Pantheon (Rooma)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee roomalaista temppeliä, muista merkityksistä katso täsmennyssivu.
Santa Maria della Rotonda eli Pantheon Roomassa.
Pantheon Piranesin kuparikaiverruksessa 1700-luvulla. Merkillepantavia ovat pedimentin takaa pilkistävät Berninin kellotornit, jotka on myöhemmässä restauroinnissa poistettu.

Pantheon (muinaiskreikaksi Πάνθειον, Pántheion, kaikkien jumalien temppeli) on parhaiten säilynyt antiikinaikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii katolisena kristillisenä kirkkona. Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet. Rakennukseen on haudattu kuuluisia henkilöitä, kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Vittorio Emanuele II. Sanaa onkin myöhemmin käytetty valtionjohtajien ja suurmiesten hautapaikasta, kuten Pariisissa.[1] Pantheonin kupoli on halkaisijaltaan 43,4 m ja se on maailman suurin raudoittamattomasta betonista rakennettu kupoli. [2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agrippan temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Pantheon on järjestyksessä toinen samalla paikalla. Alkuperäisen temppelin rakennutti keisari Augustuksen vävy Marcus Vipsanius Agrippa vuonna 27 eaa. (julkisivun inskription mukaan) tai 25 eaa. (Cassius Dion mukaan) [3] Rooman Mars-kentälle (Campus Martius). Tämän ensimmäisen rakennuksen arkkitehtuurista ei ole täyttä varmuutta. Useimmat arvelevat, että temppelissä oli etruskilaiseen tyyliin kolme cellaa ja että se oli leveä ja matala. Temppeli olisi ollut dekastyylinen eli kymmenpylväinen, ja sen julkisivu olisi antanut etelään. Tällöin se olisi muistuttanut varmasti hyvin paljon arkaaista Capitoliumin Juppiterin temppeliä. Jotkut sitä vastoin arvelevat, että kyseessä oli alun perin kattamaton templum eli auguurien käyttämä enteiden tarkkailupaikka. Rodolpho Lanciani ehdottaa, että se olisi ollut samanlainen kuin Forum Romanumin Concordian temppeli, jossa julkisivu oli vastoin yleistä käytäntöä temppelin pitkällä sivulla. [4]

Agrippan rakennus oli osa suurempaa rakennusprojektia, johon kuuluivat myös kylpylät. Plinius vanhempi mainitsee Agrippan temppelin kirjassaan Naturalis historia. Hän käyttää siitä latinalaistettua nimeä ”Pantheum”.[5] Plinius puhuu ateenalaisen Diogeneen tekemistä ”karyatideista” (naishahmoisia pylväitä), joiden sijainnista ei ole tarkempaa selvyyttä. Agrippan rakennuttama Pantheonin temppeli paloi noin vuonna 80. Keisari Domitianus korjautti temppelin kunnes se tuhoutui uudelleen Trajanuksen aikana.[6]

Hadrianuksen temppeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheonin kupoli on kuin ylösalaisin käännetty teevati. Sen ulkopuoli koostuu seitsemästä renkaasta, jotka muodostavat ikään kuin askelmat.

Keisari Hadrianuksen hallituskaudella Roomassa suoritettiin suuria korjauksia vanhoissa monumenteissa ja rakennettiin uusia. Agrippan temppeliä pidettiin arkkitehtuuriltaan jo vanhentuneena, ja se oli kärsinyt tulipaloista. Hadrianus pystytti uuden Pantheonin entiselle paikalle vuosien 120 ja 124 välisenä aikana. Ajoitus on voitu vahvistaa rakennukseen käytetyistä tiilistä, joissa on Hadrianuksen leima.[7] Hadrianuksen temppeli oli nyt pyöreä rotunda entisen suorakaiteen sijasta. Temppelin arkkitehtuurin perusratkaisut rotunda ja kupoli ovat hyvin tyypillisiä Hadrianuksen ajalle. Samankaltaisia rakenteita on nähtävissä hänen huvilallaan Tivolissa. [8]

