Televisio Venäjällä
Televisiolähetykset Venäjällä alkoivat vappuna 1931 neuvostovallan alaisilla keskiaaltokoelähetyksillä Moskovassa. Sotien jälkeen ULA-aalloilla toimimaan rakennettu analoginen televisioverkko laajeni neuvostoaikana kuusikanavaiseksi. Siirtymä digitekniikkaan tapahtui vuonna 2019.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoaika 1931–1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Televisiotoiminta määriteltiin posti- ja lennätinkansankomissariaatti NKPT:n vastuualueeksi. Sen perustama yleisliittolainen radiokomitea siirrettiin pian omaksi toimialakseen kansankomissaarien neuvoston alle. Sittemmin Gosteleradiona tunnetulla valtionkomitealla oli yksinoikeus televisio- ja radiotoimintaan.[1]
Ajan hengen mukaisesti neuvostohallinnon uudeksi viestivälineeksi tarkoitettu ensimmäinen kanava sai nimensä sosialistikirjailija Maksim Gorkilta.[2] Säännöllisiksi sen lähetykset muuttuivat ULA-siirtymän myötä vuonna 1938 ja päivittäisiksi maan toisen televisiokeskuksen avauduttua Leningradiin 1939.
Toisen maailmansodan keskeyttämät lähetykset jatkuivat rauhan koitettua vuonna 1945. Seuraavilla vuosikymmenellä uusia tv-keskuksia ja maanpäällisiä lähettimiä avattiin pikavauhtia neuvostokaupunkeihin. Näkyvyysalue kattoi Uralin länsipuoliset alueet 1950-luvun lopussa ja Orbita-satelliittien laukaisu vuonna 1967[3] toi lähetykset saataville koko Neuvostoliittoon, jolloin myös kokeelliset SECAM-standardin värilähetykset käynnistyivät.
Kielellisistä syistä "ohjelmiksi" kutsutut neuvostokanavat muotoutuivat lopulta seuraavanlaisiksi: valtakunnallinen ykkösohjelma painottui tiedotus- ja ajankohtaisohjelmiin, viihteellisemmän kakkosohjelman ajasta osa varattiin alueille ja neuvostotasavalloille, kolmatta kanavapaikkaa piti Moskovan ohjelma, opetustelevisiona toiminut nelosohjelma koostui yleissivistyksellisestä kulttuurisisällöstä, viidentenä virittyi maan läntisellä puolella näkynyt Leningradin ohjelma ja viimeisimpänä avattu kuutosohjelma esitti pääasiassa tieteellisiä ja dokumentäärisiä ohjelmia. Kaapelitelevisio saapui maan suurimpiin kaupunkeihin 1980-luvun loppupuolella.
Federaatioaika 1991–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähetystoiminnan valtionmonopoli hajosi perestroikan edetessä jo ennen Neuvostoliiton hajoamista, minkä jälkeen yleisliittolainen ohjelmatoiminta siirtyi uuden Venäjän federaation alaisuuteen. Gosteleradiosta tuli ykköskanavaa operoiva Ostankino-yhtiö ja sittemmin yksityiseen enemmistöomistukseen siirtynyt Pervyi kanal. Yleisvenäläinen valtion televisio- ja radioyhtiö VGTRK perustettiin vuonna 1990 kakkosohjelman raunioille syntyneen Rossija 1 -kanavan (aik. RTR) taustalle. Nelosohjelmasta tuli NTV. Yksityistämisprosessissa ainoastaan Leningradin ohjelma pysyi täysin entisellään, kun sitä hallinnoinut valtiollinen Lenteleradio-instanssi muuttui sellaisenaan osakeyhtiömuotoon ja piti kanavapaikkansa.[4]
Venäjän maanpäälliset digilähetykset alkoivat kesällä 2010 Habarovskin alueella 13 lähettimen voimin.[5] Signaali kattoi koko maan kaksi vuotta myöhemmin ja kevättalvella 2015 valmistui siirtymä modernimpaan DVB-T2 -teknologiaan. Analoginen signaali sammutettiin federaatiopiirikohtaisesti neljässä vaiheessa vuonna 2019 lukuun ottamatta pieniä alue- ja paikalliskanavia. Maanpäällistä televisioverkkoa ylläpitää Venäjän viestintäministeriön alainen valtionyhtiö RTRS.
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanpäällinen verkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtakunnalliseen antenniverkkoon kuuluu 20 vapaasti katsottavaa tavallisen tarkkuuden kanavaa kahteen kanavanippuun jaettuna. Näiden must carry –kanavien maksuttomuus on turvattu myös kaapeli- ja satelliittiverkkojen asiakkaille liittovaltion presidentin asetuksella.[6] Lisäksi alueellisille lähetyksille on varattu koko maassa kanavapaikka 21, jonka toimilupa kilpailutetaan alue- ja tasavaltakohtaisesti. VGTRK:n alueyhtiöt[7] tuottavat paikallisia ohjelmia päivittäin yhtiön Rossija-kanaville.
