Sankarihauta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Sankarihauta on hauta, johon on haudattu sodassa, suoraan sodan seurauksena tai sotatoimialueella kuolleita sotilaita ja heidän palvelustoimiinsa rinnastettavia eli sankarivainajia.

Sankarihaudoista on käytetty Suomessa myös muita nimityksiä, kuten veljeshauta Venäjän esimerkin mukaan.

Sankarihaudat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäisyyden ajan sankarihautoja ovat sisällissodan (1918) molempien osapuolten kaatuneiden, teloitettujen ja vankileireillä kuolleiden haudat sekä talvi-, jatko- ja Lapin sodan (1939 - 45) vuoksi kuolleiden suomalaisten haudat. Joillakin Suomen sankarihaudoilla on virallinen valtiollinen tunnustus. Niitä hoidetaan ja ylläpidetään julkisen vallan palveluna, jotta estettäisiin niiden hävittäminen hoitamattomina tavanomaisessa järjestyksessä.

Se, että Suomen sankarihaudat sijaitsevat yleisten hautausmaiden yhteydessä vainajien kotipaikkakunnilla, johtuu sisällissodan aikaisesta tavasta lähettää vainajat haudattavaksi kotiseudulleen, mikä jatkui toisen maailmansodankin aikana.

Punaisten haudat sisällissodan ajalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolleita punaisia ei aina voitu osassa Suomea haudata kirkkomaahan sisäpoliittisista syistä, mutta suuressa osassa maata kuolleiden punaisten ruumiit voitiin siirtää hyvin pian kirkkomaahan yhteen joukkohautaan. Sinne ei saatu kuitenkaan pystyttää muistomerkkiä eikä niiden läheisyydessä sallittu muiden kuin lähiomaisten yksityisiä muistotilaisuuksia. Tilanne muuttui täysin vasta vuonna 1944 Suomen kärsittyä tappion Neuvostoliitolle jatkosodassa ja punaisten maallisia jäännöksiä voitiin haudata yleisimminkin hautausmaille, joilla valkoisten sankarihaudat jo sijaitsivat: esimerkiksi Helsingin pitäjän seurakunnan sankarihautatoimikunta oli järjestämässä muistomerkkiä punaisten hautausmaalle Hiekkaharjuun[1], myös Huittisissa seurakunnan ja kunnan kustantama punaisten sankarivainajien muistomerkki paljastettiin vuonna 1950 samassa tilaisuudessa toisen maailmansodan sankarivainajien muistomerkin kanssa.[2]

Saksalaiset sankarihaudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa maissa kaatuneet on saatettu haudata ulkomaille suurille sotilashautausmaille. Sodan aikana esimerkiksi monet saksalaiset kaatuneet haudattiin sotatoimialueelle. Tällöin hautausmaat jäivät vetäytymisen toteutuessa vihollisen haltuun, jolloin niitä ei välttämättä hoidettu, vaan niitä jopa hävitettiin tai ne hävisivät luonnollisesti ruohotuttuaan ja puisten ristien tai muiden hautamuistomerkkien lahottua. Suomessa Rovaniemellä sekä Vantaan Itä-Hakkilassa on edelleen hoidettu saksalainen sotilashautausmaa.

Kaatuneiden saksalaisten SS-miesten haudoille ei laitettu kristillisestä vakaumuksesta kertovia ristejä, koska SS-järjestö oli osittain perusajatukseltaan kristillisyydestä riippumaton ja ideologiansa mukaan moderni uudistusjärjestö, jossa oli myös muinaisgermaanisen mytologian piirteitä.

Seppeleenlaskut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen valtioneuvosto laskee kaatuneiden muistopäivänä Helsingissä muistoseppeleet sisällissodassa kaatuneiden valkoisten haudalle vanhassa kirkkopuistossa, punaisten ja toisen maailmansodan takia kuolleiden haudoille Malmin hautausmaalla sekä toisen maailmansodan vuoksi kuolleiden Sankariristille Hietaniemen sankarihautausmaalla, ortodoksien, juutalaisten ja tataarien Islam-seurakunnan sankarihaudoille.[3] Tasavallan presidentti laskee itsenäisyyspäivänä seppeleen Hietaniemen sankariristille.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]