On kiistelty siitä, kuinka paljon Agrippan temppeliä on jäljellä Hadrianuksen luomuksessa. Uudisrakennuksessa käytettiin luultavasti hyödyksi osia alkuperäisestä portiikista, josta tuli kuitenkin kapeampi ja oktastyylinen eli kahdeksanpylväinen. Melkein kaikki muu, perustuksista alkaen, on uutta. Agrippan omistuskirjoitus siirrettiin kuitenkin uuden temppelin friisiin sellaisenaan: M. Agrippa L. f. cos. tertium fecit = Marcus Agrippa, Luciuksen poika, konsulina kolmatta kertaa, rakensi tämän. Tämän on katsottu olleen Hadrianukselle tyypillistä pyyteettömyyttä, [9] mutta sitä voidaan pitää myös Hadrianuksen tietoisena pyrkimyksenä liittää oma hallituskautensa Augustuksen ajan kulttuurin 'kulta-aikaan'. Hadrianuksen muutosten jälkeen uusi portiikki katsoo pohjoiseen.[10]

Keisari Severus ja hänen poikansa Caracalla korjauttivat temppelin vuonna 202, mistä tehtiin maininta vanhan piirtokirjoituksen alle arkkitraaviin: Imp. Caes. L. Septimius Severus et Imp. M. Aurelius Antoninus Pantheum vetustate corruptum cum omni cultu restituerunt = Septimius Severus ja Marcus Aurelius Antoninus korjasivat vanhuuttaan rapistuneen temppelin.[11]

Nykyisen Pantheonin suunnittelijasta ei ole varmuutta. Yleensä kunnia annetaan Apollodoros Damaskolaiselle.[12] [13]

Pantheonin cellan ulkomuuria, josta marmoripäällyste on karsittu pois. Muuri on 31,7 m korkea, ja korniisi ulottuu 1,1 m seinän yli muodostaen räystään.
”Neptunuksen temppeli” (tai Lakonikon) Pantheonin takana.

Kristilliseksi kirkoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantinus Suuri kääntyi kristinuskoon, ja pakanatemppelit suljettiin viimeistään 500-luvulle tultaessa. Vuonna 608 Bysantin keisari Fokas lahjoitti Pantheonin paavi Pyhä Bonifatius IV:lle muunnettavaksi kristilliseksi kirkoksi, minkä ansiosta Pantheon on säästynyt tuholta. Vastavihittyyn kirkkoon tuotiin kasapäin luita katakombeista karkottamaan pakanahenget. Jossakin vaiheessa keskiajalla Pantheoniin tehtiin kellotapuli. 1309–1377 kirkko oli suljettuna paavien Avignonin vankeuden aikana. Kirkko joutui huonolle hoidolle – sitä käytettiin linnoituksena Colonnien ja Orsinien valtakiistoissa ja välillä jopa siipikarjatorina. Avignonin vankeudesta päästyään paavi avasi kirkon uudelleen.[14]

Ryöstelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavillisesta suojeluksesta huolimatta romumetallin metsästäjät verottivat kirkkoa vuosisatojen aikana. Vuonna 663 keisari Konstans II Herakleios ryösti Pantheonin kupolikaton kullatut pronssitiilet Rooman-vierailunsa aikana. Hän todennäköisesti menetti ne kuitenkin Sisiliassa arabimerirosvoille.[15] Ne korvattiin vuonna 735 lyijystä tehdyillä.[16] Friisin roomalaisen piirtokirjoituksen metalliset kirjasimet oli ryöstetty jo aiemmin - nykyiset ovat kopioita alkuperäisistä. Päätykolmio oli varustettu pronssisella reliefillä, joka esitti Titaanien taistelua.[16] Munkki Paulus Diaconus, joka eli 700-luvulla, kirjoitti Konstans II:n matkasta Roomaan vuonna 663:

»Roomassa viettämiensä kahdentoista päivän aikana hän revitytti alas kaiken metallin ja muun arvokkaan, joka entisinä aikoina oli tehty kaupungin koristamiseksi - jopa niin, että otti kattotiilet Pyhän Marian kirkosta, jota ennen sanottiin Pantheoniksi ... ja lähetti ne muun saaliin mukana Konstantinopoliin.[16]»