Ensimmäisen kanavanipun teräväpiirtokoelähetykset alkoivat maaliskuussa 2020 HEVC-enkoodattuina Moskovassa ja Moskovan alueella.[8] Maanlaajuiset HD-lähetykset on tarkoitus aloittaa vuonna 2021. Kolmannen kanavanipun avaamisesta on tiedotettu mutta tarkempaa tietoa toimilupakilpailutuksesta ei ole.
| Nro | Nimi | Venäjäksi | Ohjelmisto |
|---|---|---|---|
| 1 | Ykköskanava | Первый канал | Viihdettä, asiaohjelmia, uutisia |
| 2 | Rossija-1 | Россия-1 | Viihdettä, asiaohjelmia, uutisia |
| 3 | Match | Матч | Urheilua, dokumentteja |
| 4 | NTV | НТВ | Uutisia, asiaohjelmia, viihdettä |
| 5 | Viides kanava | Пятый канал | Venäläistä viihdettä, uutisia |
| 6 | Rossija-K | Россия-К | Taidetta, kulttuuria, dokumentteja |
| 7 | Rossija-24 | Россия-24 | Uutisia ympäri vuorokauden |
| 8 | Karuselli | Карусель | Lasten ja nuorten ohjelmaa |
| 9 | Julkinen kanava | ОТР | Valtionhallinnon ohjelmaa |
| 10 | Center | ТВ Центр | Moskovan paikallisohjelmaa |
| 21 | Paikalliskanava | Местное канал | Alueellista ohjelmaa |
| Nro | Nimi | Venäjäksi | Ohjelmisto |
|---|---|---|---|
| 11 | REN | РЕН | Vaihtoehtoista asiaohjelmaa |
| 12 | Spas | Спас | Venäjän ortodoksisen kirkon ohjelmaa |
| 13 | STS | СТС | Viihdettä, huumoria, elokuvia |
| 14 | Kotikanava | Домашний | Lifestyle-ohjelmistoa, viihdettä |
| 15 | TV3 | ТВ3 | Viihdettä, dokumentteja, elokuvia |
| 16 | Perjantai | Пятница | Viihdettä, lifestyle-ohjelmistoa |
| 17 | Tähti | Звезда | Venäjän puolustusministeriön ohjelmaa |
| 18 | Mir | Мир | Ent. neuvostomaiden yhteistä ohjelmaa |
| 19 | TNT | ТНТ | Viihdettä, huumoria, elokuvia |
| 20 | Muz | Муз | Musiikkia, pop-kulttuuria, taidetta |
Suomen ja Venäjän rajaseudulla maanpäällisiä lähetyksiä voi katsella suomalaisen Antenna Ready HD -standardin vaatimukset täyttävillä vastaanottimilla Virolahdella, Miehikkälässä, Lappeenrannassa, Imatralla, Ruokolahdella, Rautjärvellä, Parikkalassa, Kiteellä ja Tohmajärvellä. Itärajan pohjoisella osuudella katselusta on tullut analogilähetysten päätyttyä lähes mahdotonta sillä RTRS on karsinut lähetinverkkoaan haja-asutusalueilla eivätkä digitaaliset lähetykset kanna yhtä pitkälle.[9] Useimmat suomalaiset kaapelioperaattorit välittävät Venäjän pääkanavia maksullisissa paketeissaan.[10][11][12]
Muut vastaanottotavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Venäjällä kaapeli- ja satelliittitelevisio ovat käytännössä synonyymejä maksutelevisiolle. Liittovaltion laista ja presidentin asetuksista huolimatta useimmat operaattorit veloittavat asiakkailtaan jonkinlaisen perusmaksun myös must carry –kanavien katsomisesta. Nämä tahot kilpailevat julkista antenniverkkoa vastaan suuremmalla kanavatarjonnalla, teräväpiirtolaadulla, monipuolisemmalla ohjelmistolla sekä satelliittitelevision tapauksessa interaktiivisilla lisäpalveluilla ja signaalin peitolla. Kaapeliverkot ovat edelleen pääosin analogisia sillä niille ei ole asetettu teknologisia velvoitteita antenniverkon digisiirtymän yhteydessä.
Merkittäviä antenniverkon ulottumattomissa olevia venäläisiä televisiokanavia ovat animaatioihin erikoistunut 2x2, musiikkitelevisio RU.TV, elokuvakanava Dom Kino, viihdekanava Tse sekä nuorille naisille suunnattu Ju. Lisäksi suurimmilla televisioyhtiöillä on omia maksullisia lisäkanaviaan.
2000-luvulla IPTV:n markkinaosuus on kasvanut internet-yhteyksien nopeutumisen ja kehittyneiden verkkojen yleistymisen myötä.[13]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ James Dingley: Culture and the Media in the USSR Today, s. 6. London: Palgrave Macmillan UK, 1989. ISBN 978-1-349-20106-8. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.7.2020). en
- ↑ Какой была первая телепередача в России? www.culture.ru. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Coomunications satellites www.russianspaceweb.com. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Leningradilla on oma ääni, toistaiseksi Uudistusmieliset yrittävät pelastaa tiedotusvälineitä vanhoillisten kuristusotteelta Helsingin Sanomat. 7.4.1991. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Russia starts DTT roll-out - Omdia technology.informa.com. Arkistoitu 26.7.2020. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Указ Президента Российской Федерации от 24.06.2009 г. № 715 Президент России. Viitattu 26.7.2020. (venäjäksi)
- ↑ Региональные ГТРК russia.tv. Arkistoitu 18.6.2020. Viitattu 26.7.2020. (venäjäksi)
- ↑ РТРС начал тестовую эфирную трансляцию телевидения в формате HD www.comnews.ru. Viitattu 26.7.2020. (venäjäksi)
- ↑ Картографический сервис РТРС xn--80aa2azak.xn--p1aadc.xn--p1ai. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ DNA Rossija -kanavapaketti | DNA kauppa4.dna.fi. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Sisällöt elisa.fi. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ Venäläiset kanavat | Russia-kanavapaketti | Telia www.telia.fi. Viitattu 26.7.2020.
- ↑ IPTV Market in Russia - TV, VoD, OTT, STB, Video services | ANALYTICS json.tv. Arkistoitu 26.7.2020. Viitattu 26.7.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- RTRS, maanpäällisen digitelevisioverkon ylläpitäjä (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- VGTRK, Venäjän valtiollinen televisio- ja radioyhtiö (venäjäksi)
- Roskomsvjaz, Venäjän viestintäministeriö (venäjäksi)