Aleksanteri VII
Aleksanteri VII, alkuperäiseltä nimeltään Fabio Chigi, (13. helmikuuta 1599, Siena, Italia, – 22. toukokuuta 1667, Rooma, Italia) oli paavina 7. huhtikuuta 1655 – 22. toukokuuta 1667.[1] Hänet valittiin 237:nneksi paaviksi yksimielisesti.
Aleksanteri VII laillisti lopullisesti jansenismin kieltämisen. Tämän prosessin oli laittanut alulle paavi Innocentius X. Aleksanteri myös lisäsi Pascalin teoksen Provinciales kiellettyjen kirjojen luetteloon eli Indexiin. Hän myös yritti hillitä protestantismin leviämistä sekä Italiassa että Englannissa.
Hän oli paavinvallan edustajana Euroopassa käydyissä Westfalenin rauhan esineuvotteluissa, jotka päättyivät vuonna 1648 tehtyyn rauhansopimukseen ja näin päättivät kolmekymmenvuotisen sodan.
Hänen aikanaan päättyivät myös Pietarinaukion rakennustyöt Berninin pylväikköjen valmistumiseen. Hänellä oli myös voimaa sietää ja kestää Ranskan kuninkaan Ludvig XIV aiheuttamat nöyryytykset.
Lähteet [muokkaa]
- Jussi Hanska: Kristuksen sijaiset maan päällä?. Paaviuden historiaa apostoli Paavalista Johannes Paavali toiseen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Vammala 2005. ISBN 951-746-719-2.
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Hanska 2005: 322.
| Edeltäjä: Innocentius X |
Luettelo paaveista
|
Seuraaja: Klemens IX |