Vielä niinkin myöhään kuin 1632 paavi Urbanus VIII Barberini irrotti portiikin sisäkaton pronssilevyt ja valoi niistä 80 tykkiä Castel Sant'Angeloon. Joissakin lähteissä mainitaan virheellisesti, että osa pronssista olisi käytetty Pietarinkirkon baldakiinin pylväisiin, mutta sinne siitä ei riittänyt. Temppu oli aikalaistenkin mielestä paheksuttava rikos kirkollista koskemattomuutta vastaan. Siitä on tullut lentävä lause Quod non fecerunt barbari, fecerunt Barberini (Mitä barbaarit jättivät tekemättä, tekivät Barberinit). Kritiikistä pelästyneenä Barberini päätti korjata kirkon katon paremmaksi, kuin se oli ollut ennen häntä.[17]

Paavien korjaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portiikin vasemman kulman kolmesta pylväästä uloin oli vahingoittunut (kapiteeli oli hävinnyt) ja kaksi taimmaista pylvästä puuttuivat kokonaan. Ilmeisesti ne oli poistettu, kun kirkkoon rakennettiin kellotapuli keskiajalla. Urbanus VIII vaihtoi ensimmäisen vioittuneen pylvään uuteen. [18] Hän myös puratti kellotornin ja antoi Berninin tehdä kaksi pienempää tilalle. Näitä torneja kutsuttiin pilkallisesti "aasin korviksi" (le orecchie d'asino). Nekin purettiin tyyliin sopimattomina 1800-luvulla. Myöhemmin paavi Aleksanteri VII (1657–1667) lisäsi vielä kaksi puuttuvaa pylvästä, jotka olivat peräisin keisari Neron kylpylöistä. Hän myös puratti portiikkiin kiinni kasvaneet rakennukset. Paavi Innocentius XI (1676–1689) korjautti rapistumaan päässeen katon.[8]

Paavit Pius VII (1820) ja Pius IX (1857) tekivät viimeisen kerran restaurointitöitä Pantheoniin purkamalla sitä ympäröivät röttelöt, jonka jälkeen rakennus siirtyi Italian valtiolle. [8] 1900-luvun merkittävimmät korjaustyöt Pantheoniin tehtiin 1929–1934.[19]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piazza della Rotonda ja obelisco Macuteo
Rooman kaupunginosat ja Pantheonin sijainti

Pantheon on koko historiansa ajan aina ollut uskonnollisessa käytössä lukuun ottamatta paavien Avignonin vankeuden aikaa.[11] Nykyään se kuuluu Italian valtion arkeologisen viraston alaisuuteen, joka on osa Italian kulttuuriministeriötä.[20] Sitä käytetään edelleen kirkkona Chiesa di Santa Maria ad Martyres (tunnetaan myös nimellä Santa Maria della Rotonda), mitä useimmat vierailijat eivät huomaa. Siellä järjestetään jumalanpalveluksia erityispäivinä, kuten helatorstaina ja Marian taivaaseenottamisen päivänä.[11] Pantheonia korjataan ja restauroidaan jatkuvasti. Restaurointityöt pyritään suorittamaan sulkematta kirkkoa.

Pantheon sijaitsee Piazza della Rotondan aukiolla Pignassa, Rooman yhdeksännessä kaupunginosassa (rione). Alue rajoittuu lännessä Rione Sant’Eustachioon, pohjoisessa Rione Colonnaan, idässä Rione Treviin ja etelässä Rione Sant’Angeloon ja Rione Campitelliin. Aukiolla on Giacomo della Portan vuonna 1575 rakentama suihkulähde, johon 1711 lisättiin Ramses II:n ajalta peräisin oleva egyptiläinen obeliski (obelisco Macuteo). Pantheonin oikealla puolella on kaksi vanhaa aatelispalatsia, palazzo Crescenzi ja palazzo Melchiorri.[21]

Pantheon on auki vierailijoille 8.30–19.30 (ma–la), 9–18 (su) ja 9–13 (arkipyhinä), paitsi jouluna, uuden vuoden päivänä ja vappuna, jolloin se on suljettu. Sisäänpääsymaksua ei ole. [22]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portiikin vasemman kulman kolme pylvästä ovat paavien Urbanus VIII:n ja Aleksanteri VII:n korjaamia, ja niissä on heidän tunnuksensa, Barberinien mehiläinen ja Chigien tähti. Portiikki ei istu saumattomasti pyöreään rotundaan.

