorykmentti 3:n alaiselle lentolaivue 34:lle. Parolassa toimintaa jatkanutta laivuetta komensi 24. heinäkuuta alkaen Olavi Ehrnrooth.
T-LentoR 2 ja sen seuraajat T-LLv 29 ja T-LLv 35 saivat koulutettavaksi 281 oppilasta, joista koulutettiin talvisodan aikana rintamalaivueille 132 ohjaajaa. Rintamalaivueille koulutetuista ohjaajista 26 oli ulkomaalaisia. Lisäksi 144 ohjaajan jatkokoulutus vietiin loppuun välirauhan aikana.[1]
Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lentokoulutusta antavan Täydennyslentorykmentin ja sen alaisten lentolaivueiden perustamisesta seuraavan liikekannallepanon sattuessa päätettiin ilmavoimien esikunnan heinä-elokuussa 1940 tekemillä päätöksillä.[2]
Täydennyslentolaivue 35 perustettiin muiden kahden täydennyslaivuuen tapaan 18. kesäkuuta 1941 osana jatkosodan liikekannallepanoa. Laivueen tehtävänä oli pääasiassa lentorykmentti 3:n ohjaajien jatkokouluttaminen rintamakelpoisiksi.[3] Perustetulle laivueelle alistettiin myös sen aiemman lakkautuksen yhteydessä syntynyt lentolaivue 34.[1] LLv 34:n komentaja majuri Olavi Ehrnrooth määrättiin samalla T-LLv 35:n komentajaksi. Laivue oli sijoitettu Parolaan ja siihen kuului alkuun kolme lentuetta. 3. lentueen kalustona oli 4–10 Fokker D.XXI -hävittäjää, 2. kalustona saman verran VL Pyry -harjoitushävittäjiä, sekä 1. kalustona Gloster Gamecock, Bristol Bulldog, Polikarpov I-152 ja Jaktfalken II -koneita. Laivueen käytössä oli lisäksi muutamia VL Kotkia, VL Tuiskua ja de Havilland Mothia.[3]
Laivueen sijoituspaikka siirrettiin Vesivehmaalle 1. lokakuuta 1941, jolloin siihen yhdistettiin myös T-LLv 25 ja sille jo aiemmin alistettu LLv 34. Konekannan kasvun seurauksena perustettiin 4. lentue, joka sai käyttöönsä 4–6 Gloster Gauntletia. Lentue tosin lakkautettiin jo heinäkuun 1942 puolivälissä kaluston kulumisen seurauksena. Fokker-lentue siirrettiin toukokuussa 1942 Uttiin, kun Vesivehmaan ympäristöstä ei löytynyt riittävän suurta vesialuetta konekivääriammuntoja varten. Utin läheltä ammuntoihin valittu Haukkajärvi ei kuitenkaan myöskään ollut riittävän laaja, ja ammunnat tehtiinkin lopulta Joensuun lähistöillä heinä-elokuun vaihteessa 1942. Laivue palasi kuitenkin syyskuussa 1942 Vesivehmaalle, kun Vesijärven pohjoisosan todettiin soveltuvan ammuntoihin.[3]
Komentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Einar Nuotio 9.10.1939 – 29.3.1940 (T-LLv 29)
- Eino Carlsson 29.3.1940 – 21.4.1940 (T-LLv 35)
- Otto Holm 21.4.1940 – 24.7.1940 (T-LLv 35, LLv 34)
- Olavi Ehrnrooth 24.7.1940 – (LLv 34, T-LLv 35)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskinen, Kalevi & Stenman, Kari: Suomen ilmavoimien historia 28: LeSK. Espoo: Kustannusliike Kari Stenman, 2008. ISBN 978-952-99743-4-4.