Umberto I

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Umberto I
Umberto I di Savoia.jpg
Italian kuningas
9. tammikuuta 187829. heinäkuuta 1900
Edeltäjä Viktor Emanuel II
Seuraaja Viktor Emanuel III
Tiedot
Syntynyt 14. maaliskuuta 1844
Torino, Sardinia
Kuollut 29. heinäkuuta 1900 (56 vuotta)
Monza, Italia
Puoliso Margherita
Uskonto roomalaiskatolisuus
Allekirjoitus UmbertoI.signature.jpg

Umberto I (14. maaliskuuta 184429. heinäkuuta 1900) (Umberto Rainerio Carlo Emanuele Giovanni Maria Ferdinando Eugenio, Principe del Piemonte) oli Italian kuningas 9. tammikuuta 1878 lähtien kuolemaansa saakka. Vasemmistossa hän oli vihattu vanhoillisuutensa vuoksi ja lopulta anarkisti Gaetano Bresci murhasi hänet.

Umberto oli Sardinian kuningas Viktor Emanuel II:n (vuodesta 1861 Italian kuningas) ja arkkiherttuatar Adelaiden poika. Hän syntyi Torinossa, joka oli tuolloin Sardinian kuningaskunnan pääkaupunki. Maaliskuussa 1858 hän liittyi Sardinian armeijaan ja taisteli Solferinossa 1859 ja Custozassa 1866.

21. huhtikuuta 1868 Umberto nai serkkunsa, Savoijin prinsessa Margherita Teresa Giovannan. Heidän poikansa olivat Viktor Emanuel, Napolin prinssi ja Viktor Emanuel, Italian kuningas.

Valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Umberto I nousi valtaistuimelle isänsä murhan vuonna 1878 jälkeen ja otti arvonimen Umberto I, Italian kuningas, eikä Savoijin Umberto IV. Hän vaati isänsä haudattavaksi Roomaan Pantheoniin. Ensimmäinen murhayritys Umbertoa vastaan tapahtui jo 17. marraskuuta 1878 Napolissa. Kuningas torjui iskun miekallaan.

Umberton valtakausi oli levoton. Sardinian miehitettyä 1860 Molempain Sisilian kuningaskunnan, sosialismin synnyn, imperialismin vastustuksen vuoksi ja kansalaisoikeuksien rajoituksien vuoksi. Ulkopolitiikassa Umberto kannatti kolmiliittoa Itävalta-Unkarin ja Saksan kanssa (vuodesta 1882). Afrikasta Italia valloitti Eritrean ja Somalimaan. Tullisota Ranskan kanssa johti talousvaikeuksiin 1888 ja italialaisten tappio abessinialaisille Adwan taistelussa 1896 söi kuninkaan suosiota. Seuraava murhayritys tapahtui 22. huhtikuuta 1897 Roomassa. Kuningas julisti sotatilalain levottomuuksien vuoksi.

Vuonna 1898 puhkesi nälkämellakoita leivän hinnan vuoksi ympäri Italiaa. Milanossa aseistamattomat mielenosoittajat marssivat palatsia kohti, jolloin kenraali Bava-Beccaris määräsi avaamaan tulen. Satoja mielenosoittajia kuoli, mutta kuningas palkitsi kenraalin kuninkaallisen palatsin urheasta puolustuksesta. Anarkisti Gaetano Bresci päätti surmata kuninkaan ja ampui tätä kolme kertaa Monzassa 29. heinäkuuta 1900. Bresci tuomittiin pakkotyöhön, ja hän kuoli jo vuoden kuluttua. Virallisen selityksen mukaan hän oli tehnyt itsemurhan.

Umberto I haudattiin Pantheoniin, toisena ja viimeisenä Italian kuninkaana. Virallisesti hänelle annettiin lisänimi "Hyvä".

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Umberto I.
  Edeltäjä:
Viktor Emanuel II
Italian kuningas
18781900
Seuraaja:
Viktor Emanuel III