Pronaos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheonin korinttilaistyylinen eteishalli eli pronaos koostuu kahdeksasta pylväästä eturivissä, ja neljästä pylväästä kahdessa taimmaisessa rivissä, joiden välissä pylväikkö jakaantuu kolmeksi laivaksi etruskilaiseen tyyliin. Portiikki on 33,10 m leveä ja 13,60 m syvä. Monoliittiset pylväät ovat uurtamatonta egyptiläistä graniittia ja 14,14 m korkeat. Niiden halkaisija on 1,51 m juuresta ja 1,31 m huipusta. Pylväiden kapiteelit ovat Pentelikonista louhittua marmoria. Pylväiden kannattelema palkisto on korkeudeltaan 3,35 m. Päätykolmio oli alun perin koristeltu pronssisella korkokuvalla, joka esitti Titaanien taistelua. Vain kiinnitysreiät kertovat tämän reliefin olemassaolosta. Alkuperäiset antiikinaikaiset pronssiovet, joista kultaus on kulunut pois, ovat edelleen paikallaan, vaikkakin niitä on uudella ajalla korjattu voimakkaasti. Pylväshallin takaseinässä on kaksi apsista (syvennystä), joissa ammoin oli patsaat Augustukselle ja Agrippalle. Rotundan ja portiikin välisessä paksussa seinässä nousevat portaat rakennuksen ylempiin kerroksiin.[23]

Antiikin aikana Pantheon antoi aivan toisenlaisen vaikutelman kuin nykyään. Se sijaitsi ympäröiviä rakennuksia korkeammalla ja alue sijaitsi kaupungin laidalla. Pantheonin edustalla oli suljettu pylväskäytävän ympäröimä esipiha, eikä rotundaa voinut fasadin takaa nähdä, ennen kuin astui sisään.[21] Takaa Pantheon oli kiinni Agrippan kylpylöissä ja muissa rakennuksissa.

Pantheonin cella on sylinterin muotoinen. Kuvassa näkyvät karyatidit perustuvat Plinius vanhemman kirjoituksiin, vaikka nykytietämyksen valossa hänen näkemänsä temppeli oli Agrippan ajalta. 1900-luvun alun saksalainen ennallistus.
Pantheonin pohjakaava on pyöreä. Kuvasta puuttuu takaosan rakennus, jota kutsutaan Neptunuksen temppeliksi tai Lakonikoniksi.

Rotunda[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheonin rotunda – pyöreä, sylinterimäinen tila, joka muodostaa temppelin cellan, on varmasti kaikkein jäljitellyimpiä arkkitehtonisia muotoja maailmassa. Se on hyvin symmetrinen: sisähalkaisija ja korkeus ovat kummatkin 43,30 m. Rotunda lepää massiivisen perustan päällä, joka on 4,5 m syvä. 6,20 m paksut seinät ovat tiilellä vuorattua betonivalua (opus latericium), jossa on siellä täällä lujuutta lisääviä piilotettuja kaariholveja. Ulkopuolelta on nähtävissä, että rotundassa on kolme korniisien jaottelemaa kerrosta. Niistä alin oli alun perin verhoiltu marmorilla, ylemmät kerrokset taas rapattu ja stukko-koristeltu muistuttamaan kivenlohkareita. Ylin kerros muodostaa eräänlaisen tukirenkaan Pantheonin kupolille. Cellan ulkomuurin korkeus on 31,7 m. [24] Ulkopuolen verhous on hävinnyt, mikä on paljastanut sisäiset rakenteet.

Rotundassa on kahdeksan syvennystä eli eksedraa kompassin suuntien mukaisesti. Eksedroista yksi on sisäänkäynti, kolme puolipyöreätä ja neljä neliskulmaista. Niissä oli luultavasti joskus patsaat temppelin kullekin jumalalle. Syvennyksissä, lukuun ottamatta ovea vastapäätä olevaa holvattua apsista, on kussakin kaksi värillisestä marmorista tehtyä alkuperäistä korinttilaista pylvästä tasoon upotettuina (in antis). Sisätilan seinien kiviverhous on suurimmaksi osaksi myöhempien aikojen perua. Kivilattia, joka on tehty graniitista, porfyyristä ja marmorista, on pääosin antiikkinen (Septimius Severuksen ajalta), mutta sitä korjattiin 1800-luvulla. Attikassa eli pylväiden ja kupolin välisessä kaistaleessa oli alun perin marmoripilasterit ja kivipanelointi (pavonazzettoa, giallo anticoa ja serpentiiniä), mutta 1747 paavi Benedictus XIV vaihtoi ne stukko-koristeluun. Pilasterien kapiteeleista osa on nyt British Museumissa. Pieni pala alkuperäisestä Severuksen aikaisesta attikasta on myöhemmin restauroitu antiikkiseen asuun.[23]

Kupoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheonin kupoli on valettu betonista. Kasetit (syvennykset) keventävät rakenteen painoa. Avoin, halkaisijaltaan 9-metrinen kattoikkuna (oculus) on ainoa valonlähde.
Pantheonin interiööri 1700-luvulla Panninin kuvaamana. Attika (pylväiden ja kupolin välinen kaistale) on vielä alkuperäinen.

Pantheonin kupoli on aina ollut suuren ihmetyksen aihe. Se on valettu eräänlaisesta betonista (opus caementicium), johon on käytetty sintteriä, hohkakiveä ja vulkaanista tuhkaa (pozzolana). Luultavasti rakentajat käyttivät puumuottia valaessaan kupolia.[25] Roomalaiset eivät käyttäneet teräspunoksia betonissaan, vaan tiiliruoteita. Lisäksi kupolin materiaali ohenee ja kevenee ylöspäin mentäessä. Kupolin tarkka materiaalikoostumus ja rakennustapa on kuitenkin edelleen selvittämättä.[26]

Pantheonin kupoli oli pitkään maailman suurin holvattu rakennelma, kunnes Brunelleschi rakensi Firenzen Duomon kupolin, joka valmistui 1436. Itse asiassa Pantheonin jänneväli on edelleen suurempi kuin Firenzen Duomon (sisämitta 42 m[27]) tai Rooman Pietarinkirkon (sisämitta 41,9 m [28]), mutta jälkimmäisten tilavuus on suurempi, johtuen suuremmasta korkeudesta. Brunelleschin kupoli on sitä paitsi kahdeksankulmainen.[29]

Pantheonin kupoli on "vajonnut" sylinterin sisään ja ulospäin hädin tuskin näkyvissä, mutta sitä olikin alkujaan tarkoitus tarkastella vain sisältä. Tässä suhteessa se eroaa uuden ajan kupoleista – näissä käytetään bysanttilaisten kehittämää pendentiiviä, joka mahdollistaa neliömäisen pohjakaavan päällä pyöreän holvin. Kupolin sisäpintaan on valettu kasetteja eli syvennyksiä, joiden tehtävänä on keventää rakennelman painoa. Näiden kasettien keskellä oli alun perin stukko-koristeita tai kullattuja tähtiä, sillä kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Aukko, jonka halkaisija on 8,23 m, on rakennuksen ainoa valonlähde ja kattamaton. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä vettä, sillä aukosta sataa sisään. Alkuperäinen pronssinen korniisi on edelleen paikallaan koristamassa kattoikkunan sisäkehää.[30]

Vaikutus arkkitehtuurin kehitykseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheon on fuusio kreikkalaisesta (pylväät, palkisto) ja roomalaisesta (holvit, kantava seinä) rakennusperinteestä. Pantheonin arkkitehtuuri ilmentää tätä kreikkalaisen ja roomalaisen rakennustaiteen eroa hyvin havainnollisesti. Kreikkalaisten rakennuksissa pylväät olivat kantava osa rakennelmaa, kun taas roomalaisten julkisissa monumenteissa kantava rakenne oli piilotettu betonirakenteisiin, ja pylväiden funktio oli vain koristeellinen.[31]

Kreikkalaiset temppelit olivat yleisöltä suljettuja tiloja, ja uskonnolliset menot suoritettiin temppelin edessä pihamaalla. Sama koski normaaleja roomalaistemppeleitäkin, mutta Pantheonin arkkitehtuuri mahdollisti suuren väkijoukon kutsumisen sisätiloihin. Tämä seikka helpotti myöhemmin Pantheonin muuttamista kirkoksi ja siten edesauttoi rakennuksen säilymistä.

