Aleksanteri VII

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aleksanteri VII. Giovanni Battista Gaullin maalaama muotokuva.

Aleksanteri VII, alkuperäiseltä nimeltään Fabio Chigi, (13. helmikuuta 1599 Siena, Italia – 22. toukokuuta 1667 Rooma, Italia) oli paavina 7. huhtikuuta 1655 – 22. toukokuuta 1667.[1] Hänet valittiin 237:nneksi paaviksi yksimielisesti.

Aleksanteri VII laillisti lopullisesti jansenismin kieltämisen. Tämän prosessin oli laittanut alulle paavi Innocentius X. Aleksanteri myös lisäsi Pascalin teoksen Provinciales kiellettyjen kirjojen luetteloon eli Indexiin. Hän myös yritti hillitä protestantismin leviämistä sekä Italiassa että Englannissa.

Hän oli paavinvallan edustajana Euroopassa käydyissä Westfalenin rauhan esineuvotteluissa, jotka päättyivät vuonna 1648 tehtyyn rauhansopimukseen ja näin päättivät kolmekymmenvuotisen sodan.

Hänen aikanaan päättyivät myös Pietarinaukion rakennustyöt Berninin pylväikköjen valmistumiseen. Hänellä oli myös voimaa sietää ja kestää Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n aiheuttamat nöyryytykset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hanska, Jussi: Kristuksen sijaiset maan päällä? Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-719-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hanska 2005, s. 322.


Edeltäjä:
Innocentius X
Luettelo paaveista

Emblem of the Papacy SE.svg

Seuraaja:
Klemens IX