Pantheonin vaikutus uuden ajan arkkitehtuuriin renessanssista alkaen on ollut suunnaton. Sen konstruktioperiaatetta – portiikki ja rotunda – on käytetty uudelleen ja uudelleen lukemattomissa muissa kirkoissa, kaupungintaloissa ja palatseissa. Michelangelo oli suuri Pantheonin ihailija. Hänen mielestään sen täytyi olla ”enkelien pikemminkin kuin ihmisen työtä”. [32] Pantheon tuli tunnetuksi uudella ajalla erityisesti Andrea Palladion (1508–1580) kirjoitusten perusteella (I Quattro Libri dell'Architettura, neljä kirjaa arkkitehtuurista, julkaistiin 1570).

Parhaimpia esimerkkejä muista Pantheonin esikuvan mukaan tehdyistä rotundoista on Suomessa Turun ortodoksinen Keisarinna Aleksandra marttyyrin kirkko, Yhdysvalloissa Virginian yliopiston kampuksen rotunda[33] ja Washingtonin Jefferson Memorial,[34] sekä Italiassa Napolin San Francesco di Paolan kirkko.[35]

Kirkon koristelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melozzo da Forlìn fresko Pyhän Marian ilmestys Pantheonissa 1400-luvulta (tekovuosi tuntematon)

Melozzo da Forlì maalasi Pantheoniin freskon Pyhän Marian ilmestys 1400-luvulla. Kirkon pääalttari tehtiin paavi Klemens XI:n aikana 1700-luvulla. Sen suunnitteli Alessandro Specchi. Alttaritaulun maalasi Giovanni Guerra 1544. Alttarisyvennyksessä on kopio bysanttilaisesta Neitsyt Marian ikonista. Luigi Polettin suunnittelema kuori lisättiin 1840. [36]

Pantheon hautapaikkana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheoniin on 1500-luvulta alkaen haudattu suurmiehiä. Sisäänkäynnistä oikealle keskimmäisessä syvennyksessä on Italian kuninkaan Vittorio Emanuele II:n hauta. Vastapäätä sitä löytyy kuningas Umberto I:n leposija. Sen viereisessä tukipilarissa on Rafaello Santin sarkofagi. Rafaellon hauta avattiin vuonna 1833. Haudasta löydettiin taiteilijan luut mudan keskeltä. Teverejoki (Tiber) oli tulvinut hautaan ja turmellut puisen arkun.[37] Muita kirkkoon haudattuja ovat taiteilija Annibale Caracci ja arkkitehti Baldassare Peruzzi.[38] Kirkkoon on haudattu myös naisia, kuten Umberto I:n vaimo kuningatar Margarita.[11]

Italialaiset monarkistit pitävät edelleen Pantheonin kuningashaudoilla kunniavartiota.

Sanan toissijainen merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pantheon- tai pantheoni-sanaa voidaan käyttää myös kuvaamaan tiettyä jumalhahmojen kollektiivia (esimerkiksi olympolainen pantheon) ja siihen liittyvää mytologiaa.[1] Kuvaannollisessa mielessä sanaa käytetään kuvaamaan alallaan erityisen ansioituneita ihmisiä tai jonkin taiteenlajin huippusaavutuksia ("musiikin pantheon").[39]

Einblick Panorama Pantheon Rom.jpg

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuuslähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • J. C. Palmes (toim.): Sir Banister Fletcher's "A History of Architecture", s. 286-290. 18. painos. Athlone Press, 1975. ISBN 0-485-55001-6. (englanniksi)
  • N. G. L. Hammond, H. H. Scullard (toim.): The Oxford Classical Dictionary, s. 776. 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3. (englanniksi)
  • Paavo Castrén, Leena Pietilä Castrén: Rooma, s. 180-182. Gaudeamus, 1982. ISBN 951-662-314-X.
  • Leonard von Matt, Franco Barelli: Rom: Kunst und Kultur der "Ewigen Stadt" in mehr als 1000 Bildern, s. 50-51. 6. painos. Köln: DuMont Buchverlag, 1983. ISBN 3-7701-0707-1. (saksaksi)
  • MacDonald, William Lloyd: The Pantheon. Harvard University Press, 1973. ISBN 0674010191. Google-kirjat (viitattu 28.12.2010). (englanniksi)

Verkkolähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b ”pantheonChinoiserie”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. http://architecture.about.com/od/domes/ss/Pantheon-In-Rome_2.htm
  3. Lacus Curtius Educational Resource:Pantheon According to the inscription on the frieze of the pronaos (CIL vi.896: M. Agrippa L. f. cos. tertium. fecit1) the temple was built in 27 B.C., but Cassius Dio states that it was finished in 25 (liii.27: τό τε Πάνθειον ὠνομασμένον ἐξετέλεσε· προσαγορεύεται δὲ οὒτω τάχα μὲν ὂτι πολλῶν θεῶν εἰκόνας ἐν τοῖς ἀγάλμασι, τῷ τε τοῦ Ἀρεως καὶ τῷ τῇς Ἀφροδίτης, ἔλαβεν, ὡς δὲ ἐγὼ νομίζω, ὄτι θολοειδὲς ὂν τῷ οὐρανῷ προσέοικεν, ἠβουλήθη μὲν οὗν ὁ Ἀγρίππας καὶ τὸν Αὔγουστον ἐνταῦθα ἱδρῦσαι, τήν τε τοῦ ἔργου ἐπίκλησιν αὐτῷ δοῦναι).
  4. Rodolpho Lanciani: The original structure of Agrippa was rectangular instead of round, and faced the south instead of the north. It resembled in shape the Temple of Concord, that is to say, the facade was on one of the longer sides of the parallelogram, and not on one of the smaller. This shape is special to the Augustea, and the Pantheon belonged to this class of buildings.
  5. Plinius vanhempi kirjoittaa Naturalis Historiassa (kirja #36) seuraavaa: ”Agrippae Pantheum decoravit Diogenes Atheniensis; in columnis templi eius Caryatides probantur inter pauca operum, sicut in fastigio posita signa, sed propter altitudinem loci minus celebrata.”
  6. Lacus Curtius Educational Resource: Pantheon The Pantheon of Agrippa was burned in 80 A.D. (Cass. Dio lxvi.24.2) and restored by Domitian (Chron. 146; Hier. a. Abr. 2105; cf. perhaps 2101). Again, in the reign of Trajan, it was struck by lightning and burned (Oros. vii.12; Hier. a. Abr. 2127).
  7. A Topographical Dictionary of Ancient Rome, Samuel Ball Platner (1929), haettu 21.9.2007 The building faces due north; it consists of a huge rotunda preceded by a pronaos. The former is a drum of brick-faced concrete, in which numerous brickstamps of the time of Hadrian3 (CIL XV.276, 362, 649a, 811b, c, 1106b, 1406) have been found,4 which is 6.20 metres thick; the structure of it is most complex and well thought out.
  8. a b c Rodolpho Lancianin tutkielma Pantheonista 1897
  9. Lacus Curtius Educational Resource: Pantheon The restoration by Hadrian (Hist. Aug. Hadr. 19) carried out after 126 (AJA 1912, 421) was in fact an entirely new construction, for even the foundations of the existing building date from that time. The inscription was probably placed by Hadrian in accordance with his well-known principle in such cases.
  10. The Pantheon: Design, Meaning and Progeny Columbia College, Columbia University. Viitattu 19.12.2010. (englanniksi)
  11. a b c d Nyborg, Chris: Santa Maria ad Martyres - Pantheon 2000. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  12. Encyclopedia Romana: Apollodorus of Damascus, haettu 21.9.2007 Apollodorus also may have been responsible for Trajan's Column and has been credited, as well, for the design of the Pantheon, which was rebuilt by Hadrian, with whom he also worked.
  13. About.com - Agnosticism, Atheism: History, Architecture of the Pantheon in Rome, haettu 21.9.2007 The identity of the architect behind the Pantheon is unknown, but most scholars attribute it to Apollodorus of Damascus.
  14. Ad fontes Italiae classicae - Inka Moilanen: Pantheon, haettu 21.9.2007
  15. MacDonald, s. 18.
  16. a b c Pantheon Activitaly srl Roma. Viitattu 23.12.2010. (englanniksi)
  17. Rodolpho Lanciani:Giano Nicio Eritreo, another eye-witness, thus speaks of the event: "Our good pontiff, Urban VIII., could not bear the idea that such a mass of metal, intended for loftier purposes, should humble itself to the office of keeping off forever the rain from the portico of the Pantheon. He raised it to worthier destinies, because it is becoming that such noble material should keep off the enemies of the Church rather than the rain. At all events, Agrippa's temple has gained more than it has lost, because Pope Urban VIII has provided it with a much better roof " (tectum multo quam antea elegantius). .
  18. Lacus Curtius Educational Resource:Pantheon the corner column was replaced by Urban VIII: The corner column only lacked the capital, and why it was removed by Urban VIII is not clear. The capital bears his badge (the Barberini bee) just as the other two capitals bear the Chigi star of Alexander VII. See Roma v. (1927) 471.
  19. MacDonald, s. 19.
  20. Pantheon Italian kulttuuriministeriö. Viitattu 24.12.2010. (italiaksi)
  21. a b Castrén & Castrén, s. 180-182.
  22. Great Buildings.com, haettu 21.9.2007 The Pantheon is open from 8:30 a.m. to 7:30 p.m. Monday to Saturday, from 9 a.m. to 6 p.m. on Sunday, and 9 a.m. to 1 p.m. on holidays that fall on weekdays except for Christmas Day, New Year's Day and May 1, when it is closed. Admission is free.
  23. a b Palmes, s. 286-290.
  24. David Moore: The outside height of the circular wall is 104 feet (31.7 m) which seems awesome when viewed from the door step. It is the height of about a 7-story office building. The top cornice on the wall has an overhang of about 3'-8" (1.1 m) serving as an effective rain shield for the brick facing.
  25. Monolithic Dome Article - The Pantheon, Freda Parker, haettu 22.9.2007 In the dome's construction, the Romans probably used temporary wooden centering on which they layered concentric rings of masonry and concrete.
  26. A Topographical Dictionary of Ancient Rome Samuel Ball Platner (1929), haettu 21.9.2007 ...the method of construction of the upper portion is somewhat uncertain (the existence of ribs cannot be proved), but is probably of horizontal courses of bricks gradually inclined inwards. Pumice stone is used in the core for the sake of increased lightness.
  27. Palmes, s. 793.
  28. Palmes, s. 840.
  29. Italy Guides, haettu 21.9.2007 Modeled on great Roman architecture, like the monumental Pantheon dome, that he'd studied and redesigned as a young man; he designed an octagonal, self-supporting dome, that didn't need a centre, built from different materials: stone down below where the curve was minimum, for greater resistance, and bricks above as they were lighter.
  30. Palmes, s. 290.
  31. History of Western Architecture - Classical Architecture of the Egyptian, Greek and Roman, 18.7.2007, haettu 25.9.2007 In Greek and Hellenistic Architecture (The style develop during the Hellenistic kingdoms created out of the empire conquered by Alexander the Great 356-323 BC) the column was the most important member; in Rome the column was used more decoratively. It was the development of the concrete used in conjunction with brick that made it possible the use of the great Roman domes and vaults.
  32. Rodolpho Lanciani: ...considered by Michelangelo "disegno angelico e non umano..."
  33. The University of Virginia Rodunda Virginian yliopisto. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  34. Jefferson Memorial A National Register of Historic Places Itinerary. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  35. San Francesco di Paola goporta.com. Viitattu 24.12.2010. (englanniksi)
  36. Our Lady and the Martyrs - Pantheon
  37. Lanciani, Rodolpho: Pantheon 3.2.2000. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)[arkistolinkki]
  38. The Pantheon topsightseeing.com. Viitattu 25.12.2010. (englanniksi)
  39. The pantheon of Finnish hockey International Ice Hockey Federation (englanniksi) ; Country Music Hall of Fame exhibit honors the late Tammy Wynette ... in the pantheon of country singers ... AP (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pantheon (Rooma).

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Margaret Lyttelton and Werner Forman: The Romans. Their Gods and Their Beliefs. London 1984. ISBN 0-85613-473-2
  • Gianfranco Ruggieri: Führer ins Pantheon. Eine Reise ins Monument. Von der Idee über die architektonische, Erfahrung zur Form. Editoriale Museum. Roma 1995. ISBN 88-85396-02-X

Koordinaatit: 41°53′55″N, 12°28′37″E